• Aika avautua!!

    Etusivu Foorumit Pokeritieto Pokeripsykologia Aika avautua!!

    Esillä 15 viestiä, 1 - 15 (kaikkiaan 85)
    • Julkaisija
      Artikkelit
    • #17187
      Mascali
      Osallistuja

      Moni pokerin pelaaja kohtaa elämänsä aikana hienoja hetkiä mutta mukaan mahtuu myös aikoja jolloin pelaamisen sivuvaikutuksena tulee eteen asioita joista ei voi olla ylpeä.

      Moni PRO-pelaaja kokee tappiopäiviä ja isoja alamäkiä mutta taloudellinen tilanne heillä on yleensä hallussa. Kun pelaaja, jolla ei ole muuta toimeentuloa joutuu taloudellisten haasteiden eteen ei elämä ole helppoa. Olen aikojen saatossa uskotellut itselleni olevani voittava pelaaja, mutta nyt eteen on tullut hetki kun pelikassa on kuivunut elämiseen eikä uuden pelikassan rakentaminen kulurakenteen takia ole mahdollista. Muutin pääkaupunkiseudulle kun taloudellinen tilanteeni oli hyvä ja pelaaminen tuntui mielekkäältä. Eteen tuli järkyttävä swingi alaspäin ja tiltti rokotti pelikassasta 30%, varianssi hieman ja loput kassasta on mennyt avovaimoni kanssa yhteiseen elämään. Edessä olisi työpaikan etsintä mutta motivaatio työhön on täysin kadonnut ja sosiaalinen elämä tuntuu olevan myös kadoksissa. Mikä siis avuksi?

      Itselläni on taustalla pelihelvetti (pokeriuutiset/inhimillinen-tekija-klo-t9578.html) josta luulin päässeeni eroon. Nyt pelkkä ulko-oven avaaminen saa hien pintaan ja oksennuksen kurkkuun sekä henkisen ahdistuksen määrä on todella suuri. Moneen asiaan olen pokerifoorumeilla saanut apua ja se onkin helpottanut vastoinkäymisissä. Nyt olen tilanteessa, jossa vuokrasopimus loppuu 8.2.2008 ja uutta asuntoa ei ole löytynyt, työpaikkaa ei ole ja huoli huomisesta todella suuri. Tuntuu kuin olisin taas väärillä raiteilla matkalla kohti tuntemattomia vastoinkäymisiä. Työpaikasta kovasti haaveilen mutta jo puhelimeen vastaaminen tuntuu mahdottomalta kun tietää että tuntematon ihminen haluaa vain kysellä tämänhetkisestä elämäntilanteesta. Unelmana olisi päästä tekemään mekaanista työtä koska olen ahkera ja tunnollinen työntekijä. Avovaimo on täysin tietämätön tämänhetkisestä olostani kun en uskalla suutani avata koska pelkään tulevani jätetyksi(tiedän että tästä ei ole oikeasti pelkoa mutta muistot menneisyydestä pelottavat).

      Kun pelaan virkeänä ja joku on kotona, pelaamisen taso on ollut todella hyvää ja tulosta tulee. Miksei suomessa ole keksitty paikkaa missä muutama kohtalainen pelaaja pelaisi valvovan silmän alla ja ottaisi pelaajan pois koneelta jos tiltti alkaa vaania ja sanoisi, kun olisi aika mennä kotiin tekemään normaaleja asioita. Tapio Jaakkolan kanssa olimme tampereella tv-kuvauksissa ja hän sanoi että voisin ottaa häneen yhteyttä milloin vaan. Olen monta päivää silmäillyt hänen työpaikkaansa kartalta mutta pelkkä lähteminen tai yhteydenotto on vaikeaa kun pelkään tulevani nöyryytetyksi. Olisi mielestäni aika mennä juttelemaan ammatti-ihmisen luokse ja purkaa pahaa oloa, joka on kasautunut viime aikoina sisälleni. Kuinka sekin sitten onnistuu kun on vaikeaa kertoa asiasta kellekkään tai edes kirjoittaa sähköpostia? Tämänkin kirjoituksen on tarkoitus päätyä omaan arkistoon mutta taidan yrittää kertoa edes jollekin asiasta jos se helpottaisi.

