Aika avautua!!

Home Forums Pokeritieto Pokeripsykologia Aika avautua!!

Viewing 15 posts - 46 through 60 (of 85 total)
  • Author
    Posts
  • #303966
    Possu81
    Participant

    Huomasin vasta pari tuntia sitten tämän ketjun ja se tuntui niin lohduttomalta. Olen todella ajatellut ihan muuta.

    Kuitenkin alkusanoiksi voin sanoa sen verran, että tuskin tilanteesi on tosiasiassa niin lohduton mitä ensimmäinen viesti kertoo. Kävit pohjalla, ja nouset sieltä ylös. Sinulla on parisuhde mitä esimerkiksi minulla ei ole ja olen siitä seikasta hyvin katkera, että näillä näkymin sellaista ei edes taida tulla. Pokeri edustaa vain rahaa ja mitä enemmän pelaa niin sitä enemmän huomaa, että raha on pienempi ja pienempi arvo elämässä. Pelaaminen tietenkin sitoo pelaajan hyvin voimakkaasti rahan grindaamiseen ja sen häviäminen tuntuu hyvin tuskalliselta.

    Olen hämmentynyt, koska kuvittelin rehellisesti, että olet tapaus jonka pokeri on pelastanut uhkapeliriippiuvuudesta, koska peliä voi pelata analyyttisesti. Olen kertoillut tutuilleni tarinoita miten tiedän tapauksia, jotka pokeri on pelastanut hedelmäpeleistä, koska pokeria voi pelata voitollisesti.
    En ole lukenut päiväkirjaasi ja minulle tuli yllätyksenä miten katki ajauduit pelin parissa ja tuskin pokeri sittenkään oli oikea ratkaisu. Suomen suurimmilla pokerisivustoilla on ollut viime aikoina muitakin kirjoituksia miten pelaaminen on ajanut lähestulkoon itsemurhaan. Sinä et sentään ole isoissa veloissa! Ajattele miten paljon huonommin asiat voisivatkaan olla! Koin tuskaa näistä kirjoituksista, mutta kuvittelin niiden olevan poikkeustapauksia. Tämä tapaus kuitenkin toi ongelman lähemmäs arkipäivääni.
    Olen alkanut jo aiemmin miettimään, että onko pokeri “pelastanut” ketään, sopiiko se kenellekään? Kun nukun viiteen iltapäivällä enkä jaksa tehdä mitään, käytän viikon pelkästään pelaamiseen kuoppaa kiinni “grindatessani” tai, että se miten pokerissa menee, vaikuttaa koko mielialaan. Onko se sitten sen arvoista mitä pokeri antaa? Ehkä on, ehkä ei. Onneksi asioita voi kuitenkin parantaa. Esimerkiksi rollin hallinta lähtee minusta siitä, että pankkitilillä olevia rahoja ei pelata ja joskus on lopetettava sessio, koska pitää ajatella, että en voi pelata näin JOS haluan tätä tehdä jatkossakin.

    Tälläiset asiat eivät tule tietenkään kovin hyvänä aikana “julkisuuteen”, kun pelaamista ollaan rajoittamassa. Ongelmia on ehkä olemassa enemmän kuin itse olen kuvitellut, paljonkin enemmän. En siltikään halua uskoa, että kieltolaki olisi missään muodoissa toimiva niin, että valtio pelastaa meidät kaikki kun ottaa pelin perkeleksen pois. On kuitenkin syytä puuttua ongelmaan myös vastuunsa tuntevien pelaajien taholta. Jos olisi olemassa sellainen tapa säännöstellä pelaamista, että kukaan ei voi pelata esimerkiksi velaksi tai itseään aivan katki niin se olisi minulle aivan ok. Omasta mielestäni olen empaattinen ihminen ja minun on vaikea kulkea ohi kipeästi rahaa tarvitsevista ihmisistä, joita näkee varsinkin ulkomailla. Suomalaisille rahaa kerjääville juopoille en tosin ole koskaan antanut mitään. En halua, että kukaan katkeaa koko elämäänsä pokeriin, vaikka se olisikin minun winratestani hieman pois. Kunhan pelaaminen muuttuisi hyväksyttäväksi ja voisin tehdä sitä hymyssä suin enkä salaa. Se on niin kauan hauskaa kunnes joku katkeaa täysin.

