• Story of my life // Pokkers ja takaisin.

    Etusivu Foorumit Muu keskustelu Pokeritarinat Story of my life // Pokkers ja takaisin.

    Esillä 12 viestiä, 16 - 27 (kaikkiaan 27)
    • Julkaisija
      Viestit
    • #877218
      Bimanu
      Osallistuja

      @HerraTohtori wrote:

      @Pokruttelija wrote:

      @stars10 wrote:

      200ke+ pokerista = kuulut harvojen paljon voittaneiden joukkoon, ehkä 1:1000 tai 1:5000 pääsee tuohon. Lopetitpa tai mitä tahansa, niin olet voittaja. Maksettua asuntokin helpottaa järkyttävästi elämistä kun kuussa jää 500-1000e enemmän käyttörahaa palkasta kuin suurimmalla osalla palkansaajista.

      Uudelle sukupolvelle on vaikeata ymmärtää mitä pehmeät pelit tarkoittivat. Kyllä niitä 200k+ voittaneita on todella paljon. Itse en ole koskaan tuntenut suuria määriä pelaajia, mutta näistä n. puolet on voittanut vähintään sen verran (n. 7-9 pelaajaa). Nykyään aloittaneista tuo 1:5000 varmaan pitää paikkansa.

      Varmaan kato pehmeissä peleissä voittaneet on hävinny takas sen verran et alle 200k jääny tulokseks. Itseäni en muuten laskis mitenkään paljon voittaneeks, jos vajaassa kymmenessä vuodessa oon ton ~200k saanu..

      En kirjoittanut ainakaan tarkoituksella, että “olisin voittanu mitenkään paljon”, jos viittasit minuun. Kaikki on suhteellista ja itselleni tuo summa on kuitenkin merkittävä. Tuloksen olen tehnyt noin 5-7 vuoden aikana, joka tarkoittaa suunnilleen vajaa 3k€/kk käteen. Se on merkittävää ainakin itselleni. Ja voittojen takaisin survomisesta on kanssa sen verran kokemusta, että tiedän läheisen, joka voitti ensin 6figs ja pelasi itsensä nollille. 😯

      #877226
      HerraTohtori
      Osallistuja

      @Bimanu wrote:

      @HerraTohtori wrote:

      @Pokruttelija wrote:

      @stars10 wrote:

      200ke+ pokerista = kuulut harvojen paljon voittaneiden joukkoon, ehkä 1:1000 tai 1:5000 pääsee tuohon. Lopetitpa tai mitä tahansa, niin olet voittaja. Maksettua asuntokin helpottaa järkyttävästi elämistä kun kuussa jää 500-1000e enemmän käyttörahaa palkasta kuin suurimmalla osalla palkansaajista.

      Uudelle sukupolvelle on vaikeata ymmärtää mitä pehmeät pelit tarkoittivat. Kyllä niitä 200k+ voittaneita on todella paljon. Itse en ole koskaan tuntenut suuria määriä pelaajia, mutta näistä n. puolet on voittanut vähintään sen verran (n. 7-9 pelaajaa). Nykyään aloittaneista tuo 1:5000 varmaan pitää paikkansa.

      Varmaan kato pehmeissä peleissä voittaneet on hävinny takas sen verran et alle 200k jääny tulokseks. Itseäni en muuten laskis mitenkään paljon voittaneeks, jos vajaassa kymmenessä vuodessa oon ton ~200k saanu..

      En kirjoittanut ainakaan tarkoituksella, että “olisin voittanu mitenkään paljon”, jos viittasit minuun. Kaikki on suhteellista ja itselleni tuo summa on kuitenkin merkittävä. Tuloksen olen tehnyt noin 5-7 vuoden aikana, joka tarkoittaa suunnilleen vajaa 3k€/kk käteen. Se on merkittävää ainakin itselleni. Ja voittojen takaisin survomisesta on kanssa sen verran kokemusta, että tiedän läheisen, joka voitti ensin 6figs ja pelasi itsensä nollille. 😯

      Eikun ihan tohon ekan quoten alkuun viittasin vaan.

      #877217
      PikkuPro
      Osallistuja

      @Pokruttelija wrote:

      @stars10 wrote:

      200ke+ pokerista = kuulut harvojen paljon voittaneiden joukkoon, ehkä 1:1000 tai 1:5000 pääsee tuohon. Lopetitpa tai mitä tahansa, niin olet voittaja. Maksettua asuntokin helpottaa järkyttävästi elämistä kun kuussa jää 500-1000e enemmän käyttörahaa palkasta kuin suurimmalla osalla palkansaajista.

      Uudelle sukupolvelle on vaikeata ymmärtää mitä pehmeät pelit tarkoittivat. Kyllä niitä 200k+ voittaneita on todella paljon. Itse en ole koskaan tuntenut suuria määriä pelaajia, mutta näistä n. puolet on voittanut vähintään sen verran (n. 7-9 pelaajaa). Nykyään aloittaneista tuo 1:5000 varmaan pitää paikkansa.

      Molemmat ootte varmaan oikeessa. +200k jossain vaiheessa voittaneita on paljon, pelit on netissä olleet paljon pehmeämmät JA isoja voittajia on aina ollut suhteessa abaut yhtä paljon eli +200k voittajat ovat aina olleet harvoja ja valittuja sillä ei se raha nettiin 2003-2008 taivaasta tullut vaan toisilta pelaajilta. Fieldit oli 2007-2008 paljon nykyistä laajemmat joten toki isoja voittajia enemmän mutta kuitenkin suhteessa niitä on AINA ollut vähän.

      Se, että joku tuntee 7-9 suurta voittajaa ei kerro vielä muuta, kuin että on todennäköisesti itse:
      a) suuri voittaja
      b) pokeri toimittaja tms. piirien “hang around”
      c) livepelien valas

      Itse tunnen monin verroin suuria voittajia vs. suuria häviäjiä. Tämä ei välttämättä tarkoita, että suuria voittajia välttämättä on häviäjiä enemmän..

      #877185
      Veto-Ville
      Osallistuja

      Yhtään ei ollut alustus liian pitkä, mielenkiintoinen story.

      Matalaa profiilia vedät, mutta kuten ehkä “salaa” tiedät, aika kova jätkä oot. Ei ne sun 200K tosiaan taivaasta tippuneet, vaan tuli muilta ihmisiltä, jotka varmaan mieluummin olisi ne itse pitäneet. Okei, kenties antoivat suht helpolla pois, mutta olisi muutkin saaneet ne käydä pois hakemassa.

      Lähinnä kuitenkin rispektiä siitä että a) ymmärsit takoa kun rauta on kuumaa, ja ennen kaikkea b) olet kykenevä arvioimaan tilannetta uudelleen kun hehku laimenee (ja ylipäänsä ymmärrät raudan jäähtyvän).
      Ja jos elämästään on käyttänyt tyyliin keskimäärin 4h/päivä pokeriin vuosien ajan, niin mun mielestä on jopa itsestään selvää että lopettaminen ei ole helppoa. Eikä sitä kai pakko ole seinään lopettaa. Tuntuisi fiksulta esim. jatkaa “harrastuspohjalta”. Mutta on varmaan paljon ihmisestä kiinni mikä on tässä kohtaa paras ratkaisu.

      Enkä muuten tarkoita, että kaikkien fiksujen pitäisi nyt lopettaa pokerin pelaaminen, se riippuu siitä miten hyvä on ja mistä tykkää.

      #877186
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Uskoisin, että on aika vahva korrelaatio pokerivoittojen ja muun kyvykkyyden välillä. Eli jos on älykkyys, hermot ja mielenkiinto kestänyt sen, mitä nyt vaikka 200ke nettovoittaminen pokerista alle viidessä vuodessa on vaatinut, niin EV on hyvä, että pärjää muissakin haasteissa.

