Pokeri ja nettipokeri - taitopelien aatelia

Olen yrittänyt auttaa erästä henkilöä oppimaan pokeria kunnes tajusin että on ihan sama mitä neuvvon, niin kauan kun kyseinen henkilö perustaa peli strategiansa kokemukseen. Uudestaan ja uudestaan sain kuulla miten joku strategia on toiminu hyvin, joten hän aikoo käyttää sitä jatkossakin. Ja varmasti oikein toimiva taktiikka jos kyseessä on vaikka tennis, tai biljardi. Mutta pokerin tapauksessa se että toistat jotain mikä on toiminu hyvin aikasemmin on mielestäni katastrofaalista.

Jos sattumalta päädyn korottaan 2 kättä peräkkäin ja saan molemmista foldit, pari orbittia myöhemmin sama toistuu, taas korotan 2 kättä peräkkäin koska sain pelikelpoiset kädet peräkkäin ja saan taas foldit, pitäiskö mun nyt vetää johtopäätös että on hyvä korottaa 2 kättä peräkkäin koska sillon saa helposti foldit? Jatkanko sitä kunnes saan riittävät todisteet siitä ettei se olekkaan kannattavaa, etten saakkaan sen helpommin foldeja. Tietenkin siinä vaiheessa kun saan todisteet sen puolesta olen taas tappiolla kyseisestä strategiasta. Mitä jos kyseessä ei olekkaan se että korotat 2 kättä peräkkäin vaan se että sun kädessä on J:heart:. Viimeset 4 kertaa kun olet korottanut kun kädessä on ollut J:heart: olet saanu kipit, kannattaako sun tästä vetää johtopäätös että sillon kun sulla on J:heart: sun kannattaa korottaa koska saat helposti kipit? Ei tietenkään, mutta mikä ero tällä on edelliseen esimerkkiin, se että tiedät että vaikka näet korrelaatioita tapahtumien välillä voit loogisesti päätellä että ne on toisistaan riippumattomia.

Ongelma pokerin kanssa on että jos alat vetään johtopäätöksiä siitä mikä on toiminu aikasemmin päädyt löytään paljon satunnaisia korrelaatioita, joita jos hyödynnät päädyt pelaan väärin joitain tilanteita kunnes saan todisteet siitä että korrelaatio ei välttämättä pidäkkään paikkaansa. Ongelma on että siihen menessä kun olet päässy eroon yhdestä väärästä strategiasta olet ehtinyt omaksumaan 10 uutta mahdollisesti haitallista strategiaa. Jolloin pelaat aina käyttäen useampia haitallisia strategioita.

Jos nyt palataan siihen että mikä ero on 2 peräkkäisessä korotuksessa ja J:hertta: korottamisessa. On helppo ymmärtää miks J:hertta: on väärin, mutta miks ensimmäinen olis väärin, vai onko se väärin. Ilman perustelua siitä miks se olis toimiva, ihan riippumatta siitä miten hyvin se on toiminut aikasemmin, on ihan yhtä iso peli virhe soveltaa pelkän kokemuksen perusteella kahta peräkkäistä korotusta kun käyttää J:heart: perusteena korottukselle, vaikka uskon että monet saattavat hyvin omaksua ensimmäisen (2 peräkkäistä korotusta) tavan hyvän kokemuksen perusteella sen enempää miettimättä mutta eivät ikinä omaksuis jälkimmäistä (J:heart: perustuvaa korotusta) strategiaa.

En sano ettei pelaamisesta ilman opiskelua olisi hyötyä, vaan että jos päätät perustaa oppimisesi kokemukseen et altista pelkästään peliäsi varianssille (mitä et voi välttää) vaan myös oppimisesi varianssille. Huono puoli siinä että altistat oppimisesi varianssille on että siinä on vaan downswing eikä ollenkaan upswingiä.

Miksköhän jaksan kirjoittaa tätä roskaa.

Ihan mielenkiintosta. Nämähän ovat niitä fisujen ajatusmalleja. Ei mulla oo mitään järkevää sanottavaa mutta toivottavasti tulee keskustelua aiheesta

kaverisi on retardi. toivottavasti jatkaa pokerin parissa vielä pitkään ihmisestä joka muodostaa noin irrationaalisia syy-seuraus-suhteita pääkopassaan tuskin tulee mitään phil iveytä koskaan.

jotkut ihmiset eivät vaan tajua vaikka lukisivat kuinka monta pokerikirjaa, ja toiset taas tajuavat lukematta ainuttakaan.

pelin opiskelu (enkä nyt tarkoita pelkästään kirjojen lukemista) ja pelaaminen ainakin mulla kulkevat ihan käsi kädessä. käytännön soveltaminen auttaa sisäistämään teoriaa paremmin ja käytännössä koetut vaikeat tilanteet nostattavat esiin teoreettisia kysymyksiä.