    Olen uskonut, että lähes kaikki tuntemani pelaajat ovat voitollisia pelaajia. Se on aivan väärä perspektiivi asiaan ja todellisuudessa voittaviksi luulemani pelaajat eivät välttämättä olekaan sitä miltä näyttää tai kuulee. Eräs pokerituttuni täältä Oulusta on useamman kerran väittänyt, että pelirolli on koko omaisuuteni, tai ainakin se mitä on tileillä irtisaataviksi. Olen yrittänyt inttää vastaan, että rolli on vain se määrä mitä Internetissä on pelirahaa. Jos katkean sen niin en enää pelaa. En tiedä sitten millä asteella hän ajattelee peliä, koska hän itse on äärimmäisen itsekontrollin omistava henkilö pokerissa ja käsittääkseni kotiuttaa lähes kaiken, ja kuitenkin puhuu siitä miten rolli on koko pankkitili. Mielestäni se ajattelutapa, että pokerilla itsensä elättävän kuuluu olla välillä poikki on aika uskomaton ajattelutapa. En minä ainakaan pystyisi henkisesti siihen.

    Tuossa muutama erinäinen ajatus asiasta. Voimia sinulle jaksamiseen ja uskon, että valoa alkaa näkymään tunnelin päässä nyt kun pahimman yli ollaan päästy.

    #303991
    Vihtavuori
    Member

    @Possu81 wrote:

    Olen alkanut jo aiemmin miettimään, että onko pokeri “pelastanut” ketään, sopiiko se kenellekään? Kun nukun viiteen iltapäivällä enkä jaksa tehdä mitään, käytän viikon pelkästään pelaamiseen kuoppaa kiinni “grindatessani” tai, että se miten pokerissa menee, vaikuttaa koko mielialaan. Onko se sitten sen arvoista mitä pokeri antaa? Ehkä on, ehkä ei. Onneksi asioita voi kuitenkin parantaa. Esimerkiksi rollin hallinta lähtee minusta siitä, että pankkitilillä olevia rahoja ei pelata ja joskus on lopetettava sessio, koska pitää ajatella, että en voi pelata näin JOS haluan tätä tehdä jatkossakin.

    Hyvää tekstiä kaikin puolin. Pokerin kanssa on ihan sama asia kuin kaiken muunkin koukuttavan asian kanssa, liika on aina liikaa. Viinaa voi nappasta pari annosta päivässä ilman ongelmia, mutta jos päivät pyörii viinan ympärillä on lopputulos selvä.

    #304010
    pikeisafish2
    Participant

    Itse kynnin joskus 90-luvulla aika syvissä vesissä enimmäkseen kassanhallinnan takia. Pelini urheiluvedonlyöntirintamalla olivat marginaalisesti voitollisia ja sillähän oli hienoa rehvastella kavereille. Näinpä aina sitten upswingin tai ison kertapotin sattuessa kohdille rahaa käytettiinkin aika reilusti. Sitten kun mentiin ylipanostuksen tai puuduttavan downswingin ansiosta miinukselle, kipaistiin pankkiin. Suht´ leveästi elettiin, mutta käytännössä kuitenkin lainarahalla.

