Pokeri ja nettipokeri - taitopelien aatelia

Ensimmäinen kosketus rahapeleihin tuli markka-aikaan varmaan matkahuollon pokerista, jota pelattiin joskus koulun jälkeen. Silloin se tuntui ihan itsestäänselvyydeltä, että 10v nassikka saa pelata. Sitten kun perheen kanssa oltiin matkoilla, esim laivalla, isällä oli tapana heittää tyyliin 20 markkaa että pääsisin pelaamaan, tai mitä nyt halusinkin tehdä. Hävisin varmaan aina, mutta en koskaan niin paljon, että se olisi jäänyt harmittamaan enkä muistaakseni kertaakaan pyytänyt suoraan lisää rahaa pelaamiseen.
Jälkikäteen ajatellen niistä ajoista on jäänyt hyvät muistot. En koskaan pelannut voittomielessä, koska en juurikaan uskonut, että laitteista voisi voittaa mitään eivätkä tuloksetkaan oikein puhuneet sen puolesta. Koskaan en pelannut yli varojeni eli käytännössä pelatut rahat oli suurinpiirtein sitä luokkaa mitä voisin kuvitella laittavani karkkipussiin tms. Voisi olla toisellakin tavalla, mutta onneksi en kokenut rahapelejä koskaan oikein addiktoiviksi enkä tiennyt silloin, että jollekin ne voisivat olla ongelma. En tuntenut ketään peliongelmaista.
Ylipäätään alkukosketuksesta pokerin aloittamiseen saakka pelasin vain hyvin satunnaisesti, taisin vetää pari kertaa pitkävetoakin.
Kaikkia muita pelejä tulikin sitten pelattua aika mielettömästi. Kaikenlaiset strategia-, moninpelit ja shakki kiehtoivat kovasti. Oikeastaan sitä kautta siirryin pokeriinkin enkä kuvitellut pitkään aikaan, että pelistä voisi voittaa jotain.

Minusta slotit ovat ihan kivoja esimerkiksi laivassa tai GC:llä, ehkä paikallisella huoltsikallakin voisi olla yksi kone hedelmillä ja korteilla, mutta homma on mennyt kuitenkin jo aivan naurettavaksi nyt kun sitä ajattelee. Joka kauppa ja kioski on "koneellistettu" ja siellä niitä pelaavat heikko-osaisemmat tai sitten kaupan setä joutuu riehumaan kaukosäätimen kanssa kun alaikäiset yrittävät tunkea muutamia hassuja kolikkoja peleihin. Nykyisestä pelipolitiikasta tulee ainakin minulle mielikuva ihmisiä lyövästä järjestelmästä, jossa voitolle ei ole edes mahdollisuutta ja siinä on myös kielletyn hedelmän makua. Joku noilla vehkeillä grindaa rahaa ja paljon kun tulevat jo lähes ihmisten koteihin.

Aloitin pelaamisen 8-10 vuotiaana kolikkoautomaateilla. Kavereiden kanssa kerättiin pulloja ja niistä saaduilla rahoilla pelattiin jokeripokeria periaatteella "kaikki voitot tuplataan loppuun asti". Vähintään kerran pari viikossa pojilla olikin hyvä karkkipäivä. Jossain 12 vuoden iässä pelaaminen jäi kokonaan mutta 15 vuotiaana urheilusta kiinnostuneena kloppina löysin pitkä- ja tulosvedon. Niihin tuli hävittyä osa viikkorahasta ja myöhemmin myös palkoista mutta korkeintaan noin 100mk/30euroa kuukaudessa aina 25 vuoden ikään asti. 25 vuotiaana löysin nettipokerin ja sen jälkeen kaikki muu pelaaminen on jäänyt. Rikastumaan en ole päässyt mutta hauskaa on ollut ja on voitoilla saanut välillä jotain emännän iloksi hankittuakin. Toki depoihinkin on jonkin verran mennyt. Aika +-0 varmaan kaikenkaikkiaan. Rakkaus lajiin on kuitenkin suuri ja tuskin palaan enää peleihin joissa osaamisen merkitys on vähäisempi.

jos haluutte löytää peliongelmaisia ni menkää citymarketin pelikoneiden luokse...

rauski kirjoitti:jos haluutte löytää peliongelmaisia ni menkää citymarketin pelikoneiden luokse...

Hohhoijaa.

