Pokeri ja nettipokeri - taitopelien aatelia

hp67 kirjoitti:jos sopii kysyä niin miten Kilppari, menikö pokru huonosti kassulla vaiko netissä ? ja oletko nyt lopettanut nettipoksun ?

En mennyt "pikkurahapoikki" vaan ongelmia on tuolla 6fig-puolella. Livessä käytettäviä 3- ja 4fig-rahoja on vielä vaikka kuinka ja niitähän on helppo hankkia vaikka päivätöistä. Tai näin lomalla livestä, siellä neljästä viimeisestä turtsista kolme voittoa (yksi tosin tasadiilillä, kun vihu oli niin nitti, että olisi mennyt aamuun). Nettipelien 3fig-rahoista nyt ei viitsi edes keskustella.

Pokeri on harrastuksena halpa, naimisiinmeno kallis.

Livessä tosin donatoitu ihan turhaan osa takaisin jossain liian kyyläkkäissä dc-ringeissä. Nuo on siis sellaisia joissa on ainakin neljä nimeltä mainitsematonta sankaria jotka pelaavat "tosissaan". Voi kun oppisivat, että tuossa on vaan leikistä kyse. Noita on pyrittävä jatkossa välttämään tai otettava ne ainakin "semitosissaan". Tai jos en muuta keksi, niin koetettava edes shortata vähän paremmin tai jos se ei onnistu, niin onnekkaammin. Kunnon hit&runeja voisi myös kokeilla. Saisikohan Jannelta ostettua koutsausta.

Matkailua jatkettu kotimaassa. Nyt testattu Tykkimäki viime perjantaina. Kun päiväksi oli ennustettu sateita, niin koko paikka oli ihan tyhjä. Ilma loistava ja laitteet lapsillä lähes yksityiskäytössä. Itse en kestä noita laitteita, mutta lapsilta tuo paikka sai kiitettävät arvosanat. Jaksoivat leikkiä yhdellä syönnillä vaivaiset kahdeksan tuntia. Tai olisivat kai jaksaneet enemmänkin, mutta kun paikka meni kiinni, niin piti luovuttaa.

Toinen matkan testauskohde oli Lappeenrannan tori. Siellä oli tarjolla rantalentopalloa ja Vety ja Atomi. Noiden nimeäminen ei ole kovinkaan onnistunut, sillä aineksia olisi ollut pidempääkin ruokalistaan, itse esimerkiksi olisin ottanut kevyen vaihtoehdon "heliumin" jos sellaista olisi tarjolla ollut. Seuraavalle snagarin perustajalle tuonne vinkki: ruokalistan nimeksi Atomit ja siihen sitten alle noita eri alkuaineita.

Itse lihapiirakka oli kyllä yllättävän hyvä, maku maalaisen pehmeä ja rasvaisuus juuri kohdallaan, siitä 9+.

Asiaan kuuluva salitreeni aloitettu tänään. Treenin kesto täydet 25min jossa ajassa käyty kaikki lihasryhmät läpi. Jos jotain on vuosien varrella oppinut, niin itsesuojeluvaistoa, pidempi tai kovempi treeni olisi todennäköisesti johtanut sairaalahoitoon tai ainakin loppuloman rampautumiseen. Nyt on todennäköistä, että tokenen tästä viimeistään Prahan koneeseen.

Huomenna Praha.

Kirjoitan vaikka sisältö on itselleni jo lähtökohtaisesti pettymys. Tämä johtuu tietenkin väärästä vertailukohdasta ja tavoitteenasettelusta. Ainoassa tietämässäni kyseisen paikan tarinassa muututaan yön aikana suunnattomaksi syöpäläiseksi. Helppohan tuosta on toki kirjoittaa, kun tapahtuma on niin uniikki. Lisäksi on mahdollista, että tuossa ei ollut kaikki edes täysin totuudenmukaista, itse koetan mahdollisuuksien mukaan pysyä totuudessa.

Koetan rauhoittua. Muodonmuutosta ei nyt haasteta eikä tavoitella millään tasolla, mutta jos nyt vähän aurinkoa saisi ja kenties hieman prahaa. Ei kuitenkaan niin paljoa, että se mitään muuttaisi, ei ole tarve, näin on hyvä.