    Oma analyyttisyyteni pelasti kuitenkin oman elämäni. Tajusin, että näin ei voi jatkua. Voitollisen pelin syrjään piti kuitenkin päästä kiinni ja niinpä “pakotin” itseni irti kaikista -ev-liikuista ja aloin opiskella hieman enemmän. Ennen normiviikonloppuun saattoi kuulua sököä perjantaina, lauantaina raveihin, ravien jälkeen vakiot ja pitkävedot ja illaksi vielä lotto vetämään jos kaikki oli siihen mennessä kussut. Sitten vielä illaksi kortille. Tyttöystävät muuten vaihtuivat silloin aika tiuhaan. 😯 Jälkeenpäin ajateltuna juurikin tuo sökö sekä silloinen moniveto pitivät nenän pinnalla. Vaikka itsekin olin aika paisti sökössä, kaikki kaverini olivat superpaisteja.

    Nykyään pelaan ainoastaan urheiluvedonlyöntiä ulkomaille sangen selektiivisesti, monivetoa hyvillä kierroksilla, sekä pokeria netissä. Pelini ovat olleet reilusti voitollisia jo vuosikaudet, vuosi -07 oli jo todella hyvä.

    Silti en ole jättänyt työpaikkaani. Liikku, jonka olisin toteuttanut vuosia takaperin vuorenvarmasti. Työpaikalla on helppo käydä, kuten Aki totesikin, grindaamassa rahat elämiseen. Vaikka tienaisin todennäköisesti vielä paljon enemmän jäämällä pois töistä, ei se kuulostaisi kovin hyvältä idealta juuri tällä hetkellä.

    Se, että itse onnistuin keplottelemaan kuiville, ei tarkoita sitä että kaikki pystyisivät. Hyvä ystäväni, nykyinen riesa, oli samassa veneessä kanssani nuorempana sillä erotuksella että oli selvästi häviävä pelaaja jo silloin. Vielä muutama vuosi sitten yritin opettaa hänelle todennäköisyyksiä ja muuta perussälää, vailla tulosta kuitenkin. Hänelle oli tärkeämpää tulla näyttämään monivetoa, joka oli osunut jollakin kauhealla alikertoimella tai spekuloida toteutuneella lottorivillä. Tänään kaveri on hanttihommissa ja elää velaksi koko ajan. Rahatilannettaan hän yrittää paikata pelaamalla ja pieniä kupruja tekemällä. Kaverit ovat kaikonneet tyystin, se hyvä mitä hänen elämässään on jäljellä, on avovaimo. Hänkin lienee lähtökuopissa. Pokeria kaveri ei ole koskaan netissä pelannut ja jos pelaisi, rahat taatusti hupenisivat sinnekin. Nyt massit ovat huvenneet monopoli-moolokin kitaan.

    Asiat voisivat siis olla kannaltasi vieläkin huonommin. Älä päästä niitä kuitenkaan enää huonommiksi. Pidä kiinni kavereistasi ja ennen kaikkea, kerro avovaimollesi tilanteestasi, ellet ole jo kertonut.

    #304017
    D_
    Participant

    En tiedä, onko tästä mitään apua kenellekään, mutta haluan vähän yleistää asiaa. Eli tässä ketjussa tulleet esimerkit kertovat ihmisluonnosta tärkeän asian: riskiin ei osata luonnostaan suhtautua rationaalisesti.

    Täällä on pohdittu vain pelaamista, mikä onkin hyvä aihe, koska pelihimo on vaarallinen sairaus. Suomessa paljon suurempi ongelma on kuitenkin mielestäni velaksi asuntoon sijoittaminen. Suurempi siksi, että se on niin yleistä ja sen takia, että siinä velalla asetetaan paljon normipelaajaa suurempia panoksia, joiden grindaaminen työllä on bad beatin sattuessa käytännössä mahdotonta, minkä moni edellisen sukupolven kansalainen 1990-luvulla ikävällä tavalla huomasi. Se polvi muuten on harvinaisen vähän velkainen nykyään…

    Ei lienee kaukaa haettu esimerkki ottaa nuori pari, 25-30, jotka “kyllästyvät vuokranmaksuun” ja ottavat pankista 150ke lainapossan asuntoon. 30 vuoden takaisinmaksuajalla lainasta on 10 vuoden kuluttua jäjellä 80 %, eli 120ke. Tuossa ajassa yli puolet pareista on ehtinyt erota, yli 90 % hankkia lapsia, iso osa jäädä työttömäksi, sairastua, jne. Se mikä saldo tästä jää, on sitten ruletista kiinni, eli millaiset ovat asuntojen hinnat suhteessa jäljellä olevaan velkaan myyntihetkellä.

