• Story of my life // Pokkers ja takaisin.

    Etusivu Foorumit Muu keskustelu Pokeritarinat Story of my life // Pokkers ja takaisin.

    Tämä aihe sisältää 26 vastaukset, 18 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi  jOumama 7.6.2013 klo 21:14.

    Esillä 15 viestiä, 1 - 15 (kaikkiaan 27)
    • Julkaisija
      Viestit
    • #36493

      Bimanu
      Osallistuja

      Hei foorumilaiset ja pokeristit!

      Pitänyt rustata omaa tarinaa jo jonkun aikaa tänne, mutta aina jäänyt vain suunnitelmaksi. Mitään erityistä syytä kirjottamiselle ei suoraan tule mieleen tai kyllä sellainen on, ehkä jossain vaiheessa osaan sen kirjoittaa kun tarina siihen kohtaan tulee. Tai ehkä joku osaa rivien välistä sen nähdä. Tai sitten ehkä haluisin vain kuulla muiden pokerimaailman tuntevien kommentteja tai mielipiteitä, johonkin. Jotain heränneitä ajatuksia? Kenties jollain on samansuuntaisia kokemuksia ja ehkä joku osaa antaa näkemystä, what everrr, let´s go!

      Löysin rahapelit (slotit ja erityyppiset urheiluvedonlyönnit) teininä. Pelasin niihin silloin huomattavat rahat vuosien varrella, arviolta joitakin tuhansia euroja. Silloin jännityksestähän niitä pelejä pelattiin, markka kerrallaan ja myöhemmin eurot. Niiden sivussa pitkä- ja tulosvedot. Tasasta monttua, niinku pelin henkeen kuuluukin. Ei siinä sen erikoisempaa, kuin et olin koukussa peleihin toden teolla. Löysin jossain vaiheessa pokerin. Riippuvuus vaihtui sloteista ja vedoista siis nettipokeriin, johon laskelmieni mukaan kuoppasin ensimmäisen pelivuoden aikana ehkä 2000€. Summana se ei silloin tuntunut, vaikka olikin huomattava summa sen hetkisestä omaisuudesta. Jotenkin ihmeen kaupalla 1-2 vuoden pelaamisen jälkeen aloin kaverin kanssa oppimaan pelaamista. Vähitellen pelaamiseen tuli jotain tolkkua ja jossain vaiheessa pelaaminen muuttui hiukan voitolliseksi.

      Myöhemmin pöydät lisäänty, jopa pelikassa sai neljännen numeron. Siitä alkoi näennäisesti kurinalainen grindaaminen, joka kuitenkin oli monena kuukautena liian isoja pelejä, kun tiltti iski. Tiltissä ahdisti numerot pelitilillä, lopulta helpotti kun tili näytti nollaa – ei tarvinut enää pelata. Ja sen jälkeen rb:n odottamista, jotta pääsi taas pelaamaan. Tein peleistä kuitenkin tiliä “tekemällä vaistojen varassa parhaani”. En lukenut mitään kirjoja, en katsonut videoita. Pelkästään pelasin. Taustalla kuitenkin oli koko ajan vanha addiktio pelaamisesta. Välillä se ei häirinnyt, mutta toisinaan hermot pettivät ja siitä seurasi taas alkukuukauden rb:n odottaminen. Tätä aikaa kesti ehkä parikolme vuotta, suunnilleen.

      Vaikka peleistä elantoni sainkin, tiesin koko ajan että elämältäni haluan jotain muuta kuin näyttöruudun tuijottamista ja pokeria, en vain tiennyt mitä se jokin olisi. Jossain vaiheessa sain idean kouluun menemisestä ja meninkin. Se tuntu monen vuoden pelaamisen jälkeen suoraan sanoen helvetin hyvältä. Kerrankin oli jotain suunnitelmia tulevaisuudelle, jotain pysyvää ja tuntu et elämässä “pääsis” eteenpäin.