      Tätä nykyä, kun Suomen firmat ovat hyvin kansainvälisiä jne. löytää tällainen kyvykäs henkilö kyllä työn, josta tuo samainen rahasumma tulee samassa ajassa (tai paljon nopeammin), mielekkäämmin ja vakaammin. Jonkinmoinen itsenäisyyshän siinä menee, mutta toisaalta ei pokeritulokaan enää takaa itsenäisyyttä, koska pelejä varten pitää joko raahautua Casinon kellariin “yhdeksästä viiteen” tai jaksaa istua konttorissaan kotona. Ei IMO oikeastaan mitään olennaista eroa peruspalkkatyöhön.

      Olennaista IMO on hankkia muodollinen koulutus, jos on vielä nuori, koska sitä taas työelämässä tarvitaan.

      #877246
      NHGG
      Osallistuja

      Heh, oisin voinu kirjottaa täysin samanlaisen setin. Melkein kaikki täsmää. Itse aina ajatellut, että grindaan vielä tän kesän tai tän vuoden ja sit keksin jotain järkevää(?). Nyt on itsellä tullut se raja vastaan, ettei plussat kompensoi miinuksia ainakaan omassa päässä. Toisaalta joku vois sanoa, että huikee tilanne jos pystyy kulut kattamaan muutaman tunnin istumisella per pvä, mut itsellä vaikee siihen asennoitua. Oon tiputtanut tasoja tyyliin nl600=>nl100-200 ja ollut todella vaikea saada päätään siihen kuntoon että pystyisi ammattimaisesti pelaamaan. Jos tuntipalkallisesti miettiin niin kyllähän vielä nl100 tasolta semijärkevää liksaa vois vetää jos vaan pystys toteamaan tilanteen ettei ne vanhat hyvät ajat enää palaa, jos ei uudestaan oo valmis tekemään sitä duunia.

      Itse en oo enää valmis panostamaan pokkaan niin paljon, että saisin pelini sille tasolle että voisin ammattimaisesti pelata. Tässä on nyt 1,5v mennyt sen toteamiseen, ettei enää vanhoilla skilseillä pärjää ja nyt sen alkaa vasta oikeesti ymmärtämään. Tyyliin viime vuodesta ei edes kuluja saanut katettua ja pelimoti aivan nollissa. Niinkuin sanoit on todella vaikea päästää irti. Itellä kans hyvä tilanne, koska hyvät koulut käyty ja rahaa säästössä, mutta silti todella vaikea asennoitua siihen, että pitää alottaa nyt niistä duuneista mistä jengi alottanu 5v sitten kun päässyt koulusta ja vetää sitä perusliksaa 8h/pvä duunilla. Mut kyllähän sitä pitää olla vahva ja selättää oman päänsä ongelmat. Pokeri kyllä passivoittaa ja tekee laiskemmaksi, mutta useimmat tapaukset ketkä on pokerissa pärjänneet, omaavat kovan asenteen kaikkeen tekemiseensä ja ovat valmiit panostamaan asioihin joista tykkäävät. Viel pitäis löytää se uus juttu mihin vois keskittyä täböllä.

      Ei sitä itsekään oikeen tajuu kuinka paljon on joskus tehdyt silkkaa duunia, että on päässyt tolle 200k+ tasolle. Kun korttipeli on intohimon kohteena niin helposti ajattelee että tää nyt on vaan tällasta pelailua, mutta tosiasiassa se vaatii kuitenkin aika paljon omistautumista että pystyy voittamaan.

      Op on voittaja (winner), mäkin oon. Me tullaan pärjäämään myös muissa jutuissa kunhan saadaan päät kondikseen. all good 😀

      #877249
      Tuuttinen
      Jäsen

      NHGG,

      Osaatko arvioida mitkä on ne suurimmat muutokset peleissä, jotka on johtaneet siihen, ettei enää pärjää midstakes?