Saman oon huomannu paria kaveria coutsatessa. Oon tullu siihen tulokseen, että varmasti erittäin suurelta osalta ihmisistä puuttuu (veikkaisin n.90%) sellainen ajattelu, joka mahdollistaa pokerin pelaamisen voitollisesti.
Pokerin opiskelun tekee vaikeaksi juuri se, että tekemällä ev.mielessä väärin voi saada positiivisen lopputuloksen ja toisinpäin. Ihmisten keskimääräisesti erittäin result-oriented ajattelu ja sokeus satunnaisuudelle blokkaavat "älykkäidenkin" ihmisten mahdollisuuksia oppia pokeria.

Joo kyllähän toi pari kertaa tai vaikka useamminkin korottaminen peräkkäin toimii ihan mukavasti kun sulla on sillä 2+n:llä kerralla tarpeeks hyvät kortit Ehkä se on vaikee homma tajuta just sikäli et eri kädet on yksittäisiä mutta pelin sisällä kuitenki vaikuttaa toisiinsa..et koita sit päätellä kumpi noista on aina se tärkeempi huomioitava..Tollasesta taikauskosesta ajattelusta kantsii kyllä kylmästi hakeutua pois, voihan niitä taikoja tehdä pokerin ulkopuolellakin jos siltä tuntuu.

Tänään sattu hauskasti turnauksessa että kauan aikaa oottelin kunnon kättä jolla laittaa shorttina kaiket sisään ja sitten niitä tulikin kolmet peräkkäin, tosin vikalla kerralla hankala 88 mutta joku ois sen helposti voinu koolia normaalia tilannetta paljon heikommillakin. Tollasen suhteellisuuden tajuaminen on varmaan aika tärkeetä. Ja aika pitkälti monissa tilanteissa on vain pakko tehdä tietyllä tapaa, pelkän matikan takia, tuon kun osaa on jo pitkällä. Luulen että vaikeimpia juttuja on tajuta se pokerin oma logiikka, vaikka pelityyli ois sit mikä, ja se ettei monestikaan oikeastaan voi edes kovin luovasti pelata vaan opittujen mallien mukaan..Itse asiassa tosi harvoin tulee kikkailtua käytännössä, ei sitä tule edes ajateltuakaan, mutta muistaa kyllä miten alussa vaikeimpia asioita oli oppia se tarpeellinen kurinalaisuus, se vaan vaatii paljon käsiä alle pelattuina "oikealla" tavalla. Onhan se luonnollista että jos huvikseen vain pelaa niin aika räiskimistä se voi olla, vaikka peli-idea olisikin tajuttu...

Ihminen oppii periaatteessa kolmella tavalla. Kuulemalla, näkemällä ja kokemalla (jotenkin muistasin että näitä oli neljä, mutta mennään nyt kolmella).

Jokaisella ihmisellä oppimisherkkyys painottuu epätasaisesti näiden välille. Ja kun puhutaan opettamisesta, niin tärkeää olisi tietää miten se oppilas parhaiten oppii. Toiset oppivat parhaiten, kun heille vain näytetään oikeaa suoritusta. Toisten taas pitää itse kokeilla ja sitä kautta hakea oikeaa suoritusta.

Ylläoleva pätee helpoiten fyysisen suorituksen oppimiseen. Mutta samaa ajattelutapaa voi soveltaa pokerin opettamisessa.

Kannattaako pitää teorialuentoja, vaiko antaa toisen pelata yritys-erehdys-oppiminen menetelmällä?

Kuten aiemmin mainittu, pokerin ongelma on se että -EV teoilla voi saada helposti suurenkin tuoton. Ja ihminen on siitä hassu otus että yleensä positiiviset tulokset vahvistavat opittua mallia, ja negatiiviset eivät.

Eli jos "oppilas" ajattelee voittoja ja tappioita, pokerin oppiminen on todella vaikeaa tiettyä pistettä edemmäs. Siksi opettaminen kannattaisikin aloittaa perusmatematiikasta ja Sklansky-dollareista. Vasta sitten "oppilas" pystyy ymmärtämään eri tekojen syitä ja seurauksia.