      Vuosia sitten, kun pelit olivat huomattavasti tätä päivää mehukkaammat, sain ystävältäni vinkkejä peleihini. En ollut aikaisemmin edes yrittänyt nousta pelien tasoissa ylöspäin, tyydyin sen hetkiseen palkkaan peleistä ja kassan kasvattaminen olikin haastavaa, kun elämän menoihin piti nostaa jatkuvasti pelitililtä rahaa. Kuitenkaan en edes haaveillut tuottavammista peleistä, enkä edes yrittänyt. Nyt hetkessä kuukausiansiot moninkertaistuivat ja grindasin suuria pelimääriä joka kuukausi. Arviolta kuukauden pelitunnit harvoin jäivät alle sadan. Koulu pyöri pelien sivussa, jolloin helpolla matikalla käytin pelaamiseen helvetisti aikaa. Mietin jo silloin, että ammatti mihin valmistun, on todennäköisesti sellaista mistä oikeasti nautin. Peleistä tein vain “helppoa” (ei todellakaan !) rahaa tulevaisuuden varalle. Näin ajattelin koko ajan, mutta vaikka pelien tuotot olivat kasvaneet moninkertaiseksi aikaisesta, itsestä tuntui ettei mihinkään ollut tyytyväinen. Olin joskus aikoinaan lukenut foorumeilta, kuinka “joku pelasi ittelleen 10k€ kuukaudessa”. What?! Kuvittelin olevani taivaassa, jos joskus samaan pystyisin. Nyt yhtäkkiä niitä kuukausia oli monta peräkkäin ja tyytyväinen en tuntunut olevan mihinkään. Oli vain pakko saada lisää. Lisäsin pelitunteja ja tein pelien kokoon nähden kohtalaista tiliä, 100biniä oli tyypillinen kuukausituotto. Pelit tuntui hyvin pehmeiltä ja ennen kaikkea kalaista äksöniä riitti loputtomiin, mihin vuorokauden aikaan tahansa. Mulla oli jo sillon tunne, että tätä ei voi kestää ikuisesti. Selitin itselleni, että “vielä kun vuoden jaksat”, niin rahaa on _tarpeeksi_ kasassa tulevaisuutta varten. Olin usein kuitenkin ahdistunut peleistä, kun tuntui että aina on kiire pelaamaan. Jos tein jotain muuta, niin sydän hakkasi. Oli pakko vain tehdä tiliä netistä, päivä toisen perään “ennen kuin pelit kuolevat”.

      Niinkuin aikaisemmin totesin, en ole koskaan ainuttakaan pokerikirjaa lukenut enkä opetusvideota katsonut. Pääasiassa olen vain itse pelannut ja pelannut. Käsistä oon kaverin kans jutellut ja sekin on peliä parantunut. Kuitenkin pelini perustuu 100%:sti fiilikseen, on aina perustunut. Peleissä auttanut ystäväni oli ja on edelleen huomattavasti itseäni parempi pelaaja. Hän pelaa ns. “virheetöntä” peliä, perustuen matematiikkaan ja hemin (vai hudin?) käyttöön. Itse en mitään apuohjelmaa ole koskaan käyttänyt. Jotenkin mielenkiintoista, että molemmat tehtiin kohtuu isoa tiliä, mutta pelasimme täysin eri tavoin. Kimppasessiot olikin poikkeuksetta monttuja kun yhdistimme pelimme, lopputuloksena taktiikka, jossa ei ollut mitään järkeä. Kumpikaan ei vienyt ajatuksiaan loppuun vaan kahden täysin erilaisen taktiikan sekoitus johti typeriin ratkaisuihin. Noh, se siitä. Kuitenkin omien downswingien aikaan oon aina ahdistunut nopeasti. Pelin perustuessa täysin fiilikseen, oli huonossa fiiliksessä pelaaminen luonnollisesti huonoa –> Lisää monttua ja kierre oli valmis siihen asti, kunnes sain hyvän session ja taas fiilis koheni –> peli parani. Suuria downswingejä mulla ei mun mittapuulla ole koskaan ollut, mutta vain 20 binin häviäminen ahdisti kovasti. Silti moninkertaisesti saman summan voittaminen ei tuntunut juurikaan, tai ei ainakaan tuonut mitään järisyttävää hyvänolon tunnetta.

      Ja eteenpäin.. Tuota, ns. “hyvää aikaa” taloudellisesta näkökulmasta kesti noin kolme vuotta. Ostin jossain vaiheessa kämpän, lainan kera. Totuin lyhentään lainaa (joka oli alunperin vain alle puolet asunnon arvosta) joka kuukausi tuhansia euroja. Tein suunnitelmat päähäni suurinpiirtein seuraavasti: 1. Ensin pelaan kämpän omaks 2. Sit pelaan muutaman 10k€ pahan päivän varalle. No, ei mennyt kuin elokuvissa.

      Foorumilla on ollut jonkin verran eri yhteyksissä puhetta pelien nykyisestä tasosta. Joskus (2000-luvun alussa?) peli oli megapehmeät, niihin en itse ehtinyt. Myöhemmin kuitenkin peleissä riitti sitä kuuluisaa “helppoa” rahaa vielä minunkin aktiivi aikoina. Nyt ainakin omissa peleissä on ollut valtava ero, sen on huomannut joka vuosi, että:
      1. Pelit pyörivät kertakaikkiaan vähemmän (saiteilla joilla olen itse pelannut)
      2. Ns. helpoin raha peleistä on vähentynyt (vuosia sitten oli perus, että joku pelasi 10 jakoa ja survoi PF binin 8J offarilla. Nyt megavalaat ovat siihen nähden harvassa. En todellakaan tarkoita, ettei niitä ole, mutta niitä on huomattavasti vähemmän kuin esim. 3 vuotta sitten.
      3. Perusosaavien abc-pelaajien määrä on moninkertaistunut. Nykyään tarvii pelistä osata perusteet huomattavasti paremmin, jotta reikin jälkeen biittaa netin lukuisat peruspokeria pelavat “huonot regut”.

      Ylipäätään, en oo koskaan laiskuuttani jaksanut peliäni kehittää, kuin pelaamalla. On kuitenkin mielestäni jopa naurettavaa, että joku toteaa jotain seuraavaa: “kukaan hyvä pelaaja ei ole sanonut, että pelit ovat kuolleempia kuin ennen”. Ei toki pelit kuole koskaan, mutta eron pelien tasossa on pakko ollut huomata jokaisen, joka vähääkään peleistä mitään tajuaa. Peleistä oon itse syksyn jälkeen huomannut selvää
      a)pelivastustajien vähentymistä
      b)totaalipaistien vähentymistä
      c)semiosaavien regujen lisääntymistä

      –> Samalla taitotasolla ei peleissä pärjää enää samanlailla kuin ennen
      –> Pelit ovat vaikeutuneet.

      Itselläni motivaatio pelaamiseen on romahtanut vuosien varrella.Tähän varmasti osasyynä on ollut edellä mainitsemani pelien koventuminen, mutta ikää on sen verran taulussa että tuntuu, että käytän elämäni kokonaan pokeriin jos en joskus päätä hellittää pelaamista. Ja pokeri ei todellakaan ole sitä, mitä elämältäni haluan. Haluan tehdä jotain, millä on oikeasti itselleni merkitystä. Jotain muuta, kuin miettiä kuinka voitan toiselta rahat. Onneksi tuleva ammattini antaa siihen mahdollisuuden.

      Vastoin suunnitelmiani, asunnosta on yhä jonkun verran yhä maksamatta, juuri pokeritulojen laskettua (80% kämpästä maksettu). Oon päässyt koittamaan tulevaa ammattiani jo ja voin kertoa todella nauttivan siitä työstä. On ollut kuitenkin helvetin vaikeaa myöntää itselle, että ei pärjää peleissä kuin ennen. Toisaalta oon tosi ilonen, että osaan ja pystyn sen myöntämään itselleni, ennen kuin hakkaan päätäni seinään pelaamalla ja koen mahdollisesti taloudellisesti jotain peruuttamatonta. Koitan miettiä positiivisesti, mitä pelit ovat itselleni tuoneet. Ensinnäkin pelastaneet peliriippuvuudelta (joka toisaalta on pysynyt jollain levelillä koko peliurani, mutta helpottanut pokerin taitoaspektin myötä..) ja toisaalta tuoneet yli 200 000 euroa, joista valta osa on yhä tallessa mm. kämpässä. Lisäksi tilillä on sen verran, ettei tänä vuonna tarvi ahdistua ja pelata pakolla, jos ei ole pakko. Lisäksi oon pokeriansioilla ostanut mm. lukemattomia matkoja, auton ja moottoripyörän. Tähän luulisi olevan tyytyväinen. Varsinkin, kun oli kohtuullinen riski, että pelit veisivät mukanaan ja nyt ehkä olisi saman verran velkaa – kuka ties. On vain ollut vaikeaa olla moneen vuoteen mihinkään tyytyväinen, ahneus peleistä voittamiseen oli vain niin kova ja vei mukanaan. Nyt kuitenkin yritän opetella miettimään elämääni täysin eri näkökulmasta – olemaan tämän hetkiseen tyytyväinen, vaikka suunnitelmani eivät onnistuneetkaan toivomallani tavalla. Välillä mietin, että on uskomatonta että tämän ikäisenä pääsen aloittamaan ns. “normaalit” työt, ja kämppä on melkein maksettuna ja ei tarvi velkoja maksella koko elämäänsä. Toisaalta vituttaa nostaa tässä vaiheessa kädet osittain ylös ja luovuttaa pelien suhteen. Enkä sitä aiokaan kokonaan tehdä, pelaan vain jos siltä tuntuu ja huomattavasti vähemmän. Ei se raha tässä elämässä onnellisuutta tuo vaan aivan muut asiat. Toki helpottaa elämää ja antaa “mahdollisuuden” olla onnellinen. Siihen itse pyrin, ja oon tosi tyytyväinen, että viimeisen vuoden aikana oon pystynyt vähentään pelaamista ja pystyn olemaan kotonani pelaamatta ilman, että kärsin huonosta omastatunnosta. Pelaaminen ei kuitenkaan ole mulle mitään onnellista ja hyvää oloa tuonut. Nykyään se tuntuu yhä ahdistavammalta ja pakkopullalta. Ehkä kaikelle on elämässä aikansa ja pokeri on ollut mun elämää valtavan suuri osa monia vuosia ja tulee varmasti olemaan sitä myös tulevaisuudessa, mutta toivon että ilman pakonomaista tarvetta pelata ja miettiä rahaa tavalla, miten oon vuosia sitä “oppinut” miettimään. Saa nähdä miten käy.

      Huh huh, tulipa pitkä teksti vailla mitään “järkevää” sisältöä, tai punaista lankaa, emt. En tiedä, kun en jaksa oikolukea. Toivottavasti joku saa mun tarinasta kuitenkin kiinni jollain tasolla ja viitsii ehkä kommentoida tai kertoo vastaavista kokemuksista tai ajatuksista. Kiitos, jos tänne asti jaksoit lukea. gg

      #877022

      Jarcon
      Osallistuja

      Sopis paremmin blogin aloittamiseen IMO 🙂

      En tiedä, mutta voisin kuvitella että toi tarina on suht yleinen niiden pelaajien kesken jotka kääri kivat rahat boomin ollessa korkeimmillaan, mutta sit kun pitäis nähdä jotain vaivaa oman kehittymisen suhteen niin sitä ei nähty vaivan arvoiseksi. Pelit on kyllä osaavalle / kehittymiskelpoiselle edelleen biitattavissa, vaikka onhan ne kyllä koventuneet (koska muutkin ovat sen tajunnut että tässä voi tehdä rahaa). Itselläkään toi pelin opiskelu ei kovin usein juurikaan nappaa, mutta onneks keskustelu pelistä on edelleen mielenkiintoista (voinee toki laskea opiskeluks).

      Mikä oli syy postata tämä tarina? Haetko motivaatiota tulevaan?

      Niin tai näin niin jos peli”uran” jatkaminen kiinnostaa niin blogi tulille tämän avauspostin kanssa! 🙂

      #877026

      Discipline
      Osallistuja

      Todella hyvin kirjoitettu teksti. Ihan miellyttävää huomata että jollain on ihan samanlaisia tunteita pokerista kuin mulla. Olen pelannut pokeria vasta muutaman vuoden mutta olen huomannut selkeesti pelien koventuneen. Jos ymmärsin oikein niin koet että pokeri hallitsi elämääsi liikaa ja asetit rahalla liian suuren merkityksen.

      Tee sitä mikä tekee sut onnelliseksi. Jos se on tämä nykyinen duuni niin pelaa vähemmän pokeria tai lopeta melkein kokonaan. Ei raha tosiaan tee onnelliseksi. Nyt omalla tilillä pokerivoittoja päälle 100k ja olin kaikkein onnellisin kun tilillä oli rahaa vain vuokraan ja ruokaan. Mulla oli silloin kainalossa maailman paras tyttöystävä ja noi asiat merkkaa aina tuhat kertaa enemmän kuin paalu. Tuntuu että melkein kaikki jotka pelaa pokeria ajattelee että pari vuotta vielä ja sitten lopetan mutta todella harva voittava pelaaja siihen pystyy. Musta voisit olla tyytyväinen omiin pokeri saavutuksiin. Musta ihan hyvä tarina kertoa jollekin lapsenlapsille jos niitä joskus saa. Todella asiallista että hyppäät pokerijunasta pois voittaja etkä niin että olisit poikki!

      #877027

      PikkuPro
      Osallistuja

      Ristiriitaisen kuuloista:
      – pokeri ei enää nappaa mutta et “halua nostaa käsiä ylös”
      – oletit, että pelit kovenee (niin miekin) ja nyt kun ne koveni niin oot kuitenkin vähän hukassa, mentaalisti, kirjoituksesi mukaan
      – opiskelet duuniin joka kiinnostaa ja pokeri ei enää kiinnosta…silti jotenkin tulee kuva, että sun on vaikea päästää irti

      Sanoisin sulle:

      It’s all good

      Jos ja kun tarinasi on tosi niin oot pärjännyt hyvin ja oot saanut elää jännän elämänvaiheen jonka jäljiltä sulla on lähes velaton kämppä. Pokeri ei enää nappaa – miksi pitäisi? Sulla on pian kiva duuni eikä kai minkään jutun tarvitse välttämättä kestää koko elämää.

      Älä ota paineita lopettamisesta. Pelaa jos huvittaa mutta ristiriitaisen angstin sijaan sulla on kaikki syy olla iloinen. Pokeri on tuonut elämääsi paljon ja pian sulla on kiva duuni ja kivasti pohjakassaa arjen pehmentämiseksi. Missä tässä nyt on se ongelma, oikeestaan? Aattele niin, että kaikki on oikeestaan hyvin kunhan et ryssi pokerihommaa tässä vaiheessa enää, kun oot voiton puolella ja pitkä taival jo takana. Pelaa jos huvittaa, älä pelaa jos ei.

      Se, että ei pärjää kuten ennen on vain fakta. Kaikille. Joku voittaa aina mutta parhaimmatkaan eivät voita sillä ratella kuin aiemmin, ainakaan täydessä ringissä. Pelit todellakin ovat tiukentuneet ja ainakin itse tein toistaiseksi voimassa olevan päätöksen 2011 lopulla laittaa nettipelit telakalle. Olin loppuun asti voittava midstakessa mutta winrate oli tippunut eikä motivaatiota vain ollut tehdä sitä duunia, mikä olisi entistä kovemmille markkinoille pitänyt tehdä.

      It’s all good. Kaikki eivät voi olla Iveyn Philejä eivätkä ees Pyysingin Akeja. Sie oot pärjännyt hyvin pokerimaailmassa, elä ryssi hommia tässä vaiheessa (tyyliin tiltti-survonta) niin it’s all good – pelasit tai et.

      #877034

      eke
      Osallistuja

      Tekstin luettua tuli fiilis, että sun ongelma ei ole pokeri, vaan ahneus. Et pysty päästämään irti siitä mielikuvasta, että pitäsi vain jatkaa voittamista ja voittaa enemmän kuin aiemmin. No, asia on varmaankin hyvin yleinen – ihminen miettii usein sitä mitä puuttuu, eikä sitä mitä hänellä jo on. Jos asia olisi toisinpäin, mitään ongelmaa ei kai sinullakaan olisi..?

      #877038

      humA
      Osallistuja

      Ylipäätään, en oo koskaan laiskuuttani jaksanut peliäni kehittää, kuin pelaamalla. On kuitenkin mielestäni jopa naurettavaa, että joku toteaa jotain seuraavaa: “kukaan hyvä pelaaja ei ole sanonut, että pelit ovat kuolleempia kuin ennen”.

      Tää on hauska aihe, mut mun mielestä asia menee niin, että ne paljon puhutut hyvät pelaajat ei jää miettimään aihetta “pelit ovat paljon koventuneet/kovempia kuin ennen” vaan opiskelevat koko ajan itse peliä ja pysyvät muiden edellä.

      Pelaamalla ja pelaamalla voi pärjätä johonkin asti, mutta Onneksi pokerinpelaajat ovat laiskoja.

      #877141

      Bimanu
      Osallistuja

      Pahoittelut sekavasta tekstistä, hienoa että ainakin osa tuntuu saaneen kiin ajatuksesta, jota yritin ilmaista..

      @jarcon wrote:

      Sopis paremmin blogin aloittamiseen IMO 🙂

      En tiedä, mutta voisin kuvitella että toi tarina on suht yleinen niiden pelaajien kesken jotka kääri kivat rahat boomin ollessa korkeimmillaan, mutta sit kun pitäis nähdä jotain vaivaa oman kehittymisen suhteen niin sitä ei nähty vaivan arvoiseksi. Pelit on kyllä osaavalle / kehittymiskelpoiselle edelleen biitattavissa, vaikka onhan ne kyllä koventuneet (koska muutkin ovat sen tajunnut että tässä voi tehdä rahaa). Itselläkään toi pelin opiskelu ei kovin usein juurikaan nappaa, mutta onneks keskustelu pelistä on edelleen mielenkiintoista (voinee toki laskea opiskeluks).

      Mikä oli syy postata tämä tarina? Haetko motivaatiota tulevaan?

      Niin tai näin niin jos peli”uran” jatkaminen kiinnostaa niin blogi tulille tämän avauspostin kanssa! 🙂

      Vaivan arvoiseksi sen näkisin/olisin nähnyt, JOS se minua olisi kiinnostanut/kiinnostaisi. Ja tietenkin pelit on biitattavissa, biittaan ne helposti itsekin, mutta sitä juuri tarkoitinkin, että on hölmöä sanoa että “kukaan hyvä pelaaja ei ole sanonut, että nettipokeri olisi kuolemassa”. On täysin eri asia a) haluta kehittyä pelaajana ja opiskella peliä –> näin pysyä yleistä taitotasoa edellä, kuin b) Nettipokeripelit ovat vuosien mittaan huonontuneet.

      Postauksen syyhyn oli vaikea sanoa suoraan syytä, niinkuin kirjoitinkin. Haen vain näkökulmaa ja mielipiteitä sekä ajatuksia tilanteeseeni, joka itselleni tuntuu jotenkin vaikealta. Blogia tuskin aloitan, jatkoin pelejä miten tahansa. 🙂

      #877142

      Bimanu
      Osallistuja

      @discipline wrote:

      Todella hyvin kirjoitettu teksti. Ihan miellyttävää huomata että jollain on ihan samanlaisia tunteita pokerista kuin mulla. Olen pelannut pokeria vasta muutaman vuoden mutta olen huomannut selkeesti pelien koventuneen. Jos ymmärsin oikein niin koet että pokeri hallitsi elämääsi liikaa ja asetit rahalla liian suuren merkityksen.

      Tee sitä mikä tekee sut onnelliseksi. Jos se on tämä nykyinen duuni niin pelaa vähemmän pokeria tai lopeta melkein kokonaan. Ei raha tosiaan tee onnelliseksi. Nyt omalla tilillä pokerivoittoja päälle 100k ja olin kaikkein onnellisin kun tilillä oli rahaa vain vuokraan ja ruokaan. Mulla oli silloin kainalossa maailman paras tyttöystävä ja noi asiat merkkaa aina tuhat kertaa enemmän kuin paalu. Tuntuu että melkein kaikki jotka pelaa pokeria ajattelee että pari vuotta vielä ja sitten lopetan mutta todella harva voittava pelaaja siihen pystyy. Musta voisit olla tyytyväinen omiin pokeri saavutuksiin. Musta ihan hyvä tarina kertoa jollekin lapsenlapsille jos niitä joskus saa. Todella asiallista että hyppäät pokerijunasta pois voittaja etkä niin että olisit poikki!

      Mahtavaa, taisit oivaltaa ajatuksia tekstin takaa ja rivien välistä.. 🙂

      Pokeri on hallinnut ja tuntuu edelleen hallitsevan elämääni liikaa, jos ajattelen pelkästään ajallisesti niin todella paljon olen peliin uhrannut aikaani, mutta rahallinen vastike (joka oli ainakin aikaisemmin vaakakupissa suurempi, kuin pokeriin liittyvät negatiiviset asiat..) Olenkin ajatellut, että pitäisi tehdä sitä mikä oikeasti tuntuu hyvältä. Siksi tilannetta pohdinkin paljon, ja se siitä syystä niin vaikealta tuntuu. Kuitenkin mietin, että jos
      1) lopetan pelaamisen –> Jään lopullisesti kehityksestä ja peleihin ei ole mahdollisuuksia palata jos mieli jälkikäteen muuttuukin
      2) Vähennän pelaamista huomattavasti ja pyrin pelaamaan vain kun siltä tuntuu.. Kuitenkin, esimerkiksi nyt olin useita päiviä (harvinaista minulle) pelaamatta ja oli helvetin hyvä olla. Eilen otin session ja tein marginaalimiinuksen ja vitutti kohtuuttomasti. Heti ajatukset nukkumaan mennessä pyöri mun mielestä kohtuuttoman paljon sessiossa ja pokerissa. Tuntuu vaikealta päästä irti pokasta ajatuksen tasolla esim. session jälkeen. Noh, nyt äsken pelasin ja tein vastaavasti marginaaliplussan ja olo ei silti ole tuloksesta tippaakaan iloinen..

      Niinkuin kirjoitit, oon kans miettinyt tota pokerinpelaajien pelaamisen lopettamista ja mielestäni se on just noin ongelmallinen juuri pokerista saatavan palkan suuruuden takia. Mistään muusta ammatista ei ainakaan heti tule mieleeni, että näin paljon (oma tilanteeni) olisin tässä ajassa tienannut..

      #877143

      Bimanu
      Osallistuja

      @pikkupro wrote:

      Ristiriitaisen kuuloista:
      – pokeri ei enää nappaa mutta et “halua nostaa käsiä ylös”
      – oletit, että pelit kovenee (niin miekin) ja nyt kun ne koveni niin oot kuitenkin vähän hukassa, mentaalisti, kirjoituksesi mukaan
      – opiskelet duuniin joka kiinnostaa ja pokeri ei enää kiinnosta…silti jotenkin tulee kuva, että sun on vaikea päästää irti

      Sanoisin sulle:

      It’s all good

      Jos ja kun tarinasi on tosi niin oot pärjännyt hyvin ja oot saanut elää jännän elämänvaiheen jonka jäljiltä sulla on lähes velaton kämppä. Pokeri ei enää nappaa – miksi pitäisi? Sulla on pian kiva duuni eikä kai minkään jutun tarvitse välttämättä kestää koko elämää.

      Älä ota paineita lopettamisesta. Pelaa jos huvittaa mutta ristiriitaisen angstin sijaan sulla on kaikki syy olla iloinen. Pokeri on tuonut elämääsi paljon ja pian sulla on kiva duuni ja kivasti pohjakassaa arjen pehmentämiseksi. Missä tässä nyt on se ongelma, oikeestaan? Aattele niin, että kaikki on oikeestaan hyvin kunhan et ryssi pokerihommaa tässä vaiheessa enää, kun oot voiton puolella ja pitkä taival jo takana. Pelaa jos huvittaa, älä pelaa jos ei.

