Pokeritieto kasvokkain Jani Sointulan kanssa

Vuonna 2000 Jani Sointula tuli sattumalta Helsingin Casino RAY:lle pokeriturnaukseen. Samana iltana hän istui 500 markan Omahapöytään. ”Ensimmäisessä kädessä, jonka pelasin, minulla oli muistaakseni KJ53, ja pöytään tuli KKJ53, en oikein ymmärtänyt mitä olisi pitänyt tehdä, mutta maksoin aggressiivisen vastustajani lyöntejä niin pitkään kuin  rahaa riitti, jaon lopussa näytin korttini ja minulle kerrottiin että minulla oli salettikäsi. Stäkki nousi tuon myötä tonniin. Heti seuraavassa kädessä kävi huonommin. Minulla oli 9992, jolla makselin naispuolisen vastustajani lyöntejä niin kauan kunnes turnissa olin all in, koska ajattelin että heti kun pöytä parittelee minulle tulee täyskäsi. No, vastustajani voitti salettivärillään koko stäkkini, minä menin kotiin viittäsataa markkaa köyhempänä, mutta päätin tulla takaisin. Jo kahden viikon jälkeen olin varma, että pokeri on mun juttu, alkoi tuntua siltä, että kyllä minä tässä pelissä pärjään”, sanoo Jani hymyillen. ”Grand Casinon peleissä oli hyvä opiskella peliä, siellähän pelasivat silloin Suomen parhaat pelaajat, muun muassa Aki Pyysing ja Matti Kuortti. Peli-innostusta ei ollut omiaan vähentämään pienten turnausten hyvä menestys; voitin peräti seitsemän kertaa ”Kevyt Keskiviikko”- turnauksen, ja hauska juttu oli myös se kun kerran pelattiin sunnuntain Mix-turnausta, niin voitin sen ollessani viidellä pisteellä all-in Mixin viimeisessä Seven Card Stud-jaossa. Ensimmäisessä varsinaisessa viikkoturnauksessani olin onnistunut myymään actionistani kavereilleni 66% ja voitin senkin. Pelaamisen aloitin jo 7-vuotiaana, kun kavereiden kanssa pelattiin limiittisököä viiden pennin panoksilla. Vanhempani eivät kyllä tuosta sökön pelaamisesta pitäneet”, muistelee Jani.

Nettipokerin aloittaminen ei käynyt Janilta käden käänteessä. ”Ensimmäisen pelitilini avasin surullisenkuuluisaan, nyttemmin toimintansa lopettaneeseen CCC Pokeriin. Ei se tuntunut silloin kauhean luotettavalta, mutta parisataa markkaa kaverini siirsi omalta tililtään minun tililleni ja siitä se alkoi.” Aika kauas on Jani noista ajoista tullut, tällä hetkellä Jani pelaa mieluiten Hi/Lo Split Omahaa, isoimpia pöytiä mitä netistä löytyy. ”Pelasin aiemmin paljon NL Texasia, mutta nyt olen pelaillut Omahaa”.

Mietittäessä parhaita menestyksiään Jani luonnollisesti mainitsee voiton Monte Carlo Millionsissa ja kakkossijan nyt kevään WPT Pariisissa. ”Monte Carlossa voitin paremmat pelaajat, mutta nyt Pariisissa pelasin parempaa pokeria”, analysoi Jani. Monte Carlossa Janin kanssa voitosta kamppailivat Phil Ivey ja Juha Helppi. ”Phil Ivey on aika lähelle maailman paras turnauspelaaja, todella röyhkeä vastustaja pelillisesti, en todellakaan halua pelata häntä vastaan, varsinkaan ilman positiota. Monte Carlossa Juha pelasi kyllä myös hyvää pokeria ja olisi voinut yhtä hyvin voittaa. Pariisin finaali oli mielenkiintoinen, pelasimme Thomas Wahlroosin kanssa tanskalaista vastustajaamme vastaan, mutta kortin kulku oli kovasti Suomen poikia vastaan. Kun jäin onnekkaan tanskalaisen kanssa kahdestaan, oli tosi turhauttavaa kun ei tullut enää mitään kunnon kortteja. Paras käteni koko heads upin aikana taisi olla KT, mutta silläkään en halunnut isosta blindistä maksaa tanskalaisen all in-lyöntiä”, muistelee Jani vieläkin harmittavaa turnauksen loppua.