--

Perillä tiistaiaamuna 24. päivä heinäkuuta. Matkailussa olen yleensä suosinut lyhyitä ja tehokkaita vaihtoehtoja. Nyt siihen tuli poikkeus ja näinkin lähellä olevaan kohteeseen tuli varattua kokonaisen viikon reissu. Tuohon syynä tietenkin loisteliaiden Igamen pelien lisäksi vähän se, että ei ollut oikein muutakaan paikkaa ja halusin kotoa muuton alta pois. Tai en edes tiedä varmaksi halusinko, mutta niin oli sovittu. Olkoon reissu sitten pitkä ja tehokas.

Tehokkuudesta tulee ensimmäisenä mieleen työpaikan mikrotuki. Siellä on tehty pitkää päivää, jotta on saatu tästä koneesta wlan toimimattomaksi. Jos tämä tulee nettiin ennen reissun loppua, niin olen keskinäisen kiusauskisamme voittaja, ellei tule, niin voidaan todeta, että en viitsinyt alkaa tuota erittäin vaarallista toimintoa päälle kräkkäämään ja arvostan ystävällisen ja osaavan mikrotukemme huolta tietoturvasta.

Ulkona lämpötila arviolta 25 ja päivittäinen arvioitu maksimiaurinkomäärä on saavutettu. Pienet päiväunetkin on jo vedetty ja käynnissä henkinen valmistautuminen illan omppuun. Ompun struktuuri on mielenkiintoinen sekoitus freezeouttia ja jotain muuta. Nimi on second change ja lähtömerkit ovat kahdessa osassa joista toinen pitää ottaa heti. Toisen voi ottaa kun huvittaa tai on pakko. Aikaa 7 tasoa. Se mikä tuosta tekee hauskan, on mahdollisuus ostaa itsensä uudelleen sisään tuon 7 tunnin ajan. Parhaassa tapauksessa siis tuo on joillekin erittäin kallis turnaus. Paikallisia yhtään tuntematta arvontahalukkuutta ja taskujen syvyyttä on vaikea arvioida ja kun pelaajamääräkin on epäselvä, niin oikeastaan turnauksen kokoa on poikkeuksellisen vaikea ennustaa. Eka sisäänosto on kuitenkin 200, se on kerrottu ja onhan siinä jo riittävästi.

Prahan laitakaupunkia kiersin pari tuntia ja sinä aikana en mitenkään erityisemmin hämmästynyt vielä mistään. Arkkitehtuuri kasinon lähikaupunginosissa ei juuri poikkea esimerkiksi Helsingin vastaavanikäisistä rakennuksista. Ihmisistä en osaa vielä sanoa mitään. Oman kasinomme aktiivien ammattilaisten mielestä täällä on maailman kauneimmat naiset, Hesarin viimeviikkoisen jutun mukaan myös maailman kauneimmat miehet. Ensimmäiset ovat kai vielä olleet unilla ja toiset taidan jättää vielä enemmän rauhaan.

Paikallinen hintataso lienee vähän suomea edullisempi. Taksi lentokentältä hotellille maksoi 35e vaikka 40e etukäteen sovittiin, tuossa siis jopa pieni positiivinen yllätys. Kiinalaisessa ravintolassa nutsilliset kana ja riisi maksoi 79 paikallista eli käsittääkseni alle 4e. Kohta selviää mitä maksaa pokeri.

--


Pokeri oli ainakin vielä tänään aika edullista. Pari jäätävää ja aloittelijamaista virhettä jäi kaivelemaan huolella. Ennen turnausta käteisteksua ja vastassa paikallinen kaveri noin satasen nipulla. Tai niin kuvittelin ja yllätyin kivasti, kun riverillä pottiin napsahtikin jäljellä olleiden muutaman chipin lisäksi kaksi paperista satasta. Ne oli kuulemma olleet stakin alla, mutta eipä minun silmä noita ollut erottanut. Nuo kaksi sataa meni sitten oppirahoina, kun makselin k4-rattailla kaverin valuen puhtaasta lämpenemisestä johtuen. Siellä tietenkin 57o ja pikkutäpö.

