Aki Pyysing

Josif Stalin teloitti suurimman osan puna-armeijan johdosta 1930-luvun lopulla. Olen tähän asti ajatellut, että sotaan valmistautuvan kansan ei ole kovin viisasta teloittaa sodanjohtoaan. Marsalkka Tuhatsevski tuskin olisi johtanut kesävaatteissa olevia ukrainalaisia mottiin Raatteen tielle. Suomi saa olla Stalinin upseeriston puhdistuksista hyvin kiitollinen.

Mikään ei saa suomalaista miestä niin luovaksi, kuin tilanne, jossa häneltä yritetään evätä haluamansa alkoholi. Appelsiineihin on injektoitu pirtua jo 1950-luvun kertausharjoituksissa. Eli niin kauan kuin appelsiineja on Suomessa saanut.

Luin pitkästä aikaa pokerikirjan, jonka kirjoittajan muuta tuotantoa en ollut aiemmin lukenut. Olin suhtautunut melko penseästi sen lukemiseen, koska uusien kirjoittajien kirjat ovat liian usein huonosti ja kuivasti kirjoitettua vanhan toistoa ja minun elintavoillani aikaa on enää rajallisesti. Tämä siitä huolimatta, että teosta suositteli voimakkaasti minun heimojaottelussani järkimiesten A-ryhmään kuuluva.

 Kerron aluksi, että olen vähiten rasistinen ihminen, jonka tunnen. Minä olen kiinnostunut siitä mitä ihmisen päässä liikkuu, enkä siitä miltä se näyttää tai mistä se on kotoisin. Intohimoinen haluni päästä muiden ihmisten pään sisään ulkoisista seikoista piittaamatta on tehnyt minusta siedettävän pokerinpelaajan. Ilkka ”Viisas” Koskista en biittaa, mutta näin ei tee kyllä kovin moni muukaan.



EMOP-kiertueen meno Dubliniin oli minulle todella iloinen yllätys. Pidän sekä Irlannista että irlantilaisista.

Edellinen viikko ennen EMOPia oli ollut minulle melko raskas. Hyvin kostea viikko huipentui ystäväni 50-vuotispäiviin, joihin osallistuin vahvalla asenteella. Niinpä olin päättänyt ennen Dublinia, että vedän poikkeuksellisen kuivan EMOPin.

Vuoden 2002 lopulla Taleon-klubilla järjestettiin European Nations Poker Callenge. Olin pyörinyt Pietarissa koko vuoden bisnesviisumin turvin ja törmännyt useampaan otteeseen Murray Brown- nimiseen brittiin. Olimme aiemmin muutaman kerran pelanneet samassa pöydässä Lontoossa ja Pariisissa. Murray kävi enimmäkseen Pietarissa eri pelien takia kuin minä. Hän ei juuri pottiseveniä himoinnut, vaan aivan muita tuotteita.

Pääsääntöisesti havaintojeni mukaan pokerinpelaajat käyttäytyvät yhteiskunnallisissa asioissa kuin juutalaiset keskitysleirillä, kävellään kiltisti suihkuun. Edelleen havaintojeni mukaan meillä olisi eväitä paljon parempaan. Keskimääräisen ammattipelurin voisi heittää minkä tahansa pörssiyhtiön hallitukseen, josta kenkäistäisiin arvalla joku, ja äly ja ymmärrys hallituksessa todennäköisesti lisääntyisivät.

Suomessa pokerinpelaajat ovat suuren yleisön arvostuksessa jossain huumekauppiaiden ja pankkiryöstäjien välissä. Tilanne on sikäli parantunut viidessätoista vuodessa, että silloin olimme selkeästi molempien näiden alapuolella.

Vuonna 2001 Casino Rayn pelit siirtyivät kovasti kohti vanhasta vakiopelistä 50/50 markkaa kohti 10/10 markkaa peliä. Eräs vanhemman polven pokerinpelaaja totesi, että ”kymppikymppi on pokerin syöpä”.

Lappeenrannassa on jo yksi Kasino. Tosin se on ollut jonkinlaisissa kannattavuusvaikeuksissa lähes aina, vaikka paikka on hieno. Taloudelliset murheet olisivat ohi täältä ikuisuuteen, kunhan vain Raha-automaattiyhdistys ottaisi ohjeistani vaarin.

Pekka Salmi sanoi vuosituhanteen vaihteen tienoilla televisiossa, että hän on aina tarjonnut kaikille suomalaisille mahdollisuutta laittaa pokeripöytään satatuhatta markkaa. Hän taas panostaa vastaavasti kaksisataatuhatta. Voittaja saa pitää kaikki. Kukaan ei kuulemma ollut koskaan ottanut kiinni.