• mygmaister vol2

    Home Forums Muu keskustelu Pokeripäiväkirjat mygmaister vol2

    Viewing 15 posts - 31 through 45 (of 138 total)
    • Author
      Posts
    • #910122
      Larry_Shine
      Participant

      popeda. pysyn tampereella. röyh. kippis. k-pingun syy. nih!
      Real edit. kuka saatana on keksinyt että etelässä olis kivaa. ugh.
      TIE POHJOISEEN!

      #910150
      myg
      Participant

      Lupasin, mut ihan sama. Mitä teet stadin rautatieaseman rappusilla 15yli4.(loppuu akku, nopeennetaan.) öö. 3päivää flow, flow, floe muutenkin, kassulle 2,5/2,5 harmi kesti liian vähän aikaa. Ei haittaa, mukavia ihmisiä, ja idea, että ei tarvitse ottaa aamujunaa takaisin kotiintampereelle, kun voi myös mennä turkuun. /Loppuujoheippa

      Pikkuproedit. Junassa. Okei täl hetkel vähän yolotusolotila yms. Toivotaan, että säilyy ti/ke, kun menee takaisin koneelle selvänä. Saattaa nimittäin puskea pieni viimeisen kolmen vuoden takaumakertaus, että kaikki, ketä on involved näihin vuosiin, voi vielä kertoa jos ei halua tarinaan mukaan. Mutta siististi ja ovelilla sananimillä se kirjoitetaan isolla sensuurilla, kaikki herkkukohdat pois jättäen. Eli nyt jos läheisten mielestä kuullostaa huonolta, jättäkää palautetta.

      #910180
      myg
      Participant

      Vaihteeksi valoisampia sattumia pokerin saralta

      Tämän on tarkoitus olla pieni kasvutarina, jota pokeria ilman tuskin olisi tapahtunut, tai se olisi myöhästynyt useilla vuosilla. Tähän auttoivat myös Paula Tillin aspergerelämästä kertova kirja, Toisin, sekä oma-alotteinen oman tunne-elämän analysointi. Mut todettiin ilmeisesti lapsipsykologin toimesta lievästi autistiseksi, kun mut laitettiin kouluun vuotta aikaisemmin.(opin lukemaan ja laskemaan kai 3v molemmat). Tästä johtuen mut laitettiin dysfasialuokalle, jossa varttui semisekalaisessa seurakunnassa. Tämän tosin sain tietää vasta viime vuonna, kun etsittiin äidin kanssa syytä mun semipahaan masennukseen. Okei, suht paha, oon kyllä aina miettinyt miten tappaisin itseni jos sellaiseen tilanteeseen joutuisi, ja pitäisi valita joku vaihtoehto.(en lukiossapsykan ekalla kurssilla todellakaan saanut vielä päähäni miksi suurin osa luokasta, tyyliin kaikki, oli kanssani eri mieltä itsemurhan itsekkyydestä) Ja niin siis nämä ajatukset ehkä semisti konkretisoituivat, mutta missään vaiheessa en kyllä ollut kovinkaan lähellä oikeasti, koska tiesin että kyllä tässä maailmassa jotain keksii varsinkin, jos epäonnistumisilla ei ole enää merkitystä.

      Kirjoitan myöhemmin ehkä enemmän näitä tunne-elämän nonpoker ahaa-elämyksiä, nyt kuitenkin pysytään otsikossa.

      Olin 17v lukion tokalla, kun syyskuussa Naantalissa paloi talo ja monta nuorta samalla, yksi heistä oli parhaimpia lukiokavereita. Oli suht synkeä viikko2,3 tai 4 ja piti keksiä välillä muutakin tekemistä kuin angstata kavereitten kanssa ja tykkäsin surra ihan yksikseen(koska en ollut sinut melkein minkään aidon tunteen kanssa). Pokeria olin harrastanut monta vuotta tarkoituksena olla miljonääri ennen 21 ikävuotta/voittaa wsop kaikkein nuorimpana. Lisäksi olin juuri ilmoittanut kaverille, joka menehtyi, että tulen voittamaan 100ke ennen 18v, jonka myös saavutin, mutta enemmän jumalarunin kuin osaamisen seurauksena. Anyways kaveri ei tätä suostunut uskomaan ja taidettiin joku veto sopia hänen kanssaan asiasta(tyyliin 12kpl olutta seuraaville päättäreille. Headsuppi kiinnosti kovasti ja sitä tuli pelattua jonkunmoisia määriä, toki olisi ollut helppo nousta vaikka nosebleedeihin, jos olisi ollut tarpeeksi kiinnostusta pelin opiskeluun ja teoriaan. Mutta itse pelaaminen ja pelaamalla opiskelu oli vain kivempaa. Joten nappeja paineltiin, enkä mä kauheita summia ollut tietenkään voittanut.