 Monte Carlon reissuilta on jäänyt muutakin muisteltavaa. ”Kun voitin siellä, Hendon Mobin kaverit sijoittivat minut naisten Euroopan listalle, oliko se nyt seitsemänneksi. Meilasin sinne ja pyysin selvitystä. He poistivat nimeni listalta ja meilasivat anteeksipyynnön”, naureskelee Jani. Viime keväänä Jani istui samassa pöydässä Phil Hellmuthin kanssa ja pääsi lähietäisyydeltä kokemaan Hellmuthin raivoa. ”Siinä tuli jako, jossa takaposition pelaaja reissasi 3K, Hellmuth pienestä blindistä JJ:llä maksoi ja minä AK:lla löin 18,5K lisää. Varkaissa ollut alkuperäinen reissaaja kippasi ja Hellmuth meni all in, minä maksoin. Turnista tuli kunkku, joka avasi Hellmuthille takaoven värin vedon. Riveristä tuli kuitenkin blankki, joka ei auttanut Hellmuthia ja minä sain täyslaidallisen niskaani. Hellmuth muun muassa ihmetteli, miten noin huono pelaaja on voinut voittaa turnauksen edellisenä vuonna. Hellmuth käyttäytyy todella huonosti aina, jos hänen pelinsä ei kulje. Onhan se ihan ystävällinen niin kauan kun voittaa potteja. Kiistatta Hellmuth on hyvä pelaaja, varsinkin huonoja pelaajia vastaan hän pelaa taitavasti”, miettii Jani. Monte Carlon reissuilta Janin mieleen on jäänyt myös Victor Ramdin. ”Hän teki vaikutuksen, pelasi paljon käsiä aggressiivisesti, todellakin vaarallinen vastustaja”. Turnaustuloksiaan miettiessään Janilla on mielenkiintoinen havainto: ”Parhaat turnaussuoritukseni ovat tulleet turnauksissa missä minulle ei ole juurikaan tullut keskikokoisia pareja, niillä pelaaminen on vaikeaa kenelle vaan”, sanoo Jani.

Kun puhutaan suomalaisista pelaajista, Jani vakavoituu. ”Nyt pitää kyllä miettiä mitä sanoo, että ei suututa kavereita” . Ilari Sahamieheltä Jani sanoo oppineensa eniten. ”Katselin Ilarin pelejä paljon ja opin häneltä, että aina tarvita huippukättä. K7:llakin voi shorttitexasissa rereissata, jos tilanne on oikea. Ilarin tyyli on superaggressiivinen. Muistan kun yhdessä pelasimme kasinon Omaharingeissä kuinka koko muu pöytä odotti Ilarin reissuja, jotta pääsisi rereissaamaan, silti Ilari pärjäsi, on se kova kaveri.” Patrik Antoniuksesta Janilla on selkeä mielipide: ”Patrik on tällä hetkellä ehkä maailman paras pelaaja, nimenomaan nettipeleissä. Patrikilla ei ole erityisiä heikkouksia” toteaa Jani. Kaimaansa Jani Vilmusta Sointula arvostaa myös. ”On se vaan aikamoinen Omahan pelaaja, oikeasti”. Aki Pyysingistä Janilla on myös hauska muisto. ”Varmaan vuonna 2000 pelasin Akia vastaan Casino RAY:llä Pot Limit Omahaa. Meillä oli molemmilla tosi isot stäkit tuohon pöytään. Turnissa sökötin, kun minulla oli pieni suora, pikkukolmoset ja pieni värin veto. Aki löi potin, minä päätin kipata (!) kun en tiennyt mitä korttia minun olisi pitänyt riveristä toivoa. Jos sama jako pelattaisiin tänään, saattaisin hyvinkin check-reissata ja katsoa mitä Aki tekee. Taisin silloin vähän pelätä Akia”, myhäilee Jani.

 

USA:n pokerisaiteille rahansiirrot kieltävä laki saa Janilta varovaiset kommentit. ”Luulen, että laki toteutuessaan haittaa eniten nimenomaan keskilimiiteillä pelaavien ”grinderien” elämää. Suurimpien pelien pelaajille vaikutukset eivät varmaan ole niin merkittäviä. Varsinkin PartyPokerilla ja PokerStarsilla voi käydä niin että pelit heikkenevät. Sen sijaan esimerkiksi Cryptologicin verkossa pelaa valtaosin eurooppalaisia pelaajia, joten siellä vaikutukset eivät ole ehkä niin suuria. Tosin kaikessa tässä pähkäilyssä on kyllä tosi tärkeää seurata, miten Netellerin (ja muiden vastaavien rahansiirtoyrityksien) käy tässä hommassa”, pohtii Jani.

Toisin kuin monella muulla suomalaisella huippupelaajalla, Janilla ei ole tällä hetkellä vakituista sponsoria isoihin turnauksiin. ”Ei siitä mitään haittaa olisi, jos uusia tarjouksia tulisikin”, myhäilee Jani.

Kymmenen vuoden kuluttua Jani uskoo yhä pelaavansa pokeria. ”Ei kai pelaamista voi koskaan kokonaan lopettaa, kun siitä on innostunut. Tavoitteeni on tulla paremmaksi pelaajaksi, ainahan pelaaja voi kehittyä”, toteaa Jani. Mikäli Jani vielä kehittyy on hän varmasti silloinkin varteenotettava vastus, kenelle tahansa.

Uutisen avainsanat: