Anna itsellesi mahdollisuus voittaa

Pokeritiedon käyttäjä VilleK on kirjoittanut artikkelin, jossa pohdiskellaan henkisen puolen asioita, jotka saattavat nousta oman pelin tielle.

Anna itsellesi mahdollisuus voittaa

Pokeri on laji, jossa informaatiota pelin kaikista tapahtumista ei ole juuri koskaan saatavilla. Pienellä aikavälillä hyvä pelaaja saattaa pelata miltei optimaalista pokeria, tehden hyviä ratkaisuja jokaisella panostuskierroksella, rahojen silti valuessa vastustajalle. Toki pokerissakin hyvän pelaajan kuuluu käydä läpi pelaamiaan käsiä jälkeenpäin, mutta esimerkiksi kuuden hengen No-limit pöydässä voittava pelaaja päätyy showdowniin, eli tilanteeseen, jossa kädessä mukana olevien pelaajien (ainakin useimmissa pelihuoneissa) on näytettävä korttinsa, vain noin joka neljäs kerta, kun päättää pelata korttinsa. Jokainen pokeria vähänkään ymmärtävä, tietää, että lyhyen aikavälin tulokset eivät kerro todellisia tuloksia. Tuloksia, jotka jokainen pelaaja kohtaa tuurin tasoittuessa. Jokainen hyväkin pelaaja kohtaa väistämättä downswingejä, pelikausia jolloin tuuri ei ole itselle suotuisaa ja tulokset painuvat miinukselle. Tällöin mitataan pelaajan luonnetta. Kyseisessä tilanteessa monella pelaajalla pöytään istuu uusi vastustaja: hän alkaa pelata pokeria myös itseään vastaan, alkaa epäillä itseään, omaa käsitystään optimaalisesta pelistä. Toki jokaisen pelaajan tulisi suhtautua kriittisesti omaan peliinsä, mutta pokeri on paljolti peli, jossa hyvä itsetunto siivittää pelaajaa hyviin tuloksiin.

Revanssin ottamisesta

Useimmat pelaajat tilttaavat, eli pelaavat reilusti alle oman tasonsa, silloin tällöin. Useimmiten tilttaaminen liittyy pelisessioihin, joiden alussa tuuri ei ole ollut myötäinen. Tällöin usealla pelaajalla herää vimma ottaa isojakin riskejä, joiden avulla voisi päästä voitolle, tai vähintään lähtötilanteeseen. Miksi? Olemme tottuneet seuraamaan urheilutapahtumia, joissa marginaalisesti häviöllä oleva joukkue ottaa suuria, sinänsä järjettömiäkin riskejä päästäkseen tasoihin. Joskus siinä onnistutaan ja silloin riskinottajat nousevat sankareiksi. Toisaalta, jos vastustaja käyttää tilanteen hyväksi ja rokottaa, sillä ei ole juurikaan väliä: peli oli muutenkin menetetty. Etenkin pokerin rinkipeleissä tilanne on aivan toinen. Menetettävää on, ja paljon. Pokeri ei ole peli, joka loppuu siihen, kun sessio loppuu. Ketään ei kiinnosta montako sessiota joku on voittanut putkeen. Kukaan ei muista pelaajaa, joka on johtanut turnausta useana päivänä, mutta sitten pudonnut. Psykologisesti pokeri muistuttaa enemmän sotaa, kuin mitään joukkuepeliä. Taidoiltaan vastustajiaan parempikaan pelaaja ei menesty, jos hän liian usein tekee kaistapäisiä, tunnepohjaisia ratkaisuja.

