• Aika avautua!!

    Home Forums Pokeritieto Pokeripsykologia Aika avautua!!

    Viewing 15 posts - 61 through 75 (of 85 total)
    • Author
      Posts
    • #305443
      JayLandslide
      Participant

      @turisti wrote:

      @JayLandslide wrote:

      Jos ajattelee pokeriharrastuksen kääntöpuolta, niin väkisinkin mieleen tulee se, että kyllä tässä matkan varrella on mukaan tarttunut vähintäänkin jonkin asteinen peliongelma.

      Määritteletkö tarkemmin, minkälainen peliongelma? Ihan siis vaan siksi, että foorumin profiilisi perusteella ei voisi kuvitella tuollaista.

      Ajattelen pelaamista aika ajoin huolestuttavan paljon. Pokeri ei ole itselleni toistaiseksi aiheuttanut sosiaalisia ongelmia eikä seurustelu tai ystävyyssuhteiden katkeamista, mutta kyllä sitä väkisinkin kiinnittää huomiota siihen miten paljon pelaaminen pyörii mielessä.

      Perustelen asian yleensä itselleni siten, että se on vain intohimoa itse peliä kohtaan ja halua tulla paremmaksi pelaajaksi. Tiedä häntä, mutta erittäin paljon omaa henkistä kapasiteettiä tulee joka tapauksessa käytettyä pokerin pelaamiseen, oppimiseen ja ajattelemiseen.

      Peliongelma on sinänsä aika vahva sana, koska en varsinaisesti ajattele uhkapelaamista sinällään, vaan nimenomaan pokeria. Miten tuon nyt sitten tulkitsisi.

      #305467
      turisti
      Participant

      @JayLandslide wrote:

      Ajattelen pelaamista aika ajoin huolestuttavan paljon. Pokeri ei ole itselleni toistaiseksi aiheuttanut sosiaalisia ongelmia eikä seurustelu tai ystävyyssuhteiden katkeamista, mutta kyllä sitä väkisinkin kiinnittää huomiota siihen miten paljon pelaaminen pyörii mielessä.

      Jotain tuollaista ajattelinkin. En sitten tiedä, kuinka paha ongelma tuo on, ei mun mielestä kuulosta kovin vakavalta. Itse pelasin aikoinaan netissä öisin useita tunteja shakkia. Nykymittapuulla sekin katsottaisiin ilmeisesti peliongelmaksi. Voisi kohta laulaa, että “ollaan peliongelmaisia kaikki, kun oikein silmin katsotaan”.. 🙄

      #305529
      JayLandslide
      Participant

      En missään nimessä halua aliarvioida kenenkään peliongelmaa vertaamalla omia kokemuksiani niihin. Sillä minä en ole pelaamiseni takia menettänyt mitään muuta kuin aikaa. Ja aikaahan menee ihan mihin tahansa muuhunkin harrastukseen. Myönnän, että on ehkä väärin käyttää sanaa “peliongelma” liian kevyesti.

      Halusin vain tuoda esille, että sitä joskus pistää miettimään että tietääköhän sitä itsekään pystyisikö tarpeen tullen lopettamaan pelaamista.

      #305674
      Melkor
      Participant

      @JayLandslide wrote:

      En missään nimessä halua aliarvioida kenenkään peliongelmaa vertaamalla omia kokemuksiani niihin. Sillä minä en ole pelaamiseni takia menettänyt mitään muuta kuin aikaa. Ja aikaahan menee ihan mihin tahansa muuhunkin harrastukseen. Myönnän, että on ehkä väärin käyttää sanaa “peliongelma” liian kevyesti.

      Niin, sitä on todella vaikea määritellä milloin joku pelaa liikaa tai käyttää aikaa liikaa johonkin tiettyyn asiaa. Varmaan kai silloin, kun se vaikuttaa häiritsevästi läheisiin ja nämä jo huomattavat, että voisit tehdä jotain muutakin välillä?

      Toisaalta kannattaa myös muistaa, että harvoin se itse ongelmainen edes tiedostaa tai suostuu myöntämään ongelmaansa vaan lähinnä suuttuu, jos joku edes vihjailee, että aika kuuluu liiaksi pokeriin 😉

      #305681
      punchline_x
      Participant

      @Melkor wrote:

      @JayLandslide wrote:

      En missään nimessä halua aliarvioida kenenkään peliongelmaa vertaamalla omia kokemuksiani niihin. Sillä minä en ole pelaamiseni takia menettänyt mitään muuta kuin aikaa. Ja aikaahan menee ihan mihin tahansa muuhunkin harrastukseen. Myönnän, että on ehkä väärin käyttää sanaa “peliongelma” liian kevyesti.

      Niin, sitä on todella vaikea määritellä milloin joku pelaa liikaa tai käyttää aikaa liikaa johonkin tiettyyn asiaa. Varmaan kai silloin, kun se vaikuttaa häiritsevästi läheisiin ja nämä jo huomattavat, että voisit tehdä jotain muutakin välillä?

      Toisaalta kannattaa myös muistaa, että harvoin se itse ongelmainen edes tiedostaa tai suostuu myöntämään ongelmaansa vaan lähinnä suuttuu, jos joku edes vihjailee, että aika kuuluu liiaksi pokeriin 😉

      Jos näin on, olen itse todella peliongelmainen. Kuulen tästä jatkuvasti. Itse asiassa nyt läheiseni ovat huomanneet, että asiasta mainitseminen on a) turhaa tai b) hermostun siitä, joten huomauttelu on loppunut. Tämä on sama kuin että yhteydenpito on jossain määrin loppunut.

      Myönnän kyllä ajattelevani pokeria erittäin paljon ja tämä “erittäin paljon” on liian paljon kun kysytään muilta. Toisaalta taas olen ollut samanlainen aina, milloin kyseessä on ollut tennis, milloin snooker. Luulen että tässä liikutaan hienovaraisella käsitteenmäärittelyn alueella; toinen puhuu intohimosta, toinen addiktiosta. Ja väitän, että olipa kyseessä minkä tahansa alan huippu, on hän aina oman lajinsa additki.

      En halua itsekään – Jayn tapan – missään nimessä vähätellä muiden tai omaa ongelmaani, mutta en ole myöskään varma, voiko asian ajatella niin että “muut tietävät aina paremmin”.

      #305726
      silakka
      Member

      @JayLandslide wrote:

      Totta. Toisaalta voisin väittää että mikä tahansa duuni alkaa maistumaan puulta 20v jälkeen.

      Melkein kaikissa duuneissa ammattitaidon karttuessa voi hakeutua uusiin haasteellisempiin tehtäviin. Harva varmaan ihan samaa hommaa painaa 20v.
      Pelissä päivittäinen tekeminen ei kauheasti muutu, itsensä kehittäminen ja uusien puolien löytäminen suht samankaltaisena toistuvasta hommasta on se haaste. Luulisin, että on jopa kovin haaste.

      #305761
      suursmurffi
      Member

      Itsellä on kanssa tuttua tämä pelihimon toinen ongelmapuoli, elikkä rahat ei mene, mutta aika menee ja on usein jostain muusta tärkeästä pois. Pokeri ei kiinnosta uhka- tai onnenpelinä (and thank God for that!), mutta tähän “taitopeli”-osuuteen menee valtava määrä aikaa. Sama on pätee kyllä moneen muuhunkin asiaan, ja osittain ne on jääneet sivuun pakosta (esim. golffiin ei perheellisenä ole aikaa) tai sitten vaan on kyllästytty. Perhe-elämän osalta onneksi pidän periaatteena sitä, että pelaan vain yksin kotona ollessani tai muiden nukkuessa. Tämä järjestely toimii hyvin, kunhan vaan malttaa itse mennä ajoissa nukkumaan.

      Sitten kun muut hommat alkaa kärsimään, niin täytyy katsoa itseään peiliin ja miettiä mikä on tärkeää. Harrastus ei saisi määrätä koko elämää, vaan sen pitäisi piristää sitä.

      #305778
      turisti
      Participant

      Kun aletaan miettimään/syyttämään pokerinpeluuta peliongelmana esim. liiallisen ajankäytön osalta, menee se mielestäni helposti aikuisen ihmisen arviointikyvyn aliarvioimisen puolelle. Monilla ihmisillä menee todella paljon vapaa-aikaa erilaisiin harrastuksiin ja on sitten ihmisestä itsestään kiinni, miten nämä pystyy sopeuttamaan esim. perhe-elämään. Koska pokeri on “uhkapeli”, on se tietysti tuomittavampaa, kuin vaikkapa veneen kunnostus.

