Suomimmit Las Vegasissa
Kun mä muutin tänne Las Vegasiin, tavallaan yhtäkkiä ja yllättäen, niin olo oli aika yksinäinen. Ei ollut tietokonetta eikä mitään; joka ilta istuin keittiön pöydän ääressä kirjoittamassa kirjeitä Suomeen ja aamulla kävin ne heti postittamassa ja katsomassa postilokeron, olisiko joku vastannut kirjeeseen. Yllättävän moni jaksoi vastailla, kiitoksia paljon. Varsinkin Jopi-ystävättäreni sarkastisen humoristiset kirjeet aina piristivät mieltä.
Ennen kun muutin tänne, niin pelimatkoillani juttelin usein diilereitten kanssa, ja moneen kertaan multa kysyttiin, että tunnetko sellaista suomalaista Annea, joka pelaa pokeria. Pudistelin päätäni vaan, siihen aikaan Suomessa naiset eivät juuri pelanneet pokeria, ja luulin tuntevani kaikki, jotka Vegasiin olivat "uskaltaneet".
Jonkun turnauksen tauolla yksi pokeridiileri tuli vetämään mua hihasta; ja osoitti: ”Hei, toi on se Anne”.
”Ai sä oot suomalainen? Pelaat pokeria?” Hauskinta oli se, että olimme kuulleet toisistamme pelinhoitajien kautta parisen vuotta, mutta kumpikin oli vähän sitä mieltä, että eihän kukaan toinen suomalainen nainen pelaa pokeria Vegasissa. Anne on asunut jenkeissä jo pitkään ja pelannut turnauspokeria --- hän on pärjännyt paljon paremmin kuin minä, hänellä on voittoja Vegasin "pikkuturnauksista" enemmän kuin muille jakaa, mutta myös Binions Horseshoen syysturnauksen voitto, ja rannekello siitä todisteena. Spinettis.com-sivuilta voi käydä katselemassa, jos kiinnostaa.
Seuraavan suomalaisen tapasin Bellagion tupakkahuoneessa, baarimestari Helena nimeltään. Bellagiossa oli silloin noin 10.000 työntekijää, mutta jotenkin törmättiin yhteen. Jaaha, eiks näistä suomalaisista pääse eroon missään? Bellagiossa oli silloin myös töissä suomalaissyntyinen huippukokki Stefan Richter, joka oli Top Chef-kokkikilpailussa. En tiedä onko sitä ohjelmaa Suomessa näytetty.
Eräänä iltana oli lähdössä töihin ja näin, että pari poliisiautoa oli parkissa kadun vieressä. Ajelin heistä ohi ihan "muina naisina" ja tein TÄYDELLISEN pysähtymisen ennen STOP-merkkiä. Käytin vilkkua ja tein mielestäni kaikki aivan oikein, mutta eiköhän tämä toinen poliisiauto lähde mua seuraamaan...
Mä katselen taustapeilistä, ja perskeles, siellähän se kyttä on mun perässä. Mitä mä oon tehnyt??? Kylmä hiki otsalla... ei se mua seuraa, ei se mua seuraa, ei se mua nyt varmaankaan seuraa…
Vähän matkan päästä tullaan liikennevaloihin ja poliisiauto ajaa mun vierelle. Poliisi näyttää kädellään, että veivaa ikkuna alas! Toki teen niin, täysin "paskajäykkänä" - anteeksi kielenkäyttö, mutta paremmin ei sitä voi kuvailla.
Sen sijaan, että poliisi olisi kysynyt normaalit: ajokortti, rekisteriote ja vakuutustodistus, hän kysyi, että ”mistä päin Suomea olet kotoisin?” ”Helsingistä, kiitos kysymästä.” ( Tässä vaiheessa sai hengittää jo ulospäin). ”Ai jaa, mun vaimo Kirsi on Turusta, eikä tunne täällä ketään suomalaisia; tässä on puhelinnumero, jos viitsit joskus soittaa.”
Syynä siihen, että "Mike-the-cop" lähti mun perään, on se, että mun rekkari on "SIPU", toisella puolella on Suomenlippu ja toisella puolella FIN.
Kirsillä ja Mikella heiluu lippusalossa aina molemmat liput. Ihan hyvä jätkä, noin poliisiksi.
Vielä yksi hauska yhteensattuma; ajelin taas töihin Bellagioon. Henkilökunnan parkkipaikalta oli pitkä matka sisäänkäynnille, joten työnantajan puolesta kuljetus oli järjestetty; bussit ajoivat ympäri reittiä ja matkalla oli ehkä viitisen bussipysäkkiä. Sain auton parkkiin, eikä matkaa pysäkille ollut kuin ehkä sata metriä. Bussi sattui paikalle juuri sopivasti ja istahdin keskivaiheille. Olin ensimmäinen matkustaja.
Seuraavalta pysäkiltä tuli kyytiin seuraava matkustaja. Ja kaikista paikoista, hän päätti istahtaa minun viereeni. Mitä ihmettä? Eiks noita penkkejä olis ollut vapaana?
"Ooksä Sipu?". ”Joo, oon”.
Rekisterikilpi taas paljasti. Tämä Mike oli ajanut mun perässä. Monien suomalaisten naisten miesten nimi tuntuu olevan Mike. Hänen vaimonsa Kata on Turusta. Dejavu, mitä? Mike ja Kata olivat käyneet Suomessa ja vierailleet kasinolla. Mun entinen pomoni Seija oli maininnut, että Sipu on töissä Bellagiossa. Emme olleet aikaisemmin tavanneet, mutta Suomen kautta löytyi tämäkin yhteys!
Tästä ns. sisäpiiristä meidän joukkomme on kasvanut, parisenkymmentä suomalaista on "meidän jengissä"; ja kaikki mahtavia tyyppejä! Autojen rekisterikilvissä lukee "SUOMI", "FINNISH", "4MYFINN" ja kaikilla muillakin on vähintään suomenlippu-tarra puskurissa. Koskaan ei tiedä, josko joku poliisi pysäyttää...
Suomimmit Sipu, Kirsi, Anne ja Helena
