Aki Pyysing

Grand Casinon yli kahdella kortilla pelattavat pokeripöydät eroavat texaspöydistä merkittävästi siinä, että pöydissä pelaamisen lisäksi keskustellaan. Vähintään vakkarit vittuilevat toisilleen.

Tiistai-iltaisin osa vakkareista pitää vapaapäivän. Eilen saattoi osa olla myös katsomassa jalkapalloa, jossa Suomi hävisi yllättävän pienellä maalierolla ja teki yllättävän paljon maaleja. Omahapöytä ja keskustelu pyörivät kuitenkin läpi illan.

Ollessani pyörimässä Tallinnan EPT:n liepeillä törmäsin Olympic Entertainment Groupin Poker manageriin Priit Pajumaahan. Hän kysyi, olisinko mahdollisesti kiinnostunut lähtemään pelaamaan €25/50 no limit Holdemia Bukarestiin 10.000 euron sisäänostolla. Vastassa pitäisi olla turkkilaisia ja israelilaisia pelureita. Lennot, hotelli, ruoka ja juoma olisivat ilmaisia.

Minulla on isänmaallisena miehenä ollut vain Nokian kännyköitä. Ensimmäisen ostin optiospekulanttiystävältäni perjantai-iltana kello kuusi. Kaverin optioposition oli kurauttanut juuri raketoinut Nokia, ja kännykkä ei tuntunut hänestä enää tarpeelliselta. Sen sijaan kapakkaan meno oli hyvin tarpeellista, ainoana ongelmana oli käteisen rahan puute. Koska minä olin juuri hankkimassa ensimmäisiä asiakkaita omaisuudenhoitoyhtiölleni, olin puhelimen tarpeessa.

Irlantilainen ystäväni Tomas O’Riain oli luonani vierailulla viisi päivää. Meillä on kaksi yhteistä harrastusta ja olemme viettäneet Aviation Club de Francen baaritiskillä satoja tunteja naureskelemassa ranskalaisten hullunkurisuudelle ja sotineet sekä talvisodan että Irlannin vapaussodan uudelleen läpi useita kertoja.

Useampi nuori mies on kertonut minulle, miten pelit lopulta kovenevat niin tiukoiksi, että kukaan ei voita. Perustelu on ollut, että huonoilta loppuvat rahat tai he oppivat pelaamaan ja lopulta vain peliyhtiöt voittavat. En ole koskaan uskonut tähän. Kokemukseni edellisestä elämästäni sijoitusmaailmassa ovat vakuuttaneet minut siitä, että hyviä pelejä on aina ollut ja tulee aina olemaan. Buumi on ohi, mutta pelit jatkuvat.

Varsin yleisen näkemyksen mukaan verottaja, pankit, peliyhtiöt ja yleensä yhteisöt kusettavat ihmisiä aina kun vain voivat. Erilaiset yhteisöt ovatkin kusettaneet sidosryhmiään maailman sivu. Esimerkiksi uskontoja on aina ollut ja tulee luultavasti aina olemaan.

Alkuviikosta Raha-automaattiyhdistys ilmoitti aloittavansa yt-neuvottelut vähentääkseen henkilökuntaa. Vähennystarve on kuulemma 80 henkilötyövuotta. Perusteena oli pelaamisen siirtyminen entistä enemmän nettiin.

Pienenä poikana jouduin osallistumaan kotitöihin. Ei nyt mitenkään 50-luvun tyyliin, vaan pientä mattojen hakkausta, tiskausta ja lastenhoitoa. Joka tapauksessa enemmän kuin nykypäivän vanhemmat näyttävät tähtisilmillään teettävän. Vanhempieni mielestä luultavasti en joutunut tekemään juuri mitään. Ainakaan siihen verrattuna, mitä he olivat lapsuudessaan joutuneet tekemään.

Juhannuksena mökillä kuulin taas kertauskurssina pikkuveljeltäni tarinan monen vuoden grindaamisesta ja sitten kännissä pelitilien katkaisemisesta isoissa peleissä. Minä olen kuullut vastaavan tarinan niin monelta, että olen mennyt laskuissa sekaisin. Ymmärrän tätä paremmin kuin helvetinkoneisiin katkeamista, mutta hyväksyn vielä vähemmän. Peliongelma on sairaus ja känniuhoaminen yksinkertaisesti typerää.

Vieraiden kielten osaamisesta on globaalissa maailmassa valtavasti hyötyä. Myös muut kielet kuin englanti voivat olla arvaamattoman tarpeellisia jopa pokerinpelaajille. Wilbur Smith sanoikin erinomaisissa kirjoissaan, että vihollisen kielen osaaminen on välttämättömyys.