    Kuvaavaa yhteiskunnastamme on se, että näitä nuoria pareja kutsutaan “asuntosäästäjiksi”, kun taas pokeriammattilaisia kutsutaan “pelureiksi”. Mikäli “pelurilla” tarkoitetaan suurehkolla riskillä ratsastavaa, rahaa surutta sijoittavaa henkilöä, sijoittaisin sen näistä kahdesta esimerkistä ennemmin tuohon nuoreen pariin.

    Eli arvoisa ketjun avaaja, asiasi voisivat olla mielestäni huonomminkin. Voisit olla 100 %:n velkavivulla vuokratontilta ostetun 60-lukulaisen kerrostalon onnellinen omistaja, jonka työmatka toiselle puolelle suurkaupunkia tulisi muodostamaan mainion tilaisuuden itsetutkiskeluun ja Radio Rockin vapautta ihannoivan musiikin kuunteluun seuraavat 240*30=7200 työpäivää.

    #304283
    Wilgios
    Member

    Hyvää tekstiä Possulta… Amen.

    Pohdin itse myös tuota, että mikä mieli on pakkomielteisessä pokerin pelaamisessa, eli tarkoitus vaan kasvattaa rollia, kun kuitenkin on päivätyö. Siinäpä se, koettaa ainakin itse pitää pidempiä taukoja pelissä ettei mene pakkopullaksi. Koettaa pitää peli harrastuksena. Mutta aika koukuttava peli on, pokeri.

    #304304
    lexa_
    Participant

    Aikaisempia peliongelmia ei voi voittaa opettelemalla pelaamaan nettipokeria. Kuka alkoholisti juo kohtuudella? Kuka tupakoitsija polttaa vain kännissä? Aika harva jos kukaan. Jos muuta väittää niin se on toiveajattelua vaikka kliseitähän nuo ovatkin. Kaikki riippuvuudet noudattavat lopulta samaa kaavaa.

    Päivittäin kun tätä palstaa lukee, niin tulee aina mieleen se miten helposti pokeria pidetään pelinä, jossa taidolla voittaa varmasti pitkässä juoksussa. Pelkkä taito pelata ei aina riitä.

    Mielestäni ainoa ratkaisu taloudellisen vakauden ja henkisen tasapainon saavuttamiseen on mennä töihin. Kukaan tuskin voi väittää myöskään sitä etteikö ammatin opiskelu kannattaisi.

    Nettipokerista saa täällä hyvin helposti liian ruusuisen kuvan kun tartutaan niihin onnistujien tarinoihin. Hyvin harvat epäonnistujat rohkenevat tilanteestaan kertoa. Tässä tarinassa on se hyvä puoli, että apua uskalletaan pyytää apua ja halutaan kuunnella muiden neuvoja. Rehellisesti sanoen sinun pitäisi lopettaa pelaaminen kokonaan.

    #304358
    Laty
    Participant

    SOS -keskuksen valtakunnallinen kriisipuhelin p. 0203-445566.
    Välitöntä keskusteluapua. Puhelimessa vastaavat sekä koulutetut vapaaehtoiset tukihenkilöt että kriisityöntekijät.
    ma 9-22, ti-la 9-06, su 15-22.
    SOS-auto 24h/vrk 040-503 2199.
    toimisto 09-4135 0510.
    http://www.tukinet.net

    Tämä oli yllätys. Mutta, ette ole yksin tunteinenne uudessa kaupungissa.
    Muutin myös aikoinaan opiskelemaan ja tunsin oloni yksinäiseksi parisuhteesta huolimatta. Vähitellen harrastusten parista löytyi uusia ystäviä. Ja parisuhdekin voi yllättäen paremmin, kun on muutakin elämää.