      Taas karkasi sivuraiteille. Koska angstaaminen oli perseestä, päätin fokusoitua pokeriin. Oli tarkoitus kerätä ekana rollit sittariracesta ja alkaa sitten painamaan nl100+ huppia. (olin 16v binksauttanut 10ke, mutta en uskaltanut/kehdannut pyytää vanhemmilta yli 1ke depottavaks, koska hirmusumma rahaa.

      Tulipa sekavaa tajunnanvirtaa, postaan nyt kuitenkin(kännykkä) ja editoin huomenna ja jatkan tarinaa, paremmin organisoidusti.

      #910183
      PikkuPro
      Participant

      Rohkeaa avautumista. Täytyy kyllä sanoa, että se vähän mitä sua tunnen niin autisti ei tulis ekana mieleen…tai sitten paino sanalla Lievästi, eka luokalla. Anyhow, arvostan sua taas himpun enemmän, hienoa että täällä ei vain elämään kyllästyneet vanhukset avaudu.

      #910184
      myg
      Participant

      Välipäivitys lol. Hahstagit Vr, asiakaspalvelu, asiakaspalveluihmiset.

      Painelin junaan suht kiireellä, koska ei nyt mikään luonnollisin aika herätä : D mutjoo, kukkarossa vain satasen setelejä, oliain obv käyny rikkomassa, jos olisin muistanut. Neiti konduktööri saapuu, sanon et mulla ei varmaankaan oo ku 100e setelejä, kysyn onko vaihtaa rahaa näin isosta setelistä, hän vastaa kovaan ääneen ei ooo. Ei katsekontaktia tai hymyä. Sanon vielä tsekkaavani jos löytäisin kolikoita tarpeeksi. Noin pari minuuttia myöhemmin konduktööri alkaa selvåsti tuskastua ja sanoo JOO ON MULLA VAIHTAA TOSTA, MUT SÄÄNNÖT SANOO ET EI MEIDÄN TARVITSE. Niih…joo. Tuota

      Pp, thanks. Ja syitä tuohon havaintoosi luvassa, on aika kivaa kun vuosia pään sisällä olleet solmut alkaa avautumaan. Taidetaan kutsua myös kasvamiseksi.

      #910186
      Johanna
      Participant

      Hyvääsekavaa pokeri ym. muuta tekstiä, hienoa 😉 .

      #910188
      myg
      Participant

      Jatketaan nyt abstraktimmalla tekstimuodolla, kun ei riitä atm jaksaminen laadukkaaseen tekstiin. Plus en oo kauheen hyvä kirjottamaan hyvää äidinkieltä.(pitäis treenata)

      Jatketaan vaikka näistä tapahtumista, jotka muokkasivat nuoruuden mygiä enemmän sulkeutuneemmaksi ja entistä introvertimmäksi hepuksi. Pienestä pitäen olen siis ollut introvertti, ja tämäkin on hoksattu vasta todella myöhään. Esim. yläasteella maksi-ihmetys, kun johonkin vuosikirjaan(johon kaikki kirjoitti jotain kivoja juttuja toisista, tosin tää tais olla vaan suunnitteluvaiheessa, eikä taidettu julkaista) oli sinä vuonna Naantaliin muuttanut tyttö kirjoittanut “hiljanen mut aina hymy perseessä”. Se ihmetys oli jotain käsittämätöntä, minä hiljainen? Sit aloin tutkimaan omaa sosiaalisuutta vrt muiden ja aloinkin tajuamaan. Aina kaikissa sosiaalisissa tilanteissa/oppitunnilla/missä vaan harrastin aina vaan mielensisäistä vastailua kysymyksiin. Aina siis löytyi oma mielipide jokaiseen asiaan, mutta en osannut/uskaltanut ilmaista itseäni edellisten pettymysten vuoksi. Olin siis oppinut tarvittavan minimin, jotta sain kavereita, eli kannatti hymyillä(olin myös oikeasti aika hymyilevä ja iloinen lapsi ja sitäkin rajoitti vain ujous/luulo ettei se ole sosiaalisesti hyväksyttävää). Ja nauraa, ja olla samaa mieltä cooleimpien kanssa. Ja tämäkin asia on nyt varsin looginen. Helvetin ahdistava kasvuympäristö, paljon kovia jätkiä, erilainen ei kannattanut olla tai huomasit sen varmasti. Olin kaveripiirin ainuita, jotka suuntasivat lukioon.

      Tässä vähän kelailtavaa ja selitys sille, miksi olen aina silloin tällöin ollut joillekkin ihmisille kusipäämulkku niin internetissä, kuin oikeassakin elämässä. Ja olen pahoillani siitä, olen kyllä yrittänyt aina parhaani. 😀

      #910189
      myg
      Participant

      Varhaisin tälläinen “autisti”-muisto on varmaan tarhasta. Aina tiettyyn aikaan oli päiväunet ja sitä ennen kamala hälinä. Taisin olla semiyliherkkä äänille tms mut pimahdin joku kerta siihen hälinään yksin omassa sängyssä ja aloin kanssa huutaa “ÄLÄÄLLÖÖÖÖÖÖÖÄ*ÄÄKÖ” ja kuvittelin, että se vaan sulautuu muuhun taustameluun. Noh, katseet kääntyivät minuun ja voin sanoa, että nolotti ja ihmetytti. 😆 😆

      #910191
      myg
      Participant

      Ja niin se pointti, että miten pokeri on sitten vaikuttanut positiivisesti introverttiydestä ekstroverttiyteen siirtyessä?

      No vapaus, kiireettömyys, joku “unelma” mitä tavoitella, kun normijutut ei kauheesti kiinnostanu/ei osannut käsitellä asioita. Lukio oli pakko käydä minimikursseilla läpi, ja tällä hetkellä harmittaa sikana, ettei esim. psykologiaa ja fysiikkaa tullut luettua, vaikka fysiikkakin alkuperäisessä suunnitelmassa mukana oli.(olin aika lahjakas luonnontieteellisissä lukioon asti, kunnes motivaatio katosi, ja olisi pitänyt alkaa opiskelemaan oikeasti)

      Ja tietty raha ja se, että(onneksi) tajusin samantien lähteä pokerireissuille kun täytin 18v(se tietty oli koko motivaation lähtöpiste päästä pelaan siistejä livepelejä(boooooring). Tästä tuli mieleen, että kun Naantalissa asustelin, niin ei juuri muita pokeriukkoja tavannut ja mitä pokerisivuilta jotain jouhkin yms blogeja luin, en edes halunnut tutustua. 😆 Pokeritiedossa sen sijaan oli mielenkiintoisia/viihdyttäviä vanhoja blogeja(powa, mara ja muita mitä en muista) Mutta kuinkas kävikään. Jos tapaa ensimmäisinä pokeri-ihmisinä Pariisissa 2010 PikkuPron, pikkupingviinin ja pellesnyslösin, niin saa aika mageen kuvan ammattikunnasta. Ja kun seuraavat henkilöt olivat yladi ja fickle(no emt, sain 10pinnaa ni siks tääki jätkä meni : Dvitsivitsi), niin muuttui mielipide hyvin äkäseen positiiviseksi.

      Eli pokeri-ihmisten diversiteettiä on osaksi kiittäminen, että on päässyt nykypisteeseen.

      #910194
      myg
      Participant

      Sitten tämän päivän viimeiset avautumiset:

      Päihteet ja tytöt

      Alkoholi tuli mukaan joskus yläasteen alussa, en muista tasan tarkkaan. Mutta sen (liika)käytöllä korvattiin muuten kovin tunnevammaista elämää. Hyvä sinänsä, että jotenkin sai tunteitakin pintaan, mutta ei pitkässä juoksussa kovinkaan kannattava vaihtoehto.

