Sirkustirehtöörin on parempi johtaa sirkusta

Home Forums Pokeritieto Kolumnistit Sirkustirehtöörin on parempi johtaa sirkusta

Viewing 15 posts - 1 through 15 (of 17 total)
  • Author
    Posts
  • #24664
    Aki
    Participant

    Olen useampaan otteeseen esittänyt näkemyksen, että pokeri on enemmän taitopeli kuin arvopaperisijoittaminen. Tästä olen saanut paljon kuraa niskaan sijoittajaystävältäni. Hänen kritiikkinsä olen sivuuttanut happamina pihlajanmarjoina, koska kaveri useimmiten hävisi korttiringeissämme opiskeluaikoina.

    En ole kuitenkaan väittänyt, että sijoittaminen ei olisi taitolaji. Olen lähinnä argumentoinut, että ihmisikä ei välttämättä riitä selvittämään todellista sijoitusosaamista. Passiivisella omistamisella ja yhdellä pitkään riidellyllä realisaatiopäätöksellä ovat jotkut säätiöt hakanneet ammattisijoittajat. Kunhan rahoja ei sijoiteta mihinkään riskialttiiseen sen jälkeen, tällainen säätiö pysyy ylivertaisena sijoittajana verrattuna parhaitenkin menestyneihin rahastonhoitajiin. Tässä tuskin on ollut kysymys osaamisesta, vaan onnesta.

    Minun ihmisikääni on riittänyt tarpeeksi pitkälle, että olen tajunnut olevani kelvoton sijoittaja. Aiemmin kuvittelin ymmärtäväni sijoitusmarkkinoista paljonkin. Vähintään luulin olevani keskimääräistä parempi poimimaan osakkeita. Tämän seurauksena osakesalkussani on ollut kerrallaan hyvin harvoja osakkeita. Mistään hajautuksesta en ole välittänyt. Kauppakorkeakoulussa opetettiin, että ”high risk – high profit”. En ole koskaan nähnyt mitään syytä tyytyä matalaan tuottoon.

    Viime vuonna hävisin indeksille niin, että hävettää vieläkin. Iso osa salkustani oli pitkän aikaa Elcoteqissä. Minulla oli jotkut järkevän oloiset perusteet ostaessani ensimmäisiä, ja sittenhän niitä on saanut koko ajan halvemmalla. Miksi selvän laman kynnyksellä pidin kiinni velkaisesta alihankkijasta, jonka pääomistaja ja hallituksen puheenjohtaja vaikuttaa viettävänsä aikansa lähinnä käräjöimällä naisten tai lehtien kanssa tai avaamassa taidenäyttelyitä? Vaikea keksiä mitään hyväksyttävää selitystä. Antti Piippo sentään sai esimerkiksi vuonna 2007 Elcoteqiltä 661.000 euroa korvausta neljästä alle odotusten menneestä kvartaalista. Yhtiön arvon aleneminen lienee sentään satuttanut K-osakastakin.

    Pohdiskellessani tätä asiaa ja viillellessäni samalla ranteita auki tulin tulokseen, että arvioni omista kyvyistäni sijoittajana olivat perustuneet samantyyppiseen analyysiin kuin suomalaisten käsitykset omista autonajotaidoistaan. En siis syytä Piippoa omista huonoista sijoituksistani. Itse minä olen sijoituspäätökseni tehnyt.

    Koska rahojen polttaminen epäpätevän salkunhoitajan käsissä nyt vain on tyhmää, täytyi minun tehdä suunnanmuutos. Koska olemme kehuskelleet useasti sijoittajaystäväni kanssa, että palkkatyötä ja rahastosijoituksia olemme onnistuneet välttelemään, eivät rahastosijoitukset tulleet sentään kysymykseen. Mutta nyt olen hajauttanut osakesalkkuni. Salkussani ei ole koskaan ollut niin usean yhtiön osakkeita, kuin juuri nyt. Osakkeita ostan, koska uskon Rothschildien oppiin, että ”Paras aika ostaa osakkeita on, kun veri virtaa kaduilla”. Ja finanssimarkkinoiden sotatantereella virtaa veri parhaillaan vuolaasti. Lisää ruumiitakin tulee varmasti. Tätä mieltä tosin olin jo puoli vuotta sitten, jonka jälkeen kurssit ovat puoliintuneet. Onnekkaasti en ole vielä vivuttanut salkkuani. Ja tämä on ollut onnea, olin vivuttamassa jo viime vuonna, jos olisin saanut vain aikaiseksi.

    Sijoittajaystäväni sen sijaan teki viime vuonna kurssien romahtaessa yhteisen yhtiömme trading-salkulla niukasti positiivisen tuloksen. Tähän ei vuonna 2008 moni päässyt. Ymmärrykseni on sentään riittänyt niin pitkälle, että näihin sijoituspäätöksiin en puutu. Toisaalta yhtiökumppanini myös otti vastaan palkkatyön sijoitustoiminnan oheen ja joutuu pyörimään puku päällä hallituksen kokouksissa. Joten ankeat ajat koittelivat tätä huippusijoittajaakin. Pokerissa onnen ja suhdanteiden osuus on sen verran pienempi, että vuositasolla ei joudu tyytymään nollatulokseen, jos pelaa paremmin kuin lähes kukaan muu markkinoilla.

    Sanotaan, että kun sirkustirehtöörin täytyy kortinpelaamisen sijaan ryhtyä johtamaan sirkusta, niin pelit huononevat. Ehkäpä sirkustirehtöörin olisi parempi johtaa sirkusta mahdollisimman hyvin kaikkina aikoina? Vastaavasti pokerinpelaajan on parempi keskittyä peleihinsä, ja vähintään olla kuvittelematta olevansa huippusijoittaja. Toki rahat kannattaa sijoittaa, mutta sijoittaminen ja uhkapelaaminen ovat eri asioita. Yksittäiseen (ja vielä huonoon) yhtiöön sijoittaminen ei juuri eroa oddsien vastaisesta vetelystä. Joskus onnistaa, mutta useimmiten ei.

    #478417
    wagnerator
    Member

    @Aki wrote:

    Yksittäiseen (ja vielä huonoon) yhtiöön sijoittaminen ei juuri eroa oddsien vastaisesta vetelystä. Joskus onnistaa, mutta useimmiten ei.

    Kaiketi sillä erotuksella, että sijoitettavaksi aiotun yhtiön “huonous” on vaikeampaa/työläämpää todentaa realistisesti kuin mitä esim. kahden hoolikortin oddsit flopilla.

    Hyvä kirjoitus.

    #478623
    jarree
    Participant

    Hyvä kirjoitus. Otat kuitenkin enemmän kantaa siihen, kumpi tarvitsee enemmän taitoa (tai kummassa taidolla on enemmän merkitystä). Yksi näkökohta mielestäni on se, että pokerissa vaadittavat taidot on huomattavasti helpompi ja nopeampi oppia. Kaikella kunnioituksella esim Jeansia kohtaan, en oikein usko että mies olisi nyt sijoitusguru jos olisi pokerin sijaan keskittynyt siihen.

    Pörssi on (oletusarvoisesti) plussasummapeliä, kun pokeri taas miinus. Tästä syntyy illuusio, että sijoittaminen on helpompaa, koska useampi voittaa. Mutta hyvä sijoittaja voittaa edelleen enemmän kuin muut, joten argumentti ei sinänsä ole validi.

    Pokeria pelataan toisia pelaajia vastaan, kuten myös sijoittaja tekee. Pokerissa kuitenkin tulevat kortit ovat täysin satunnaisia, kun taas sijoitusmarkkinoilla tietenkään eivät. Siinä vaiheessa kun pokeriin kuuluu myös pakasta tulevien korttien ennustaminen, hyväksyn pokerin yhtä vaativaksi.

    #478636
    Kroisos
    Participant

    Suosittelen täälläkin mainostettua Marko Erolan kirjoittamaa Paras sijoitus: Itsepuolustusopas sijoittajalle. Mulla on kirja kesken vielä, mut oikein hyvältä vaikuttaa.

    “Paras sijoitus kertoo, miten voitat ammattilaiset osakemarkkinoilla ilman mitään erikoisosaamista, erityistietoa tai edes vaivannäköä. Ensimmäinen askel on se, että sanot salkunhoitajasi irti. Toinen on se, että lakkaat itse poimimasta yksittäisiä osakkeita. Kolmas ja ratkaiseva askel on se, että…”

    Eli passiivinen indeksirahasto rules ainaki jos ei ole skillejä ja yleensä silloinkin.

    Aktiiviset osakerahastot on kans sellasia wincapitoja et nyt en koskisi pitkällä tikullakaan.

    #478647
    Anonymous
    Inactive

    @Aki wrote:

    Olen useampaan otteeseen esittänyt näkemyksen, että pokeri on enemmän taitopeli kuin arvopaperisijoittaminen.

    Olen samaa mieltä kanssasi.

    @Aki wrote:

    En ole kuitenkaan väittänyt, että sijoittaminen ei olisi taitolaji. Olen lähinnä argumentoinut, että ihmisikä ei välttämättä riitä selvittämään todellista sijoitusosaamista. Passiivisella omistamisella ja yhdellä pitkään riidellyllä realisaatiopäätöksellä ovat jotkut säätiöt hakanneet ammattisijoittajat. Kunhan rahoja ei sijoiteta mihinkään riskialttiiseen sen jälkeen, tällainen säätiö pysyy ylivertaisena sijoittajana verrattuna parhaitenkin menestyneihin rahastonhoitajiin. Tässä tuskin on ollut kysymys osaamisesta, vaan onnesta.

    Ensin pitää määritellä, mitä “taidolla” ja “tuurilla” tarkoitetaan. Tarkemmin: mitä on performanssi ja mitä on sattuma.

    Edellisiä käsitteitä ei voida määritellä ennen kuin itse prosessi on määritelty. Prosessi on kone, joka tuottaa ilmentymänä esimerkiksi kunkin tietyn osakkeen kurssin, pelikortin tai käden lopputuloksen. Prosessin voi siis määritellä varsin monella tapaa.

    Eräs yleisesti käytetty tapa on määritellä eli mallittaa osakemarkkina satunnaisprosessina. Tämä ei tarkoita, että kurssit olisivat satunnaisia, sillä satunnaiskomponentin suuruuden voi vapaasti valita määrittelyssä. Helppo sanoa, mutta miten tehdä mallitus käytännössä?

    Yleisesti käytetty tapa on olettaa hyvin eritavalla syntyneiden tapahtumien yhteenlasketun tuloksen muistuttavan jotain hyvin tunnettua jakaumaa: ts. itse prosessi käyttäytyisi vakaasti ennakoitavasti – joskin satunnaisesti. Jos tätä oletusta ei tehdä, ei asiasta voida mitään sanoa. Ja näin itse asiassa mielestäni osakemarkkinoilla onkin: kyseessä on ennakoimaton kaoottinen prosessi.

    En nyt jaksa vääntää tähän, miksi väitän edellistä. Sry.

    Pokeri sen sijaan on aivan eri peli, kuin osake- tai valuuttamarkkina. Pokerissa kukaan pelaaja ei voi pelata kaikkia pöytiä yhtä aikaa. Osakemarkkinoilla yksi ostaja voi ostaa kaikki myynnissä olevat kohde-etuudet. Ja vuorovaikutus on lähes äärettömän monimutkaista johtuen kombinaatioiden määrästä.

    Pokerissa jakoja tulee paljon, joten data on hyvä. Onko prosessi vakaa eli staattinen vai dynaaminen? Väittäisin, että suhteellisen staattinen. Etenkin tarkasteltaessa huppia. Yksilölliset muutokset ovat niin hitaita ja jakoja tulee niin paljon, että pidän käsihistoriaa hyvänä datana.

    Pokerissa meillä on siis riittävä data ja uskottava malli itse prosessista: jokainen käsi on satunnaisprosessi, jonka lopputulos määräytyy pelaajien valinnan ja satunnaiskomponentin perusteella. Pelaajien valinnat ovat performanssi ja satunnaiskomponentti on kohina. Taito on sitä, että tekee odotusarvollisesti parempia päätöksiä kuin vastustaja. Aivan kuten kolikon heitossa kannattaa lyödä vetoa kruunan puolesta, jos sille saa kertoimen 2 tai paremman.