      Minkä verran olet tehnyt töitä pelin kehittämisen eteen urasi aikana pöytien ulkopuolella? Vai onko oppiminen tapahtunut pelkästään pelaamalla?

      #877255
      NHGG
      Osallistuja

      @Tuuttinen wrote:

      NHGG,
      Osaatko arvioida mitkä on ne suurimmat muutokset peleissä, jotka on johtaneet siihen, ettei enää pärjää midstakes?
      Minkä verran olet tehnyt töitä pelin kehittämisen eteen urasi aikana pöytien ulkopuolella? Vai onko oppiminen tapahtunut pelkästään pelaamalla?

      Tuossahan ne tais tulla jo ne suurimmat muutokset eli täysfisuja vähemmän, pelejä vähemmän(seuraus enemmän ku syy) ja regut järjestäen kovempia eikä donaatioreguja löydä niin paljon + joitain todella kovia vetureita pudottanut kaks tasoo alaspäin (myöskin seuraus tosin). Kovemmalla regulla tarkota,n että todella monella balanssihommat hyvin hanskassa (tai no paremmin kun mulla) ja osataan myös tarttua pieniin leakkeihin ja hyödyntää niitä. Viis vuotta sitten oli kilosessa asti paljon pelaavia reguja kellä järkyttäviä aukkoja tyyliin pre pelissä. Yhdenkin kaverin muistan kuka foldas 3 bettiin ~ 80% ja sitte tilttas kun oli kolme kertaa foldannu ja survo päälle jonkun kuran ja tääkin kaveri pelas todella paljon ja hävis myös. Tai sanotaanko että ennen regulla oli jossain paikassa 30% leak niin nyt se on 5% ja sitä pitäis lähtee hyödyntää.

      Oma peli oli vielä jossain vaiheessa siinä moodissa, että 3 betattiin hulluna ja c betattiin ja sitte alettiin vasta ihmettelee mitä pitäis tehä jos käsi jatkui. Ja tällä tyyllillä voitti. Nykyään tällaset kaverit pistetään nippuun jo nl100 tasolla. Ei sillon itellä ollu hajuakaan mistään rangen balansoinnista ja muodostamisesta kun ei tarvinu muuta kun katella hemistä lukuja ja pistää menemään noin yleistettynä.Toki jonkinsortin range ajattelua tuli varmaan ihan intuitiivisesti tehtyä. Tää siis suunnilleen sillon kun ensimmäinen 4 betti ilmesty kaks+kakkoselle ja sitä ihmeteltiin, että miks tää hyvä regu näin teki. Käsihistoriat oli tyyliin pitääks foldaa AK tässä pre ja ihmeteltiin et kyllä siellä ässät tai kurkot on vastassa. Nykyään mietitään pitääkö tällä rangen osalla reissaa riveri että ollaan balanssissa. En siis missään nimessä väitä ettei nykyään vois voittaa ja paljonkin, mutta se vaatii omistautumista niinkun se vaati 8 vuotta sittenkin, eikä itellä riitä enää into eikä monella muullakaan kuka on joskus duuninsa tehnyt ja nyt pitäis tehä lisää.

      Oon mä tehny hommia myös pöytien ulkopuolella. Kun ekaa kertaa innostu ja huomas, että tästähän voi voittaa niin tuli imettyä kyllä kaikki tieto mitä irti sai kirjoista foorumeihin. En osaa oikeen sanoa mitään tarkkoja tuntimääriä, mutta sanotaan että innostuksen ollessa ylimmillään tuli pelattua 3-4h per pvä ja opeteltua/juteltua/mietittyä siihen tunti pari päälle. Nykyään pelaan average puol timmaa päivässä enkä opettele yhtään :D. Varmaan isoin duuni tuli tehtyä sillon nousun aikoihin ja siitä vuos eteenpäin ja niillä skilsseillä on tähän asti pärjänny. Eli yhteenvetona: muut tekee enemmän duunia pelinsä eteen kun ite.

      Niin tohon lopettamisjuttuun tuli vielä mieleen että tää pelaaminen on ollu niin iso osa elämää että siitä on tullu osa sun identiteettiä. Kaikki tuntee sut pokerinpelaajana. Se on ollu se mitä kautta sut on määritelty. Sen takia on niin vaikea lähteä periaatteessa rakentamaan itelleen kokonaan uutta identiteettiä ja määrittelemään uudestaan itelle ja muille kuka sä oot. En oo psykaa juurikaan lukenu eli ihan mutuna tää. Miettikää nyt vaikka omaa kaveripiiriänne. Jokainen jätkä on tunnettu jostain. Joku on se perhetyyppi, joku on urheilullinen lätkäjätkä, joku on businesstyyppi, joku on hippi. Sä oot ollu se pokkatyyppi ja et enää sitä oo. Sama tilanne kaikissa jutuissa mille ihminen on omistautunu lähes täysin. Urheilijoidenkin vaikee lopettaa kun koko ikänsä vetäny fudista/lätkää/jotain imo just tän takii. :hertta:

      #877262
      tonza
      Osallistuja

      Hieno ketju luettavaksi, kiitos kaikille. 🙂

      Mutta sitten jää myös jälkimaku, että “pelasin pokerin läpi, meh”. Ja että tämä todetaan alaviritteisesti. Miltei masentuneeseen sävyyn. Mistä tämä alavirittyneisyys juontuu (jos jostain muusta kuin sivullekirjoittaneen väärintulkinnasta)?

      #877270
      nikkipe
      Osallistuja

      @tonza wrote:

      Hieno ketju luettavaksi, kiitos kaikille. 🙂

      Mutta sitten jää myös jälkimaku, että “pelasin pokerin läpi, meh”.

      +1

      Sama se on normiduuneissa.

      Ensin innostutaan ja painetaan täysillä. Ollaan alan / yrityksen aikaansaavinta porukkaa ja onnistutaan kaikessa. Yhtäkkiä ollaankin saavutettu kaikki, mitä sillä uralla on saavutettavissa. Ansiotaso on kohdallaan, mutta onnistumisen fiilikisiä ei tule kovinkaan tiuhaan. Luovuttaminen on vaikeeta ja jateketaan kunnes pää hajoaa.

      Kun pokeri tai duuni on pelattu läpi, niin rohkeesti vaan etsimäämn uutta vuorta jolle kivuta. Ilman taantumaa ei ole kehitystä.

      Itse aloittanut “alusta” parikertaa elämässäni ja vielä tarkoitukseni on kerran aloittaa “alusta”. Se piritää kummasti. Vaikka pokeri on pelattu läpi uskon ehtiväni pokerijunan kyytiin muutamaksi vuodeksi.

      #877271
      Turms
      Jäsen

      @NHGG wrote:

      Heh, oisin voinu kirjottaa täysin samanlaisen setin. Melkein kaikki täsmää. Itse aina ajatellut, että grindaan vielä tän kesän tai tän vuoden ja sit keksin jotain järkevää(?). Nyt on itsellä tullut se raja vastaan, ettei plussat kompensoi miinuksia ainakaan omassa päässä. Toisaalta joku vois sanoa, että huikee tilanne jos pystyy kulut kattamaan muutaman tunnin istumisella per pvä, mut itsellä vaikee siihen asennoitua. Oon tiputtanut tasoja tyyliin nl600=>nl100-200 ja ollut todella vaikea saada päätään siihen kuntoon että pystyisi ammattimaisesti pelaamaan. Jos tuntipalkallisesti miettiin niin kyllähän vielä nl100 tasolta semijärkevää liksaa vois vetää jos vaan pystys toteamaan tilanteen ettei ne vanhat hyvät ajat enää palaa, jos ei uudestaan oo valmis tekemään sitä duunia.