Ota voitot sieltä, mistä ne ovat tullakseen

Usein kokemattoman pelaajan voittaessa suuren potin, hän alkaa suojella jo voitettuja pelimerkkejään tai rahojaan. Hänen pelinsä saattaa passivoitua, hän elää voiton tunteessa, eikä halua heti luopua siitä. Oli kyseessä sitten turnaus ai rahapöytä, tulisi hänen mieluummin käyttää tilannetta hyväkseen: etenkin vähän kokemattomampaan vastustajaan hänellä olisi psykologinen etu. Tällaisessa tilanteessa kokenut pelaaja aistii, että hänen vastustajansa on tyytyväinen tilanteeseensa ja käyttää tietoaan hyväkseen. Kokematon voitolla oleva pelaaja saattaa alitajuntaisesti ajatella, että hänellä on jo käynyt hyvä tuuri kerran, eikä hänen kannata lähteä ottamaan riskiä marginaalisiin tilanteisiin, kun on jo kerran voitolla. Taas kerran hän nousee itse oman voittavan pelinsä esteeksi. Huonoa tuuria ei pidä pelätä, mutta yhtä tärkeää on olla pelkäämättä hyvää tuuria. Voitot – raha tai pelimerkit – pitää ottaa sieltä, mistä ne helpoiten tulevat. Mahdollisuus voittaa kolme kertaa kolikonheitto peräkkäin on vain yksi kahdeksasta, mutta jos olet voittanut jo kahdesti, mahdollisuudet voittaa seuraava heitto, on puolet. Pienimpiä tasoja lukuunottamatta jyvät erotellaan akanoista juuri marginaalisissa tilanteissa, tilanteissa joihin paremmat pelaajat ajavat vastustajiaan tekemään virheitä.

Egosta

Moni voittava pelaaja etsii itselleen toistuvasti peliseuraa, joka on taidoiltaan häntä itseään huonompaa. Käytännössä ei sinänsä ole mitään vikaa ja taloudellisesti se on varmasti kannattavaa, mutta itse miellän, että joissain tilanteissa se ei ole optimaalisinta pitkällä aikavälillä. Voittaakseen mahdollisimman paljon pitkällä aikavälillä, on pelaajan kehityttävä pelaajana, ja se ei onnistu, jos ei koskaan pelaa parempiaan vastaan. Toki huonompiaankin vastaan kannattaa ja pitääkin pelata. Mikään urheilujoukkue ei menesty pelkästään pelaamalla: kaikki lähtee harjoittelusta. Pokerissakin voi helposti jämähtää pelaamaan vain sillä tasolla, missä tuntee hallitsevansa peliä ja muita vastustajia täydellisesti. Optimaalisempaa pitemmällä aikavälillä olisi antaa itselleen mahdollisuus harjoitella kovemmissa peleissä kovempia vastustajia vastaan. Tällaisessa "shotin ottamisessa" ei kannata antaa oman egonsa tulla oman pelinsä esteeksi. Jos ei heti pärjää kovemmissa peleissä se on vain merkki siitä, että harjoitusta tarvitaan lisää. Ei ole mitenkään häpeällistä tulla takaisin alemmalle tasolle hiomaan peliään, ottaakseen taas kohta "shottia" ylemmälle tasolle. Monet hyvät pelaajat, jotka ovat syystä tai toisesta jämähtäneet pelaamaan "liian matalalle tasolle" syyllistyvät usein ylimielisyyteen. Heidän taitotasonsa on keskimääräistä paljon parempaa ja he jäävät pitkällä aikavälillä voitolle, vaikka tekisivätkin toistuvia virheitä: virheitä, jotka johtuvat heidän ylimielisyydestään, virheitä, joihin he eivät sortuisi ylemmillä tasolla. Selvimmin tämä näkyy siinä, että pelaaja löysentää pre flop -peliäään liikaa, koska pitää itseään ylivertaisena post flop -pelaajana.