Maksu toki noin pelattuna lähes ok, mutta nippujen syvyyden tietäessäni en olisi ehkä valuttanut nelosparia flopilla ja turnilla.

Lämmöt eivät menneet kuitenkaan hukkaan, sillä juuri tuon jälkeen alkoi omppu. Siinä edellisestä käteisdonatoinnista kuumana ja merkkiä keskeen käytännön joka jakoon. Lämmöt ja huono peli palkittiin turnauksen alkuajan suurimmalla stäkillä. Eikä tarvinnut käyttää edes sitä re-entryä. Niitä olisi ollutkin aiemmista veikkauksistani huolimatta vain yksi.

Juuri kun lämmöt olivat laantuneet ja stäkki oli arviolta 3xAVG oli aika tehdä toinen aloittelijan virhe: Turnaus oli ollut ekalla tauolla ja merkkejä oltiin vaihdettu talon puolesta isommiksi. Tuon jälkeen toinen jako ja yksi suomalainen reissaa asianmukaisesti jotain 2,3k. Siihen tulee yksi välimaksu ja olen isossa blindissa. Katson pikaisesti paljon kavereilla on merkkejä. Näyttäisi olevan noin 20k molemmilla, tuumin ja löydän K-korkean tuplasuittiharavan. Joku aika harvapiikkinen muistaakseni. No tuosta nuo loppuposition reissailijat pääsevät varmasti helposti irti, kun töräytän tuohon 10k. Ja kun itsellä on 73k, niin tuon voi vielä flipatakin jos siihen on jollain jostain mystisestä syystä haluja.

Suomalaisella oli haluja ja merkit siirtyvät keskelle ja täydennän kiltisti omanikin. Naulathan ne siellä napotti ja itselle ei apuja. Yllätys tulikin, kun merkkejä alettiin laskeskella. Vihulta löytyi muistaakseni 48k, kun oma arvio oli se 20k.

Hauskinta oli, kun vähän valittelin, että olipas niitä paljon, niin vihu totesi, että ”oliko sillä nyt niin paljon väliä?”.

No ei tosiaan, mitä niitä stäkkejä laskeskelemaan, merkit vaan keskeen ja lasketaan sitten paljon voitettiin. Tai kuten tässä tapauksessa, paljon jäi jäljelle.

Tuostapa ei sitten enää noustukaan. Viimeiset merkit keskeen 8899ss kädellä kolmeway. Vastassa naulat ja joku harava joka suorautui maalissa. Sija noin 16 kun sisäänostoja taisi tulla 51. Mielenkiintoinen muuten turnausjärjestäjän tapa laskea reikki. Näytti olevan jotain 13%. Lippuja myytäessä sitä ei missään muodossa ilmoiteta. Suomessahan vastaavat liput ovat 200+11. Ainakin on reilua, että se ilmoitetaan kunnolla.

----

Mainissä aloituspöydän kokoonpano oli loistava. Liikkeelle lähdettiin tuttuun tapaan täysillä. Toinen aktiivinen oli vanha tuttu Lassi. Molemmat taisi avata tai 3-betata lähes puolet käsistään. Tuo toimi tuossa pöydässä poikkeuksellisen hyvin, nelosia ja vitosia ei vastaan pahemmin tullut. Lassin kanssa kokeiltiin muutama niitäkin. Lopulta tuo päättyi jakoon jossa jopa hieman liian isosti neljäbettaan allin vaikka minulla oli positiot ja kaikki. Tai ehkäpä juuri siitä syystä sieltä tuli maksu AQ:lla vai olikohan Aj:llä kun minulla oli tietenkin naulat. Tuossa vaiheessa merkkejä oli jo 30k ja siihen täydennystä 20k.

Kun Lassi poistui, niin juhlat vasta alkoivat. Muutamasta pelaajasta oli hyvät riidit ja niitä vastaan toimi muutenkin kaikki. Aina kun pillitin, niin mentiin pakkaan ja aina kun valutin, niin tuli maksut. Pokeri oli poikkeuksellisen kivaa. Meidän pöydästä tippui kavereita enemmän kuin muista pöydistä yhteensä.

Yksi aika iso jako oli kun oli taas paikallisesta sankarista hyvät riidit, että mediumilla ollaan liikenteessä ja eristän J6s:llä. Sieltä aiemmista jaoista tuttu maksu, mutta ei huolta, flopilla sieltä irrotaan kerran kerrasta ja onhan minulla ihan mukava käsi. Floppi mallia ”aktion” eli AJ8 kahdella hertalla joita minullakin on kaksi. Merkkejä molemmilla sen verran, että vaadittiin muistaakseni useampi reissuttelu ja näennäinen pohtiminen molemmin puolin, ennen kuin kyllästyin painoin loput ja sain instamaksun A8:lta. Perusflippi jossa turni toi minulle J:n ja se riitti. Parhaillaan merkkejä oli vähän yli 100k, kun lähtöstäkki oli 25k ja avg jotain 27k. Ruokatauolle 91k joka oli vieläkin jotain 3xavg.

Kun pöydästä oli reippaampi osasto katkottu ja kyyläosasto enää jäljellä, niin ruokatauolla olisi strategiaan pitänyt tehdä muutoksia. Esimerkiksi sellainen, että lähteä hotellille nukkumaan ja tulla kakkospäivälle arviolta 80k kanssa. No tuohan ei tietenkään ollut vaihtoehto, vaikka jälkikäteen se olisi toimivin ollutkin.

Tauon jälkeen kaksi tasoa joissa ei vuorostaan toimi mikään. Kaikki pillit kopataan ja ihan kaikesta vedetään ohi tai ollaan jo alun perin kilometri edellä ja maksan kaikesta käytännön maksimit. Kaikkiin kolmosiin tulee iloista nelosta ja ne kerrat, kun tuosta jotenkin jatkoin oli maalissa vihun naulat parhaat.

Yhdelle suomalaiselle lahjoitin noin 50k. Kaveri oli kuulemma Helsingistä, mutta ei mitään kovin kokenutta kaartia ja muuvit ajoittain hyvin erikoisia. Sielläkin ne naulat muutaman kerran ja yhdessä suurimmassa potissa KK, kun minulla luonnollisesti JJ. Toiseksi suurin potti samaa heppua vastaan oli mielenkiintoisimmillaan turnilla, kun minulla oli A2d ja boordin 235Xdd. Checkreissaan ja saan maksun. Eihän minulla ollut tuossa kuin gutari, värinveto, nappi ja ylikortti. Mitä vielä pitäisi toivoa? No ei ainakaan sitä pakan viimeistä q:ta joka ei täyttänyt väriä ja käytännön ainoa kortti jolla ko. vihu riveriä uskalsi enää valuttaa. Siellä siis tietenkin QQ.

Jälkikäteen en edes osaa selittää miten levelöin itseni tuohonkin rivermaksuun pohjanapilla. Jotenkin en vaan saanut sitä kunnolla millekään kädelle. Yhtenä perusteluna kaverin näyttämät muutamat todella jäätävät pillit jollain osumattomalla AJ:llä ja suurimpana tietenkin se, että olin ihan järkyttävässä tiltissä.

Kun törmäsin tauolla JR:ään, niin analysoin pelanneeni kaksi tasoa huonointa pokeria mitä koskaan. Ja kun sen lisäksi kävi vielä muutamat kylmät, niin 100k to 10k. JR ei uskonut tuota ”huonointa”-osuutta.

Kymmenellä kilolla yksi aito woodoojako: olin siis oikeasti ihan tolaltani ja tasot muistaakseni 300/600 + antet, joten olin oikeasti puskustäkissä. Tilttini voimakkuus ei ollut varmaan kellekään epäselvä. Olen pienessä blindissa ja hyvissä ajoin ennen kuin jako alkaa, niin ilmoitan kovaan ääneen, että ”give me pair of sixes, and then we go, pair of sixes, pair of sixes”.

Kaikki muut nauraa ja kippaa ja katson kortit, no mitäs siellä: Kutospari. Aito hölmistynyt ilme ja insta-allin. Isosta instakoppi AQ:lla. Pomppaan pystyyn ja keksin jostain, että ”now give me too more sixes, two more sixes”. Floppi A6x ja river se pyydetty neljäs kutonen. Kafka vapise.