      Itse en oo enää valmis panostamaan pokkaan niin paljon, että saisin pelini sille tasolle että voisin ammattimaisesti pelata. Tässä on nyt 1,5v mennyt sen toteamiseen, ettei enää vanhoilla skilseillä pärjää ja nyt sen alkaa vasta oikeesti ymmärtämään. Tyyliin viime vuodesta ei edes kuluja saanut katettua ja pelimoti aivan nollissa. Niinkuin sanoit on todella vaikea päästää irti. Itellä kans hyvä tilanne, koska hyvät koulut käyty ja rahaa säästössä, mutta silti todella vaikea asennoitua siihen, että pitää alottaa nyt niistä duuneista mistä jengi alottanu 5v sitten kun päässyt koulusta ja vetää sitä perusliksaa 8h/pvä duunilla. Mut kyllähän sitä pitää olla vahva ja selättää oman päänsä ongelmat. Pokeri kyllä passivoittaa ja tekee laiskemmaksi, mutta useimmat tapaukset ketkä on pokerissa pärjänneet, omaavat kovan asenteen kaikkeen tekemiseensä ja ovat valmiit panostamaan asioihin joista tykkäävät. Viel pitäis löytää se uus juttu mihin vois keskittyä täböllä.

      Ei sitä itsekään oikeen tajuu kuinka paljon on joskus tehdyt silkkaa duunia, että on päässyt tolle 200k+ tasolle. Kun korttipeli on intohimon kohteena niin helposti ajattelee että tää nyt on vaan tällasta pelailua, mutta tosiasiassa se vaatii kuitenkin aika paljon omistautumista että pystyy voittamaan.

      Op on voittaja (winner), mäkin oon. Me tullaan pärjäämään myös muissa jutuissa kunhan saadaan päät kondikseen. all good 😀

      Erittäin hyvä kirjoitus, summaa varmaan aika monen veteraanin fiilikset. On helppo yhtyä näkemykseesi siitä miten pelit ovat muuttuneet, vaikka paljon alemmalta pyramidihuijauksen rappuselta olenkin kehitystä seurannut.

      #877373
      jOumama
      Osallistuja

      Joutu tekee jopa uuden accon kun ei saanut vanhaa @jippii.fi maililla regattua accoa enää auki. Jotenkin tää ketju kolahti ja oli pakko alkaa vuotaa itsekkin samaa tarinaa. En tiedä miks näin niin paljon vaivaa, jotta pääsen kirjottamaan oman sekavan tarinani. Ehkä tää on sitä henkistä puhdistautumista pokkaajoista, itselleen todistelua tai hyväksynnän hakemista, mut ihan sama:

      Itse olen kokenut samoja juttuja mitä OP ja NHGG. Ehkä jopa kahdesti. Ensimmäisen kerran halusin vielä palavasti näyttää itselleni, että kyllä mä pärjään ja aloitin ensimmäistä kertaa pelin opiskelun. Opiskelu ja kova itsekuri tuotti tulosta ja sai irrotettua vielä +100k vuoden. Sitten alko regupaistit katoomaan ja ‘botit’ tuli pöytiin. En jaksanut jatkaa opiskelua enää ja en tiedä olisko omalla luovuudella ja älykkyydellä pystynyt parantamaankaan peliä enää merkittävästi. Ajattelin vaan niin boxissa vanhoja juttuja mitkä joskus toimis.

