Pokeri ja nettipokeri - taitopelien aatelia

Lapsia ja nuoria kannustetaan koulussa harrastusten pariin ja moni uusi harrastus saa alkunsa koulun liikuntatunnilta tai vaikkapa piirustuskilpailusta. Vanhempien aktiivisuudella ja tuella on luonnollisesti suuri merkitys siinä, kuinka lapsi viihtyy uuden harrastuksensa parissa. Itse olen nuoruudessani harrastanut ainakin jääkiekkoa, jalkapalloa, karatea, motocrossia ja kitaransoittoa. Omat vanhempani eivät ole koskaan olleet liikunnallisia, mutta ovat tunnollisesti hoitaneet liikuntaharrastusten kausimaksut ja huolehtineet siitä, että pojalla on tarvittavat välineet ja varusteet harrastukseensa. Harjoituksiin sain itse lampsia jalan, sillä perheessämme ei autoa ollut 70- luvulla.

Uudessa harrastuksessa esikuvat haetaan lehtien palstoilta ja mediasta yleensäkin. Nappulana jääkiekkoa harrastaessani halusin aina olla Wayne Gretzky. Hänen kuvansa oli aitiopaikalla oman huoneeni seinällä ja harjoituksissa kuvittelin olevani jo lähes hänen tasoinen, vaikkei matseissa valmentaja liiemmin jääaikaa minulle suonutkaan. Teini- iässä kitaransoittoa aloittaessani oman huoneeni seinät peittyivät sen ajan kitarasankareiden kuvilla. Tavoite oli asetettu; ei muuta kuin treenaamaan. Useamman harrastuksen aloitettuani ja lopetettuani aloin jossain vaiheessa ymmärtämään ja hyväksymään sen tosiasian, ettei kaikista ihmisistä tule automaattisesti Gretzkyjä tai Agnus Youngeja vaikka kuinka harjoittelisi. Itselläni tämän toteaminen tarkoitti käytännössä sitä, että mielenkiinto kyseistä harrastusta kohtaan lopahti.

Nyt aikuisena otan pokerin avulla takaisin sen ’jääajan’, jonka omaa lastaan suosiva valmentaja minulta junnuna eväsi. Päätän itse koska pelaan, kuinka hyvin tai huonosti pelaan, ja olen sujut lopputuloksen kanssa. Vanhat harrastukset ovat toimineet hyvänä asennekasvattajana pokeriuraa rakentaessa. Riippumatta siitä, kuinka hyvänä pelaajana itseään pitää, niin tulokset ovat ne, jotka loppujen lopuksi kertovat sen hetkisen pelikunnon – ihan niin kuin missä tahansa muussakin lajissa. Pokerissa menestymistä on erittäin helppo mitata, kun pelataan rahasta ja kun vain voitetulla tai hävityllä rahalla on merkitystä.

Pokeri on aikuisten harrastus rahapelinä, mutta nykyään yhä suositumpaa ajanvietettä teinien ja lasten parissa. Olen nähnyt alta kymmenvuotiaiden poikien pelaavan Texas Hold’emia kerrostalon pihalla grillikatoksessa. Pelimerkit ja korttipakan pojat olivat saaneet joulupukilta lahjaksi. Kun kysyin pojilta, osaavatko he nimetä yhtään tunnettua pokerin pelaajaa, niin pojat vastasivat kuin yhdestä suusta ’Phil Ivey’. Phil Ivey onkin yksi maailman tunnetuimpia pelaajia, mutta silti se yllättää, että kymmenvuotiaat nassikat osaavat hänet nimetä vantaalaisessa lähiössä. Vaikka pojat pelaavatkin pokeria leikkinä ilman rahaa, niin tavoite on heilläkin sama kuin aikuisten rahapelissä – voittaa toisen pelimerkit itselleen. Se, joka on leikkipelissä toista menestyneempi, on varmasti ylpeä saavutuksistaan.

