Hovioikeuden päätös pokerioikeudenkäynnissä

Helsingin hovioikeus antoi päätöksensä ns. pokerioikeudenkäynnissä 10.4.2008. Hovioikeus harkitsi asiaa melko pitkään, sillä asia otettiin käsittelyyn jo 28.11.2007. Päätös onkin hyvin harkittu ja perusteltu.

Kaikki käräjäoikeudessa arpajaislain rikkomisesta tuomion saaneet seitsemän syytettyä valittivat hovioikeuteen. Valitusten sisältö vaihteli hieman:

Kahden syytetyn osalta valitus perustui siihen, että

  • pokeri on taitopeli
  • turnauksesta ei jäänyt järjestäjille mitään, eli se oli vastikkeeton
  • ko syytetyt osallistuivat vain kokouksen järjestelyihin, ja turnaus oli erillinen tilaisuus:

"Vastaaja 1 ja Vastaaja 7 ovat yhteisessä valituksessaan vaatineet, että syyte hylätään tai heidät ainakin jätetään rangaistukseen tuomitsematta ja että valtio velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeudessa kummankin osalta 1.680,55 eurolla korkoineen ja hovioikeudessa kummankin osalta 2.246,45 eurolla korkoineen.

Kysymyksessä oleva pokeripeli on taitopeli eikä pelin järjestämistä voitu pitää arpajaisina. Arpajaisrikoksen tunnusmerkistö ei ollut täyttynyt myöskään sen vuoksi, että osallistumisesta peliin ei ollut maksettu mitään vastiketta pelin toimeenpanijalle. Vastaaja 1 ja Vastaaja 7 olivat osallistuneet vain Suomen Pokerinpelaajat ry:n (jäljempänä yhdistys) kokouksen jäijestelyihin hankkimalla ruoka- ja juomatarjoilua. He eivät olleet osallistuneet millään tavoin pokeriturnaukseen tai sen järjestämiseen. Yhdistyksen kokous ja pelitilaisuus olivat olleet erillisiä tapahtumia eikä niitä voitu arvioida yhtenä kokonaisuutena. Pelkkää ruoka- ja juomatarjoilun järjestämistä ei muutenkaan voitu katsoa arpajaisten toimeenpanemiseksi. Vastaajien 1 ja 7 toiminnan moitittavuus on joka tapauksessa niin vähäistä, että heidät tuli jättää rangaistukseen tuomitsematta."

Neljän syytetyn valitus perustui siihen, että

  • pokeri on taitopeli
  • turnauksesta ei jäänyt järjestäjille mitään, eli se oli vastikkeeton
  • vaikka syytetyt olisivatkin syyllistyneet arpajaislain rikkomiseen, he olivat toimineet hyvässä uskossa, eikä heitä tule sen takia rangaista

"Vastaajat 2, 3, 4 ja 5 ovat yhteisessä valituksessaan vaatineet, että syyte hylätään ja heidät vapautetaan korvausvelvollisuudesta valtiolle ja että valtio velvoitetaan korvaamaan Vastaajien 4 ja 5 oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa
kummankin osalta 3.294 eurolla korkoineen ja hovioikeudessa kummankin osalta 1.098 eurolla korkoineen sekä vastaajien 2 ja 3 oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa kummankin osalta 1.098 eurolla korkoineen.

Kysymyksessä olevaa pokeripeliä pelattiin tumausmuodossa ja siinä suoritettiin useita jakoja. Turnauskilpailua kokonaisuutena arvioiden pehin kuluessa kaikilla pelaajilla on tilastollisesti sama määrä huonoja ja hyviä kortteja, jolloin korttien jakautumisen sattumanvaraisuus yhden yksittäisen jaon osalta eliminoitui. Pelissä on kysymys siitä, kuka pelaajista osasi parhaiten menestyä kussakin yksittäisessä pelitilanteessa ja myöskin kokonaisuutena. Pelin säännöt huomioon ottaen kysymyksessä on taitopeli eikä pelin järjestämistä siten voitu pitää arpajaisina; Arpajaisrikoksen tunnusmerkistö ei täyttynyt myöskään sen vuoksi, että osallistumisesta peliin ei ollut maksettu mitään vastiketta pelin toimeenpanijalle. Pokeriturnaus on aloitettu vasta yhdistyksen kokouksen päätyttyä eivätkä kaikki kokoukseen osallistuneet olleet osallistuneet turnaukseen. Tilaisuuden sponsorointi on koskenut vain yhdistyksen kokousta eikä liittynyt mihlään tavalla pokeriturnaukseen. Yhdistyksen kokous ja pokeriturnaus olivat siten olleet erillisiä tapahtumia eikä niitä voitu arvioida yhtenä kokonaisuutena.

Rikosoikeudellisena lähtökohtana tuli pitää sitä, että rangaistussäännöksiä on tulkittava suppeasti. Legaliteettiperiaatteen mukaisesti rangaistussäännösten tulisi olla sehkeitä ja kaikkien ymmärrettäviä. Mikäli katsotaan, että kyseessä olikin vastikkeellinen onnenpeli, ovat valittajat siinä tapauksessa erehtyneet vilpittömästi. Rikoslain yleisten oppien mukaisesti erehdys tämänkaltaisessa tilanteessa poistaa teon rangaistavuuden."

Vastaaja 6 vetosi valituksessaan siihen, että

  • Käräjäoikeuden käsittelyn aikana teonkuvausta on muutettu ja menty sen ulkopuolelle
  • Pokeri on taitopeli

"Vastaaja 6 on vaatinut, että syyte hylätään ja valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeudessa 6.080,23 eurolla ja hovioikeudessa 4.514 eurolla, molemmat määrät korkoineen.

Syytteen teonkuvaus on yksilöimätön eikä syytteestä ihmennyt, millä perusteella kysymyksessä olevaa pokeripeliä oli pidettävä sattumaan perustuvana pelinä. Syytteen teonkuvausta on muutettu vielä istuntokäsittelyssä ja syyksilukemisessa on menty syytteen teonkuvauksen ulkopuolelle.

Kysymyksessä olevaa pokeripeliä pelattiin tumauksena ja voitto turnauksessa saavutettiin useiden jakojen ja pelien jälkeen. Voitto pelissä ei siten perustunut sattumaan vaan pelaajan taitoon. Kysymyksessä on taitopeli, jonka järjestämistä ei voitu pitää arpajaisten toimittamisena."

Syyttäjä kiisti vastauksessaan kaikki valitusperusteet todeten, että

  • 50 euron osallistumismaksua on pidettävä vastikkeena
  • Vaikka pokerissa taidolla kiistatta on merkitystä, on myös sattumalla osuutensa
  • Yhdistyksen hallitus vastasi turnauksen järjestelyistä, se pidettiin samassa paikassa kuin kokous, siihen osallistui samoja henkilöitä, se oli ajallisesti riippuvainen kokouksesta ja sitä oli mainostettu kokouksen yhteydessä, joten sitä oli pidettävä samana tilaisuutena
  • Syyte on laadittu normaalisti ja sitä on käräjäoikeuden suostumuksella täsmennetty, ja täsmennetty syyte on jaettu kirjallisena syytetyille

"Pokeriturnaukseen osallistuminen on edellyttänyt pelaajilta 50 euron suurujsta osallistumismaksua. Osallistumismaksua on pidettävä arpajaislain 2 § :ssä tarkoitettuna vastikkeena riippumatta siitä, koituuko maksusta yhdistykselle taloudellista hyötyä. Vaikka kysymyksessä olevassa pokeripelissä myös taidolla on riidattomasti merkitystä, voitto pelissä perustui aina myös osin sattumaan, jolloin arpajaisrikoksen tunnusmerkistö myös tältä osin täyttyi. Yhdistyksen kokousta ja pokeriturnausta on mainostettu yhtenä kokonaisuutena eikä tilaisuuksia ollut mitenkään eroteltu toisistaan, vaan ne on pidetty samassa ravintolassa ja niihin on osallistunut samoja henkilöitä. Myös ajallisesti pokeriturnaus on ollut riippuvainen yhdistyksen kokouksen kestosta. Yhdistyksen koko hallitus on vastuussa yhdistyksen nimissä järjestetyn pokeriturnauksen järjestämisestä, minkä lisäksi syytetyt olivat osallistuneet eri tavoin tilaisuuden järjestämiseen.

Syyte on laadittu normaalin syyttäjätavan mukaisesti ja asia on esitelty laajemmin käräjäoikeuden istunnossa asiaesittelyn yhteydessä. Syytettä on täsmennetty ennen pääkäsittelyn alkamista käräjäoikeuden suostumuksella ja täsmennetty teonkuvaus on jaettu kirjallisessa muodossa sekä tuomioistuimen jäsenille että syytetyille."