      Minulla ei ole mitään kokemusta cv:n täyttämisestä tai työpaikan hakemisesta koska ennen asiat on jotenkin ratkenneet suhteilla joensuussa. Helsingissä ei tätä oljenkortta ole käytössä ja pitäisi selvitä omin avuin. Olen lukenut paljon pelaajien päiväkirjoja. Esim torsti4 mainitsee päivyrissä että kuoppa on iso eikä pelaaminen kiinnosta, ja mainitsee että otampa hermolomaa thaimaassa drinkin ääressä kun siihen on mahdollisuus. Näiden lukeminen on hämärtänyt oman järkeni ja uskottelin että näin minäkin tekisin. Nyt huomaan että minulla ei ole varaa mennä edes hermokaljalle paikalliseen kun tilin saldo on noin 1€.

      Miksi edes pelaan pokeria, on kysymys jota olen pohtinut koko alkuvuoden. On mahtavaa voittaa iltaisin summia jotka voivat vastata parin kuukauden palkallista työtä mutta olen tullut siihen tulokseen että varma tulo on minun kohdallani tie onnelliseen elämään ja mielen rauhaan. Jos voisin jotain elämässäni muuttaa, menisin heti takaisin joensuuhun ja tekisin normaalia työtä ja viettäisin aikaa ystävieni kanssa. Helsingissä minulla ei ole ollenkaan kavereita ja oloni on ollut pitkän aikaa erittäin yksinäinen vaikka rinnalla onkin maailman ihanin nainen ja rakkaus kukoistaa. Edes normaaleista asioista ei voi kaupungilla käydä höpisemässä jos ei casinon pokeripöytiä lasketa. Minua on kovasti miellyttänyt ihmisten tapaaminen casinolla mutta en usko, että ihmiset minua kovin pitkään sietävät koska hakeudun heidän seuraansa ja olen kovin puhelias. Pöydässä ääneni on varmasti kuuluvin ja jutut mukavia mutta kuka minun kanssani juttelisi arkisista asioista? Yksinäisyys vaivaa ja se tuntuu olevan sairauksista vakavin.

      En oikein tiedä mitä edes kirjoitan mutta halusin purkaa ajatuksiani sekalaisiin lauseisiin ja kysyä, olisiko pokeriväellä lääkettä ongelmiini. Otan vastaan mielelläni myös negatiivista palautetta mutta ennenkaikkea haluaisin hieman rohkaisua ja neuvoja elämässä eteenpäin.

      Matias

      #302888
      pokerman82
      Osallistuja

      Jos sulla on hyviä ystäviä ja kohtuu chäänssi päästä duuniin joensuussa niin mikset muuttaisi sinne takaisin? Toisaalta jos et muijan takii pysty lähteen niin hae duuniin hesan alueelta.Töitä varmasti löytyy jos ei oo liian ronkeli.Mitä tulee pelaamiseen niin hae ensin duunii,silloin järjestyy kämppäkin ku on töitä. Pidä pelaamisessa tauko, järjestä talous kuntoon ensin, ja sitten kun olet henkisesti valmis niin aloita taas jollain pienellä pelikassalla pelaamaan töitten sivussa. Älä ota paineita menestymisestä tai haluamisesta ammattilaiseks vaan grindaa kassanhallinan mukaan,opettele peliä ja tee töitä. Katot toisinsanoen rauhassa ilman paineita että tuleeko pelaamisesta mitään,ja sit jos ei tuu niin lopeta. Mutta tärkeintä saada kaikki muut asiat kuntoon,eli normielämä ja sit vasta kattoo mihin rahkeet riittää. Ei ihme että jos olet mennyt katki jos oot kassasta eläny ja muita tulonlähteitä ei ole.Siin ois moni muuki menny poikki.

      Tilanteesi ei oo kuitenkaan mahdoton, mutta puhu sille naiselles,auttaa helvetisti ku pystyy purkautuun.

      Toivottavasti tästä oli apuu ja saat hommat toimii. Voimia ja jaksamisia.

      #302889
      nitric
      Osallistuja

      Mites opiskelut? Valinnanvaraa ainakin riittää Helsingissä. Opintotuen juostessa pelaaminenkin olis helpompaa varmaan. Vai onko opiskelukortti käytetty jo?

      #302890
      piggidypig
      Osallistuja

      Onko pokerissa/pokerista ilmennyt samanlaisia käyttäytymismalleja mitä aikoinaan vedonlyönnissä ja sloteissa?

      Ilmeisesti lähdit “pokeriammattilaiseksi” vähän heppoisin perustein ja valmisteluin. Kolikolla on aina kääntöpuoli ja välillä se näyttää pitkänkin aikaa rumaa naamaansa vaikka se olisikin vain 10%.

      Olet ilmeisesti mieltynyt omahaan? Ainakin muistelisin näin.. Pyri etsimään pokerista jokin pelimuoto joka olisi enemmän mekaaninen ja vähemmän “pokerinen”, olet kuitenkin ilmeisesti saapunut pokerin maailmaan jo täysin vääristä lähtökohdista, uhkapelaamishimon tyydyttämisestä. Tämänkaltainen mieli on vaarallinen omahaan.

      Mutta mielestäni kannattaisia ehkä jättää pokeri kokonaan? Tai ainakin ammattimielessä..

      #302891
      FAST_UKE
      Osallistuja

      Suoraselkäistä ja rehellistä puhetta!Itse olen tällä hetkellä aika samanlaisessa tilanteessa ja voin kertoa,että ainakin omalla kohdallani itsensä pakottaminen työnhakuun ja asennoituminen grindaamisen siaan aikaisiin arkiherätyksiin ei ole ollut helppoa.

      Itsensä totaalinen katkaiseminen pokerin saralla vaikutti ainakin itselläni aivan kaikkiin asioihin,parisuhde,fyysinen ja psyykkinen kunto yms..lienee turha sanoakkaan,että päässä saattaa pyöriä aika hurjia ja tuhoisia asioita kun näkee omien unelmiensa murkaantuvan buyini kerrallaan..

      1 suuremman poikkimenoni jälkeen mä rimpuilin lainarahalla itseni takaisin peleihin kunnes tajusin viheltää pelin poikki ja tarttua itseä niskasta kiinni ja käyttää kaiken energian työnhakuun ja oikean asenteen löytymiseen!

      Jos ihmisellä on potentiaalia kehittyä pokerissa siihen pieneen luokkaan joka pystyy siitä leipänsa ansaitsemaan,uskon että pitkäjännitteisellä työllä tämä ihminen sen tulee saavuttamaan!Mielestäni kuitenkin menestyminen edellyttää elämän tasapainossa pysymistä ja edes jonkinlaista taloudellista tasapainoa.Kehottaisin kääntymään ammatti-ihmisten apuun jotta saat elämän takaisin raiteilleen ja löydät sisältäsi ne ylimääräiset voimavarat jotta duuniasiat saat järjestymään reilu puoli vuotta kun painat niska limassa hommia ja elelet suht fiksusti olet varmasti saanut sen verran rahaa kasaan jotta pystyt grindausprojektin taas aloittamaan

      Totaalisien poikkimenojen jälkeen oppii rahaa arvostamaan hivenen toisella tavalla ja uskoisin,että tilttailuherkkyyskin pikkaisen laantuu,ainakin itsellä näin on käynyt.

      Neljän seinän sisälle jääminen ja paskassa fiiliksessä vellominen on todella helppoa siihen pystyvät kaikki,omien ongelmien myöntäminen ja avun hakeminen silloin kun se on tarvis on vaikeaa tarvitsee ola kova jätkä ja myöntää itselleen että nyt on jotain tehtävä!

      Kun sen on pystynyt tekemään ja lähtenyt viemään asioita eteenpäin niin monesti asiat vaan alkavat loksahtelemaan paikoilleen ja mieliala rupeaa kohoamaan.Mielstäni rehellisyys asuin ja elämänkumppaniasi kohtaan on myös todella tärkeää,itselleni asioiden salailu maksoi aikanaan erittäin tärkeän ja rakkaan parisuhteen..

      #302892
      kyklooppi
      Osallistuja

      Haluatko kertoa millä tasolla pelasit parhaimmillaan ja kauanko?

      Kai helsingistä löytyy jotain tehdas/siivoustyötä jne mikä ei vaadi paljoa CV tekemistä ja jonka saisi nopeasti? Kannattaisi myös varmaan kertoa avovaimolle että menit poikki ja sanoa että aiot hakea oikeita töitä niin hänkin varmaan auttaisi etsimään työpaikkaa.

      #302896
      nitric
      Osallistuja

      @kyklooppi wrote:

      Haluatko kertoa millä tasolla pelasit parhaimmillaan ja kauanko?