Puhutaan, että pokeria pelaa Suomessa noin 200,000 ihmistä; toiset enemmän ja toiset vähemmän. Alaikäisiä harrastajia on myös tuhansia. Pokeri on mukaansatempaava peli; sen säännöt on helppo oppia ja peliseuraa löytyy yleensä jopa omasta kodista. Kun Iltalehden lööpissä kerrotaan suomalaisen nuoren miehen voittaneen lähes miljoona Euroa pokeriturnauksessa Euroopan kasinoilta, niin tuhannet nassikat samaistuvat häneen ja syy harjoittelemiselle konkretisoituu. Kukapa ei haluaisi miljoonaa Euroa tililleen.

En itse silti suosittele pokeriin keskittymistä muiden harrastusten kustannuksella. Pokeri leikkipelinä on mitä hauskinta ajanvietettä, mutta siinä vaiheessa kun peliin osallistuminen edellyttää takataskulla käyntiä, niin on hyvä tietää, mitä tekee. Vaikka pokeria opiskelisi kuinka paljon, niin silti pokerissa tulee aina olemaan voittajia ja häviäjiä. Tämä on fakta, joka ei muutu vaikka asiaa kuinka pyörittelisi – kun yksi voittaa, niin toinen häviää. Pokeri ei myöskään korvaa liikunnallisia harrastuksia ja itselleni ainakin on tärkeää, että omat lapseni viettävät mahdollisimman paljon aikaa pihaleikeissään. Vaikka pokeri tuokin haasteita ja tarjoavat aivojumppaa, niin mieluimmin näen lapseni pihalla hyppynarua pyörittämässä kuin pokeria pelaamassa.

Pokeri on kuitenkin tullut jäädäkseen ja se tuo jatkossakin monelle nuorelle mahdollisuuden nousta toisten yläpuolelle omilla pelitaidoillaan. Lajien suosio muuttuu trendien mukaan, mutta yhteistä urheilussa ja erilaisissa kamppailulajeissa on se, että vastustaja pitää nujertaa. Vastustajan nujertaminen tuottaa mielihyvää ja luo uskoa, että minä olen muita parempi. Tällä tunteella on uskomaton voima, joka nostaa tulevaisuuden suomalaisia pokeritähtiä Phil Iveyn ja muiden tunnettujen pelaajien rinnalle. Aleksi Valavuori sanoi eräässä pokerilehdessä, että Patrik Antonius on USA:n tunnetuin suomalainen urheilija. En itse ole asiasta täysin samaa mieltä, sillä uskon, että Teemu Selänne on Patrikia tunnetumpi USA:ssa. Oli miten oli, niin Patrik on saavuttanut pokeria pelaamalla sen, mistä monet suomalaiset nuoret ja miksei vanhemmatkin pelaajat haaveilevat – rahaa, mainetta ja arvostusta.

Artikkeli on julkaistu Iltalehdessä 12.5.2009

Hyvä artikkeli, taas kerran.

Oma kokemus Jenkkikassuilta on se, että Gusettaja tunnetaan mutta Patrikia juuri ei...eli yleensä menee jutenkin näin:

-Where r you from?

-Finland

-Ah, good players there like Hansen

-Hansen is from Denmark...but Patrik is from Finland, you know him?

- You say Pat-rik? (no idea).


Varmaan johtuu siitä, että Gusettaja on 100* tunnetumpi turtsipelaaja ja se on ainut, mikä mitään merkkaa.

Niin yleensäkin vanhemmat kyllä kannustavat moniin harrastuksiin mutta jotenkin tuo sana "pokeri" ei kuuluu heidän sanavarastoonsa. Itsekin kahden viikon päästä 18 täytän ja olen aikonut pelata kesän vain katsoakseni mihin minusta on. Ja meidän perheessä tämä on kyllä otettu ihan ok vastaan. Toisissa perheissä vaan on pelko perseessä että jos nuori nyt häviää rahat ja yms.

Koulussa olen myös kertonut aikeistani ja yllätys, yllätys kavereilla rupesi seisomaan silmät päässä ja kuvittelu helposta rahasta. Sanoin vaan että ei ne eurot sieltä helposti tule. Mutta eivät uskoneet. Kun nuoret jonkun uuden asian saavat käsiinsä, siitä ei helposti irroteta. Hävitään sitten vaikka ne opintotuet sinne niin sanotusti kalaisaan paikkaan ,jossa KAIKKI voittaa.