      En itsekään halua vähätellä peliongelmaisia, mutta jotenkin tuntuu, että tätä asiaa katsotaan vain kahdelta kantilta. Joko peliongelmaisen näkökannalta tai sitten kielletään ongelma kokonaan. Asiasta on hyvä keskustella, mutta nyt foorumin henki alkaa jo tuntua ahdistavalta, kun täällä joka puolella puhutaan vain peliongelmista. Itse ainakin kaipaisin enemmän faktatietoa peliongelmaisten määrästä/peliongelman luonteesta esimerkiksi tämän foorumin käyttäjiltä, että osaisin suhtautua asiaan oikein. Ehkä jonkunlainen kysely voisi olla paikallaan?

      #305802
      novus111
      Participant

      STM:n tutkimus: Peliongelmaisten osuus suurin nettipeleissä

      Peliongelmaisten osuus on suurin nettipelien pelaajissa. Useampi kuin joka viides ulkomaille tai PAF:iin vetoa lyövistä kokee ongelmia ja nettipokerin pelaajista miltei joka viides. Raha-automaattien asiakkaista ongelmia on joka kolmannellatoista. Ongelmaisten osuus RAY:n pelaajakunnasta jopa supistui jonkin verran edellisestä tutkimuksesta. Nämä tiedot käyvät ilmi Sosiaali- ja terveysministeriön Taloustutkimuksella teettämästä Suomalaisten rahapelaaminen 2007 -selvityksestä.

      ja eiköhän se suosion tuoman massa myötä ole lisääntymään päin.

      #306229
      Melkor
      Participant

      @punchline_x wrote:

      Jos näin on, olen itse todella peliongelmainen. Kuulen tästä jatkuvasti. Itse asiassa nyt läheiseni ovat huomanneet, että asiasta mainitseminen on a) turhaa tai b) hermostun siitä, joten huomauttelu on loppunut. Tämä on sama kuin että yhteydenpito on jossain määrin loppunut.

      Vaimolla oli yhdessä vaiheessa tapana huomautella tuosta. Ensiksi kielsin ja lopulta aloin suuttumaan huomautuksista. Sitten siirryin vain pelaamaan, kun muut ovat nukkumassa, mutta sessiot alkoivat venyä lähes aamuun ja aamulla taas väsytti ja töissä oli välillä vaikea. Tuota sitten jatkui jonkun aikaa, kun huomasin, että olen jatkuvasti enemmän tai vähemmän vituuntunut ja mieliala vaihteli sen mukaan oliko upswing tai downswing. Silti oli joku helvetin pakkomielle koko ajan pelata, vaikka pelaaminenkin vitutti. Tai jos ei pelannut, niin piti lukea pokeriforumeita tai kirjoja. Jossakin vaiheessa tajusin, että enkö lue enää muita kirjojakaan kuin pokeria tai ainoat tv-ohjelmat joita katson ovat pokeria?? Lisäksi tuntui että muut harrastukset ovat ‘ajanhukkaa’, kun niistä ei saa rahaa. Ehkä lankesin siihen ansaan, että aloin ajattelemaan liikaa rahaa enkä varsinaisesti pitänyt itse pelistä?

      Nyt olen pitänyt ihan totaalitaukoa nettipokerista (en ole varma itsestäni, että pystynkö pelamaan sitä kohtuudella vai lipsuuko pelaaminen taas liian pitkälle, että aamulla istutaan silmät ristissä töissä metrinen kyrpä otsassa). Olen käynyt vain kasinolla silloin tällöin pelaamassa, kun se on vähän sosiaalisempaankin kuin koneen ääressä istuminen. Lisäksi ostin akustisen kitaran, vaikka musta tulee varmaan vielä huonompi kitaristi kuin pokerinpelaajaa, mutta toisaalta välillä on myös mukava harrastaa jotain, jonka tulosta ei mitata vain rahassa. Kyllä mielestäni itselläni oli jonkinlainen ongelma pokerin suhteen.

      Kuitenkaan taitoni eivät riitä, että voittaisin pokerissa merkittäviä summia ja hirveän tosissaan ei jaksa muutaman satasen vuoksi pelata kuukaudessa tai ainakin mielestäni se ei ollut sen arvoista.

      #306241
      JarnoV
      Participant

      @Melkor wrote:

      Kuitenkaan taitoni eivät riitä, että voittaisin pokerissa merkittäviä summia ja hirveän tosissaan ei jaksa muutaman satasen vuoksi pelata kuukaudessa tai ainakin mielestäni se ei ollut sen arvoista.