      Kai helsingistä löytyy jotain tehdas/siivoustyötä jne mikä ei vaadi paljoa CV tekemistä ja jonka saisi nopeasti? Kannattaisi myös varmaan kertoa avovaimolle että menit poikki ja sanoa että aiot hakea oikeita töitä niin hänkin varmaan auttaisi etsimään työpaikkaa.

      Ite oon tehny opiskelujen ohessa 3 vuotta muuttohommia. Lepposta hommaa (joka tosin vaatii hiukan kuntoa) ja voi tehdä silloin kun huvittaa. Palkka nyt ei oo mikään hirvee mut ilmapiiri hyvä ja toi vapaus tehdä milloin huvittaa plussaa. Tämä siis pk-seudulla.

      Voi ottaa yhteyttä munhun jos kiinnostaa toi ni voin kertoo tarkemmin.

      #302897
      suursmurffi
      Jäsen

      En ole psykologi, enkä sellaiseksi halua. Mutta pientä Dr. Philiä kuitenkin:

      Veikkaisin, että kärsit sosiaalisten kontaktien puutteesta, ja tällöin säännöllisen päivätyön tekeminen olisi hyvä ratkaisu. Nyt voi tuntua toivottomalta, kun kärsit kuoppamasennuksesta, mutta se kyllä helpottaa. Pääkaupunkiseudulla löytyy hyvin esim. varastotyötä, jos kaipaat suorittavaa fyysistä työtä. Jos et halua heti alkuun sitoutua johonkin, ota yhteyttä esim. Adeccoon tai Manpoweriin, ja tee sinne keikkaluonteisesti hommia ens alkuun, tai vaikka pysyvästikin keikkoina/osa-aikaisena.

      Uskoisin, että tärkeintä on löytää mielekästä puuhaa sen sijaan, että pohtii elämän vaikeutta. Sen verran voisin heittää, että työpaikan lyötäminen on haasteistasi pienin. Suurin on pelihimon hillitsiminen. Ikävä kyllä päiväkirjastasi paistoi koko ajan se, että kun downia tulee niin sitä tulee rajusti, omppu arvontamentaliteetilla on raju leikki.

      Tsemppiä ja pidä parisuhteesta kiinni! :hertta:

      #302901
      linkku86
      Osallistuja

      Moi

      Yritä keksiä jotain tekemistä millä saat ajatukset vähäksi aikaa pois kaikesta paskasta mitä päässä pyörii. Juokse 10 km, tai mene hakkaamaan nyrkkeilysäkkiä vähäksi aikaa… Ja älä ala ajattelemaan ja pyörittelemään ajatuksia päässä että paskasti menee. Ota positiivinen kanta, ja mieti että miten tästä selvitään…

      Ja puhu tosiaan naisellesi… Se voi helpottaa oloa tosikin paljon.

      Asioilla on tapana järjestyä…, kärsivällisyyttä vain ni kyllä se siitä…
      Katso nyt kuinka monta viestiä sinulle vastattiin heti kun olit oman viestisi pistänyt… Jos tuntuu pahalta ni kirjoittele tänne, täältä löytyy varmasti tukea.

      #302908
      Jaaba
      Osallistuja

      @mascali wrote:

      Edes normaaleista asioista ei voi kaupungilla käydä höpisemässä jos ei casinon pokeripöytiä lasketa. Minua on kovasti miellyttänyt ihmisten tapaaminen casinolla mutta en usko, että ihmiset minua kovin pitkään sietävät koska hakeudun heidän seuraansa ja olen kovin puhelias. Pöydässä ääneni on varmasti kuuluvin ja jutut mukavia mutta kuka minun kanssani juttelisi arkisista asioista? Yksinäisyys vaivaa ja se tuntuu olevan sairauksista vakavin.

      @suursmurffi wrote:

      Veikkaisin, että kärsit sosiaalisten kontaktien puutteesta, ja tällöin säännöllisen päivätyön tekeminen olisi hyvä ratkaisu. Nyt voi tuntua toivottomalta, kun kärsit kuoppamasennuksesta, mutta se kyllä helpottaa.

      Mascali, olen tavannut sinut vain kahdesti livenä, mutta niiltäkin kerroilta olet jäänyt mieleeni positiivisena, fiksuna ihmisenä. Toki olemme jutelleet lähinnä pokeriasioista, koska se on ollut ainoa tietämämme yhteinen asia.