Kun jakaja vaihtui, niin kuiskasin kyseisen jaon vihulle: ”that was my cousin” . En tiedä menikö tuo enää huumorista.

Tuo erikoinen tapahtuma laukaisi tiltin ja merkit lähes lähtöstäkkiin. Tuon jälkeen taas ihan normaalia peliä ja merkit pussiin 28k kohdalla. Tuo on puolet avg:stä, mutta kun tässä on välipäivä ja kaikki, niin tuo on vielä täysin toimiva nippu ja rahoista voi vielä pelata.

Kirjoitin tämän avauspäivän jälkeen yöllä, kun ei oikein unikaan tule. Turnauspelissä on itsellä kaksi erikoisuutta: jos joku on hivenenkään heikompi, niin olen poikkeuksellisen nopea napsimaan joutavat merkit. Toisaalta taas olen poikkeuksellisen nopea myös hävittämään tuollaiset merkit. Jääkö niihin joku jälki joka antaa niille ohjeen karata yhtä helposti kuin tulivatkin. Vai ovat jotkut merkit vaan liukkaampia kuin toiset? Sehän selittäisi niiden karkailun alkuperäiseltäkin omistajalta. Tätä täytyy pohtia joskus lisää, nyt öitä.

--

Välipäivän turbossa yli 20bb:n suora pusku, kun bountyn toivossa iso blindi koppaisi todella laajasti. AKs ja maksu yllättävän hyvältä kädeltä, eli Ajo:lta. 25% riitti vihulle hyvin ja tuosta ulos.

--

Mainin kakkospäivässä alkuun TT ja JJ joilla pusken Jouhkin avauksiin ja en saa maksua. On se hyvä. Lopulta syöksystäkki ja saan maksun UTG-puskuuni A3s:llä. Sen koppaa Jouhki 99:llä. Game over. Käsittämättömän huono suoritus kaiken kaikkiaan koko turtsi. Tuo vielä, kun struktuuri ja pöydät olivat kuin minulle katettu. Ei vaan osaa eikä pää kestä.

Sitten vielä tuossa mielentilassa ihan turha deepstack jonka katkean Q-värillä A-väriä vastaan. Merkit sisään turnilla jossa minulla on yksi värisuoran autti. Ei napsunut.

Tuossa vaikutti olevan value kohdallaan ja tarkoitus oli hakea re-entry. Pankkikortti kuitenkin sanoi sopimuksensa irti, tili tyhjä. Ihmettelin moista ja käppäilin hotellille. Parempi toki noissa lämmöissä noin, pohdin pienessä mielessäni.

Sängyn pohjalla lepäillessä alkoi kiinostamaan mitä siellä tilillä oli oikein tapahtunut ja senhän näki kännykällä helposti. Luottotili poikki. Äkkiä sinne tilisiirto toiselta tililtä ja takaisin pelipaikoille re-entryä tekemään. Jostain syystä kortti ei kuitenkaan enää toiminut vaikka rahaakin siellä nyt taatusti oli. Joku limitti kai pomppasi päälle tai sitten unohdin tunnusluvun. Ainoa tunnusluku jota en ole uskaltanut kirjoittaa mihinkään ylös ja muisti on mitä on. Lopulta en edes muistanut muistanko sitä lukua.

Tuohon Akilta varmastikin korkeakorkoinen pikavippi ja uudelleen mukaan. Heti alkuun pikaiset nousut ja sitten kolme peräkkäistä jakoa joissa minulla kaikissa jotain keskiketterää ja aina tullaan seuraavasta paikasta kylkeen. Kolmatta kertaa ei enää vihun neloseen kippiä löytynyt ja 99:llä kaikki keskeen. Vihu aikapankkiin ja harkitsee kai jopa väärää kippiä, kun minun kaikki oli vain 16k ja sieltä oli jo lyöty 5k. Lopulta maksu AQ:lla joka tietenkin maalissa voittaa.