    Casino ei ole välttämättä paras paikka ystävyyssuhteiden luomiselle.
    Judi James kehotti Poker face -kirjassaan pohtimaan motiiveja pelaamiselle: mikäli suurin syy on seurankaipuu tai seurueen keskipisteenä olosta nauttiminen, olisi paras hakea ystäviä muualta kuin pokerin parista tai keskittyä pelaamaan vain ystäväpiirissä.

    Jos ihan mitä vaan työtä ottaa, niin satamavarasto- tai ruokakaupan keskusvarastohommaa varmaan löytyy. Ja voisi kuvitella, että sairaaloissa ilahduttaisiin vahvasta nuoresta miehestä (nostovoimia tarvitaan).

    Tee jonkinlainen suunnitelma, mitä aiot. Se helpottaa asian käsittelyä puolison kanssa.

    Kaikkea hyvää !

    #305312
    Melkor
    Participant

    @Crazy_AA wrote:

    Tämä lienee aika lailla pokeriin liittyvä, juttu sillä monet harjoittelevat ja pelaavat vielä tosissaan monia sellaisia lajeja, joissa pokerin kaltaisista rahoista on turha edes haaveksia (salibandy,shakki etc…). Niitä pelataan pelaamisen ilosta, mutta pokerissa se tuntuu olevan monilla kadoksissa, ja sitten ihmetellään kun tulosta ei synny…

    Tämä on oikeasti totta ja todella hyvä pointti. Itse pelasin shakkia ennen kuin siirryin pokeriin ja suurin syy miksi pokeriin siirryin oli, koska pokerissa oli muka helppo tienata rahaa suhteellisen olemattomilla taidoillakin. Pokerissa on huomattavasti vaikeampi saavuttaa sellaista lapsenomaista pelaamisesta innostumista, joka taas helposti tulee esim. shakissa. Moni pelaa pokeria, ainakin salatuissa toiveissaan, koska haluavat hyvin vähäisellä alkupääomalla tienata miljoonia, joka ei muuten heidän elämässään ole mahdollista. Lisäksi kun itse pelissäkin on raha kokoajan läsnä suoraan, niin kyllähän se jollakin tavalla ‘köyhdyttää mieltä’, kun koko ajan on vain raha, raha, raha ja pokeri, pokeri ja pokeri. Pokeriyhteisössäkin pitäisi todistaa olevansa jotain nousemalla jatkuvasti uudelle tasolla ja palstat ovat täynä vain voittavista pelaajista ja miten helppoa se rahan tekeminen pokerilla onkaan. Jotenkin illuusiossa, mutta näköjään jonkinlainen ‘pokerikupla’ on vähän puhkeamassa tai ilmapiiri muuttumassa, kun tälläisiäkin tarinoita uskalletaan jo kirjoittaa, jopa pokeripalstalle?

    Esim. Sahamies ja muut huiput, jotka ovat siellä olleet vuosia huipulla ovat kertoneet nauttivansa vaan pelaamisesta, ehkä he pystyvät vieläkin suhtautumaan lapsenomaisen innostuneesti? Noh, toki se varmaan on helpompaa, kun tavallaan talous on jo turvattu ja enää sen takia ei tarvitse pelata.

    #305338
    turisti
    Participant

    @Melkor wrote:

    Moni pelaa pokeria, ainakin salatuissa toiveissaan, koska haluavat hyvin vähäisellä alkupääomalla tienata miljoonia, joka ei muuten heidän elämässään ole mahdollista. Lisäksi kun itse pelissäkin on raha kokoajan läsnä suoraan, niin kyllähän se jollakin tavalla ‘köyhdyttää mieltä’, kun koko ajan on vain raha, raha, raha ja pokeri, pokeri ja pokeri.

