Äiti, tytär ja koira

Aki Pyysing

Viime viikolla pelatut pokerin SM-kisat olivat suositummat kuin odotin. Niitä oli markkinoitu niukasti, mutta paikalle löysi lopulta melko hyvin populaa. Vieläkin enemmän olisi tullut paikalle väkeä, jos kasinoasiakkaille olisi laitettu yksi maili, jossa otsikkona olisi ollut ”Livepokerin SM-kisat 1.-9.10.”. Nyt tieto kasinolla harvemmin käyville tuli otsikolla ”Tapahtumarikas alkusyksy”. Tätä mailia ei normaali pipopää todellakaan ole klikannut auki ja siten huomannut tulossa olevia SM-kisoja.

Enkä muuten ollut minäkään, mutta löysin sen nyt jälkikäteen inboxistani. Onneksi olin kuitenkin nähnyt mainoksen kasinon seinällä ja merkannut tapahtuman kalenteriin. Hyvä näin, sillä muuten olisi voinut jäädä ensimmäinen Suomen mestaruus saamatta.

Mitä ilmeisimmin Suomen mestaruudella on pokerissakin statusarvoa muillekin kuin minulle. Ainakin varsin moni peluri oli lämmennyt pelaamaan normaalia pienempiä turnauksia. Ilari Sahamieskin vaikutti vilpittömän ilahtuneelta kolmannesta mestaruudestaan. Kaksi ensimmäistä tuli biljardissa vuosituhannen vaihteen tietämillä.

Perinteistä turnausohjelmaa oli rukattu siten, että tällä kertaa aloitettiin sököllä. Useimmiten sökö on Mikonkadulla ollut viimeisen lauantain ilona. Toisena taas pelattiin H.O.R.S.E., joka sekään ei ole ainakaan vielä koko nuorison lempipeli. Tosin ennakoin suosion vielä kasvavan, kuten edellisessä kolumnissa kirjoitin. Sökön ongelma on, että joka vuosi kuolee vanhoja sökömiehiä, eikä uusia tunnu syntyvän.

Tämä oli kasinolta hyvä liikku. Monet sököjäärät ovat kasinon kv. turnauksissa pelanneet vain yhden turnauksen. Sama pätee hevospelien erikoismiehiin. Nyt jos pärjäsi ensimmäisissä turnauksissa, oli intressissä pelata myös lisää turnauksia. Jokaisen turnauksen prize poolista otettiin nimittäin kaksi prosenttia jaettavaksi kolmelle parhaalle yleispelaajalle (Best Overall Player). Tosin minun kannaltani oli ikävää, että tämän seurauksena sökön voittaja Kari ”Kiksa” Jokinen tuli omahaturnaukseen rankomaan minua. Luultavasti en koskaan henkisesti toivu Kiksan näyttämästä yhdestä rivosta pillistä.

Best Overall Player –kilpailusta eivät likikään kaikki tykkää. Kahden prosentin ottaminen turnauspotista tuntui erityisesti ahdistavan high rollereitamme. Toisaalta ei sitä high rolleriksi pääsekään, ellei ole tarkka marginaaleistaan. Minä vähän epäilen, että ylimääräinen kaksi pinnaa ei kohtuullisen reikin turnauksissa muuta kenelläkään turnaukseen osallistumispäätöstä. Tekosyynä sitä voi tietysti käyttää.

Minä suhtaudun BOP:iin varovaisen positiivisesti. Se on ihan hilpeä lisä turnausviikolle. Toisaalta jos BOP oikeasti verottaisi osanottajamääriä turnauksista, olisin sitä vastaan.

Parhaana yleispelaajan tällä kertaa palkittiin Niko Pakalén, jonka kanssa pelasin useita tunteja samassa pöydässä useassakin turnauksessa. Suoritustensa perusteella olen vakuuttunut, että Niko ei ottanut viimeistä liveturnausvoittoaan viime viikolla, ellei vallan vetäydy voittajana eläkkeelle. Muut palkintopallisijat menivät BOP:issa sitten kokeneille turnausjyrille. Kakkonen kun oli Kimmo Kurko ja pronssipalkinto jaettiin Janne Nevalaiselle.

Kimmokin sai turnausviikolla ensimmäisen Suomen mestaruutensa Omaha High Rollerissa. Tenniksestä aikoinaan oli tullut vain hopeita tai pronsseja. Raymondin mainion jutun Kimmosta ja avovaimostaan Mette Puromäestä mukaan Kimmo ei vaikuta katuvan ammatinvaihtoaan tennisvalmentajasta pokeriammattilaiseksi.

Kävimme pelaajien kesken reilun viikon aikana paljon debattia turnausohjelmasta ja –struktuureista. Nuorena pokeriammattilaisena toivoin aina, että tasot eivät koskaan nousisi. Nykyisin preferoin enimmäkseen nopeahkoja turnauksia. Minulla ei ole mitään hitaitakaan turnauksia vastaan, mutta sitten buy-inin pitäisi olla mielellään sellainen, että huonoinkin rahasija saa hymyn vähän levenemään.

Jotkut olivat sitä mieltä, että ainakin High Rollerit voisivat olla vähemmän turboja. Toiset taas olisivat laittaneet turnausten alkuun korkeammat blindit tai pienemmän lähtöstäkin eli nopeuttaneet turnauksia. Pokerinpelaajia, kuten muitakin ihmisiä on moneen lähtöön. Yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä ja liberaaleimmille kavereille käy molempien lisäksi perheen koirakin.

Minä olen sitä mieltä, että SM-kisojen turnauskattauksessa oli kivasti jokaiselle jotakin. Itse olisin voinut pelata melkein kaikki, ellei olisi ollut viikolla lentopallo- ja muita kiireitä. Toivoisin toki, että SM-pääturnauksen buy-in voisi olla korkeampi kuin 500 euroa. Mutta nykyinen pelaajamassamme ei tällä hetkellä taida kestää enempää. Toki maailman huipputason pelureitamme on vaikea saada yhden purppuran kolmipäiväiseen turnaukseen mukaan. Mutta tärkeämpänä näen, että Suomen mestaruutta pääsee yrittämään pienemmänkin rollin veturit kuin Kyllönen tai Helppi.

Käteispelitkin rullasivat hyvin jopa viimeiseen sunnuntaihin asti. Yleensähän turnausviikon loppupäivänä pyörii pelkkä Losers’ Game. Nyt viimeisen viikonlopun High Roller -turnaukset olivat houkutelleet paikalle myös niitä myöhäisheränneitä, jotka eivät olleet huomanneet koko kisoja. Jos viimeisenä turnauspäivänä pilkun aikaan lopetetaan iloinen PLO 20/20/40 peli, on jotain turnausjärjestelyissä tehty oikeinkin.

Kiteytän livepokerin SM-kisat 2016 yhden paikalla piipahtaneen entisen kasinotyöntekijän kommenttiin lauantain peleistä: ”Täällähän on tunnelma kuin vanhalla kasinolla!”

P.S. Ettei nyt menisi ihan hymistelyksi, laitan vielä pientä vinkua ja kitinää. Kun iso käteispöytä tai kaksi on täynnä, ja käytännön kaikki niissä pelaavat ovat jonossa myös pykälän isompaan, ei ole järkeä avata tätä isompaa pöytää uutena pöytänä. Tulee turhaa mellakkaa ja pari hyvin äkäistä asiakasta, jotka jäävät rannalle ruikuttamaan, kun eivät ole huomanneet taululle vaivihkaa ilmestynyttä uutta listaa. Ymmärrän kyllä, että pelaajat jonossa tai huonommassa pöydässä lobbaavat mellakan puolesta. Heidän tilanteensa voi lähinnä vain parantua. Kasinon silmin tarkastellen kannattaa muuttaa vanha(t) isommaksi tai antaa olla. If it ain’t broken, don’t fix it. T. Nimim. Jäin rannalle, mutta Taikuri ja Jammu ahkerina listoille ilmoittautujina eivät.

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana ja nykyään myös Sijoitustieto.fi -verkkosivuston kolumnistina.

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea.