• Pikkupro Kynnyksellä

    Etusivu Foorumit Muu keskustelu Pokeripäiväkirjat Pikkupro Kynnyksellä

    Tämä aihe sisältää 122 vastaukset, 18 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi  PikkuPro 6.11.2019 klo 13:18.

    Esillä 15 viestiä, 46 - 60 (kaikkiaan 123)
    • Julkaisija
      Viestit
    • #1023226

      PikkuPro
      Osallistuja

      Lähtee

      Onneksi elämä ei ole vain peliä. Ei ainakaan vain pokeripeliä. Ehkä sitten elämänpeliä kaikki tyynni:

      Osittain toki myös vetopeliä, ne on nyt menneet hyvin joten oon ihan rauhallisissa likvideissä. Hetken.

      Muuten…ei voisi oikein paremmin olla. Aivosumua toki aina välillä ja paljon tunteita, niitä ei pääse karkuun lomallakaan. Niin, Loma, se on maistunut ja jatkuu pääsääntöisenä aktiviteettina lähiviikot. En oo nuorempana lomista välittänyt, oli aina niin kova:

      Mutta nyt maittaa, toisaalta myös elämä sen jälkeen – jos sellaiseen riittää credittejä. On tää vaan ihan parasta aikaa tää elämä:

      Naapurisivustolta luin joku aikaa sitten biisien vaikutuksista heroon Aasin blogista. Muistaakseni jotain sellasta, että tummemmat biisit ei tuonu tummaa fiilistä. Mulla vähän sama, kun on helvetin hyvä fiilis niin kiva balansoida jollain nätillä tummemmalla. Ettei lähe elämänilo ihan käsistä – Suomi kumminkin:

       

       

      #1023232

      PikkuPro
      Osallistuja

      Onnistunut luovutus.

       

      Menin kaupunkiin peleille. Se olikin hyvä koska päädyin Siniseen kahvilaan yllätysmielenkiintoiseen lounaskeskusteluun. Kaveri oli ottanut isänsä mukaan mistä vähän yllätyin mut whatever. En tiennyt sitäkään, että myös isällä oli ollut nousevan aortan dissekaatio joka aina on aikamoisen yhdistävä tekijä…otos siis 20 vuoden ajalta kaksi kappaletta – tämä isä ja homo lääkäri turbulenssikoneessa Vegas-Frisco 2009. Olen siis repinyt paitoja pois kilpaa homon kanssa San Franciscon yläpuolella, true story, arpien vertailua koska lääkäri halusi pysäyttää turbulenssi-paniikkini. Tai niin ainakin tilanteen päässäni rakensin…ja se numeron pyytäminenkin oli varmasti aivan frendipohjalta.

      Isä oli paitsi yhä hengissä niin aktiivi survivalpiireissä. Tiesin, että iso prosentti selvinneistä tarvitsee terapiaa jälkeen päin mutta sitä en tiennyt, että heistä iso osa nimenomaan kokee lamauttavaa kuolemanpelkoa. Tämä oli mulle tosi yllätys, koin aikanaan yhden yön sairaalassa sitä (kutsuin keskellä yötä hoitsun; itkin ja pyysin pitämään kädestä kiinni koska en uskaltanut nukahtaa) mutta muuten en. Mulla kävi jäätävä onni koska hyvin äkkiä kokemus muuttui suureksi voimavaraksi. Suhtautuminen aikaan ja elämään muuttui ja alkoi kokea joka päivän arvokkaampana kun tajusi, miten helposti kaikki voi loppua. Siitä lähtien on elänyt hyvin paljon vähemmän sitku-elämää. Monia päätöksiä kelaan niin, että “kumpi päätös kaduttaisi enemmän jos tulisi noutaja mutta ehtisi kelaamaan ennen sitä”.

      Lounaan jälkeen katsoin kännystä säätilan ja ennuste oli edelleen parantunut. Hyppäsin mökkibussiin ja skippasin viikonloppupelit jota varten kaupunkiin tulin. Olen varsin driven ja minulle on haastavaa luovuttaa suunnitelmia (koska uskon, että jos suunnitelmia alkaa kevyesti feidaamaan niin siitä tulee tapa jota en itselleni halua) joten koin varsin suurta onnistumisen elämystä kun kaupungin asfaltit jäivät epämääräiseksi ajaksi taakse. Ilman aortan repeämistä olisin varmaankin jäänyt kaupunkiin mutta nyt katkeamispelko < vesisotien missaamisriski.

      Toki se 1500h cash plus +1 turtsi tekee entistä tiukempaa mutta painetaan marras-joulukuu vaikka sitten samoilla silmillä.

      #1023362

      PikkuPro
      Osallistuja

      Ei mitään.

      Jaksa.

      Juu en lähde whinaamaan säistä, ihkujahan nää kunhan ei tarvi mitään tehdä. Tykkään auringosta, tykkään kesästä mut mä hikoan kuin possu ja kun menee yli 25c niin en vittu jaksa muuta kuin uiskennella. Aivot kaurapuuroa ja lihakset spagettia. Ei niin mitään jaksa, ei ees netflix tms. vaikka olisikin aikaa.

      Ok, vesisota – käy.

      Juossut oon tyyliin 7km/viikko tahtia…ainut kiva slotti sitä tehdä on ilta 2130-2230 eli kun aurinko alkaa laskea puiden taakse mutta ei ole vielä ihan pimeää. Tai näin landella, kaupungissa joskus juoksennellut kesällä pelien jälkeen 5am.

      Viime päivien good beat oli aitaan ilmestynyt suunnistuskartta. Epäilen naapurin setää. Liian kilttejä täällä, paljon ei tarvi kysellä kun jo raoitetaan salamyhkäisen 4,4km metsäreitin saloja. Oon siis omistanut tän paikan 10v ja 7v oon juossut tuota kivaa 2,4km reittiä yhteen suuntaan…näköjään jos juoksee toiseen suuntaan niin 500m jälkeen tulee viitoitus josta pääsee toisille reitistöille, upeita. Ja tää ei oo siis kynäilyä: 7v kesti löytää se toinen reitti vaikka sen verran valueta, että viime vuonna siellä oli isommat polkujuoksu-skabatkin.

      Tuolla rittää poikkipolkuja 4,4km pääreitiltä tutkittavaksi, mutta ei vielä, ehkä ensi viikolla. Tällä viikolla plan 15-18 uida, vähintään. Ja ottaa pari kiloa päivässä vedoista, kuten tänään.

      Mul oli aamupäivällä aktiivisena idea unelmasta joka on aina ollut takaraivossa mutta alkoi ainakin hetkeksi aktualisoitua. Varmaan se pitäisi toteuttaa, ei uskalla ottaa riskiä kuolinvuode-vitutuksesta. Ehkä puolentoista vuoden päästä.

       

      #1023481

      PikkuPro
      Osallistuja

      Kesälomalla siis tämän kuun loppuun, keskiviikkoon asti. Kunnon protestanttista meininkiä, lomalla juhannuksesta heinäkuun loppuun. Tosin nyt sain sairaalareissulla jonkun kesäpöpön – pitää varmaan ottaa työnantajaan yhteyttä jotta saan katkaistua lomani sairastelun ajaksi ja jatkan sitten elokuulle. Sairaan tuntuisia nämä jotkut AY-liikkeen kulta-aikoinaan vääntämät kuviot – hitto kun ei nyt muistu mieleen, paljonkos mun lomaltapaluuraha olikaan.

      Oli tänään aika sairaalaan. En tiennyt mikä, ei käynyt ihan selville kirjeestä joten käväisin pistokeikkana. Ei kyllä selvinnyt sielläkään, olisiko ollut jotain selvittelyprosesseja keväisestä viikosta/joku palautekeskustelu, lol. Oikeasti ei siis mitään pihviä, juteltiin ja pyöriteltiin vanhoja kuvia ja totesi taas että ei oikein kannata mennä sörkkimään: infarktit voisi saada pois lisäämällä verenohennuslääkitystä mutta kun näkyy myös pieniä aivoverenvuotoja niin ei kande koska iso aivoverenvuoto > pieni tukos. Syyskuussa peruskontrolli, katsellaan. Basicly kaikkea ei voi korjata joten balansoidaan eri riskejä ja itse balansoin sitten sitä, etä elänkin ennenkuin joku riittävän kova riski realisoituu.

      Lekuri 5min jälkeen kysyi lopuksi “olisko sulla jotain kysyttävää?” niin tajusin avata suuni ja kysyin ajokunnosta. Tavallaan olisi kiva saada siihen prokanta kun on noita lapsia – yksin toki ajoin äskenkin sen 143km/h mökille mutta vain 122km/h Meikkuun päin kun ajoin 80km rajoituksilla sen. Päiväsakoissa on mulle valueta.

      Otti tosissaan kysymykseni ja oli muutenkin ihan pätevän oloinen lekuri. Lupasi soittaa neurolle asiasta ja soitti mulle back jo ennen, kuin sain auton parkista. Kuulemma TIA:n jälkeen tulee kuukauden ajokielto ja jos sen jälkeen oireeton kuten oon ollut niin sitten ok. Kukaan ei toki sanonut tuosta Meikussa keväällä eli huristelin läpi ajokiellon mutta nyt se sitten virallisestikin ohi vaikka ei lusittu.

      Huuumorivitsinä vedot on itseasiassa mennyt juurikin niin, kun läpällä suunnittelin viimeksi. Pari kiloa hyvää per päivä. Tämä on erityiskivaa lomalla, tuo lomafiilistä. Työkaudella voi sitten ottaa sen 20ke syöksyä koska voi yrittää paikkalla pokalla mutta jos lomalla ottaa isosti pataan niin tulee rauhaton fiilis ja haluaa takaisin hepan selkään ASAP.

       

      #1023498

      Conard
      Osallistuja

      Tuleeko aina lennettyä turreluokassa noille (varsinkin peli-)reissuille? Voisi kuvitella, että pelikunnon ja viihdearvon vuoksi business-luokka olisi kova veto? Olis ainakin kiva lukea raportti Atlantin ylityksestä makuuasennossa!

      #1023515

      PikkuPro
      Osallistuja

      Tuleeko aina lennettyä turreluokassa noille (varsinkin peli-)reissuille? Voisi kuvitella, että pelikunnon ja viihdearvon vuoksi business-luokka olisi kova veto? Olis ainakin kiva lukea raportti Atlantin ylityksestä makuuasennossa!

      Aina maksan turren. Pelaan niin pientä, et pelikunnon takia ei imo valueta ja oon niin köyhä, että lifen kannalta ei imo valueta.

      Oon kuitenkin useamman kerran nuorempana lentänyt uppgreidattuna. Yksinäinen nuori mies joka tulee lentokentälle viime tingassa heitetään semiusein businekseen koska koneet ylibuukataan ja yksittäistä miestä on helppo liikutella. Välillä myös liikuteltiin seuraavalle lennolle jos busineskin täynnä joka köyhälle opiskelija-reppureissarille oli jackpot ja se siis syy miksi tulin kentälle aina viime tingassa. Siinä oli hyvä EV.

      Erityisesti muistan kokonaisuutena yhden Hki-Bangkok reissun, talvella 2004. Oon kertonu ennenkin mut menköön.

      Menin kentälle taas viime tingassa ja upgrade businekseen. Lento kuitenkin raskaasti myöhässä ja istuttiin jo koneessa kun tuli kaksi kuulutusta:

      “vielä yksi asia pitää tarkistaa niin päästään lähtemään”

      Seuraavaksi, ehkä 30min päästä:

      “joo, nyt on viimeinenkin keino yritetty, tällä koneella ei päästä lähtemään tänään”.

      -> Takaisin kentälle ja business-ukon kanssa sama hotlahuone koska Finskillä ei ollut tarjota omia. Luulen, et businessukkoa vitutti köyhäilijä-opiskelijaa enemmän joka sai muutenkin itselleen merkittävät korvaukset lennon 13h myöhästymisestä.

      Next day päästiin lähtemään. Piti olla perillä 2pm ja oltiin sitten 03am Bangokissa. Mulla toki ei majoitusta. Kiertelin TukTukilla Shao Sanit ja muut, kaikki kiinni/full, high season. Kuski sano “I have a friend place, you want to see?”.

      “Sure”.

      Mentiin mestaan ja kuski kävi sisällä, tilaa oli. Kysyin paljonko maksaa ja 150 batia per yö kuulosti loistavalta ok sijainnilla ja tossa väsymyksessä. Värikynättä maksoin saman tien koko viikon, katsomatta mestaa. Olin varmaan aika väsynyt ja kumminkin 100% yksin Bangkokin yössä joten lukittu tukikohta kuulosti kivalta.

      Lopulta näin huoneen niin ihan semimesta alakerroksessa mutta lukko kyllä puuttui ovesta. Lisäksi lattialla oleva kortsu hieman ressasi mutta pyynnöstä siivosivat. Oli vähän häläri fiilis jäädä mut tosiaan väsy niin jäin, maksettukin kerran jo eikä tosiaan helppoa second option.

      Aamulla oli kivempi fiilis. Alakerrassa tytöt moikkailivat iloisesti mennen tullen. Ihmettelin hillumistaan ja samaani huomiota mutta pikku hiljaa hitaimmallekin valkeni. Mut oltiin sitten viety PAIKALLISTEN bordelliin jossa siis olin ainoana länkkärinä ja ehkäpä ainoana long time asukkaanakin.

      Toi kuvio kokonaisuutena kuulostaa itellekin vähän värikynältä mutta tasan noin meni, taisin mä day 2 kohdalla miettiä, että pitäiskö vaihtaa mut vitut, läppävaluet liian hyvät ja saatoin muistaakseni saada jatko-öille lukonkin.

       

      #1023517

      tonza
      Osallistuja

      Kesälomalla siis tämän kuun loppuun, keskiviikkoon asti. Kunnon protestanttista meininkiä, lomalla juhannuksesta heinäkuun loppuun. Tosin nyt sain sairaalareissulla jonkun kesäpöpön – pitää varmaan ottaa työnantajaan yhteyttä jotta saan katkaistua lomani sairastelun ajaksi ja jatkan sitten elokuulle. Sairaan tuntuisia nämä jotkut AY-liikkeen kulta-aikoinaan vääntämät kuviot – hitto kun ei nyt muistu mieleen, paljonkos mun lomaltapaluuraha olikaan.

      AY-kuvioista tulee yllättäen vähemmän sairaan tuntuisia, kun vetelee duunarina for real. Siinä kun koko vuoden odotetusta kesälomasta viikko palaa sairastamiseen ja toinen palautumiseen, niin aika harvalle duunarille tulee mieleen pitää AY-kuvioita kovin sairaina.

      Mutta toki nämä pitää elää todeksi ennen kuin osaa arvostaa. Ja siksi niitä arvostellaankin tyypillisesti sieltä, missä omakohtainen kokemus on kovin vähäistä.

      #1023537

      PikkuPro
      Osallistuja

      Kesälomalla siis tämän kuun loppuun, keskiviikkoon asti. Kunnon protestanttista meininkiä, lomalla juhannuksesta heinäkuun loppuun. Tosin nyt sain sairaalareissulla jonkun kesäpöpön – pitää varmaan ottaa työnantajaan yhteyttä jotta saan katkaistua lomani sairastelun ajaksi ja jatkan sitten elokuulle. Sairaan tuntuisia nämä jotkut AY-liikkeen kulta-aikoinaan vääntämät kuviot – hitto kun ei nyt muistu mieleen, paljonkos mun lomaltapaluuraha olikaan.

      AY-kuvioista tulee yllättäen vähemmän sairaan tuntuisia, kun vetelee duunarina for real. Siinä kun koko vuoden odotetusta kesälomasta viikko palaa sairastamiseen ja toinen palautumiseen, niin aika harvalle duunarille tulee mieleen pitää AY-kuvioita kovin sairaina. Mutta toki nämä pitää elää todeksi ennen kuin osaa arvostaa. Ja siksi niitä arvostellaankin tyypillisesti sieltä, missä omakohtainen kokemus on kovin vähäistä.

      Ymmärrän ja en lähe dissaa. Sulla on perusteltu oma totuutesi ja mulla omani, oikea tai ei mutta omani. Väittäisin kuitenkin, että enemmän on kyse luonteestani kuin kokemuksen puuteesta.

      Oon yrittäjän poika.

      Ei mulla ollu viikkorahoja: tyhjät pullot sain viedä 3km kauppaan ja perunapellon kastella korvausta vastaan. Nää tyyliin 8v, siitä ekat panot pankkitilille, eka 3,52mk, toka 2,17mk. Myöhemmin tuli nurmikko ja sitten naapurien nurmikot, parhaimmillaan niitä oli 5. Hyvistä arvosanoista myös maksettiin ylä-asteella, erityisesti tärkeiden aineiden kympeistä eli top heavy turtsi.

      Oon oppinut todellakin pienenä tekemään töitä, 14-18 ei pelkästään kesätöitä vaan läpi vuodet illat ja viikonloput kans, käytännön kaiken vapaa-ajan. Olin työhullu jos joku sellainen on koskaan ollut, työ oli vain kivointa, mitä mikkupaikkakunnalla oli tarjota, elämässä eteenpäin. En mä tiedä ketään, joka olisi tehnyt yhtään _sinnepäinkään_ siitä työmäärästä mitä mä tein 14v-24v. Varmasti myös moni ammattilainen sanoo, että vanhempien olisi pitänyt puuttua, että lähti käsistä mut mä saan kiksit övereistä ni hyvä, että kukaan ei puuttunut ja nekin jotka yritti niin 0-efect…paitsi se yksi pomo joka keksi laittaa valot pois koulupäivinä kello 22 kun pimeässä on vähän paha urakoida. Opiskeluaikoinakin kävin kaikki lomat ja viikonloppuja duunissa, tyyliin 40h töitä urakalla pitkänä viikonloppuna.

      Maailmanympärimatkan säästin noista urakkahommista. Kerran neljäntenä päivänä sammuin työpaikalle 3am kun olin ollu 3 pitkää päivää urakkaa putkeen ja en saanut nukuttua kun elimistö ei rauhoittunut -> menin sit töihin keskellä yötä ja elimistö vain sammu ja mie pahvin päälle – haalarit päällä. 7am raahustin kotiin ja olin tosi pettynyt, että en pystynyt parempaan. Jotenkin urakkatyö oli mulle kilpailusuoritus, ihan käsittämätöntä se työtahti, kaikki liikeradat optimoituja, kaikki tauot samoin ja kusella kävin vain jos oli samaan suuntaan muuta asiaa. Kyllä tosta jonkun diagnoosin saisi mutta mulla oli kivaa ja rahaa tuli tosi paljon ton ikäiselle.

      Faija ei koskaan antanut rahaa, ei koskaan mitään. Mutta. Kun mä tein noita elämää sairaampia 40h urakaaputkia niin tuli auttelemaan mua. “ei mulla muutakaan menoa tässä” ja paino tyyliin vittu ne samat 40h mitä mäkin. Siis oman työviikkonsa päälle: pe iltana aloitettiin ja su iltana loppu…paitsi toki jotku pääsiäiset, ne oli erikoisherkkuja.

      Herkuista puheen ollen. Laihduin noissa 40h työhulluuksissa vaikka joka ilta söin litran jäätelöä saunassa. Ei mikään riittänyt kun käytännön kilpaurheili koko hereilläolo-ajan. Menin Helsinkiin niin vitutti kun kolme päivää piti vain syödä. Kova rake! ;D

      Mä oon oikeesti tehnyt nuorena vitusti töitä, oli etuoikeus, että sain tehdä niin paljon kuin halusin ja olin “työhullu”, mikään ei riittänyt. En vaan koskaan hahmottanut silloinkaan, että maksetaan jostain muusta kuin siitä työstä. Mulle oli pienenä selvää, että jos oon kipee niin ei mulle makseta mitään kun ei kukaan muukaan mitään saa. Ei mulla oo mitään AY vastaan ja kukin ajattelee tavallaan mut ite oon aina ollut “työstä palkka” ja “urakka > tuntipalkka”. Luulisin, et tulee just siitä, et on yrittäjän poika, jotenkin tosi isänmaidossa tullut, että tunneista ei makseta vaan tuloksesta.

      Ja joo, oon vähän kännissä. Oon sen verran kipee, että päätin vähän lääkitä. Peace!

