Ammattina Peli – Jukka Räsänen

Jukka RäsänenTapasimme Helsingin Grand Casinon Poker Managerin Jukka Räsäsen kanssa St. Urho’s Pubissa. Kellonajaksi oli sovittu molemmille hyvä kahdeksan illalla. ”Räsis” tuli päivävuorosta kasinolta ja oli sopinut kyydin kotiin kolmelta aamulla. Meillä oli siis hyvin aikaa rupatella pokerista, Grand Casinosta, jääkiekosta ja jalkapallosta. 

Jukka on ollut Raha-automaattiyhdistyksen palveluksessa lähes koko aikuisikänsä. Raylle hän tuli parikymppisenä vuonna 1990, ja oli mukana, kun Casino Ray avattiin hotelli presidentin tiloissa vuonna 1991. Työuraan mahtuu myös syrjähyppy Pekka Salmen Sporting Clubille vuonna 1998, mutta sieltä Jukka palasi Casino Raylle klubin toiminnan hiivuttua. Poker Manageriksi hänet nimitettiin vuonna 2003, kun edeltäjänsä Jyrki Sinisalo lähti Svenska Spelin kasinolle Sundsvalliin.

Poker Manager vastaa Grand Casinolla pokerista tuotteena. Normaali-iltoina hän ei välttämättä ole pokerin kanssa paljonkaan tekemisissä. Räsänen on työvuorossa joko table games managerina, jolloin hänen vastuullaan on pöytäpelit tai joskus duty managerina, jolloin vastuulla on periaatteessa koko kasinon toiminta. Pokeria kasinolla pyörittää kaksi pokeribrushia. He ovat kasinotermistöllä supervisoreita. Supervisorit kasinolla tunnistaa kirkkaanpunaisesta paidasta. Tavallisilla pelinhoitajilla on lilat paidat. Kaikista pelinhoitajista ei tule supervisoreita, ”koska työ ei sovi kaikille”. Tavanomaista Grand Casinolla on olla ensin pelinhoitajana ja sen jälkeen supervisoriksi eteneminen viidessä – kymmenessä vuodessa.

Räsiksellä ei ole suunnitelmia vaihtaa työnantajaa. Näillä näkymillä hän on jäämässä pelialalalta eläkkeelle. ”Toki päivätyö joskus vanhempana voisi tulla kysymykseen”. Vaikka hän ei pikkupoikana suunnitellut pokerimanagerin uraa, viihtyy hän nykyisessä työssään erinomaisesti. ”Vaikea kuvitella tekevänsä juuri nyt mitään muuta. Olen tyytyväinen olooni.”

Pokerinpelaajan uraa Jukka ei sano ”harkinneensa ainakaan pitkään aikaan. Kilpailu pelaamisessa on joka tapauksessa nykyään liian kovaa. Siinä vaiheessa, kun pelaajat alkavat puhua asioista, joita itse en ymmärrä, niin ymmärrän, että näitä vastaan ei kannata ruveta vetämään. Lisäksi epäilen, että pelaajan uralla ongelmaksi minullekin saattaisi muodostua kassanhallinta. Monikin pelaaja kyllä osaa pelata riittävän hyvin, mutta vääjäämättömiin laskukausiin monet varautuvat puutteellisesti.”

”Pokeria vedetään nykyään eri tavalla kuin 1995. Turnauksissa pelin psykologia on muuttunut paljon. Nykyään turnauksissa vaaditaan hyvin ajoitettua aggressiota ja bluffaamista. Ennen riitti voittavaan pelaamiseen, kun ymmärsi kipata 85 % käsistä”, kertoi Räsis pokerin kehityksesta-

Omista peleistään Jukka sanoi pelaavansa lähinnä sittareita netissä ”hyvin maltillisilla summilla”, ja niitäkin viime aikoina hyvin vähän, koska talonrakennusprojekti Porvoossa on vienyt paljon aikaa.
”Sittarit sopivat minulle, koska peli on helppo lopettaa. Joko merkit loppuvat, tai sitten peli loppuu, kun voittaa turnauksen. Rahapelissä taas voi olla häviöllä, jolloin pitäisi saada rahat takaisin tai sitten niin paljon häviöllä, että on pakko saada rahat takaisin. Kolmas vaihtoehto on, että on voitolla ja silloin helposti kuvittelee, että pöytä on niin hyvä, että ei voi lopettaa. Sittareita pelatessa sessiot eivät veny niin helposti ylipitkiksi kuin käteispelissä.”

”Pokeria aloin enemmän pelata itse sitä myöten, kun pokeri Casino Raylla tuli valikoimaan. Sitä ennen olin lähinnä osallistunut joihinkin lätkäbussin pakollisiin peleihin. Yksi jako Tallinasta turnauksen finaalipöydästä on jäänyt mieleen. Lothar Landauer meni kympeillä all-in, minä ässillä allin ja Juha Helppi kalleilla maksoi. Flopin ensimmäinen kortti oli pataässä, joka toi jo turvallisuudentunnetta. Loput flopin kortit olivat kalle ja rouva ja turnin jätkä toi Lotharille suoran. Lothar voitti turnauksen ja Helppi (joka oli chipleader ennen jakoa) tuli toiseksi.”

Jukka räsänenMuita rahapeliä kuin pokeria Räsis kertoo pelaavansa lähinnä ulkomailla. ”Niissä peleissä vaihtelevasti menee ja tulee, luulisin kuitenkin olevani tappiolla. Välillä on tosin tullut hyviäkin nousuja. Tarkkaa kirjanpitoa minulla ei ole. Pelaamisesta ei ole koskaan minulle aiheutunut mittavia ongelmia, mutta on hyvä tiedostaa, että on välillä hyvä tarkastella pelikäyttäytymistään.”

EPT:n osakilpailua Helsinkiin ei Räsiksen mukaan näillä näkymin ole tulossa. EPT:n alkuaikoina turnaus oli meille liian kallis, ja Poker Starsin sponsoroimaa turnausta Suomessa ei ainakaan tällä hetkellä ole mahdollista järjestää. ”Samankaltaisista syistä jouduimme lopettamaan pokerilehtien jakelun kasinolla.” (Lehtien poistamisesta nousi vuonna 2006 Pokeritiedossa kova meteli, ja mm. Noose tuomitsi toimittajan uutisen siitä asiattomaksi ja subjektiiviseksi. Tämä siitä huolimatta, että otsikko oli niinkin solidaarinen kuin ”Lehdistövapaus Suomessa kuin Venäjällä”.)

Ulkomaalaisten pelaajien määrä Grand Casinon kansainvälisissä turnauksissa on ollut vähenemään päin. Turnaukset myyvät loppuun pääosin suomalaisin voimin. ”Parhaimmillaan pääturnauksissa oli pelaajista lähes kaksi kolmasosaa ulkomaalaisia. Ensimmäisessä 150 pelaajan turnauksessakin, joka GC:llä järjestettiin, oli yli puolet ruotsalaisia. Järkeä sinänsä olisi saada turnauksiin lisää ulkomaalaisia. Nykyään turnauksia on kuitenkin niin paljon ja pokerihuoneita tullut lisää ympäri Euroopan, että pelaajat pohtivat onko heillä mitään järkeä ensin ajaa 60 kilometriä lentokentälle lentoa odottamaan, kun voivat ajaa 15 kilometriä lähikasinolle. Nykyään harvoissa ruotsalaisissa pelaajissa laatu korvaa määrän. Säännöllisesti Helsingissä käyvät ruotsalaiset ovat hyviä pelaajia ja muutenkin mukavia tuttavuuksia.”

Kaipailimme kuvaajan kanssa 1990-luvun railakkaita pikkujouluja ja saaristoristeilyitä. Näistä Räsänen kertoi, että ”Nykyään kiinnostus näihin on hyytynyt. Ennen ulkomaisissa pelaajissa oli paljon brittejä, joilla vaimot mukana, ja he osallistuivat näihin kekkereihin mielellään. Valtaosalla matkustavista pelaajista on nykyään vähintäänkin puoliammatillisia ambitioita. Ongelma on myös, että joko päiväretki jäisi lyhyeksi tai turnauksen alku myöhästyisi.”  Enää ei siis tule toistumaan se, että risteilyltä tuleva vanhan kaartin pelaaja hyvässä laitamyötäisessä päättää kokeilla vähän omahaa, ja vie koko turnauksen. Näin teki legendaarinen Erkki ”Lappi” Vaarala vuoden 1998 Midnight Sunissa.

European Poker Awardseistakin Grand Casino on joutunut luopumaan. ”Tapahtuma osoittautui aika hinnakkaasti. Lisäksi loppuaikana ajankohta oli sellainen, että ulkomaisista ehdokkaista 75 % oli pelaamassa Bellagiossa. Esim David ”Devil Fish” Ulliot ei tullut hakemaan elämäntyö-palkintoaan. Ei ollut kovin mielekästä jakaa palkintoja pelaajille, joita ei ollut paikalla. Koska Pariisissa voivat myös sponsorit osallistua turnauksen järjestämisen kustannuksiin eikä pelkästään kasino, on paikka Awardseille parempi. Menetystä on turha surkutella, koska meille ei ollut enää mitään järkeä järjestää niitä Helsingissä. Sääli sinänsä, koska muistelisin, että tapahtuman ovat ideoineet aikoinaan Suomessa kolmikko Jyrki Sinisalo, Martti Sillanmäki ja Nic Szeremeta.”

Jukka RäsänenNuorten suomalaisten pokeritähtien nousua Räsis on seurannut ringside-paikoilta. ”Erityisesti Ilari Sahamiestä olen päässyt seuraamaan, koska hän on koko uransa ajan käynyt säännöllisesti myös meillä. Patrik Antonius aikoinaan aloitti pokeriuransa kyllä Casino Raylla, mutta lopetti livepelit kokonaan Suomessa ennen nousuaan nettitähdeksi. Hän siirtyi kokonaan nettipeleihin ja sitten myöhemmin takaisin livepeleihin, mutta vasta ulkomailla. Muistan myös kun Hendon Mob kävi Helsingissä. Ram Vaswani kehui jo tuolloin Ilaria. Heidän blogissaan oli myös lyhyt Suomen oppimäärä suorineen. Sami Kelopuro taas tuli Grand Casinollle jo valmiina nettinimenä. Jäi naama mieleen, kun tuntematon tuli kysymään, mikä on täällä isoin peli ja saako vetää headsup-sittareita. Tämä sopi meille ja vastukseksi löytyi Juha Helppi. Sittarit olivat melko isoja ja molemmat ohi alle 20 minuutissa.”