Eiköhän nuo pelit ole tältä erää tässä. Reissusta tuliaisena ihan kiva pikkukuoppa. Tai pieni ja pieni. Kun aloitin maaliskuulta pitämään taas kirjaa peleistä, niin nyt mentiin alle lähtötason. Enkä tarkoita mitään ykkössatasta. Tämä tarkoittaa omassa säännöstössä sitä, että käteispeleistä pysytään poissa niin kauan kunnes kuoppa on ummessa. Voisi kyllä olla poissa turnauksistakin jonkin aikaa, jos jälki on tämännäköistä.

Miksi muuten puhutaan ”kuopista”? Ihan kuin joku oletus olisi, että rahaa pokerissa tulisi jatkossa aina vaan lisää ja olisi vaan ajan kysymys milloin on uusi ATH. Tällä hetkellä on kutina, että se oli ja meni ja ei koskaan enää palaa. Tai jos tarkemmin vertausta pohtii, niin onhan siinä alamäessäkin usein kuoppia, niissähän ne vasta tuntuvatkin. Voitte jatkaa tuolla termillä tekin 90% meistä kaikista pokerinpelaajista jotka eivät automaattisesti aina tee tulevaisuudessa voittoa.

Tiistaina pitäisi palata kotiin joka on käsittääkseni tyhjennetty. Sanoin vaimolle, että jakaa tavarat jotenkin reilusti ja jättää minulle jotain. Tuo oli varmasti fiksu muuvi. Veikkaan, että minulle jää aika vanhaa roinaa ja noiden päivitykseen uppoaa helposti muutama kilo. Telkkarin uusin jokatapauksessa ja yksin siihen saa jo pari menemään.

Jos jotain positiivista tilanteesta väkisin yrittää etsiä, niin Nokia on jostain mystisestä syystä noussut pörssissä vaikka minulla on sitä salkussa karmea yliedustus. No eiköhän tuokin ehdi vielä tasaantua. Muutenhan keksin jotenkin yhdistää noita kassoja ja kaivaa tuolta lisärahaa jotka uitan Dalttoneille kotisuomessa. Ei, pois tuo minusta, jääkööt tyhjin suin ja käsin.

Eilen piti olla pelaajabileet ja arvoin mielessäni jaksanko osallistua. Tuosta piti tulla joku tekstari ja hotellilla sitä odotellessa nukahdin ja heräsin aamulla vaatimattomilta 10h yöunilta. Tekstaria ei ollut tullut, eli minut oli kai tiputettu tuolta postituslistalta. No ihan hyvä, ei tuo juominenkaan ole oikein minun juttu. Reissulla viinaan ja naisiin on mennyt arviolta saman verran kun Akilla hiustenhoitotuotteisiin. Ellei naisiksi sitten lasketa tyttöjäni joille on osteltu kaikenlaisia pikkuvaatteita. Pieniä siis siksi kun ne ovat pieniä. Lapset siis.

Totaalinen pokeritauko olisi kova sana, mutta ajoitus voi olla huono. Mitäs sitten iltaisin tehdään niinä iltoina kun ei ole lapsia eikä näillä näkymin paljon tavaroitakaan? On se ihme, kun ei viinakaan maistu, vaikka tuon osaamisen pitäisi tulla suvussa, hommaa on taannoin ihan kiitettävästi harjoiteltu ja olosuhteet olisivat siihen enemmän kuin otolliset. Geenit ja ympäristötekijät ovat nyt kunnossa, missä vika kun ei maistu? Tutkijoilla on tuossa vielä ratkaisemista.

Kirjoittaminen on erään tutkijan mielestä oiva terapiamuoto. Sitä voisi taas kokeilla. Haaveilin joskus kirjan kirjoittamisesta, tai itse asiassa kahdestakin. Projektit ovat olleet nyt hyllyllä reilut 10 vuotta. Vaikuttaisi liikaa työltä, ei taida jaksaa. Eikä tuo enää varmaan onnistuisikaan, kun ei ole enää vaadittavaa nuoruuden paloa, intoa ja testosteronia.

Eikä kirjoittaminen ole mikään ”no kirjoitanpa nyt pienen kirjan”-juttu. Sitä pitäisi harjoitella ja nyt on nuo treenit jääneet vähemmälle. Sitä paitsi kirjoittamista edeltää aina ajattelu, tai ainakin pitäisi edeltää. Nyt sitä ei jaksa, painetaan vaan menemään pää märkänä ja kadutaan sitten jälkikäteen. Joskus ajattelen jälkeenpäin.