    Tuossahan se suuri ongelma pokerissa on, pelistä tulee helposti liian tulosorientoitunutta ja hauskuus pelaamisesta katoaa. Pitäisi vaan sisäistää se ajatus, että pokerinpelaajan menestys mitataan mieluummin vuositasolla, eikä muutaman session perusteella. Ja pelata vain silloin, kun on hyvä fiilis pelata. Lisäksi musta tuntuu, että monet pelaavat kokonaisvarallisuuteensa nähden liian suurta peliä, vaikka rollia periaatteessa olisikin. Tai ainakin, kun lukee noita avautumisia normaaleista päiväheittelyistä, siltä tunteelta ei voi välttyä.

    #305358
    JayLandslide
    Participant

    Näitä rohkeita avautumisia lukieassa tulee väkisinkin mieleen, että onko kukaan ajatellut miten itselle kävisi jos pelit jostain syystä sattuisivat kuivumaan totaaliseti kasaan tai kävisi niin että valtio jotenkin onnistuisi kieltämään nettipelit.

    Kävisikö siinä niin, että jäljelle jäisi vain tuhansia nuoria peliongelmaisia? En minä ainakaan ole valmis luopumaan uhkapelien tuomasta jännityksen tunteesta vain siksi, etten saa pelata enää voitollisesti.

    Olen itse onnistunut kasvattamaan ajan kanssa muutaman kympin talletuksen useiden tuhansien eurojen rolliksi kovalla työllä, kassanhallinnalla ja itsekurilla. Jos ajattelee pokeriharrastuksen kääntöpuolta, niin väkisinkin mieleen tulee se, että kyllä tässä matkan varrella on mukaan tarttunut vähintäänkin jonkin asteinen peliongelma.

    Tälläisiä ajatuksia vain.

    #305365
    Poksutes
    Participant

    @JayLandslide wrote:

    Näitä rohkeita avautumisia lukieassa tulee väkisinkin mieleen, että onko kukaan ajatellut miten itselle kävisi jos pelit jostain syystä sattuisivat kuivumaan totaaliseti kasaan tai kävisi niin että valtio jotenkin onnistuisi kieltämään nettipelit.

    Itse olen miettinyt että kuinka moni tämän hetken ammattigrindaaja tulee elättämään pokerilla itsensä koko aktiivi-ikänsä ajan noin 65-vuotiaaksi asti, olivat pelien taso ja laillisuus sitten missä tilassa tahansa? Luulisin että suurimmalle osalle homma alkaa maistua puulle jo 20 vuoden jälkeen 🙄 Aika vaarallisena pitäisin olla ilman suunnitelma B:tä, kun täälläkin jotkut poikkimenneet sanovat tilityksissään tyyliin “töihin tai kouluun en jaksa mennä”.

    #305384
    TheodoreLong
    Member

    @lexa_ wrote:

    Aikaisempia peliongelmia ei voi voittaa opettelemalla pelaamaan nettipokeria.
    .

    Mä ainaki voitin.

    #305388
    JayLandslide
    Participant

    @Poksutes wrote:

    @JayLandslide wrote:

    Näitä rohkeita avautumisia lukieassa tulee väkisinkin mieleen, että onko kukaan ajatellut miten itselle kävisi jos pelit jostain syystä sattuisivat kuivumaan totaaliseti kasaan tai kävisi niin että valtio jotenkin onnistuisi kieltämään nettipelit.

    Itse olen miettinyt että kuinka moni tämän hetken ammattigrindaaja tulee elättämään pokerilla itsensä koko aktiivi-ikänsä ajan noin 65-vuotiaaksi asti, olivat pelien taso ja laillisuus sitten missä tilassa tahansa? Luulisin että suurimmalle osalle homma alkaa maistua puulle jo 20 vuoden jälkeen 🙄 Aika vaarallisena pitäisin olla ilman suunnitelma B:tä, kun täälläkin jotkut poikkimenneet sanovat tilityksissään tyyliin “töihin tai kouluun en jaksa mennä”.

    Totta. Toisaalta voisin väittää että mikä tahansa duuni alkaa maistumaan puulta 20v jälkeen.