Ulkomaisista tähtipelaajista on jäänyt mieleen mm. Alexander Kravchenko. ”Kravchenkosta puhuttiin silloin, voiko kukaan näyttää enemmän venäläiseltä? Oli mielenkiintoista nähdä mies ihan uransa alkuvuosina. Ruotsalaisista Johan Storåkers on muuttunut persoonana vuosien varrella aika paljon rennompaan suuntaan, vaikka suhtautuu peliinsä edelleenkin todella analyyttisesti. Myös Petereiden Hedlundin ja  Eichardtin ensiaskeleita olen seurannut aitiopaikalta.” Toimittajan hivenen provosoivaan kysymykseen, kumpi oli enemmän juovuksissa, Örjan ”Kapellimestari” Näsbom voittaessaan turnauksen 1990-luvulla vai Ilari tullessaan toiseksi tänä vuonna pääturnauksessa ei diplomaattinen pokerijohtaja suostunut kommentoimaan.

Pokeri tulee jatkossa Räsäsen mukaan edelleen kasvamaan. ”Nyt laskusuhdanteen aikana on nähty kasvun hidastuminen tai jopa pieni takapakki, koska ringeissä pyörii vähemmän rahaa. Pokeri on nykyään niin tunnettua, että on vaikea kuvitella nuoria kundeja, jotka eivät olisi pokerin kanssa jotenkin tekemisissä. Potentiaaliset pelaajat urheilujoukkueista ja kaveripiireistä ovat vasta tulossa.”

Grand Casinon turnauksien osallistumismaksua Räsis ei halua nostaa. ”On mukava järjestää turnauksia niille suomalaisille pelaajille, jotka pelaavat myös normi-iltoina. Mitään paineita nostaa pääturnauksen hintaa 3000:sta ei ole. Freezeoutissa oli 224 pelaajaa, joista noin puolet tuli nettisatelliittien kautta. Jos tämä estettäisiin, niin jäljelle jäisi ehkä vähän yli puolet fieldistä.”
 
”Muissa pöytäpeleissä näkyy vähemmän pokerinpelaajia kuin ennen. Yhtenä syynä on se, että ulkomaiset vieraamme keskittyvät nykyään enemmän pelkkään pokeriin. 1990-luvulla erään saksalaisen high rollerin mielestä pokeri oli meillä liian kallista, mutta rullaa hänellä oli varaa painaa 150 000:llä markalla joka ilta. Ongelmana tietysti isojen high rollereiden kanssa on, että he parhaimmillaan viipyvät meillä vain muutaman illan, ja onni voi olla heille suosiollinen. Sitten he häviävät voittonsa seuraavassa kasinossa eivätkä välttämättä koskaan palaa.

Haastattelua lopetellessa Urkkiin pölähti yllättäen Räsäsen esimies Rami Pihajoki, joka vastaa Grand Casinolla pöytäpeleistä ja tämän esimies Heikki Rinta-Panttila joka taas vastaa koko operatiivisesta toiminnasta. Tämän esimies ja Grand Casinon johtaja on Hannu Jokipaltio, mutta hän ei sentään tullut paikalle. Haastattelun virallinen osuus oli ohi ja jatkoimme epävirallista osiota herrojen kanssa. Urkin valomerkki kuitenkin yllätti meidät. Räsis moitti huonosti valittua haastattelupaikkaa, koska valomerkki tulee niin aikaisin, mutta onneksi vieressä oleva Manala Bar on auki neljään, ja minä, Rami ja Räsis siirryimme vielä sinne iltapalalle.

Jatko-osion merkittävin paljastus oli, että Jukka on soittanut nuoruudessaan selloa. Ehdotukseeni haastattelun otsikoksi ”lupaavasta sellonsoittajasta Poker Manageriksi” Räsis totesi olleensa enemmän laiska kuin lupaava. Lisäksi totesimme molemmat olleemme nuorina kesätöissä rautakaupassa ja kantaneemme 50kg:n sementtisäkkejä, Räsis tosin enemmän.

Poker Managerina Jukka Räsänen on mielestäni enemmän kuin lupaava. Olen monia nähnyt ympäri maailman, eikä näiden joukossa Räsiksellä ole mitään syytä hävetä. Jos minä valitsisin turnaukselle organisaattorin, ottaisin ennemmin Jukka Räsäsen kuin Thomas Kremserin. Tosin siitä typerästä näyttösäännöstä voisi luopua, ainakin isommissa käteispeleissä…

 

Haastattelua voi kommentoida keskustelupalstan kommenttiketjussa.