Ja pokeri on myös siinä suhteessa hassu peli, että kun sitä opiskelee, niin jossain vaiheessa koko pelin näkee täysin erilaisin silmin. Alkuaikojen jännityksestä peli siirtyy matematiikan ja todennäköisyyksien kanssa läträämiseen. Ja jännitys ei tule siitä mikä kortti tulee seuraavana, vaan siitä maksaako se vihu sen valuebetin/bluffin.

Ite olen lopettanut kavereiden koutsaamiset kokonaan, johtuen seuraavista kokemuksista:

Blackjack:
Kaverilla on pöydässä 13 (kuva-3) ja jakaja näyttää kuvaa. Kaverilla neljäs paikka ja kolme edellistä saa pieniä kortteja jakajalta. Ehdotan kortin ottamista, mutta kaveri tyrmää ajatuksen sanomalla että noin monta pientä tarkoittaa sitä, että seuraava on iso. Jakaja tietysti sai kuutosen ja veti yli kun kolmas kortti oli kuva. Asiasta käydään vilkas keskustelu, jossa argumentoin sen puolesta, että kun jakaja vetää 17 saakka ja sillä on yksi kuva, niin 13 voi voittaa vain jakajan bustatessa ja todennäköisempää on osua 2-8 korttiin kuin jakajan bustaus. Kaveri pitää minua aivan idioottina (hyvät riidit itseasiassa ) ja kysyy, että muistanko mitään sarjaopista: ei ole kauhean todennäköistä, että tulee neljä ei-kuvaa peräkkäin. Hetken aikaa jaksoin jupista kuuden pakan shoesta ja tapahtumien erillisyydestä, mutta pian annoin olla.

Pokeri:
Keskustelun kaverin kanssa avauskorteista, tämä on täysin sitä mieltä, että aina kannattaa maksaa pf (ainakin pienehkö reissu), koska "aina voi osua floppiin". Tätä edellisi tilanne, jossa heads-upissa kaverini maksoi Q3o reilun pf-reissuni puolella stäkillään ja hävisi kaiken setilleni Q-haillaan.

Kassanhallinasta keskustelut ovat usein aika hedelmättömiä, kun kaverit kertoo aina, että hyvä nousu pysähtyi vihun hirveään säkäriin. Elikkä buy-inin kassalla painetaan kunnes mennään aliparilla pf all-in yliparia vastaan. Pokeri on rigged

Yhden kaverin kanssa keskustelin pitkään siitä, miksi se aina saa niin huonoja kortteja sittareissamme ja jos saa jotain, niin kukaan ei maksa. Minköhän takia? Kaveri korottaa pf vain AA/KK ja nekin sitten aivan ylisuuresti, kaikki osumat puskee postflopissa. Ei bluffaa oikeastaan koskaan. Kerran puskin sen kanssa all-in flopilla värinvedolla ja kahdella ylikortilla taskuparia vastaan (AKs vs JJ), jonka jälkeen sain semmoiset fisuhaukut osuessani väriin ettei mitään rajaa. Koitin puhua siitä, että olin itseasiassa edellä, mutta ei ottanut kuuleviin korviinsa.

Ja yksi kaveri sai vaimoltaan Pyysinkin kirjan, ja maksoi sittarissa neljän värin boardiin vihun allarit AK (ei väriä!) oddsien takia. Kysyin sitten jälkikäteen, että miten se sellaiset sai. "No kun kirjassa luki, että AK on paria vastaan flipissä."

Arvaatkaas vaan onko näistä kavereista kukaan voitolla pokerista. Olen nyt päättänyt sen, että jatkossa annan neuvoja vain kavereille, jotka jaksaa niitä kuunnella ja ymmärtääkin jotain. Loput saavat pitää tyylinsä, vaan ei rahojansa. Vaikka tämän saitin standardeilla olen ihan paisti, niin kyllä sitä huonompaa jengiä vaan löytyy ja löytyy.

Jos ei osaa soveltaa opittua omaan peliin niin silloin on kyl hukassa. Voit esimerkiksi lukea kaikki pokerikirjat, mutta silti olla pihalla pelistä.