      Oon elämässäni “seurustellut” kerran 15 tai 16v. Sillonkin oli vielä sen verran vammainen, että tuhoontuomittu idea alusta asti, mutta päätin jatkaa ja treenata. (vähän huono, kun tiesi kokoajan, että tulee tuottamaan pahan mielen jne) Jossain vaiheessa meni kuitenkin maku ja siitä eteenpäin ollaan menty sellasella 2-3säätöä / vuosi ja rutkasti irtosuhteita(alkoholipäissään tietty). Nämäkin sinänsä hyvää harjoitusta, oppii tietämään mistä itse tykkää, mikä kolahtelee, mikä ei. Varmaan kuitenkin 16-21v ikävuosien välillä tullut maks 2 sellaista tyttöä kenen kanssa olisin oikeasti halunnut jotain vakavempaa, mutta se ihminen mikä silloin olin, en ihmettele miksi eivät lähteneet rullaamaan.

      Ja nämä avautumistarpeet johtuvat pääosin siitä, että tämä kesä ollut aika supperpositiivista aikaa(ensimmäinen tai toinen kerta kun superkolahtaa joku tyttö ensimmäisestä katseesta ja ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa palasi usko evoluutioon, kun löytyi sopiva ihminen ja täydellisesti sopivat värkit molemminpuolin, which is nice) ja on kai jonkunlainen halu jakaa hyvää oloa, ja seuraavan kerran kun ollaan alamäessä, näitä on varmasti mukava lukea.


      Grindit jatkuu tänään, viikonlopun venähtämisestä johtuen vain neljän grindipäivän viikko tiedossa. Pelataan sitäkin laadukkaammin!

      #910195
      KarhuPingviini
      Participant

      @myg wrote:

      …Sit aloin tutkimaan omaa sosiaalisuutta vrt muiden ja aloinkin tajuamaan. Aina kaikissa sosiaalisissa tilanteissa/oppitunnilla/missä vaan harrastin aina vaan mielensisäistä vastailua kysymyksiin. Aina siis löytyi oma mielipide jokaiseen asiaan, mutta en osannut/uskaltanut ilmaista itseäni edellisten pettymysten vuoksi. Olin siis oppinut tarvittavan minimin, jotta sain kavereita, eli kannatti hymyillä…

      Täällähän on tullu ihan mielenkiintoista juttua mielen toimintahäiriöistä tai miksi näitä sitten kutsutaankin joten ikuisena ongelmatapauksena mun on ihan pakko vähän osallistua. Tulit yllä lainatussa kohdassa kirjottaneeks melko täydellisesti sen mitä mietin itsestäni kun luin noita paria aiempaa postausta tässä blogissa. Etenkään mun peruskouluaikoina ei osattu diagnosoida luultavasti juuri mitään mielenpoikkeamia. Mulla meni peruskoulussa etenkin eka puolisko niin, että opettajat vissiin vaan ihmetteli, että miten ton sais vastaamaan joskus suullisiinkin kysymyksiin kun se kuitenkin on aina tehny kokeet ensimmäisten joukossa ja vetää pelkkiä kymppejä, mutta kun siltä kysyy jotain niin se joko vaan hymyilee tai vastaa “emmä tiedä” vaikka kokeissa tietää kaiken. Tunnistin yllättävän monesta muustakin kohdasta itseni, mutta tuo lainaus oli siis just jotain mitä oisin voinu itekin kirjottaa.

      Mutta sit suunnilleen yläasteelle mennessä opin olemaan kokeissakin suunnilleen keskiverto kun hoksasin, että niin saan olla enemmän rauhassa, mutta yläasteella hiljanen ja syrjäänvetäytyvä kohde olikin sit helppo uhri kiusaajille ja lukioon mennessä tuosta ongelmasta puhkesikin sit melko paha paniikkihäiriö joka teki musta vielä syrjäänvetäytyvämmän ja hiljaisemman. Sit lukion loppupuolella keksin, että on olemassa lääke nimeltä alkoholi jolla voi poistaa paniikkihäiriön oireet sosiaalisissa tilanteissa ja olin mm. kaikissa kirjoituksia edeltävissä suullisissa kuulusteluissa kännissä ja meni paljon paremmin kun ois koskaan voinu selvänä mennä ja sain nostettua aika montaa numeroa. Tossa viinalla lääkitsemisessä oli vaan semmonen melko paha vika, että krapulassa paniikkioireet palas aina entistä pahempina ja reilumman viinankäytön kanssa alko sit ilmaantumaan kaikenlaisia itsetuhoisuuksia ja muita.

      Ollaan joskus liveturnauksissa törmätty ja juteltu jotain muutakin. Nykyään osaan normitilanteissa hallita tuota paniikkihäiriöö kohtuullisesti ilman viinaakin eikä mitään kovin itsetuhoista käytöstäkään oo enää esiintyny kun oon oikeesti tehny paljon töitä noiden asioiden hallitsemiseksi, mutta just jotkut tommoset liveturnaukset tai muut vastaavat erikoiset tilanteet jossa on ympärillä paljon ihmisiä ja hälinää on melko pahoja paikkoja paniikkihäiriön kannalta. Ei siis varmaan erityisen yllättävää, että oon ollu suurimmassa osasta liveturnauksista melkolailla päissäni ja silloin harvoin kun en ole ollut niin ihmiset on joskus ääneenkin ihmetelly, että mikä on kun en välttämättä edes tervehdi tuttuja. Pyrkisin tervehtimään kyllä ja mielellään rupattelemaan muutenkin, mutta jos ympärillä on 200 ihmistä ja paljon hälinää ja oon selvinpäin niin saatan joskus olla niin jossain omassa kuplassani, että emmä välttämättä aina edes huomaa tuttuja ja yritän tuossa vaiheessa vältellä muutenkin tiiviimpiä sosiaalisia kontakteja. Tää viimesessä kappalessa kuvailtu Pingu on varmaan hyvinkin tuttu monelle jotka paremmin tuntee ja ehkä selittää jotain niille jotka on joskus törmänny. Meinasin kertoa tähän hyvän konkreettisen esimerkin Las Palmasin emopista kun siellä mentiin monessakin mielessä olotiloissa hyvin laidasta laitaan, mut en jaksa. On se mun jossain aiemmista blogeistani. Suurempi mielenkiinto kirjottamiseen ja näiden asioiden tilittämiseen loppu just nyt joten em-kisojen reilausta nyt ->

      edit: Ehdin alottaa tän postin kirjottamisen ennen kun tota viimesintä oli postattu, mut yllättävän tutulta kuulosti pari kohtaa siinäkin =)

      #910196
      myg
      Participant

      @KarhuPingviini wrote:

      @myg wrote:

      Kantsii lukea tuo Toisin(eka kerta ku kenellekkään mainitsen muuten kirjasta, luin salaa mökillä enkä kertonu kellekkää 😆 ). Vaikka vähän ristiriitaisia tunteita herättää, niin juuri sieltä oikeastaan tuli se lopullinen oivallus, vaikka pieni mututuntuma ollut kokoajan. Todella paljon samaistumisia kirjoittajan lapsuuden muistoihin/sosiaalisten tilanteiden opetteluihin. Muuttaa muuten myös mielipiteitä näistä dysfasialuokan luokkakavereista, joita olin ennen kirjan lukemista pitänyt suht sekopäinä.

      no vielä yks edit: Tämä oma kehitys ym. on pistänyt miettimään myös sitä, kuinka paljon näitä tapauksia on, ja kuinka paljon potentiaalia hukkuu sekoomisiin/yksinjäämiseen/ymmärtämättömyyteen/päihteisiinturvautumiseen. Pitkät talvet ja varsinkin joidenkin pienten kuntien suomikulttuuri eivät juurikaan edesauta asiaa.

      #910210
      Pingviini
      Participant

      Toistan PP että yllättävän rohkeeta avautumista josta todellakin propsit. En ite siuta niin hyvin tunne, mutta mitä oon tavannut niin ei oo tullut kuin positiivisia mielikuvia avaimesta ja iloisesta nuoresta miehestä. Tosin alkoholilla on molemmilla saattanut olla osuutta asiaan. Mutta kuitenkin.

      Kyllähän tuosta tarinasta enemmän tai vähemmän tunnistaa huomattavan suuri osa nettiprosta vrt normipopulaatio. Ainakin introverttien osuus nettiammattilaisista on tutkitusti (ainakin 2+2 gallup tehty) hyvinkin huomattava.

      Itsekin sain parit aikamoiset ahaa-elämykset noista teksteistä. Autistisia piirteitä en tunnistanut mutta paljon muuta kyllä. Pitää tutkiskella ja pohtia asiaa enemmän. Jännästi muuten MGOP lukiessa joutui aika paljon käsittelemään omia tunteitaan, persoonaansa ja ties mitä niissä kirjoitustehtävissä. Ja joitain solmuja varmasti saanut avattua nyt Anthony Robbinsia lukiessa. Hyvä jos oot saanut päästyä henkilön nimeltä myg sielun syvereihin jo tuossa iässä. Itse aloin ehkä 30v ees miettimään mitään syvempiä mentaalipuolella.

      Tuli vielä mieleen, että etenkin nettipokeria pelatessa on vaara, että menee vain omaan ekstroverttiyteen syvemmälle joskin kai jostain forumeista ja chateistakin apua on kun on suht helppo löytää samanhenkistä seuraa. Muistan katsoessa jotain Lefortin videota RIO,oisko ollut “how to be a better poker player tms”, miten Lefort suositteli nettipelaajille tietoisesti hankkiutumaan tilanteisiin tai harrastuksiin joissa voi olla muiden ihmisten kanssa tekemisissä. Oon tästä vahvasti samaa mieltä. Mieluusti siis muiden kuin pokerinpelaajien kanssa. Auttaa ymmärtämään nykymaailmaa, rahanarvoa jne jne. Monia asioita joita pelkästään ammattilaisten kanssa hengatessa paljolti vieroittuu. Ja esim omien LTY-kaverien työjuttuja kuunnellessa oppii paremmin arvostamaan pokeriammattilaisuutta 🙂

      #910214
      timbos
      Member

      Tosi isot propsit, että uskaltaa/haluaa avautua!

      Tuli tosi jännä fiilis lukiessa, sillä olisin voinut kirjoittaa suuria osia tekstistä omin käsin. Lienee totta, että monia introverttejä päätyy nettipokkaan, pystyy tekemään hyvin hommia mukavuusalueella.

      Enivei iso kiitos, että viitsit kirjoittaa!

      #910245
      myg
      Participant

      Noniin vuorokausi vaihtui, taas voi avautua : D

      Kävin armeijan 2012, sosiaaliset paineet pääasiassa, mutta hyvä että menin. Paljon positiivisia asioita ja ei ollu mulle niin paha ku tottunu amiksiin ym. Näitä positiivisia asioita oli mm. itsekurin kehittyminen, paluu takaisin liikuntaan, pari hyvää varmasti elinikäistä kaveria(sekä muita hyviä tyyppejä obv) ja että opin edes ruuanlaiton alkeet. 😀 Kaikki muu taas oli sitä perusshaibaa, eikä kauheen toimiva systeemi atm ole.

      Lisäksi palatakseni taas näihin omiin sosiaalisen kanssakäynnin vaikeuksiin, oli aika helvetin hyvä, että pakotettiin oppimaan silmiin katsominen ja sosialisointi samaan aikaan. Mulla ollut koko elämän todella vaikeeta keskittyä mitä joku henkilö puhuu, jos katson silmiin(ei enää kovin paha). Tiedä syytä, liika informaatiotulva tms. Sen sijaan olen aina ollut todella hyvä tottelemaan(lol) ja tekemään asioita, jos se helpottaa/yksinkertaistaa omaa elämää. Siksi inttikin varmaan meni suht helposti.(nojoo laivakokkina liian raskasta muutenkaan : D)

      Anyways, tällä hetkellä pää toimii pelottavan hyvin. Ajatus vaan kirjaimellisesti juoksee. Mikä on mahtava juttu myös pelien kannalta, ja jos tämä sama fiilis säilytetään(ja on runiasaatana), niin saattaa käydä lusakit ja tavoite on yllättävän nopeasti täynnä. Toivotaan parasta! 😉



      Pelipäivitys

      Ftopsissa hätyyteltiin ennätyssijoituksia, kun pelasin 6kortin omahaa ekaa kertaa. No en ihan, oon joskus kokeillu plo6c 50 ja ehkä livenä pari jakoo mutta se siinä.

      12. sijaan kuitenkin päättyi(edellinen pari v sit 9. r.kaiseria vs 3x ave flipissä ja silloin oli 10x enemmän voitosta):

      http://www.pokerihanska.com/?h=384183404

      Mainista sitten!

      Muuten mainio plussa, hyvä jatkaa huomenna!

    Viewing 15 posts - 31 through 45 (of 138 total)
    • You must be logged in to reply to this topic.