Optimaalisin peliaika

Monet vakavasti pokeriin suhtautuvat pelaajat, pelaavat peliä aikoina, jolloin pelit ovat keskimäärin optimaalisimmillaan. Kyseinen lähestymistapa on erittäin järkevä, mutta sitäkään ei kannata noudattaa orjallisesti. Jos itse ei ole pelikunnossa, ei pokeria kannata pelata. Mielipiteeni on hieman kärjistetty: toki voi olla syitä pelata, vaikka ei sattuisi itse olemaan parhaimmassa kunnossa, mutta mielestäni keskimääräisiä floppiprosentteja, keskimääräisiä potin kokoja, tai palkintopotteihin lisättyjä ylimääräisiä rahasummia tärkeämpää on se, miltä itsestä tuntuu. Aivan aloitteleva pelaaja ei välttämättä tunne, milloin pelaaminen tuntuu hyvältä: aloitteleva pelaaja saa jännityksensä uutuudenviehätyksestä. Vähän kauemmin pokeria pelanneena alkaa itse tuntemaan, milloin pelaaminen tuntuu hyvältä. Toisinaan olo on voittamaton. Vaikka ottaisi useasti ns. bad beatin, eli häviää potin, vaikka on laittanut rahansa pöytään suurena ennakkosuosikkina, ei omaa peliä pysäytä mikään. Jo session alussa tietää, että pitkällä aikavälillä tulee tekemään hyviä ratkaisuja. Toisinaan ajatukset ovat jossain muualla. Tunteet saavat järkeä enemmän painoarvoa. Tällöin monet huippupelaajatkin periaatteessa tietävät, että nyt ei ole sopivin aika pelata, mutta silti vaan jatkavat huonojen ratkaisujen tekemistä. Ihmisluonne on sellainen – periksiantamaton. Kyseisessäkään tilanteessa ei pitäisi antaa itsensä tulla oman pelin esteeksi, vaikka se tuntuisikin vaikealta. On tilanteita, joissa paras peliliike on sulkea tietokone tai kävellä pois pelipöydästä ja tehdä jotain muuta. Pitkällä aikavälillä tällaisessa tilanteessa se saattaa olla taloudellisessakin mielessä merkittävä ratkaisu. Asioita, jotka johtavat tilanteisiin, joissa pelikunto heikkenee ovat ilman muuta ainakin väsymys ja psyykkinen tila, jossa tunteet ovat jostain syystä pinnassa. Pokerissa pitkän aikavälin tulokseen ei vaikuta siihen käytetty aika, vaan aika suhteutettuna pelaamisen laatuun. Monissa muissa lajeissa aloitettu peli on pelattava loppuun. Pokerin rinkipeleissä tällaista pakkoa ei ole. Kuten jo sanottua, useimmissa peleissä häviöllä olevalla pelaajalla ei ole mitään hävittävää. Pokerissa häviöllä oleva pelaaja on alttiina
menettämään paljon.

Itseluottamuksesta

Pokeri on peli, jossa pelataan toista pelaajaa vastaan, toisen pelaajan mahdollisia aloituskäsivalikoimia ja panostuskaavoja vastaan. Se on paljon muutakin, kuin ne seitsemän korttia, joista paras käsi muodostetaan. Pokeri on siten erityisen herkkä laji. Laji, jossa etenkin korkeammille tasoille noustaessa erittäin marginaaliset asiat vaikuttavat siihen, ketkä ovat häviäjiä, ketkä voittajia. Pokerissa on erittäin tärkeää, ettei itse nouse oman menestyksensää esteeksi.
Itseluottamusta pitää olla, mutta se ei saa kääntyä ylimielisyydeksi. Vastustajiaan saa ja pitääkin kunnioittaa, mutta ei pelätä. Oikeastaan mitään ei pitäisi pelätä, ei huonoa eikä hyvää tuuria. Tärkeintä on että on sinut itsensä ja oman pelaamisensa kanssa. Uskomalla riittävästi itseensä, mutta samalla suhtautumalla itseensä kriittisesti, varmistaa, ettei ainakaan itse nouse oman kehityksensä esteeksi.

VilleK