Ihminen on evoluution tulos. Me olemme uskomattoman hyviä pattern matchingissä mikä on ihan ymmärretävää koska se nyt vaan on fiksua löytää se tiikeri sieltä ruohikosta ja yhdistää mahdollisimman nopeasti parit "vaara" => "pako". Koska ihmisellä sitten on enemmänkin sitä älyä niin tuon ominaisuuden päälle on sitten hyvä rakentaa niitä "huomio" => "keksintö" -johtopäätöksiä niin että lopulta saa sähköä töpselistä ja kaljaa purkista. Tämän kääntöpuoli sitten on se, että me olemme liiankin herkkiä vetämään johtopäätöksiä puutteellisilla tiedoilla josta sitten seuraa kaikenlaisia taikauskomuksia mustista kissoista jumalten lepyttelyyn. Se tiikeri ei kuitenkaan hirveästi odottele että saisit enemmän infoa joten hinta lienee tältä kannalta ajateltuna pieni...

Pokerissa tällainen yksioikoinen pattern matching -strategia ei kuitenkaan vaan toimi, koska siinä on satunnaiskohinaa peittämässä niitä syy-seuraus-suhteita. Jotta olisi hyvä pelaaja niin pitää pystyä irrottautumaan siitä biologisesta kovakoodauksesta ja luokittelemaan tilanteet todennäköisyysjakauman eikä lopputuloksen kannalta. Tämähän on se pahin oppimiskynnys pokerissa. Se tekeekö tämän vaistolla vai analyyttisesti ei ole sinänsä olennaista toimivuuden kannalta kunhan se luokittelun lopputulos vain täsmää riittävän hyvin, mutta koska kaikki eivät ole synnynnäisiä pokerineroja niin analyyttinen lähestymistapa on oikeastaan ainoa millä se keskivertokaveri voi oppia lisää ja parantaa peliään.

Oppimisen kannalta sellainen systeemi olisi todella hyvä, että saitti kertoisi jälkikäteen voitetut ja hävityt sklansky-taalat eri tilanteissa, mutta tätähän ei tietenkään tehdä koska se paljastaisi samalla miten muut pelaavat. Erilaisilla pokerikäsiapuohjelmilla tuota voi tietenkin arvioida etenkin kun joka tapauksessa aina pelataan rangea eikä sitä nimenomaista kättä vastaan.

Ei siinä minusta ole oikein mitään muuta vaihtoehtoa perusasioiden jälkeen kun vain arvioida sitä omaa peliä ja etsiä sieltä niitä vuotokohtia ja miettiä miten niitä tilkitsisi. Jos tällainen ajattelutapa ei mene kaverillesi perille niin eipä kai siinä sitten oikein mitään voi. Toisaalta saahan sitä pokeria pelata ihan ajanvietteeksikin, joten ei siinä mitään.

Typo laitoit yv:tä,mutta ei ole tarpeeksi viestejä,joten onko mahdollista saada yhteyttä suhun jossain muualla?

typo, tuossa on just se syy miksi ne jotka panostavat kunnolla tähän peliin tienaavat hyvät liksat. Ei kaikkea kannata oppia kokemuksen kautta, vaan kannattaa oppia paremmiltaan ja sitten miettiä miksi hän tekee näin, ja tulisiko minun vaihtaa pelityyliä tähän suuntaan.

Mä en usko väitettä että ihmisaivoihin rakennettu oppimistapa olis jotenkin tehoton tai huono tapa oppia pokeria.
Toki se tarvitsee tuekseen järkiperäistä ajattelua ja matemaattista ymmärrystä, mutta suurin osa pokerin oppimisesta on alitajuntaista oppista ja eri patternien tunnistamista.

Alitajunta tarvitsee paljon toistoa ja kokemusta samasta tilanteesta jotta se voi tehdä tarkkoja johtopäätöksiä, mutta kun aineistoa on kerätty tarpeeksi niin aivot pystyy kyllä ammentamaan osaamista varianssista huolimatta. Kokeneiden pelaajien "gut feel" on just sitä aivojen kehittyneintä oppimista. Pystytään tekemään tarkka +EV päätös, eikä sen perusteluun tarvita mitään matemattiikkaa tai pokerikirjoja.

Pokerin oppimiseen kohdistuva ongelma löytyy ainakin itseltä, varmasti monilta muiltakin:

Itse tuommoiset "helpot taikauskot" on helppo sivuuttaa koska ne ovat niin yksinkertaisia sekä logiikan sekä järjenvastaisia. Ongelmat ovat enemmän sitä että tapahtumat pelissä aiheuttavat tunnekuohahduksen, esim tuskaa stäkin menettäessä, tai iloa osuessasi 74o:lla täkäriin. Nämä tunteet jättävät leimat jotka sitten huomaamatta leimautuvat omaan peliin. Itselläni nämä kohdistuvat ns epävarmoihin tilanteisiin. Esim:
-ylipari/tptk kohtaa voimakasta vastarintaa
-onnistunut second barrel ilmalla jos tuntuu että kaveri floattaa
-vetojen agressiivinen pelaaminen
-suittareiden pelaaminen
-pluffit yms.