      (Tämä ei ole muuten erityisesti sinulle kohdistettu kommentti. Kunhan ajattelen ääneen.)

      Kyllä ne summat saavat olla aika isoja, jos pelkästään sen rahan vuoksi pelaisi. Kuulostaa aika huonolta yhtälöltä pelata pokeria rahoista, jotka eivät kuitenkaan elämää muuta, mutta jatkuvasti vittuuntuneena ja siten että se häiritsee muuta elämää.

      Siksi toisekseen, jos peliin katoaa intohimo ja motivaatio, niin tuskin pelin tasokaan loputtomasti säilyy. Lajissa tarvitsee kuitenkin kehittyä jatkuvasti ja täysin motivoitumattomana se ei kovin helposti onnistu. Olosuhteet muuttuu, vastustajat muuttuu, eri lajien suosiot heittelevät, jne.

      Oma ratkaisu on ollut kehittää psyykkistä puolta siten, että pystyn nauttimaan pelistä pahempien laskukausienkin aikana. Se ei ole helppoa, eikä se onnistu kertärysäyksellä eikä se myöskään ole lopullisesti ratkaistu. Mutta se on mielestäni mahdollista ja tekee harrastuksesta, ainakin minulle, paljon mielekkäämmän.

      #306253
      harbot
      Participant

      Melkorin ja muiden kuvaus osui jollain tavalla kohdalleen. Itseni huomaan noista pitkistä yöllisistä sessioista ja upswingin tai downswingin aiheuttamasta mielentilasta. Pokeri valtaa elämän. Tulee uniin ja sitä ajattelee useimmin kuin seksiä (Miehillä paha juttu).

      Mutta tässäpä tulee itseni kanssa mielenkiintoinen kysymys: Olenko silti peliongelmainen jos en koe itseni tai lähipiirini kärsivän pelaamisesta? En pura downswing mielipahaa kenenkään, koska en pura muutenkaan mielipahojani muihin ihmisiin. Sehän ei johdu useinkaan niistä. Kukaan ei tiedä että kuoppasin juuri puolet rollista. Ei se kuulu heille ja jos siitä olen muille vihainen niin olen vain suurempi aasi. (Tämä oma dr. Phil ohje itselleni. ei toimi kaikille)

      Entäpä sessiot? Olen peliriippuvainen ollut koko ikäni. Rakastan pelaamista mutta en uhkapelaamista. Minulla ei ole pakottavaa tarvetta hakata rulettia, lottoa, vakioita, vedonlyöntejä yms. aivan vain jänntyksen takia. Itseasiassa en nauti näiden pelien pelaamisesta yhtään (pois lukien vakio ja valioliiga lauantai). Mutta minulla on pakottava tarve pelata jotain. Siksi minulle on helvetin helppoa pelata tietokonepelejä aamusta iltaan ja illasta aamuun. Siksi pokeri on jollain tavalla todella petollinen peli minulle. Siinä ei ole koskaan tarpeeksi hyvä ja siinä on aina oppimista. Tottakai pokeriikin kyllästyy siinä missä mihin tahansa muuhunkin peliin mutta sen pariin on yhtä helppo palata parin viikon tauon jälkeen kuin esim. football manageriin tai civilizationin.

      Pokerista ei ole tullut minulle taloudellisia ongelmia. En koskaan edes kuvittele pelaavani todellisen taloudellisen sietokykyni yli. Mutta onko se sitten toisella tapaa ongelma? Ehkäpä. Mutta onko ongelma ongelma jos en itse, eikä myöskään lähipiirini sitä sellaisena varsinaisesti pidä?

      Tämä peliongelmaisuuden määrittely on kyllä jollain tavalla vinkeää. Kuka vetää rajan jonkin ongelmallisuudelle ja miten? Mikä on ongelmaista ja mikä ei? Entä kukapa määrittelee mihin sitä paljon puhuttua aikaa tulisi oikeasti käyttää?

      Yksi asia on fakta. Siinä vaiheessa kun jostain asiasta tulee pakkomiele, siitä on tullut ongelma. Onko pokeria pakko pelata? Jos vastaus on kyllä niin suosittelen kävelyä ulkona, hyvän leffan katsomista tai hienon kirjan lukemista.