Viimeiset vuodet on tullut elettyä jonkinlaista ”sitten kun”-elämää: Sitten kun pääsee lomille, sitten kun on loma, sitten kun on niin paljon käteistä, että voi lopettaa työt, sitten kun… Nyt on tullut muutaman kerran päästyä siihen tunnelmaan, että se kauan odotettu ”sitten kun” on nyt tässä. Ei kannata edes yrittää vitkuttaa sitä pidemmälle. Parhaimmillaan havaitsin sen yöllä teltassa lasten kanssa Tanskassa iltasatua lukiessa. ATH.

Mutta pitääkö eilisiä turnauksen jälkeisiä maailmanlopun tunnelmia hakea, jotta osaisi nauttia noista huonon kirjoittajan käsissä latteilta tuntuvista telttahetkistä niin paljon, kuin niissä oikeasti on. Tavallaan uskon, että pitää. Onnellisuus jos mikä on suhteellista. Itseasiassa uskon, että jopa liian pitkä tasainen nousu turruttaa ja siitä tulee vakio jossa jo loivempi nousutahti aiheuttaa onnettomuutta. Kuopissa on näin ajatellen puolensa. Lähdetään siitä, että ne ovat välttämättömiä.

--

Haa, pelit eivät olleetkaan vielä ohi. Käytiin pelaamassa JP:n kanssa tiimiturnaus. JP aloitti teksulla ja nosti ekan tason aikana 15k to 18k. Itse pelasin loppuun saakka kunnolla ja poikkeuksellisen passiivisesti vain kolme jakoa ja palautin stäkin noin 14k tasolle. Enempää ei tarvinnut sitten tuossa itseään väsyttääkään, kun mentiin JP:n vuorolla poikki. Tuosta ei sen isompia badbeat-itkuja.

Huomasin kirjoittaneeni yllä onnellisuudesta niin kuin se olisi varallisuuden synonyymi. Huolestuttavaa, oikeasti en tunnusta niin ajattelevani. Tietyn varallisuustason jälkeen raha ei todennäköisesti lisää onnellisuutta. Toisaalta raha on hyvä onnellisuuden valuutta hyvin alhaisilla tasoilla. Vähän kuin turnausten chipit. ICM pitää ymmärtää jos meinaa oikeasti osata turnauspeliä. Sama ICM toimii myös täydellisesti rahan ja onnellisuuden yhtälössä. Vielä voimakkaampana tosin.

Tässä turnauksessa olen muutamasta huonosta jaosta huolimatta myös ihan hyvissä asemissa. Stäkki puolitettiin, mutta silti ei ole vielä kiire minnekään. Tunnen säännöt ja osaan pelin. Tunnen oman imagon vihujen silmissä ja field on pehmeä. Itseasiassa ei ole edes vihuja. Ei ole syytä tiltata, enkä tilttaakaan. Mistä tämän asenteen saisi pokeripöytään? Zen, jooga, mitä vielä, tutki noita kotona.

--

Lentokentällä lähtöä odottamassa. Praha oli kiva kaupunki, vaikkakin tällä kertaa minulle kitsas. Hintataso viikon tutustumisella noin 70% Suomesta ja suurin osa asioista toimii hyvin. Noista esimerkkinä julkinen liikenne. Seuraavalle kerralle tai muille kävijöille vinkkinä, että unohtakaa nuo taksit ihan kokonaan. Julkisilla pääsee tänne kentällekin ihan kivasti. Sekä myös kentältä hotellille, eli se oli myös turha pieni donaatio. Metro ja bussiyhdistelmä 90minuutin matkaan maksoi 32 paikallista eli vähän yli euron. Tuo julkinen on siten Suomen hinnoista murto-osa.

Matka- ja peliseuralle erityisesti kiitoksia ja pikaisiin tapaamisiin. Nyt kohti uusia seikkailuja. Huomaan, että tarinan alusta tuli huono ja keskikohta on ihan tuubaa. Välttääkseni täydellisen epäonnistumisen, en edes yritä loppua, jätän sen ihan auki. En laita edes pistettä