Jos ottaa yliparilla vaikka 2 koppia ja voittaa 2 biniä nopeeseen tahtiin jotain vetoja vastaan tms. niin jää helposti tunne näitten voittamattomuudesta ja pelaa ne reippaasti lopun session. Toisaalta jos "koppaa" niillä 2 kertaa putkeen settiä vastaan niin pelaa ne helposti lopun session paljon varovaisemmin. Sama pätee muihin ehkä 50-50-tilanteisiin jossa ei olla 50-50 niinkään korttien ja prosenttejen mukaan vaan 50-50 onko vihua vastaan reippaasti johdossa vai reippaasti jäljessä. Eli ns flipit handlaan hyvin mutta flipit jotka perustuu riideihin ja käsirangeihin ovat huomattavasti vaikeampia käsitellä koska tuntuu hävitessä että on täysi idiootti. Näistä johtuen voi ajautua tekemään -ev päätöksiä weak-playn tai ylipelaamisen takia lopun sessiota tai useita sessioita.

Yhteenveto: loogiset tai matematiikkaan perustuvat ratkaisut ja näiden oppiminen ovat itsellä aika helppoa kun taas riidejä vaativat tilanteet ovat vaikeita ja oma pää laittaa rajusti hanttiin kun yrittää näitä oppia objektiivisesti. Ehkä olen liian tunneherkkä pelaamaan pokeria?

Sen verran voisi tähän todeta omalta osalta:

On erittäin helppoa katsella jälkikäteen omia käsiä taikka foorumilla olevia käsiä, ja löytää niistä virheet ja/tai keksiä niihin kohtuu lähellä EV MAXia oleva pelitapa. Käteen pystyy keskittymään yksittäisenä kätenä. Mutta saman tekeminen multittamisessa ei todellakaan ole helppoa. Näin ollen voi sanoa, että sen oppiminen, miten pitäisi toimia on aika helppoa. Mutta itseasiassa toimia näin on aika vaikeata. Omia käsihistorioita peratessa isomman potin käsiä, joihin olisi täysin tyytyväinen löytyy muutama ja nekin yleensä on puskettu pf tai flopilla.

Mutta olen myös miettinyt viime aikoina sitä, että käsihistorioita tulee selattua aivan liian tulosorientoineesti. Esim. vihulla on turnilla lähes kuollut käsi, haet epäonnistunutta check-reissua ja riverin ilmainen tuo vihulle gutarin. Bettaat riverin ja joudut cry-koolimaan minireissun. Saat esim. 1:5 kertoimet, jolloinka on kohtuu vaikea kipata keskihyvää kättä, koska sinun pitäisi olla oikeassa 83% kerroista. Sen jälkeen kiroilet, mikset betannut turnia eteen. Viime kädessä ratkaisujesi vaikutus pitkässä juoksussa on kohtuu sama, ilmaisen riverin odotusarvo (riippuen vihun taipumuksesta bluffailla) saattaa olla lähellä nollaa.

Sitten pelaat saman käden niin, että vihun veto ei osu, vihu bluffaa, poimit ja onnittelet itseäsi. Sama logiikka pätee c-bettaamiseen, esim. standardi lyönnilla 3/4 pottia ei tarvitse voittaa kuin 42% kerroista, siitä huolimatta maksettu c-betti aiheuttaa reaktion, että olipa typerä lyönti, vaikka tosiasiassa esim. se, että ainoastaan joka toinen c-betti maksetaan on pitkässä juoksussa jo melkoinen valuemaker herolle. Vaadimme jokaisen yksittäisen jaon pelaamista täysin oikein, vaikka loppukädessä se on täysin mahdotonta.

Toinen perusvirhe tuntuu olevan se, että voitettu potti riittää. Valutus jää tekemettä. Pähkäillään kyllä kaiken maailman flippejä (KK kohtaa allarit ym, monsterivedot vs reaalit flopilla), mutta jaosta toiseen jätetään useita blindeja ottamatta. Tämä tietysti on siinä mielessä selvää, että urheilussa (ja monessa muussakin asiassa) riittää että voittaa, ei se paljonko tuli marginaalia. Pokerissa vaan voittava pelaaja häviää enemmän käsiä kuin voittaa, ja loppukädessä tuloksen avain on maksimoida voittokäsien koko ja minimoida tappiot. Isot potit muistetaan ja niitä haetaan, vaikka paremman profitin saanee pelaamalla pienet potit koko ajan oikein ja rajoittamalla sitoumista kevyesti isoihin potteihin.

Kolmas perusvirhe on FPS. Pokerin perusfilosofiaa on lyödä lisää hyvällä kädellä ja vältellä sitä huonolla. Liian usein peli kääntyykin päinvastaiseksi, elikkä hyvät kädet slouvataan ja heikoilla bluffataan. Vaikka silloin tällöin tuleekin tilanteita, joissa tämä olisi oikein, herkästi peli muuttuu sellaiseksi, että tämä on jatkuvaa. Väittäisin että tässä on psykologinen este, elikkä emme halua isolla kädellä että toiminta loppuu ja välttelemme siksi liiallisuuteen saakka käden arvon paljastamista. Kun kerrankin on osunut settiin, niin ei nyt halua että potti loppuu heron bettiin flopilla. Kikkaillaan. Ja heikoilla käsillä taas tulee halu bluffata hienosti. Mutta ehkä pahin ongelma on keskivahvat kädet, joilla tulee liian usein joko slouvattua väärään aikaan (fundamentaalisessa mielessä keskivahvalla kädellä on aina väärin slouvata) tai sitten poimittua liian usein sitä bluffia ja sankarikoppia.

Ainakin omassa päässä syntyy jatkuvasti ongelmaa siinä, että pystyy hyväksymään sen, että välistä käden pelaa väärin, että välistä kortit ei vaan sattunut sopivasti ja että iso osa voittavista taktiikoista on sellaisia, että voitto/tappiokäsiä tulee hyvin paljon suhteessa tuottoon elikkä rahaa liikkuu paljon, ja pieni osa siitä on heron profitti. Ahneus haluaa joka potista kaiken.

Omalta osaltani voin siis sanoa, että mekaanisessa mielessä pokeri ei ole vaikeaa, pokerissa on vaikeaa voittaa tunteet ja tietyt, muussa elämässä ehkä järkevätkin ajatusmallit, joista pokerissa on vain haittaa. Uskoisin, että pokerin oppimisessa moni muukin painii samojen ongelmien kanssa.

Suursmurffilta todella hyvä kirjoitus. Etenkin aloittelijoiden kannattaa lukea teksti huolella, sillä varmaan jokainen aloitteleva pelaaja omaa ainakin yhden mainituista kolmesta perussynnistä.

Smurffi jätti kuitenkin kirjoittamatta yhdestä perusvirheestä, joka on minusta erikseen mainitsemisen arvoinen: tiltissä pelaaminen/pelin lopettaminen pienen voiton jälkeen. Tilttipelaamisesta kannattaa pyrkiä eroon heti alusta asti, kantapään-kautta-tuhat-kertaa -metodin sijasta. Jos oppii alusta asti jahtaamaan tappioita ja pelaamaan silloin kun veri kiehuu, niin siitä voi olla vaikea oppia eroon myöhemmin. Jos pelaajalla on lisäksi tapana lopettaa sessio lyhyeen voitettuaan jokin mukavan pyöreä summa, niin ollaan jo pahasti väärillä raiteilla. Pitkiä sessioita kuuluu pelata silloin kun peli kulkee ja voittoja kertyy, ei päinvastoin!

suursmurffi kirjoitti:On erittäin helppoa katsella jälkikäteen omia käsiä taikka foorumilla olevia käsiä, ja löytää niistä virheet ja/tai keksiä niihin kohtuu lähellä EV MAXia oleva pelitapa. Käteen pystyy keskittymään yksittäisenä kätenä.

Ylläoleva on kyllä totta, mutta myös kaksipiippuinen juttu. Jälkikäteen tilanteita pyörittelemällä jäävät helposti varjoon sellaiset vaikeasti kvantifioitavat tekijät kuin pelin senhetkinen flow ja omat vaistot, jotka vaikuttavat kuitenkin valtavasti päätöksentekoon. Pelkät havainnot vastustajan aiemmista peleistä eivät usein riitä (etenkään ulkopuolisille) riittäväksi aineistoiksi parhaan actionin päättelyyn. Pokerstovessa ja foorumeilla eri käsiskaalojen sekä action-linjojen pyörittely on kyllä hyväksi oman pelin kehittämiselle, mutta ei se anna lähellekään aina ns. parasta ratkaisua.