    #305390
    FAST_UKE
    Participant

    @JayLandslide wrote:

    Näitä rohkeita avautumisia lukieassa tulee väkisinkin mieleen, että onko kukaan ajatellut miten itselle kävisi jos pelit jostain syystä sattuisivat kuivumaan totaaliseti kasaan tai kävisi niin että valtio jotenkin onnistuisi kieltämään nettipelit.

    Kävisikö siinä niin, että jäljelle jäisi vain tuhansia nuoria peliongelmaisia? En minä ainakaan ole valmis luopumaan uhkapelien tuomasta jännityksen tunteesta vain siksi, etten saa pelata enää voitollisesti.

    Olen itse onnistunut kasvattamaan ajan kanssa muutaman kympin talletuksen useiden tuhansien eurojen rolliksi kovalla työllä, kassanhallinnalla ja itsekurilla. Jos ajattelee pokeriharrastuksen kääntöpuolta, niin väkisinkin mieleen tulee se, että kyllä tässä matkan varrella on mukaan tarttunut vähintäänkin jonkin asteinen peliongelma.

    Tälläisiä ajatuksia vain.

    Erittäin hyvää pohdiskelua Jayltä!

    Kyseiset asiat on allekirjoittanutta mietityttänyt myös aika paljon.entäpä jos en longrun pystykkään tekemään pokerilla niin paljon rahaa,että saisin merkittävän pesämunan tulevaisuutta varten,nyt olisi korkea aika käydä koulut loppuun ja rakentaa varasuunnitelmaa jos pokerista ei tulevaisuuttani tulekkaan.

    Toisaalta taas kiinnostus mitään muuta kuin pokeria kohtaan on aika laila nollassa(tiedän todella huolestuttavaa!) kaikki mikä liittyy työhön,opiskeluun yms,tuntuu todella kaukaiselta tällä hetkellä.Mulla itselläni on aika merkittäviä päätöksiä koskien tulevaisuutta edessä ja jotain tarvitsisi todellakin saada aikaiseksi.

    Pokerin ympärillä pyörivä elämä aiheuttaa ainakin minulle itselle tietynlaista riippuvuutta ja fyysinen paha olo pitkien tappioputkien aikana on todellakin saanut itseni miettimään koko pelaamisen järkevyyttä,toisaalla vaakupissa painaa aika paljon halu saada pokerista merkittävä taloudellinen pesämuna tulevaisuutta varten mutta se mitä se taas vaatii on ehkäpä hinta jota en ole valmis maksamaan..

    Kaikista ikävin asia oman”peliurani” aikana on ollut huomata oma itsekurin puute ja se on saanut minut aika vahvasti epäilemään mahdollisuuksia päästä pokerin saralla aivan huipulle asti..Silloin kun omaa riittävän itsekritiikin ja kunnianhimon ja haluaa kehittyä huippupelaajaksi täytyy olla realistinen ja miettiä olisiko aika panostaa kuitenkin omaan tulevaisuuteen ja rakentaa sitä turvaverkkoa omaan elämään jos ei pokerin saralla tavoitteitaan saavutakkaan.

    Nämä asiat on tietysti sellaisia jotka jokainen itse päättää mutta mielestäni huomioonotettavia seikkoja jos ammattilaisuusta haaveilee.

    #305396
    turisti
    Participant

    @JayLandslide wrote:

    Jos ajattelee pokeriharrastuksen kääntöpuolta, niin väkisinkin mieleen tulee se, että kyllä tässä matkan varrella on mukaan tarttunut vähintäänkin jonkin asteinen peliongelma.

    Määritteletkö tarkemmin, minkälainen peliongelma? Ihan siis vaan siksi, että foorumin profiilisi perusteella ei voisi kuvitella tuollaista.

Viewing 15 posts - 46 through 60 (of 85 total)
  • The forum ‘Pokeripsykologia’ is closed to new topics and replies.