      Olihan sitä vaikee myöntää itelleen, että ei tässä enää pärjää. Varsinkin kun ei ollut kunnon kouluja alla eikä mitään käryä mitä haluisi isona tehdä. Ahdisti välillä isosti. Oli tietyllä tavalla kateellinen ihmisille, jotka tiesi jo yläasteella mitä haluavat tehdä. Itse keskitty tyhjiössä pyörimiseen ja tulevaisuuden suunnitelmien kanssa tuskailemiseen. Pelillisesti muutenkin mulla taisi olla vaan halu saada rahaa. Katoin sivusta turneereissuilla ja muutenkin piireissä kun jengi paino liveä 24/7 ja keskusteli intohimoisesti käsistä. Ei ehkä ollut sitä todellista sydäntä itse peliä kohtaan. Halus vaan sitä sivutuotetta mitä siitä sai hyvän pelin päätteeksi ja jollain kilpailuvietillä ja periksiantamattomuudellaan pärjäs sen mitä pärjäs.

      Muistan hyvin vahvasti miten loin itselleni pessimistiseen tyyliin ajatuksen ettei nämä pelit jatku kovin kauaa. Ok, oli se mun mielipide muutenkin, mutta myöskin sellanen turvaverkko mihi hypätä kun ei enää pärjäis. Toi ajatus oli mukana oikeestaan heti ekasta ammattilaisvuodesta lähtien. Pelaaminen oli just sellasta että tunsin huonoa omaa tuntoa hyvinä kesäpäivinä jos en ollut pöydissä printtaamassa kun vielä pystyin siihen. Samaan aikaan oli huono olo siitä ettei ollut ulkona duunaamassa jotain ihan muuta. Siitä oli nautinto kaukana. Hyvät päivät oli ‘peruskamaa’ ja paskat päivät iha hirveitä. Välillä sai jotain kiksejä kun kävi valaan kanssa reilusti isommassa pöydässä arpomassa, JES.

      No lopulta nää pidemmät paskat jaksot alko painaa vaakakupissa niin paljon ettei enää kiinnostanut edes yrittää. Oli sama ajatus mitä NHGG että kyllä tällä vielä rahaa sais, mutta ei se kyllä kovin mielekästä ole. Mun onneksi olin löytänyt itselleni koulun. Olin aidosti kiinnostunut alasta ja kävin koululla etukäteen kyselemässä alan kirjallisuudesta tipsejä ja aloin imemään tietoa. Oli helpottava olo kun tavallaan ‘sai’ jättää pokerin sivuun, mulla oli nyt jotain muutakin elämässä. Makuutin pelitileillä rahoja vielä 6kk koulun alkamisen jälkeen ajatuksena, että jos paine päässä helpottaisi ja pokeri olis vaan harrastus sivussa. Jakoakaan en pelannut ja lopulta tyhjensin kaikki tilini. AAH.

      Melkein pari vuotta siitä kun lopetin. Paristi olen liveä pelannut. Netissä en ainuttakaan kättä. Koulu käytynä ja oma yritys alkuvaiheissa, kaikki epävarmaa ja stressaavaa, mutta silti hyvä olo kaikesta tekemisestä. Ilman pokkaa ei olis ollu tälläsia mahiksia koulun jälkeen. Ei olis varmaan ollut kouluakaan rahoituksen takia. Olen pokan tuoman rahallisen edun takia etuoikeutettu ja oon ylpee, että pärjäsin pokassa edes sen mitä pärjäsin. Onni oli myöskin, että sain lievän peliriippuvuuden tapettua pokerin taitopuolen myötä eikä nykysin houkuta betsaus/ränkylät/pöytäpelit. Olihan sitä myös tosi hauskaa vapauden takia.

      NHGG: Tänään viimeksi kylillä tuli puoltuttuja vastaan jotka kyseli miten pöydissä menee. Jotenkin vastahakosesti sitä vastailee aina, että pelit on pelattu. Kokee itsetunnossa jonkun microkolauksen ja miettii sekunnin ajan, että pitäiskö alkaa puollustelee ja kertomaan, että tarinalla oli kuitenkin hyvä loppu. Osuu toi sun identiteetti-näkökulma ainaki itseeni jollakin tavalla.

    Esillä 12 viestiä, 16 - 27 (kaikkiaan 27)
    • Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.