Pokeri ja nettipokeri - taitopelien aatelia

Guerilla kirjoitti:Mulle käy yleensä niin, että lyödettyäni jonkin hyvän kirjan luen saman kirjailijan kaikki muutkin teokset. Tietokirjallisuuden ohella tulee luettua pääsääntöisesti dekkareita.

1. Dennis Lehane. Kirjailijan teoksien pohjalta on kuvattu parikin erittäin hyvää elokuvaa; Clint Eastwoodin Menneisyyden Ote ja Scorsesen Suljettu Saari. Kirjat toki vielä paljon parempia.

Gone Baby Gone myös tohon listaan, ehkä jopa paras leffa noista kolmesta, tai no Mystic River myös huippu mutta toi kolmas selvästi heikoin. Kirjottanu myös kaikkien aikojen parasta TV-sarjaa, joten ei turha jannu ollenkaan.

Olet turkulainen, joten Mika Waltarin kirjaa Mikael Karvajalka pitää suositella. Turkulaisen seikkailuja 1500-luvun Euroopassa. Oma painokseni on tuo Wikin kuvassakin oleva vuoden 1948 painos.

PelleSnuslos kirjoitti:

terva kirjoitti:http://en.wikipedia.org/wiki/A_Song_of_Ice_and_Fire

5/5

Katoin just uudestaan koko Game of Thorenes season 1 HBO sarja tosta). Parasta keskiaika-tyylistä fantasiaa mitä oon ikinä nähny, lukenu. Tosi vähän mitään yliluonnollista, komeeta juonimista

Kakkoskausi alkaa sunnuntaina jenkeissä!! Itse kirjat rupes vähän jossain kolmannen tai myöhempien kohalla puuduttamaan, mutta kyllä ne silti parasta lajissaan on mitä oon lukenu, vaikkakin päähenkilöiden jatkuvaa lisäämistä vois vähentää ja pääjuonta kiihdyttää.

1. Mika Waltari - Mikael Karvajalka sekä jatko-osa Mikael Hakim. Myös muut Waltarin "tiiliskivet" ovat silkkaa terästä. Itseältä vielä Sinuhe lukematta mutta huhujen mukaan sekin on kohtuuhyvä. Mikael Karvajalka todella huumoripitoista pittoreski renttumenoa. Jos ei Waltaria tunne kuin maineelta niin yllättyy positiivisesti!

2. Eiji(?) Yoshikawa - Musashi. Ilman Musashia ei pelata pokeria eikä harrasteta muutenkaan ninjajuttuja.

3. Joseph Heller- Catch 22. Sotakirjallisuutta parhaimmillaan. Huumorrii ja hulluutta. Hiukan ylävartalottomia ruumiitakin.

Nämä kolme kun lukee niin voi samperi kun harmittaa ajan sekä sivujen liian nopea kulu.


Jokerina suomen kansalliskirjailija Armas J. Pulla. Ryhmyn ja Romppaisen isä sekä sylikummi, ja parhaan suomalaisranskalaisen seikkailukirjallisuuden isä. Runoilijan voi hirttää ilman muuta, Ei markiisi syö perunoita ynnä muut hulvattomat seikkailukertomukset ovat silkkaa terästä.

edit.
LISÄJOKERI:
Ajankäyttö-ongelmista kärsivälle ja 1900-luvun alkupuolen suomalaisesta kansankulttuurista kiinnostuneelle suosittelen(Laatutakuulla!) Kalle Päätalon tuotantoa. Varsinkin Iijoki-sarja on messevä pakkaus. Hiukan jos jaksaa toistosta kärsiä niin elämä kolisee onttouttaan kun viimeisen osan laskee käsistään.. Toki sitten voi siirtyä takaisin alkuun.

Letitgo kirjoitti:Viime aikoina on tullut luettua vähän liiaksikin populistista tiedekirjallisuutta; Freakonomics ym.

Voisitko muuten suositella tältä osastolta itse jotain hyviä kirjoja tai kirjailijoita Gladwellin ja Levittin lisäksi?

_______ kirjoitti:

Letitgo kirjoitti:Viime aikoina on tullut luettua vähän liiaksikin populistista tiedekirjallisuutta; Freakonomics ym.

Voisitko muuten suositella tältä osastolta itse jotain hyviä kirjoja tai kirjailijoita Gladwellin ja Levittin lisäksi?

Myös käyttäytymistaloustieteen saralta Dan Arielyn Predictably irrational. Tarttui mukaan viime kesänä joltain jenkki lentokentältä. Mielenkiintoisempi kuin yllämainittu.

Kiinnostavia vinkkejä tullut. Ilokseni huomasin että Tuomas Vimmalta tullut uutta tuotantoa. Luin neljä vuotta sitten esikoisteoksen ahmien. Gourmet löytyisi pääkirjastosta vapaana.

Veikko Huovisen Veitikka kannattaa ehdottomasti lukea.

terva kirjoitti:http://en.wikipedia.org/wiki/A_Song_of_Ice_and_Fire

Ensimmäiset 3 osaa olivat hyviä, 4&5 sitten reilusti huonompia. Jos fantasia kiinnostaa niin ehdottomasti The Name of the Wind ja sitä seurannut The wise Man's Fear. Name of the wind oli 9.5/10 ja Wise man's fearkin 8/10.

Nesbot jo mainittiin, mutta jos raskaampaa lukemista kaipaa niin Hyväntahtoiset. Sairas kirja sodasta ja sen mielipuolisuudesta 10/10.

pukka kirjoitti:1. Mika Waltari - Mikael Karvajalka sekä jatko-osa Mikael Hakim. Myös muut Waltarin "tiiliskivet" ovat silkkaa terästä. Itseältä vielä Sinuhe lukematta mutta huhujen mukaan sekin on kohtuuhyvä. Mikael Karvajalka todella huumoripitoista pittoreski renttumenoa. Jos ei Waltaria tunne kuin maineelta niin yllättyy positiivisesti!

2. Eiji(?) Yoshikawa - Musashi. Ilman Musashia ei pelata pokeria eikä harrasteta muutenkaan ninjajuttuja.

3. Joseph Heller- Catch 22. Sotakirjallisuutta parhaimmillaan. Huumorrii ja hulluutta. Hiukan ylävartalottomia ruumiitakin.

Nämä kolme kun lukee niin voi samperi kun harmittaa ajan sekä sivujen liian nopea kulu.


Jokerina suomen kansalliskirjailija Armas J. Pulla. Ryhmyn ja Romppaisen isä sekä sylikummi, ja parhaan suomalaisranskalaisen seikkailukirjallisuuden isä. Runoilijan voi hirttää ilman muuta, Ei markiisi syö perunoita ynnä muut hulvattomat seikkailukertomukset ovat silkkaa terästä.

edit.
LISÄJOKERI:
Ajankäyttö-ongelmista kärsivälle ja 1900-luvun alkupuolen suomalaisesta kansankulttuurista kiinnostuneelle suosittelen(Laatutakuulla!) Kalle Päätalon tuotantoa. Varsinkin Iijoki-sarja on messevä pakkaus. Hiukan jos jaksaa toistosta kärsiä niin elämä kolisee onttouttaan kun viimeisen osan laskee käsistään.. Toki sitten voi siirtyä takaisin alkuun.

Musashi oli aivan loistava. Iski se koko zeniläinen / miekan tien filosofia kyllä todella kovaa, kiitos vinkistä.