      #306256
      Melkor
      Participant

      @JarnoV wrote:

      Kyllä ne summat saavat olla aika isoja, jos pelkästään sen rahan vuoksi pelaisi. Kuulostaa aika huonolta yhtälöltä pelata pokeria rahoista, jotka eivät kuitenkaan elämää muuta, mutta jatkuvasti vittuuntuneena ja siten että se häiritsee muuta elämää.

      Sen takia päätinkin vähentää huomattavasti omaa pelaamistani 🙂 Enemmän ehkä pelästyin omaa ‘hurahtamistani’ pokeriin tai että se mielestäni valtasi liian suuren osa elämästäni ja ajatuksistani, joka varmaan olisi ollut jotenkin ehkä perusteltavissa, jos olisi saanut isoja voittoja, niin sitä olisi voinut ajatella jonkinlaisena ‘uhrauksena’ saadulle rahalle. Mutta kun tulokset olivat oikeastaan paskoja uhrattuun vaivaan nähden eikä se oikeastaan tuonut edes mielihyvää vaan oli lähinnä joku ‘pakkomielle’. Oikeasti jossain vaiheessa jopa pokeri kiinnosti enemmän kuin seksi, joka oikeasti oli jo sairasta.

      Itse alussa uskoin, että pystyn voittamaan merkittäviä summia, jotka oikeasti tuntuvat jossakin. Kiinnostus lähti ehkä liiaksi rahan kautta tai ehkä oli halu vain rikastua pokerin avulla. Mielestäni pokeri (ilman rahapanoksia) on oikeastaan varsin tylsä peli. En voisi kuvitella jaksavani pelata hetkeään pokeria leikkirahalla. Esim. shakkiin motivaatio tuli puhtaasti itse pelistä ja jotkut palkinnot olivat ihan sivuasioista.

      Mutta eihän toki missään lajissa voi tulla huipuksi, jos ei täysin siihen panosta ja ‘rakasta’ sitä lajiaan.

      #306298
      Jaaba
      Participant

      Olen yrittänyt suhtautua pokeriin hauskana harrastuksena ja hyvänä viihteenä. Minulla on tosin sama ongelma kuin näköjään muillakin: harrastukseen aina hurahtaa ja se pyörii mielessä suuren osan valveillaoloajasta. Niin käy pokerinkin kanssa. Tämä ei ole poikkeuksellista, koska olen aina täysillä mukana kaikessa, mitä harrastan.

      Koska kuulun ns. akateemisiin hyvätuloisiin, en ole kokenut tarvetta parannella taloudellista tilannetta pokeria pelaamalla. Lisäksi pokerilla on paljon vaikeampi tienata leipänsä kuin normaalissa toimistotyössä. Normaalissa työssä lähinnä sovelletaan aiemmin opittua ja hoidetaan hommat. Pokerissa sinun kykyjäsi testataan koko ajan ja toimeentulo on aina uhattuna. En ole itse turhia haihatellut isoista voitoista. Pääasia, että pelaaminen tuntuu kivalta, voitot tulevat siinä sivussa.

      Mutta allekirjoitan nuo väitteet mielialan vaihteluista swingien suuntaan. Vaikka olen koko ajan oppinut suhtautumaan yhä viileämmin ylä- ja alamäkiin, pelkkä muutaman kympin menetys tuo kuitenkin yllättävän voimakkaita tunne-elämyksiä. Siis vain muutaman kympin.

      Toisaalta olen saanut hyviä kicksejä hyvin pienistä voitoista. Kerran voitin samaan aikaan kaksi 1 taalan sittaria ja olo oli kuin maailmanmestarilla. Siihen ei suuria summia tarvitse, jotta tästä lajista saisi hyvän mielen.

      #306314
      123
      Participant

      Minusta ei ole yhtään huono tai väärä motiivi pelata pokeria rahan takia (motiivina rahan tekeminen). Jonkun “aidon” tai pyyteettömän motiivin etsiminen tällaisesta harrastuksesta on aivan turhaa. Pikemminkin huolestuisin tyhjäpäisyydestä jos aivan aidosti innostuisin ja rakastaisin holdemin tapaista tylsää korttipeliä rahallisesta kytköksestä riippumatta. Aika paljon parempia pelejä on kehitetty, joita voi pelata pelaamisen ilosta.

    Viewing 15 posts - 61 through 75 (of 85 total)
    • You must be logged in to reply to this topic.