    Niinpä uskallan nimetä voittavan ja häviävän pelaajan: tosin vasta pitkän pelihistorian jälkeenkin. Ja silloinkin jää suuri epävarmuus tulevasta, jonka erilaiset pokeriin liittyvät riskit ja muutosprosessit aiheuttavat. Mutta silti: pokerinpelaajasta voi sanoa, että hän biittaa pelin.

    Osakepelurista sen sijaan ei. Rahoitusala on aikamme alkemiaa. Se vetoaa samankaltaisiin semiälykkäisiin mieliin, kuin alkemia 1600-luvullakin. Molemmilla on sama (tylsä) maailmankuva ja sama joukkoilluusio alkeamiansa toimivuuden mahdollisuuksista. Ja koska kyseessä on potentiaalisesti suuret voitot, löytyy alkeamialle/rahoitusalalle rahotuista aina WinCapitasta Nordea Rahoitukseenkin.

    Finanssikriisi iski, tuhosi kaiken sen, mitä rahoitusala oli vuosikymmeniä rakentanut, mutta usko alkemiaan elää tälläkin palstalla. Alkemian tuhosi oppi atomeista, mutta taitaapa silti massaidioottien joukko edelleen uskoa enkeleihin ja horoskooppeihin. Se kun taitaa olla inhimillistä.

    Enivei, olen aina ihmetellyt sitä, miten jossain asiassa rationaalinen ja pätevä tyyppi voi olla niin pihalla toisella alalla. Vaimoni sanoi, että tietyssä asiassa hyvänä oleminen synnyttää omnipotenttisen kuvitelman siitä, että on kaikessa hyvä. Ehkä se. Itsetuntemusta luulisi pokerinpelaajalla olevan, mutta ehkä ei tarpeeksi.

    Tässä hyvä täsmennys:

    http://www.ft.com/cms/s/0/26c2064e-0b15-11dd-8ccf-0000779fd2ac.html?nclick_check=1

    “One of Mr Taleb’s main objections to Black-Scholes and various other quantitative tools is that they are too backward-looking. Just as it was wrong to assume that all swans were white before the first black species was spotted in Australia in the 17th century, so in markets historical analysis is an inadequate way to judge risk, he says.

    Finance is an area that’s dominated by rare events and the rules underestimate the impact of an infrequent occurrence,’’ says Mr Taleb. “The tools we have in quantitative finance do not work in what I call the ‘black swan’ domain.’’

    Sanottakoon vielä, että Aki on asettanut itsensä julkisuuteen sekä pokerinpelaajana että sijoittajana. Edellisenä hänellä kuuluu pääosin pitkän uran ansiosta suuri krediitti, mutta sijoittajana – ja siitä, mitä hän siitä kertoo – pitäisin häntä viisitoistavuotiaana Kauppalehden keskustelupalstan bullerona. Suunnilleen samanlainen: “Musta tuntuu vahvasti, että Tepsi-voittaa”-ajattelu on molemmilla – mitä moninaisempiin selityksiin verhoiltuna, autuaan ymmärtämättömänä ja väliinpitämättömänä maailmankuvansa heppoisuudelle. Kuin herkkä tyttö rippileirillä isosen sylissä.

    #478680
    anssi
    Participant

    @Dharma wrote:

    Sanottakoon vielä, että Aki on asettanut itsensä julkisuuteen sekä pokerinpelaajana että sijoittajana. Edellisenä hänellä kuuluu pääosin pitkän uran ansiosta suuri krediitti, mutta sijoittajana – ja siitä, mitä hän siitä kertoo – pitäisin häntä viisitoistavuotiaana Kauppalehden keskustelupalstan bullerona. Suunnilleen samanlainen: “Musta tuntuu vahvasti, että Tepsi-voittaa”-ajattelu on molemmilla – mitä moninaisempiin selityksiin verhoiltuna, autuaan ymmärtämättömänä ja väliinpitämättömänä maailmankuvansa heppoisuudelle. Kuin herkkä tyttö rippileirillä isosen sylissä.

    Oon kyllä 110% eri mieltä tästä. Uskon, että Aki “vähän” värittää juttuja eli sama kuvio miksi esim. Isokala 95% kirjoituksistaan häviää mutta silti ei mene katki. Aki ei ehkä ole top-pro sijoittaja mutta mielestäni pokeri ja sijoittaminen korreloivat vaadittavien ominaisuuksien osalta sen verran, että oletan Akin olevan ihan mainio sijoittajakin. Ilarista en välttämättä sanoisi samaa eli tällä korrelaatiolla tarkoitan enemmän korrelaatiota oldschool pokeri proon kuin superaggren huppiproon ja sijoittamisen välillä.

    Aina ei Dharma kannata uskoa pokerinpelaajaa…silloinkaan kun hän haukkuu itseään.

    #478686
    Anonymous
    Inactive

    @anssi wrote:

    @Dharma wrote:

    Sanottakoon vielä, että Aki on asettanut itsensä julkisuuteen sekä pokerinpelaajana että sijoittajana. Edellisenä hänellä kuuluu pääosin pitkän uran ansiosta suuri krediitti, mutta sijoittajana – ja siitä, mitä hän siitä kertoo – pitäisin häntä viisitoistavuotiaana Kauppalehden keskustelupalstan bullerona. Suunnilleen samanlainen: “Musta tuntuu vahvasti, että Tepsi-voittaa”-ajattelu on molemmilla – mitä moninaisempiin selityksiin verhoiltuna, autuaan ymmärtämättömänä ja väliinpitämättömänä maailmankuvansa heppoisuudelle. Kuin herkkä tyttö rippileirillä isosen sylissä.

    Oon kyllä 110% eri mieltä tästä. Uskon, että Aki “vähän” värittää juttuja eli sama kuvio miksi esim. Isokala 95% kirjoituksistaan häviää mutta silti ei mene katki. Aki ei ehkä ole top-pro sijoittaja mutta mielestäni pokeri ja sijoittaminen korreloivat vaadittavien ominaisuuksien osalta sen verran, että oletan Akin olevan ihan mainio sijoittajakin. Ilarista en välttämättä sanoisi samaa eli tällä korrelaatiolla tarkoitan enemmän korrelaatiota oldschool pokeri proon kuin superaggren huppiproon ja sijoittamisen välillä.

    Aina ei Dharma kannata uskoa pokerinpelaajaa…silloinkaan kun hän haukkuu itseään.

    Toivoisin, että olisit oikeassa. Valitettavasti vuosien aikana saamani fiilis on vain vahvistunut.

    #478699
    JR
    Participant

    @anssi wrote:

    @Dharma wrote:

    Sanottakoon vielä, että Aki on asettanut itsensä julkisuuteen sekä pokerinpelaajana että sijoittajana. Edellisenä hänellä kuuluu pääosin pitkän uran ansiosta suuri krediitti, mutta sijoittajana – ja siitä, mitä hän siitä kertoo – pitäisin häntä viisitoistavuotiaana Kauppalehden keskustelupalstan bullerona. Suunnilleen samanlainen: “Musta tuntuu vahvasti, että Tepsi-voittaa”-ajattelu on molemmilla – mitä moninaisempiin selityksiin verhoiltuna, autuaan ymmärtämättömänä ja väliinpitämättömänä maailmankuvansa heppoisuudelle. Kuin herkkä tyttö rippileirillä isosen sylissä.

    Oon kyllä 110% eri mieltä tästä. Uskon, että Aki “vähän” värittää juttuja eli sama kuvio miksi esim. Isokala 95% kirjoituksistaan häviää mutta silti ei mene katki. Aki ei ehkä ole top-pro sijoittaja mutta mielestäni pokeri ja sijoittaminen korreloivat vaadittavien ominaisuuksien osalta sen verran, että oletan Akin olevan ihan mainio sijoittajakin. Ilarista en välttämättä sanoisi samaa eli tällä korrelaatiolla tarkoitan enemmän korrelaatiota oldschool pokeri proon kuin superaggren huppiproon ja sijoittamisen välillä.

    Aina ei Dharma kannata uskoa pokerinpelaajaa…silloinkaan kun hän haukkuu itseään.

    Tässäkin on loppujen lopuksi kyse vain siitä, että anssi näkee itsensä oldschool pokeriammattilaisena. 😉

    #478750
    ripakiiski
    Participant

    @Dharma wrote:

    Niinpä uskallan nimetä voittavan ja häviävän pelaajan: tosin vasta pitkän pelihistorian jälkeenkin. Ja silloinkin jää suuri epävarmuus tulevasta, jonka erilaiset pokeriin liittyvät riskit ja muutosprosessit aiheuttavat. Mutta silti: pokerinpelaajasta voi sanoa, että hän biittaa pelin.

    Osakepelurista sen sijaan ei. Rahoitusala on aikamme alkemiaa. Se vetoaa samankaltaisiin semiälykkäisiin mieliin, kuin alkemia 1600-luvullakin. Molemmilla on sama (tylsä) maailmankuva ja sama joukkoilluusio alkeamiansa toimivuuden mahdollisuuksista. Ja koska kyseessä on potentiaalisesti suuret voitot, löytyy alkeamialle/rahoitusalalle rahotuista aina WinCapitasta Nordea Rahoitukseenkin.

    Kannattaa nyt muistaa osakesijoittamisen peruslähtökohta. Sijoittaja sijoittaa osakkeeseen, koska hän uskoo yhtiön kasvuun ja nimenomaan tulevien kassavirtojen kasvuun. Tämän näkemyksen hän saavuttaa tutkimalla yhtiötä monelta kantilta ja toteamalla “Tällä yhtiöllä selvä fundamentteihin perustuva potentiaali kasvaa ja sen osake on aliarvostettu näihin fundamentteihin nähden”. Ok, tämä vaatii suurta määrää tutkimustyötä. Kuitenkin on hyvin selvää että markkinoilla on eri tavoin informoituja osapuolia ja markkinat eivät ole lähellekään tehokkaat, joten tällaisia aliarvostettuja osakkeita on sijoittajan mahdollista löytää perehtymällä tarkoin yhtiöön.

    Koska todellinen sijoittaminen perustuu kasvuun, on ilman ylivoimaista tietoa yksinkertaisesti parasta sijoittaa indeksiin, johon taloudellinen kasvu heijastuu. No nyt talouskriisin aikana palattiin ylikuumentuneesta markkinasta takaisin raiteilleen, mutta on typerää ajatella etteikö talous jatkaisi kasvuaan taas pienen hengähdyksen jälkeen. Näin ollen sijoittajan ei yksinkertaisesti tarvitse biitata markkinaa, koska seuraamalla markkinaa sijoittajan varallisuus kasvaa. Pitkällä tähtäimellä.

    Olen samaa mieltä rahoitusalasta. Ihmeidentekijöitä ja mitä eriskummallisimpia instrumentteja löytyy ja sehän on koko alan idea. “Vedetään välistä, ja uskotellaan että meillä on markkinoiden paras tieto”. Indeksisijoittamisen arvostelijoita löytyy paljon juuri sen takia, että moni ansaitsee leipäänsä väittämällä olevansä tämä ihmeidentekijä, joka kykenee biittaamaan markkinat.

    Loppukaneettina John kaynesin lausuma: “In the long run we are all dead”

    #478754
    Anonymous
    Inactive

    @ripakiiski wrote:

    Kannattaa nyt muistaa osakesijoittamisen peruslähtökohta. Sijoittaja sijoittaa osakkeeseen, koska hän uskoo yhtiön kasvuun ja nimenomaan tulevien kassavirtojen kasvuun. Tämän näkemyksen hän saavuttaa tutkimalla yhtiötä monelta kantilta ja toteamalla “Tällä yhtiöllä selvä fundamentteihin perustuva potentiaali kasvaa ja sen osake on aliarvostettu näihin fundamentteihin nähden”. Ok, tämä vaatii suurta määrää tutkimustyötä. Kuitenkin on hyvin selvää että markkinoilla on eri tavoin informoituja osapuolia ja markkinat eivät ole lähellekään tehokkaat, joten tällaisia aliarvostettuja osakkeita on sijoittajan mahdollista löytää perehtymällä tarkoin yhtiöön.

    Täydellinen vs. epätäydellinen markkina. Jos se on täydellinen eli oikein hinnoiteltu kaikki info, niin kaikki työ on turhaa, jos ei ole täydellinen, niin markkinat voi teoriassa biitata, mutta itse ajattelen, että minulla on väistämättä vähemmän infoa, kuin parhaalla tietäjällä, ja koska yksi tietäjä voi ostaa kaikki osakkeet, kunnes ne ovat oikeassa hinnassa, minun täytyisi olla paras – ei vain parempi kuin keskiarvo – biitatakseni markkinan. Tässä ero pokeriin, jossa paraskaan ei voi pelata kuin hyvin pientä osaa pöydistä kerralla ja rahaa jää jaettavaksi toiseksi parhaalle jne.

    #478758
    toothgrinder
    Member

    Hyvää pohdintaa siitä kannattaako pysyä leipälajissaan(mikä tahansa se sitten onkin) vai yrittääkö osallistua
    jokaiselle markkinalle, missä olettaa olevansa muita parempi?

    Tämä nyt menee sinänsä vähän aiheen vierestä, mutta laitetaan tähän ketjuun parempaakaan ei ole.

    Itse olen ajatellut, että osake- ja sijoitusmarkkinoilla eletään nyt melkoista vedenjakajakautta ja voi olla,
    että pörssikurssit eivät tule tulevaisuudessa nousemaan ja laskemaan ainakaan samanlaisella vauhdilla kuin 90- ja 2000-luvuilla. 1990- ja 2000-luvulla osakemarkkinoille tuli hurjasti lisää rahaa institutionaalisten
    sijoittajien sijoittaessa enemmän varallisuudestaan osakemarkkinoille. Lisäksi investointipankit keksivät
    erilaisia rahoitusinstrumentteja, joiden avulla voitiin pelata osakkeilla velaksi suuremmilla panoksilla. Mutkat
    suoriksi vetämällä voi sanoa, että tämä rahamäärän lisääntyminen/lisääminen ja sitä myötä kysynnän kasvu synnytti osakkeiden hintoihin kuplan. Ennen finanssikriisiä 25% Usan arvopaperimarkkinoilla liikkuneista varoista oli investointipankkien järjestämää rahoitusta ja tämä osuus oli kasvanut rajusti koko 2000-luvun alun ajan(investointipankkien liikevaihto kasvoi kaksinkertaiseksi tänä aikana). Viime vuoden loppuun mennessä tämä osuus oli enää 16% osakemarkkinoilla liikkuneesta rahasta ja voi olla, että se on tällä hetkellä ja tulevaisuudessa vielä pienempi. Lisäksi kotitalouksien velan määrä kasvoi Usa:ssa kaksinkertaiseksi synnyttäen keinotekoisen talouskasvun.

    Mitä sitten tulevaisuudessa? Jos ajatellaan, että kysyntä(rahan määrä osakemarkkinoilla) tulee ehkä
    pysyvästi laskemaan finanssikriisin myötä(kun velkarahaa ei voi enää tunkea markkinoille mielinmäärin)
    niin maallikko ainakin luulee, että osakkekurssien hajonta tulee tulevaisuudessa olemaan pienempi eikä yhtä suuria
    nousuja ja laskuja tulla välttämättä näkemään kuin viimeisen 10-15 vuoden aikana. Ja sijoittavatko institutionaalisten sijoittajat tulevaisuudessa suhteellisesti vähemmän varallisuudestaan osakkeisiin?
    Mahdollisuus pikavoittoihin osakemarkkinoilla lienee laskussa.

    Koska ns. nousu alkaa? Yllättäen pokerinpelaaja/vedonlyöjäkin on ollut finanssikriisin ytimessä viimeisen vuoden ajan, koska hän on joutunut miettimään sitäkin vaihtoehtoa, että jos se pankki/ne pankit missä vedonvälittäjän/pokerihuoneen rahat ovat menee nurin, niin se voi tietää myös omien rahojen katoamista bittiavaruuteen, kun bookkeri/pokerihuone menettää rahansa ja menee konkkaan. Ja tämä siitä huolimatta, että bookkerin/pokerihuoneen toiminta sinällään olisikin voitollista. Kokonaan toimintaa ei voittavan pelaajan tietenkään kannata lopettaa, mutta jokainen kai rajoittaa riskiä mahdollisuuksien mukaan ja pyrkii
    pitämään mahdollisimman pienen osuuden pelikassastaan maailmalla tällä hetkellä. Samalla tavalla yrityksissä joudutaan miettimään, että tehdessäni kaupat toisen yrityksen kanssa otanko riskin vain sen toisen yrityksen toiminnasta/maksukyvystä vai otanko mukaan vielä mahdollisesti ison pankkiriskin? EKP tosin lupasi vähän aikaa sitten, että piikki on auki eurooppalaisille pankeille ja rahoitusta löytyy, mutta silti epäluulo pankkeja kohtaan ei näytä hellittävän. Ennen kuin pankkikriisiin keksitään ratkaisu, talous ja sitä myötä osakekurssit eivät voi lähteä nousuun. Mutta tuleeko siitä noususta kovinkaan jyrkkä ym. mainituista syistä johtuen? Tai ainakaan yhtä
    jyrkkä kuin 2000-luvun kahden osakekuplan aikana?

    #478772
    ripakiiski
    Participant

    Mielestäni tuo täydellinen markkina on akateemisen maailman aiheita, koska se sisältää niin paljon oletuksia.

    Tuo ero pitkäaikaisen sijoittamisen ja pokerin välillä on merkittävä juuri siksi, että pokeri on nollasummapeliä, jossa joku häviää aina sen mitä joku toinen voittaa (huomioimatta rakea), ja pitkäaikainen sijoittaminen on kasvuun perustuvaa plussasummapeliä. Aktiivista beat-the-market sijoittamista voi helpommin verrata pokeriin, jossa pelataan ns. ylivoimaisen informaation/taidon varassa.

    Edit: Tutkin tuossa hieman pörssi-indeksikäyrää (DJ Ind. Average). Tällä hetkellä indeksi on siinä pisteessä jossa se olisi, jos kasvu olisi jatkunut samalla “maltillisen kasvun uralla” kuin vuosien 1980-1995 aikana. Erittäin mielenkiintoista nähdä millä jyrkkyydellä tulevaisuudessa kasvu jatkuu…

    #478782
    Anonymous
    Inactive

    @ripakiiski wrote:

    Edit: Tutkin tuossa hieman pörssi-indeksikäyrää (DJ Ind. Average). Tällä hetkellä indeksi on siinä pisteessä jossa se olisi, jos kasvu olisi jatkunut samalla “maltillisen kasvun uralla” kuin vuosien 1980-1995 aikana. Erittäin mielenkiintoista nähdä millä jyrkkyydellä tulevaisuudessa kasvu jatkuu…

    Noita indeksihistorioita katsoessa pitää muistaa, että heikosti kasvaneet yritykset tippuvat niistä pois. Salkkua pitää siis koko ajan uudistaa, tai ostaa indeksiosuutta, jotta pysyisi indeksin perässä, joka on voittajien historiaa. Ottamalla vuoden 1970 osakeindeksin painotuksen ja katsomalla, miten kävi täsmälleen tuolla allokaatiolla, näky on ikävä.

    #478794
    ripakiiski
    Participant

    Juurikin näin.

    #478801
    Doc
    Participant

    @Dharma wrote:

    @ripakiiski wrote:

    Edit: Tutkin tuossa hieman pörssi-indeksikäyrää (DJ Ind. Average). Tällä hetkellä indeksi on siinä pisteessä jossa se olisi, jos kasvu olisi jatkunut samalla “maltillisen kasvun uralla” kuin vuosien 1980-1995 aikana. Erittäin mielenkiintoista nähdä millä jyrkkyydellä tulevaisuudessa kasvu jatkuu…

    Noita indeksihistorioita katsoessa pitää muistaa, että heikosti kasvaneet yritykset tippuvat niistä pois. Salkkua pitää siis koko ajan uudistaa, tai ostaa indeksiosuutta, jotta pysyisi indeksin perässä, joka on voittajien historiaa. Ottamalla vuoden 1970 osakeindeksin painotuksen ja katsomalla, miten kävi täsmälleen tuolla allokaatiolla, näky on ikävä.

    Kai osakemarkkinoiden keskituotosta puhuttaessa on otettu huomioon myös konkurssiin menneet firmat? Eli indeksi ja keskituotto ovat eri asia?

    Oon siis totaalinoob tällä aihealueella ja tuli vaan mieleen kun vaikuttaa välillä siltä, että noita käsitteitä sekoitetaan. Tietenkään ei olisi järkeä puhua keskituotosta, jos pudonneita ei huomioitaisi…

Viewing 15 posts - 1 through 15 (of 17 total)
  • The forum ‘Kolumnistit’ is closed to new topics and replies.