Ensikosketus tuli 10-vuotiaana vakioveikkauksella (tuolloin minkä ikäinen vain sai pelata veikkauksen pelejä). Silloinen paras kaveri osti Veikkaaja-lehden ja sanoi että siellä on varmoja tipsejä. Laitettiin muutama markan rivi, ei napsunut. Siitä alkoi peliaddiktiohelvetti joka ei vieläkään ole päättynyt

ensikosketus tais tulla ku iskän polvella istuin ja pelattiin jokeripokeria ravintolassa,taisin olla noin 5v sit pelit jäikin kunnes olin noin 12 ja laivalla pelasin ja sitten aloin pelaamaan pelikoneita teboililla ja muisspaikoissa. nyt pelaan vielläkin, mutta pelaaminen on iha kontrollissa

ravit n.15 -vuotiaana ja siinä painettiinkin melkein 15 vuotta etäpelejä ja kiertelin ravibussillakin pappojen seurassa Jokimaalla, LPR:ssä jne.. Nykyään lähinnä omistajapuolella harrastuspohjalta. Veikkaisin mun ravikuopan olevan n.50K eur, mikä nyt sinällään ei ole mikään leuhkimisen aihe. Slotit ja muut -ev pelit eivät ole koskaan sytyttänyt..

Jännä homma, että raveissa nykyään vituttaa hävitä 20eur enemmän, kuin 200eur pokerissa.. huomasin vaan, kun kävin kattelemassa totolinea vuoden tauon jälkeen eilisiltana

iritvos kirjoitti:Pyydämme että kertoisit, miten aloitit rahapelaamisen(Pokeri tai muu rahasta pelattava peli).

Perkeleen epäselvä kysmyksenasettelu. Pyydetäänkö tässä kuvailemaan ensimmäistä uhkapelikertaa vai sitä miten rahapeliharrastus alkoi? Voin kuitenkin vastata molempiin kysymyksiin lyhyesti.

1. Pelasin ensimmäistä kertaa rahapeliautomaattia ruotsinlaivalla joskus 9-10 vuotiaana. Taisi isä antaa muutaman markan, jotka sitten tungin pelikoneisiin. Muistan, kuinka kerran työnsin viisi markaa pelikoneeseen, ja pelasin vitosen panoksella vahigossa, kun piti pelata markan panoksella. Tuli paha mieli ja itku silmään. Olen kuitenkin todella harvoin rahapeliautomaatteja pelannut elämäni aikana. Lähinnä risteilyillä niitä tulee pelattua.

2. Aloitin pokeriharrastuksen kun näin tv:stä pokeria. Peli vaikutti kiehtovalta, ja erityisesti se kiehtoi, että taitava pelaaja pystyisi tekemään hyvät massit pokerilla. Aloin pelata netissä pienilmmillä panoksilla ja lukemaan pokerikirjoja ja pokerifoorumeita. Panokset kasvoivat sitä myötä kun voittoakin alkoi tulla. Aloin pelata lähes päivittäin, ja sillä tiellä jatketaan nykyäänkin.

rauski kirjoitti:ensikosketus tais tulla ku iskän polvella istuin ja pelattiin jokeripokeria ravintolassa,taisin olla noin 5v sit pelit jäikin kunnes olin noin 12 ja laivalla pelasin ja sitten aloin pelaamaan pelikoneita teboililla ja muisspaikoissa. nyt pelaan vielläkin, mutta pelaaminen on iha kontrollissa

Steikkaako joku sun slottishotteja Rauski??

Aloin pelaamaan monopolifirmojen lottoja ja kolikkopelejä jo aika pienenä poikana, eikä tähän mitään muuta syytä ollut kuin että pelejä oli hyvin tarjolla, niitä markkinoitiin tehokkaasti ja muutkin niitä pelasi. En kuitenkaan koskaan kuvitellut, että peleistä voi oikeasti jäädä voitolle pitkässä juoksussa, enkä myöskään pelannut suurilla rahoilla.

Suhteellisesti ottaen suurilla rahoilla en ole pelannut pokeriakaan. Tulipa aikoinaan kokeiltua kyseistä peliä kuten kymmenet tai sadat tuhannet muutkin suomalaiset, ja onnistuin sitten pääsemään hommasta sen verran jyvälle, että aloin jäädä voitolle eli toisin sanoen tekemään rahaa pokerilla.

Täytyy ottaa vähän omia epäilyjä takaisin. Kyllä Suomesta tuntuu löytyvän myös aitoa rahapelitutkimusta rahoittajista huolimatta. Katselin tuossa tutkimuksia ja silmiin osui tälläiäinen tutkimus:

Pelin jälkeen: velkaa vai voittoja?
Tutkimus velan ottamisesta rahapeleihin, erityistarkastelussa nettipokeri ja pikavippaaminen
Lähteenmaa, Jaana; Strand, Teija
http://www.stakes.fi/FI/Julkaisut/verkk ... 5_2008.htm

Tutkimuksen nimestä päättelin että on yritetty tilata tutkimus jonka avulla voidaan nettipokeri kieltää. Oli melkoinen yllätys kun luin tutkimusta. Tutkimuksessa todettiin etteivät velat tai pikavipit liity mitenkään erityisesti nettipokeriin vaan kaikkiin rahapeleihin kuten esimerkiksi nettipokeri, ruletti, peliautomaatit ja raaputusarvat.

Pari suosikkilainausta tutkimuksesta:

Nämä keskenään osittain ristiriitaiset tutkimustulokset virittävät mieleenkiintoisia kysymyksiä käsillä olevalle tutkimusraportille: onko nettipokeri ja nettipelaaminen ylipäänsä niin vaarallista tai addiktoivaa kuin keskuteluissa usein oleteaan - vai onko niiden vaarallisuus tai muita pelejä suurempi addiktoivuus sittenkin vain myytti? Tämän myytin vaaliminen saattaisi esimerkiksi Suomessa olla kansallisen rahapelimonopolin intressissä, kuten nettipokerin puolustajat väittävät.

Suosituksena suomalaiselle rahapeliongelmaisten hoitojärjestelmälle ei voi sanoa että "valkaantumisongelma piräisi ottaa entistä paremmin huomioon hoidossa." Pitää paremminkin sanoa: se pitäisi ottaa huomioon edes jotenkin.

Dempsey kirjoitti:Aloin pelaamaan monopolifirmojen lottoja ja kolikkopelejä jo aika pienenä poikana, eikä tähän mitään muuta syytä ollut kuin että pelejä oli hyvin tarjolla, niitä markkinoitiin tehokkaasti ja muutkin niitä pelasi. En kuitenkaan koskaan kuvitellut, että peleistä voi oikeasti jäädä voitolle pitkässä juoksussa, enkä myöskään pelannut suurilla rahoilla.

Suhteellisesti ottaen suurilla rahoilla en ole pelannut pokeriakaan. Tulipa aikoinaan kokeiltua kyseistä peliä kuten kymmenet tai sadat tuhannet muutkin suomalaiset, ja onnistuin sitten pääsemään hommasta sen verran jyvälle, että aloin jäädä voitolle eli toisin sanoen tekemään rahaa pokerilla.

+1!!!!

slatki kirjoitti:

rauski kirjoitti:ensikosketus tais tulla ku iskän polvella istuin ja pelattiin jokeripokeria ravintolassa,taisin olla noin 5v sit pelit jäikin kunnes olin noin 12 ja laivalla pelasin ja sitten aloin pelaamaan pelikoneita teboililla ja muisspaikoissa. nyt pelaan vielläkin, mutta pelaaminen on iha kontrollissa

Steikkaako joku sun slottishotteja Rauski??

Lol! ihan omat rahat kussu olen

Hämärä muistikuva on, että pajatsolla olisin aloitellut joskus yläasteikäisenä.

iritvos kirjoitti:Pyydämme että kertoisit, miten aloitit rahapelaamisen(Pokeri tai muu rahasta pelattava peli). Kerro millainen aloitushetki oli. Jos osaat sanoa, kerro mitkä syyt sinun kohdallasi johtivat pelaamisen aloittamiseen.

Paha sanoa "aloittamisesta", mutta minulla on hämärä muistikuva, että ensimmäisiä kertoja olisin pelannut rahapelejä kun käytiin Linnanmäellä, ja siellä oli tyyliin 20 pennin pajatso. Siihen sain isältä vähän rahaa. Toinen varhainen muistikuva on kun tein vakioveikkauslappuja. Isä oli innokas veikkaaja, ja aluksi toimin hänen juoksupoikanaan ja vein laput kioskille, sitten isä maksoi minulle viikoittain jonkun pienen oman rivin. Todella vaikea sanoa kumpi näistä oli ensin, molemmat varmaan kuitenkin alle kymmenen vanhana.

Linnanmäestä en osaa sanoa miksi yleensä kiinnostuin pajatsosta, mielestäni isä ei noita juurikaan pelannut. Veikkauksessa isän esimerkki oli ihan selvä motiivi.