      Se, että ei pärjää kuten ennen on vain fakta. Kaikille. Joku voittaa aina mutta parhaimmatkaan eivät voita sillä ratella kuin aiemmin, ainakaan täydessä ringissä. Pelit todellakin ovat tiukentuneet ja ainakin itse tein toistaiseksi voimassa olevan päätöksen 2011 lopulla laittaa nettipelit telakalle. Olin loppuun asti voittava midstakessa mutta winrate oli tippunut eikä motivaatiota vain ollut tehdä sitä duunia, mikä olisi entistä kovemmille markkinoille pitänyt tehdä.

      It’s all good. Kaikki eivät voi olla Iveyn Philejä eivätkä ees Pyysingin Akeja. Sie oot pärjännyt hyvin pokerimaailmassa, elä ryssi hommia tässä vaiheessa (tyyliin tiltti-survonta) niin it’s all good – pelasit tai et.

      Ristiriidoista; Juurikin pelaaminen ei kiinnosta, mutta en haluaisi luovuttaa. Ristiriidaksi se on tarkoitettukin kirjoituksessani, pelannut niin monta vuotta ja tehnyt taloudellisesti hyvää tulosta niin hiton vaikeaa hypätä kelkasta pois, kun pokeri on ollut niin monta vuotta niin iso osa elämästä ja lisäksi siitä on saanut tuleviin palkkatöihini verrattaen niin paljon enemmän rahaa, että askarruttaa mitä muutos tuo tullessaan ja kaduttaako jälkeenpäin, että vähensin painopistettä peleissä.

      No lol, tarina on tosi. Toivottavasti kukaan ei huvikseen moista kirjoittaisi foorumille, tai no harrastukset kullakin.. 😛
      “Missä tässä se ongelma on oikeestaan?” Niin, ongelma ei tunnu todellakaan näin yksinkertaiselta itselleni, mutta varmaan pääasiassa:
      – Pelit koventuneet ja vaikea punnita itse, että koska voitot eivät korvaa enää pokerin aiheuttamia negatiivisia tuntemuksia.
      – Miettiä omien pelien tulevaisuutta, jos hyppäisin pokerikelkasta pois, niin tod näk se tarkoittaisi siitä hyppäämistä lopullisesti. Syynä ihan puhtaasti pelien koventuminen entisestään (oma aavistus)

      Mukava lukea noita juttuja mitä mainitset, niin asiat kai ovatkin, mutta vaikea itse vain nähdä niitä niin hyvinä, kuin ne todellisuudessa on. Ja tuon tiltti-survonta-neuvon oon kyllä syvälle takaraivoon painanut, en koskaan antaisi anteeks itselleni jos mitään tyhmää menisin tekemään. 🙂

      #877144

      Bimanu
      Osallistuja

      @eke wrote:

      Tekstin luettua tuli fiilis, että sun ongelma ei ole pokeri, vaan ahneus. Et pysty päästämään irti siitä mielikuvasta, että pitäsi vain jatkaa voittamista ja voittaa enemmän kuin aiemmin. No, asia on varmaankin hyvin yleinen – ihminen miettii usein sitä mitä puuttuu, eikä sitä mitä hänellä jo on. Jos asia olisi toisinpäin, mitään ongelmaa ei kai sinullakaan olisi..?

      Mietin itse, että ongelma on jotain tolta väliltä. Nimenomaan, on vaikea päästää irti vanhasta mielikuvasta kun rahaa tuli niin paljon enemmän kuin “oli tarpeen.” Ja totta, ihminen haluaa aina sitä mitä ei ole. Tai ainakin usein.

      #877145

      Bimanu
      Osallistuja

      @huma wrote:

      Ylipäätään, en oo koskaan laiskuuttani jaksanut peliäni kehittää, kuin pelaamalla. On kuitenkin mielestäni jopa naurettavaa, että joku toteaa jotain seuraavaa: “kukaan hyvä pelaaja ei ole sanonut, että pelit ovat kuolleempia kuin ennen”.

      Tää on hauska aihe, mut mun mielestä asia menee niin, että ne paljon puhutut hyvät pelaajat ei jää miettimään aihetta “pelit ovat paljon koventuneet/kovempia kuin ennen” vaan opiskelevat koko ajan itse peliä ja pysyvät muiden edellä.

      Pelaamalla ja pelaamalla voi pärjätä johonkin asti, mutta Onneksi pokerinpelaajat ovat laiskoja.