      #1023605

      tonza
      Osallistuja

      Jäätelöä saunassa? 😀

      Itse kun olen tällainen vähän pehmo, niin  ajattelen nämä aina inhimillisyyden ja työelämän huono-osaisimpien näkökulmasta. Eli matalapalkka-alalta leipänsä raapivien perheiden näkökulmasta. Siellä ei useinkaan ole paljon marginaalia, ja epäonninen tapaturmainen sairasloma tai muu sairaustapaus olisi usein iso haaste ilman AY-liikkeiden neuvottelemia työelämän sosiaaliturvaksi laskettavia turvaverkkoja.

      Näkemys pohjaa myös minulla omaan taustaani, matalapalkka-alalta leipänsä raapineiden vanhempien lapsena (johtui ainakin osittain uskonnosta johon kuuluimme, joka pyrkii ohjaamaan jäsenensä osa-aikatyöhän tai muuten sellaisille aloille, jotka eivät vie liiaksi aikaa tai ajatuksia uskonnolle tehtävästä työstä).

      Viikkoraha oli, kymmenen markkaa. Sillä sai Siwasta tarjouksesta kaksi Lauantai-pussia. Normaalihinta oli 5,90. Myöhemmin aloin jakamaan mainoksia (orjapalkalla). Jossain vaiheessa pitkän ruinaamisen jälkeen saimme veljeni kanssa Nintendon, jota myöhemmin vuokrasimme kavereille, kioskeihin verrattuna kilpailukykyiseen hintaan. 😛 Rahattomuus ruokkii luovuutta. Lapsilla on toki tilaa toteuttaa luovuuttaan perheellisiä vanhempia enemmän.

      #1023642

      PikkuPro
      Osallistuja

      Jäätelöä saunassa? 😀 Itse kun olen tällainen vähän pehmo, niin ajattelen nämä aina inhimillisyyden ja työelämän huono-osaisimpien näkökulmasta. Eli matalapalkka-alalta leipänsä raapivien perheiden näkökulmasta. Siellä ei useinkaan ole paljon marginaalia, ja epäonninen tapaturmainen sairasloma tai muu sairaustapaus olisi usein iso haaste ilman AY-liikkeiden neuvottelemia työelämän sosiaaliturvaksi laskettavia turvaverkkoja. Näkemys pohjaa myös minulla omaan taustaani, matalapalkka-alalta leipänsä raapineiden vanhempien lapsena (johtui ainakin osittain uskonnosta johon kuuluimme, joka pyrkii ohjaamaan jäsenensä osa-aikatyöhän tai muuten sellaisille aloille, jotka eivät vie liiaksi aikaa tai ajatuksia uskonnolle tehtävästä työstä). Viikkoraha oli, kymmenen markkaa. Sillä sai Siwasta tarjouksesta kaksi Lauantai-pussia. Normaalihinta oli 5,90. Myöhemmin aloin jakamaan mainoksia (orjapalkalla). Jossain vaiheessa pitkän ruinaamisen jälkeen saimme veljeni kanssa Nintendon, jota myöhemmin vuokrasimme kavereille, kioskeihin verrattuna kilpailukykyiseen hintaan. 😛 Rahattomuus ruokkii luovuutta. Lapsilla on toki tilaa toteuttaa luovuuttaan perheellisiä vanhempia enemmän.

      Älä huoli, pehmo on uusi musta. Ainakin joskus, tulihan kasarikin retrona back. Enkä varsinaisesti oo Alfa itsekään joten sormet ainakin ristiin.

      Jäätelö siis saunassa säästääkseen aikaa ja saadakseen riittävästi energiaa. Tosiaan ehkä parhaiten saa kiinni tosta työkuviosta, jos ei puhu (urakka)töistä vaan lähinnä ultra-urheilusta. Mä siis elin noina päivinä VAIN työlle, yritin joka päivä tienata maksit. Absolute maksit. Homma lähti toki överiksi kaikilla mittapuilla mutta oli kivaa kun suhtautui noin ja rahaa tuli. Mä siis olin aamulla 20 minuutissa töissä heräämisestä, pidin jotain 10 minuutin ruokataukoja kolmen tunnin välein ja aika paljon otin juoksuaskelia. Yksi osa työtä oli pahvilaatikoiden poltto niin siinä tuli aina tyyliin 30sec pakkotaukoja kun uuni oli täynnä ja koitin optimoida kusitauot siihen – säästi sen 25sec..5sec paloi total, kun juoksi 5 metrin päähän kuselle.

      Töitä tein niin kauan kuin virtaa riitti, yleensä 10-14h mutta se työtahti oli siis täysin eri maailmasta kuin normaali duuni. Se oli jatkuvaa kilpaurheilua itsensä kanssa.

      Kun sitten tulin kotiin niin olin 1) paskainen 2) väsy 3) keho polttanut enemmän energiaa kuin mitenkään ehtii syödä. Ei siinä ollut nälkä yleensä, väsy vain. Olin tilannut aina etukäteen saunan päälle ja menin suoraan lauteille jäätelölitran kanssa. Upotin sen puoliväkisin jotta lihakset saisivat hiilareita ja jaksaisi seuraavana päivänä saman. Yleensä jaksoin neljä päivää mutta joskus takki tyhjeni jo kolmessa – kyllä sen huomasi kun suorituskyky rommasi, turha enää jatkaa ja eikun opiskelujen pariin elpymään.

      Olin vieraalla töissä ja urakka oli varmaankin laskettu aika tiukille koska pieni firma mutta sain silti noin 80 markkaa tunti sitten kun olin hionut huippuunsa liikeradat – se oli 1990 luvun alussa ihan hyvin, parikymppiselle. Toki sitten sain reilusti yli satkun tunnissa jos isä tuli auttelemaan mikä toki varsin sairasta koska oli omassa työssään toimisto-toimitusjohtaja joka oli painanut pitkän viikon ja toi oli sitten tapansa “levätä” viikonloppuna…

      Pitkänä viikonloppuna (to-su tai pe-ma) tienasin netto 3-4 tonnia. Se oli parikymppiselle opiskelijalle ihan hyvin ja niillä rahoilla lopulta mm. 9 kuukauden maailmanympärimatka kuten myös pesämuna pokeriin. Ei suorastaan kaduta.

      Olin etuoikeutettu kun mulla oli melkein aina (urakka)töitä tarjolla, laman pohjillakin. Oli useampia työnantajia eli uusi löytyi kun vanha konkkasi – työhullulle nuorelle on ottajia vaikeampinakin aikoina.

      ps. vetoruni jatkuu edelleen +2ke/päivä. Luvattu kylläkin kylmempää menoa.

       

      #1023721

      PikkuPro
      Osallistuja

      Heikkoa ainesta.

      Opin viikonloppuna itestäni yllättävän, itseäni yllättävän. Olin hyvin heikkoa ainesta helteessä. Mul oli kyllä jotain silmäkipua ja ehkä jotain sairauden yritystä, mutta helle sumensi hahmotuskyvyn ja saattoi olla vain sitä – elimistön sinnittelyä kuumassa.

      En olettanut, että olisin noin heikko. Vasta kuukausi sitten juostiin kuitenkin kolme pitkää päivää helteessä (*). Lisäksi oon nuorena ollut tropiikissa todellakin osani, asunut heat wavet Jenkeissä jne. Mut nyt ei kyllä pystynyt kuin selviämään – “mökki” on kylläkin kuumalla paikalla eli la ja su oli reippaasti yli 30c ja lapset (sekä netittömyys) esti sen, että en voinut vain käpertyä rantasaunan varjoon. Mutta silti yllätti. Mitään ei jaksanut tehdä paitsi mennä uimaan 6-8pm. Tykkään lämpimästä mutta nyt huomasi, että ainakin lasten kanssa liika on liikaa mutta oikein mitään ei voinut tehdä kun Helsingin kämpässä oli varmaan se perus 40c. Se ei varsinaisesti ole kesäkämppä kuten mm. Interpol varmaan muistaa.

      Siisti loma mutta nyt on aika hengittää voimahappea ja alkaa suuntautua puuhasteluun joka toki on myös kivaa. Varsinkin kun pipelinessä on erikoiskivuuksia ja sitten ihan vaan peruskivuuksia. Ja jos tällä ei jinxannut niin ei sitten millään.

      Eipäs tähän tunnu mitään asiaa siteeksikään tulevan, sellaista se kai voi olla, lomalla. Re-group pari päivää (mm. unirytmin siirtohommat alkaa tänään) ja kotiin laskemaan, kuinka ison tuntikuopan olenkaan itselleni kesän lomailulla kaivanut. Ihan ekaksi täytyy tarkistaa, oliko vuositavoite 1500 vai 1550h (+ yksi turtsi). Tiukkaa tulee tekemään – mutta – kuten Viivi ja Wagnerissa vuonna kukka ja keppi todettiin:

       

      jos et pysty, sinun on Pakko!”.

       

      **note to self: varsinkin se kolmas päivä oli oikeasti vaarallinen loppua kohti, oppia siitä ja onneksi ensi vuonna on ev viileämpi reitti. Vaikka mitään ei lopulta käynyt, niin kyllä nestevajaus oli kovaa ja toi kai ilmiä, joka hyökii sitten aika voimallisesti kun on sen aika…kolmantena päivänä oli vielä 20.06 25c ja viimeiset 25 kilometriä mentiin hyvin vajavaisilla nesteillä kun järvikin petti ja oli rehevöitynyt umpeen.

      #1023722

      PikkuPro
      Osallistuja

      Jess! On näkyjään vain 1500h vuosituntitavoite, olisi ihan yhtä hyvin voinu olla 1550h ja tossa on aika iso ero. Tietyssä vaiheessa lisätunnit on vaikeita elämästä ja mm. kassun sulkemissäädöksistä johtuen. Toi oli aika kova goodbeat loman loppuun, jännää, että sitä voi ohjelmoida itsensä niin, että joku itsensä asettama hassuliini tavoite voi tulla niin oleellisesksi, että piristää aamua vaikka on aamu-uninen luonne.

      Mulla on kyllä pitkään ollut se näkemys, että kaikenlaisten tavoitteiden saavuttaminen on itseisarvoista vaikka tavoitteet sinällään olisi hupsujakin. Jos tavoitteita alkaa kevyesti feidaamaan niin siitä tulee tapa kuten myöhästelystä ja ajan myötä on entistä helpompi feidata entistä oleellisempia tavoitteita. Ja omalla kohdallani en usko, että tota kautta saavuttaisi lopulta elämänilon kasvua vaikka yksittäisenä hetkenä toki feidaaminen voisi olla kivaa. Siksi oon linennyt, että asetan melko isolla kynnyksellä tavoitteita mutta jos asetan, pyrin ne myös täyttämään….siksi asetin sen yhden turnauksen tavoitteenkin, ei se ollut mikään läppä vaan ilman tavoitteen asetusta itseni tuntien pelaisin 0 ja haluan antaa itselleni mahdollisuuden innostua turnauksista.

      #1023750

      PikkuPro
      Osallistuja

      Kyl mä mielestäni jossain asioissa oon ihan fiksu. Oon hyvä näkemään tietynlaisia kokonaiskuvioita jotka toimii. Ei saa toki olla teknologiaa ja mieluiten sellasta ihmisten välistä monimuotoista dynamiikkaa. Esimerkiksi oon varsin taitava kehittelemään luovia pienryhmä-matkakuvioita, tässä oon mielestäni ylivoimainen vs. ketään jonka tunnen. Toihan on osin ihmistenvälistä monimuotoisuutta ja tohon erilaisia systeemejä (luovaa etenemistä a->b->c…)  ja ajattelua monta siirtoa eteenpäin tyyliin: sit kun ollaan paikassa D ja sit kun seuraavaksi mennään paikkaan E niin siinä on se toimivuushaaste, että vika iltana toi vetää 40% ylikännit eikä voi ajaa ja me muut ollaan käsiä noissa kaupunkiolosuhteissa eikä tuu EV kiva/chilli siirtymä.

      Olin mm. aika hyvä toimitusjohtaja viisi vuotta, kunnes irtisanouduin koska pokeri. Työ oli luovien itseohjautuvien ihmisten johtamista eli paljon sellaista, että tyypit viihtyisivät ja saisivat itsestään kaiken irti. Silleen pienen miehen Sarasvuo ja koulutusfirmahan se olikin. Aina hyvin voitollinen. Siinä oli tuo ihmisulottuvuus ja sitten systeemiulottuvuus joka oli kompleksinen optimoitava mutta ei IT hommaa, olin ihan hyvä tossa imo. Samaa muuten vähän livepokerikin, ihmisulottuvuutta, psykologiaa ja sitten sitä systeemiä eli itse peliä.

      No joo mut Aasiansilta johtaa toki KH:aan, kuinkas muutenkaan. Hänestä tunsin heti kun aloin hahmottaa tyyppiä, että ton ihmisen pitäis perustaa “kaikenhoitofirma” Helsinkiin. Skaalaaminen yli yhden ihmisen toki haaste kun on kyse osin synnynnäisestä taitotasosta, ei tossa oo todellakaan moni hyvä. Mut vaikka kaikenhoitofirmoja ei kai oikeastaan oo (ehkä joku mökkitalkkari lähimpänä…mut kaukana silti) niin sanoin hyvin alusta lähtien, että sellainen sun pitää perustaa. Meni vähän paremmin kuin oletin, luulin, että menisi hyvin.

      Jopa mulla on jotain yksityisyyden suojaa kirjoituksissa niin en ihan tarkkoja lukuja halua kertoa mutta sanotaanko, että tienannee nykyään kuukausitasolla enemmän, mitä professorit jotka ei ole isosti Industryn kanssa tekemisissä. Palkka tasonsa on nyt kymmenkertaistunut verrattuna siihen, kun tuli meille töihin 2015. Lisäksi suosionsa on niin kovaa, että hän joutuu valikoimaan asiakkaansa joten siltäkin osin työelämänsä on sujuvaa. Onhan se nyt ihan suoritus, että kalastajan tytär hakeutuu Filippiineiltä Suomeen ilman kontakteja ja luo ilman koulutusta itselleen työnkuvan jota ei edes ole olemassa, asuu kantakaupungissa ja elättää KaikenHoidolla 5 ihmisen perheen ilman tukia ja verot maksaen. Ihmisten elämän kivuuttamisella on markkinaa jälkimodernissa ympäristössä ja oonkin aina sanonut KH:lle: “you are not selling cleaning or child caring. You are selling quality of life to stressed citypeople”. Ihmiset osaa siivota ja hoitaa lapsensa itsekin, homma vaan on se, että ihmiset ovat ylikuormittuneita ja yhä enemmän on Helsingissä tilausta palveluille, jotka oikeasti kivuuttavat ostajan elämää.

      Viime aikoina meidän kahden dynamiikka onkin muuttunut siten, että enää minä en juuri kysele taloustilanteestaan kun tilanne alkaa olla niin solidi. Kysyntää niin paljon, että ei tarvitse huolehtia siitä, pyörivä lumipallo. KH sensijaan kuulosti eilenkin hieman huolestuneelta, kun kysyi “how is your money?”.

       

      #1023771

      PikkuPro
      Osallistuja

      “Se on huono tarina”

      Näin sanoi muistaakseni Pekka Perän roolihahmo “Talvivaara” elokuvassa. Tehtiin muistaakseni sitä epätoivoantia (“Maan Anti”) ja sitten tuli jotain todellisuutta joka ei sopinut annin markkinointiin niin otsikon perusteella Perä käski muuttaa todellisuutta sopivammaksi. (kyllä, aasinsilta tulossa later).

      Pokerit ovat menneet huonosti ja syy löytynee peilistä. Ei mitenkään edes häviä joka ainoata flippiä vaan ei vain voita rahaa. Tai toukokuussahan just kyllä voitin. Anallysoin tilanteen niin, että nykypelit vaativat fokusta ja pelit ei suju jos loman pätkäisee pariksi päiväksi ja painaa – pienessä – vähän nappeja. Ei riitä enää, koko kesä kuoppaa tai ehkä vain alamäkeä koska kuopalla on se toinenkin reuna.

       

      Mulla on kuitenkin hyvin fokusoitunut ja rennon kissamaisen mieli.

      (1,16 – 1,22) https://www.youtube.com/watch?v=JMOUl0Tr-qA

      Kesä on loppumassa joten pääsee keskittymään peliin. Tiedän, että olen “pelaillut” kesällä, nyt on aika pelata. Siinä on eroa, kriittisesti.

      Elämä on juuri nyt overall kovin hyvin ja rahaan oon viime vuodet suhtautunut niin, että sitä ei tarvitse olla paljon. Se ei vaan saa loppua. Mulle pokeri on mahdollistaja, en tosiaan pelaa voittaakseni enemmän kuin voisin jossain muussa toiminnassa tienata vaan tämä on mahdollistanut elämäntavan jota rakastan.

      Nyt on aika ottaa itseään niskasta kiinni jotta voi rakastaa jatkossakin. Nimittäin se on huono tarina – ihan riittävästi historiassa jo nähty – että “hulttioisä” pelaa lastensa tulevaisuuden. Mä haluan, että pokeri mahdollistaa lapsillekin, ei niinkään taloudellista pohjaa vaan tasapainoisen lapsuuden, kasvualustan. Sen, että faija voi esimerkiksi olla joustavammin lasten kriittisissä spoteissa mukana kuin jotain muuta touhutessa voisi olla. Aineellisista puolista pokeri on toki mahdollistanut ainakin mökkikompleksin ja isot neliöt (160m2 keskustassa) kaupunkikämppään ja niistä pojat ovat kyllä ottaneet valuet irti eli so far so good. Se huono tarina on kuitenkin niin yleinen, jopa lähes järjestelmällinen, pokeripiireissä että se olisi tosi tylsä toteutuma ja oon aina vähän kaivannut omia polkuja. Toi polku on jo tallattu joten koitetaan hoitaa tämä puoli vasten oddseja (ainakin vasten lähtöoddseja) kunnialla maaliin. Se kai se ykkös-elämäntavoite nyt eikä se toki tarkoita, että lopettaa oman elämänsä. Uhrautuminen ja uhriutuminenkin on sekin niin nähty, ei Perä siitäkään tykkäisi.

      On aika mennä hetkeen ja good old “hyviä päätöksiä, yksi kerrallaan” sekä kuitenkin myös “enjoy the ride” sillä sitähän tää Elämänpeli on. Ei sillä ole niin väliä kuka maalissa “voittaa” vaan mitä sitä ennen on tapahtunut.

       

      ps. sijoitin sukulaiseni puolesta, merkittävän summan. Kun on minulle annettu vapaus ja vastuu sijoittaa niin koitan sitten olla fiksu enkä järkevä. Järkevähän sijoittaisi käytännön indeksiin jotta ei vaan “sattuis mitään”. Jos nimittäin häviää, se on yleensä sijoittajan vika vaikka sijoittaisi pyynnöstä.

      Oon siis nyt hajauttanut fiksusti salkun niin, että 20% on cash ja 80% on osakkeissa. Tarkemmin sanoen ihan kaikki Nordeassa: toka vika bulletti meni 5,612 ja se viimeinen mato on ongessa tasolta 5,312 jonka jälkeen nykyinen – tur v/m allinen –  hajautus on historiaa.

       

      Vamos.

       

       

      #1023799

      PikkuPro
      Osallistuja

      Monta Kertaa?

       

      Hah, en tajunnut kirjoittaessa “kissamaisen” levelejä. Kissallahan niitä elämiä riittää ja niin monta kertaa oon vuosien varrella ajatellut, että nyt on paha paikka mutta kun oon ollut haavoittuvainen rolleista niin sitä armoniskua ei olekaan sillä kertaa tullut. Aina on lopulta kääntynyt, so far.

      Oon pelannut joka päivä tässä kuussa, valtavasti tunteja. Oon myös hävinnyt joka päivä paitsi kerran voitin 60e ja nyt viimeisessä sessiossa sitten taas hävisin kaiket puhtaalle 1-outtiselle. Taskussa oli kuitenkin vielä lisä-ammuksia ja kun savu lopulta hälveni niin olin voittanut kaikki kuukauden tappiot takaisin. Korkojen kera.

    Esillä 15 viestiä, 46 - 60 (kaikkiaan 123)

    Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.