      En yhtään epäile, ettetkö tutustuisi ihmisiin pääkaupunkiseudulla myös muuten kuin pokeri/kasinoympyröissä. Suursmurffin ja muiden ehdottama päivätyön etsiminen voisi tuoda elämääsi säännöllistä, “turvallista” rytmiä, sosiaalisia kontakteja sekä helpottaa perustoimeentulon kanssa.

      Ulkopuolelta on aina helppoa sanoa, että “kyllä se olo siitä paranee” ja varmasti sen itsekin tiedät, että olotilasi on vain ohimenevä. Sen asian toistamisesta meidän puoleltamme ei vain ole mitään hyötyä, jos et itse tunne samoin.

      Kuitenkin se, että kirjoitit asiasta tänne, on jo puoli voittoa. Se on merkki siitä, että haluat parantaa oloasi. Aktivoituminen ja tämän hetken rutiineistasi poikkeaminen voivat tuoda uusia näkymiä elämääsi ja irtautumaan negatiivisista ajatuksista. Pidä siitä tärkeimmästä ihmissuhteestasi kiinni äläkä pelkää pyytää häneltä apua; “myötä- ja vastoinkäymisissä” sitä avioliittoonkin mennessä tavataan sanoa.

      #302910
      pokerihumppi
      Osallistuja

      Tuosta löytyi niin paljon tuttua asiaa, että on pakko kirjoittaa vähän omia mietteitä.

      Olen muuttanut itsekin avovaimon kanssa pienestä kotikaupungistani isompaan kaupunkiin noin 1,5 vuotta sitten. Silloin suuri osa kavereista ja ystävistä jäi vanhaan kotikaupunkiin ja yhteydenpito on ollut lähinnä satunnaista. Uudessa kaupungissa oli jo ennestään jonkun verran kavereita, mutta nyt osa on muuttanut pois ja osaan en ole pitänyt enää yhteyttä. Loput kavereista on lähinnä avokin kavereiden poikaystäviä/miehiä. Kolme viikkoa sitten tuli avovaimon kanssa ero ja olenkin tällä hetkellä periaatteessa koditon ja yksin kaupungissa jossa minulla ei ole enää yhtään kavereita/ystäviä, vain muutama kourallinen tuttuja.

      Kaiken lisäksi olen harkinnanvaraisella lisä-ajalla koulusta, koska olen tehnyt opinnäytetyötä jo melkein 1,5 vuotta saamatta sitä juurikaan edistymään. Minulla on kevääseen asti aikaa saada opinnäyte valmiiksi. Tällä hetkellä motivaatio valmistumista kohtaan ei ole kovinkaan korkealla.

      Muista pitää naisestasi kiinni mikäli koet hänet tärkeäksi! On helpompaa kohdata vastoinkäymiset jonkun kanssa yhdessä kuin yksin.

      #302919
      Smoke
      Jäsen

      Ikävää kuulla vaikeuksistasi.

      Komppaa monia edellisiä puhujia:

      Hyvä että pystyt tunnustamaan ongelmasi. Se on erinomainen lähtökohta.

      Hae ensialkuun vaikka fyysistä työtä, jolla saat raha-asiat kuntoon. Samalla saat milenterveyden kannalta tärkeitä sosiaalisia kontakteja ja nopeasti varmaan kavereitakin pokerin ulkopuolelta. Töissä ollessasi voit alkaa katsella ammattia vastaavia hommia. Työssä käyvälle myös asunnon hankinta onnistuu helpommin.

      Puhu asiasta avovaimollesi ja miettikää yhdessä, miten etenette. Hänkin varmaan tietää ongelmapelaajataustastasi ja osaa suhtautua asiaan vakavasti.

      Mieti suhdettasi pokerin pelaamiseen. Valitettavan usein päiväkirjassasi julistamisi tauko on jäänyt pitämättä, ja vaarana on, että taipumuksesi ongelmapelaamiseen saa vallan pokerissakin.

      Muista, että tilanne ei ole toivoton, vaan ratkaistavissa kunhan et anna taloutesi ja ihmissuhteidesi vajota kovin syvälle nyt kokemassasi henkisessä ahdingossa.

      Parasta jatkoa,

      s

      edit: typo

      #302922
      game_over
      Osallistuja

      Hyvä ja avoin kirjoitus.

      Oma neuvoni on:

      Jaa olosi ja ajatuksesi avovaimosi kanssa seurauksia ajattelematta. Tarvitset selkeästi (en yritä sen kummemmin holhota tai ylimielisesti asettua pääsi sisälle tai tilanteen yläpuolelle) tukea tässä asiassa mahdollisimman läheltä, ja varsinkin tilanteesi huomioon ottaen pidän tätä parhaana ratkaisuna.

      Kun saat itsellesi olon että et ole yksin asian kanssa, heijastuu se myös muihin asioihin, mistä kirjoitit. Tukea tulet saamaan näiltä foorumeilta paljon, ja uskon, että kun työpaikka löytyy niin myös sosiaalinen verkosto pääkaupunkiseudulla laajenee.

      Kaikkea hyvää tulevaisuudessa.

      #302926
      Peoplez
      Osallistuja

      Kannattaa nyt kertoa sille naiselles missä mennään. Tympeä kantaa noita ongelmia yksin. Ja jos aikoo oikeasti pokerilla elää niin kannattaisi tosiaan varata reilusti rahaa elinkustannuksiin, anna vaikka sille naiselle niin ei ole ongelmaa jos tulee huono kuukausi tai jopa kuoppa koska sitten olisi aikaa nousta jaloilleen. Mutta saattaa olla että pokeri ei ole sinua varten. En tarkoita ettekö voisi voittaa pokerista jne mutta onko se sen arvoista? Sanot itsekin että olisit varmaan onnelisempi eläen normaalimpaa elämää. Ja varsinkin kun on peliriippuvuus taustalla. Itselläkin on ollut kokemusta näistä asioista.

      #302943
      Redux
      Osallistuja

      Herolla samankaltainen tilanne. Seuraavat kaksi viikkoa ovat merkittäviä, ja taloudelliselta kannalta jopa loppuelämään vaikuttavia. Kuoppa tuntuu tällä hetkellä äärettömältä (parissa viikossa +10ke –> -3,5ke, velkaa kertynyt taas nopeasti yli kolme kiloa), peli ei kulje ja aika juoksee vaikka mitään ei tapahdu. Minulla ei ole aavistustakaan, mitkä pelit oikeasti biittaan, koska A-game on minulle harvinaista, ja B-game ei ole kummoista. Enkä oikeastaan tiedä miksi pelaan, se pitkä juoksu on kuitenkin jo antanut tiettyjä viitteitä… Omalla kohdallani asioita helpottaa ja toisaalta vaikeuttaa se, että olen sinkku ja näin minun siis tarvitsee huolehtia vain itsestäni. Jos vain pystyisin edes siihen.

      Välillä mielenterveys on ollut koetuksella, kun tulevaisuus on täysin tuntematon ja status quo säälittävä paska. Future is what you make it, sanotaan, mutta itsestäni en kirveelläkään löydä sitä draivia, jolla tekisin elämästäni sellaisen kuin haluaisin. Yksinäisyys on murheellista ja kalvaa minuakin. Olkoonkin että usein olen aktiivisesti yksinäinen omilla valinnoillani. Toisaalta en tänäänkään jaksa vaipua äärettömään murheen alhoon, koska pian on taas rakebackpäivä. 😀

      Kerran ollaan kohdattu livenä kasinolla, tosin osasin yhdistää kasvot ja nimimerkin vasta luettuani blogiasi. Hivenen ehkä tuttu olit, koska olin sen TV-ohjelman nähnyt, mutta en vielä pöydässä keksinyt miksi vaikutit tutulta. Kai edes synttärit piristivät? Kuva blogissa oli fantastinen, propsit jos oli itse otettu!

      Neuvoja olen todella huono antamaan, mutta kyllähän se siltä kuulostaa että työpaikka pitäisi hommata kiireen vilkkaa. Se olisi paitsi välttämätön toimeentulon kannalta, myös tärkeä osanen arkea rytmittämään jokapäiväistä eloa ja tuomaan sitä sosiaalista elämää jota selvästi kaipaat. Tsemppiä joka tapauksessa, kyä se siittä!

      Ps. Mullakin tilit käytännössä tyhjät, käteistäkin alle satanen. Mutta rakeback ja sisu pelastavat. I hope. 🙂

    Esillä 15 viestiä, 1 - 15 (kaikkiaan 85)
    • Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.