      Kyllä, ihan oikeassa olet. Se vaan ei liity mitenkään siihen, etteikö ne pelit olisi koventuneet. 🙂 Mietti pelejä sitten hyvän tai huonon pelaajan näkökulmasta, niin puhtaasti objektiivisesti katsoen pelit ovat koventuneet. Siihen ei vaikuta oliko tai sanoiko sen paisti vai parempi pelaaja. 😉

      Pokerinpelaajat ovat kyllä keskivertotallaajaa laiskempia, mutta itse näkisin kyllä, että ne jotka aidosti haluavat pelata pokeria ja osata sitä aina vaan paremmin, tulevat iloisiksi pelaamisesta ja taloudellisista tuloksista, kehittävät peliään kyllä. Itse esimerkiksi en ole laiska, en vain löydä motivaatiota kyseiseen asiaan, jotta siihen haluisin panostaa enemmän kuin olen panostanut. Aikanani ajattelin juuri, että “puhtaasti rahan takia otan tästä pelistä rahaa irti niin paljon kuin pystyn, ja sitten kun kehitys ajaa mut kiin ja tulotaso tippuu, niin lopetan”. Nyt, kun ehkä jotain viitteitä siitä on, niin tilanne yllätysyllätys ei tunnukaan niin yksinkertaiselta..

      PS. Vinkkiä miten saan vastattua kaikki samaan viestiin, jottei thread oli karmeaa luettavaa?
      PPS. Modet, jos mahdollista niin voitteko siirtää vastaukseni samaan viestiin?

      #877146

      cnn
      Osallistuja

      @bimanu wrote:

      Mietti pelejä sitten hyvän tai huonon pelaajan näkökulmasta, niin puhtaasti objektiivisesti katsoen pelit ovat koventuneet. Siihen ei vaikuta oliko tai sanoiko sen paisti vai parempi pelaaja.

      Kyllä ja pelit tulee kovenemaan jatkossakin ja yhä enemmän joutuu tekemään töitä voittojen eteen tulevaisuudessa. Vaikka esim. jenkit tai muut uudet alueet tulee mukaan peleihin, ei se muuta tilanteen kuin hetkeksi.Kannattaa katsoa tilannetta esim. 10 vuoden päähän, pelit kovenee ja kehittyy joka tapauksessa kuten kilpailuissa yleensä kun kilpaillaan mies miestä vastaan. Jos nyt ei tahdo pysyä mukana kilpailussa ja ei ole motivaatiota tehdä työtä kehittymisen eteen, vaikea nähdä tulevaisuutta pokeriammattilaisena.

      #877157

      stars10
      Jäsen

      200ke+ pokerista = kuulut harvojen paljon voittaneiden joukkoon, ehkä 1:1000 tai 1:5000 pääsee tuohon. Lopetitpa tai mitä tahansa, niin olet voittaja. Maksettua asuntokin helpottaa järkyttävästi elämistä kun kuussa jää 500-1000e enemmän käyttörahaa palkasta kuin suurimmalla osalla palkansaajista.

      #877162

      Pokruttelija
      Osallistuja

      @stars10 wrote:

      200ke+ pokerista = kuulut harvojen paljon voittaneiden joukkoon, ehkä 1:1000 tai 1:5000 pääsee tuohon. Lopetitpa tai mitä tahansa, niin olet voittaja. Maksettua asuntokin helpottaa järkyttävästi elämistä kun kuussa jää 500-1000e enemmän käyttörahaa palkasta kuin suurimmalla osalla palkansaajista.

      Uudelle sukupolvelle on vaikeata ymmärtää mitä pehmeät pelit tarkoittivat. Kyllä niitä 200k+ voittaneita on todella paljon. Itse en ole koskaan tuntenut suuria määriä pelaajia, mutta näistä n. puolet on voittanut vähintään sen verran (n. 7-9 pelaajaa). Nykyään aloittaneista tuo 1:5000 varmaan pitää paikkansa.

      #877196

      HerraTohtori
      Osallistuja

      @pokruttelija wrote:

      @stars10 wrote:

      200ke+ pokerista = kuulut harvojen paljon voittaneiden joukkoon, ehkä 1:1000 tai 1:5000 pääsee tuohon. Lopetitpa tai mitä tahansa, niin olet voittaja. Maksettua asuntokin helpottaa järkyttävästi elämistä kun kuussa jää 500-1000e enemmän käyttörahaa palkasta kuin suurimmalla osalla palkansaajista.

      Uudelle sukupolvelle on vaikeata ymmärtää mitä pehmeät pelit tarkoittivat. Kyllä niitä 200k+ voittaneita on todella paljon. Itse en ole koskaan tuntenut suuria määriä pelaajia, mutta näistä n. puolet on voittanut vähintään sen verran (n. 7-9 pelaajaa). Nykyään aloittaneista tuo 1:5000 varmaan pitää paikkansa.

      Varmaan kato pehmeissä peleissä voittaneet on hävinny takas sen verran et alle 200k jääny tulokseks. Itseäni en muuten laskis mitenkään paljon voittaneeks, jos vajaassa kymmenessä vuodessa oon ton ~200k saanu..

    Esillä 15 viestiä, 1 - 15 (kaikkiaan 27)

    Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.