Sirpa Sara

Täällä Vegasissa ei tapahdu juuri mitään ihmeellistä tai kolumnin arvoista näinä päivinä, paitsi konkursseja ja talojen pakkolunastuksia.  Pankit tekevät kuitenkin hyvää tiliä.  Ne saavat hyvät kompensaatiot, kun niillä ei ollut juuri mitään osaa eikä arpaa nykyiseen talouden alamäkeen.
 

En ole ehtinyt kirjoittamaan pokeritietoon muutamaan kuukauteen. Voisin yrittää keksiä tekosyitä, mutta oikeatkin syyt riittänevät. Rakas äitini kävi Las Vegasissa vierailemassa kuusi viikkoa, enkä viitsinyt istua compuutterin äärellä bloggailemassa. Parempaakin ajanviettoa oli tarjolla.

Sain jostain edellisestä riipustuksestani kommentin, että kyllähän googlen kielenkääntäjä toimii, joten jos joku ulkomaalainen haluaa lukea mun juttuja, niin helpostihan ne kääntyvät englanniksi, tai ihan miksi kieleksi tahansa.  Sanasta sanaan tosi näppärästi ja suorastaan hienosti! Tai ehkä sitten ei kuitenkaan ihan täsmälleen.

Moni on kysellyt kuinka paljon tippiä Vegasissa tienaa, miten paljon tippiä pitäisi antaa, keitä pitäisi tipata, minkä verran ja miksi. Kuka antaa tippiä ja kuka ei?

Yhteenkään kysymykseen ei ole yksiselitteistä vastausta; kaikki riippuu niin sanotusti kaikesta.

Puolitoista ensimmäistä vuotta täällä Vegasissa oli aika rankkaa aikaa; koti-ikävä oli karmea. Muutin tänne syyskuun lopulla 1998, ja 1998 joulukuun 6. päivä Las Vegasiin satoi lunta roppakaupalla. ( Jostain syystä muistan tämän päivämäärän.) Mitä ihmettä? Enkö mä tänne  tullut juuri sitä lunta pakoon ? You can run but you can't hide!!!
 

Kun mä muutin tänne Las Vegasiin, tavallaan yhtäkkiä ja yllättäen, niin olo oli aika yksinäinen. Ei ollut tietokonetta eikä mitään; joka ilta istuin keittiön pöydän ääressä kirjoittamassa kirjeitä Suomeen ja aamulla kävin ne heti postittamassa ja katsomassa postilokeron, olisiko joku vastannut kirjeeseen. Yllättävän moni jaksoi vastailla, kiitoksia paljon. Varsinkin Jopi-ystävättäreni sarkastisen humoristiset kirjeet aina piristivät mieltä.

Hyvää Uutta Vuotta Las Vegasista!

Lupasin kirjoittaa tarinoita täältä; uusimmat saavat vielä odottaa vuoroaan, mutta tämä on mielestäni yksi hauskimmista.

Tämä tapahtui Bellagion pokerihuoneessa,ehkä noin 7-8 vuotta sitten.

 
Kävin aikoinaan 90-luvun lopulla Las Vegasissa ainakin kerran tai pari vuodessa. Pelailin ihan pientä limittipokeria,"no limittiä" ei ollut silloin vielä tarjolla, saati sitten nettipoksua tai televisioitua turnauspokeria.
 

Olin siis töissä Casino Ray:llä. Työpaikkana oikein mukava, työkaverit hauskoja, työ uutta ja kiinnostavaa, varsinkin sitten,kun avasimme pokerihuoneen joulukuussa 1994.

Moi!