Syytetyt esittivät erilaisia todisteita sen puolesta, että pokeri on taitopeli. Todisteina käytettiin mm. tanskalaisen alioikeuden viimekesäistä päätöstä, kirjallisuutta, videomateriaalia ja Hendon Mobin sivustoa. Todistajina kuultiin Janne Kaukosta, Jukka Kaivoluotoa ja Jorma Vuoksenmaata.

"Asianosaiset ovat vedonneet käräjäoikeuden tuomiosta ilmeneviin kirjallisiin todisteisiin. Vastaajat 2, 3, 4 ja 5 ovat lisäksi vedonneet hovioikeudessa uusina kirjallisina todisteina pöytäkirjasta ilmenevin tavoin tanskalaisen paikallistuomioistuimen Retten i Lungby päätökseen 13.7.2007 ja sen suomenkieliseen käännökseen, Pasi Ojalan kirjaan 'Kasinopelit', edellä mainitun kirjan kustantajan Readme.fi:n kahteen mainokseen, tulosteisiin The Hendon Mob -nimiseltä internet-sivustolta sekä videotallenteeseen World Poker Open WPT -turnauksesta.

Hovioikeuden pääkäsittelyssä on kuultu todistelutarkoituksessa vastaajia sekä todistajina Janne Kaukosta, Jukka Kaivoluotoa sekä Jorma Vuoksenmaata."

Ratkaisussaan hovioikeus toteaa ensinnäkin, että vastaajan 6 väite tuonkuvauksen muuttamisesta ja sen ulkopuolelle menemisestä on perusteeton:

"Hovioikeus toteaa, että syytteen teonkuvaus on asianmukaisesti yksilöity eikä käräjäoikeus ole tuomiossa mennyt syytteen teonkuvauksen ulkopuolelle. Vastaajan 6 näistä seikoista esittämä väite hylätään aiheettomana."

Tämän jälkeen hovioikeus ottaa kantaa pääasioihin, eli kokouksen ja turnauksen erillisyyteen, pokerin taitopeliluonteeseen ja turnauksen vastikkeettomuuteen. Turnausta ja kokousta pidettiin yhtenä tilaisuutena, pääosin syyttäjän esittämien perusteiden mukaisesti.

Pokerin taitopeliluonteesta oikeus toteaa, että on kiistatonta, että taidolla on merkitystä, mutta myös sattuma vaikuttaa lopputulokseen.

Vastikkeellisuudesta hovioikeus toteaa, että osallistumaksua on pidettävä vastikkeena. Oleellisin perustelu on, että hallituksen esitys sisälsi sanamuodon "varojen hankkimiseksi", joka olisi sulkenut sellaiset arpajaiset, joista järjestäjille ei jää mitään pois arpajaislain piiristä. Hallintovaliokunnan lausunnon perusteella sanamuoto jätettiin pois lopullisesta laista juuri siksi, että tällaisetkin arpajaiset ovat arpajaislain piirissä.

Näin ollen hovioikeus toteaa, että arpajaislakia on rikottu.

"Käräjäoikeuden tuomiossa selostetut tapahtumatiedot ovat riidattomat lukuun ottamatta kysymystä siitä, ovatko 4.3.2005 ja 16.4.2005 järjestettyjen yhdistyksen kokousten jälkeen pidetyt pokeriturnaukset olleet kokouksista erillisiä tilaisuuksia. Asiassa on näin ollen kysymys pääosin oikeudellisesta arvioinnista eli siitä, toteuttaako vastaajien menettely arpajaisrikoksen tunnusmerkistön. Tunnusmerkistötekijöiden toteutumisen arvioiminen perustuu kuitenkin osin myös näytön arviointiin sen kysymyksen osalta, onko kysymyksessä olevaa pokeripelin muotoa pidettävä taitopelinä, johon arpajaislain säännökset eivät sovellu.

Yhdistysten kokousten ja pokeriturnausten väitetty erillisyys

Vastaajat ovat yhdensuuntaisesti kertoneet, että kokoukset ja pelitilaisuudet on pidetty saman ravintolan eri tiloissa siten, että turnaukset on aloitettu kokousten päätyttyä ja että ulkomaisen sponsorin kustantamaa tarjoilua on ollut ainoastaan kokouksissa mutta ei niiden jälkeisissä pelitilaisuuksissa. Syyttäjän kirjallisena todisteena esittämän www.pokeritieto.fi internetsivuilla julkaistun 8.4.2005 päivätyn yhdistyksen hallituksen kokouskutsun mukaan 16.4.2005 pidetyssä yhdistyksen varsinaisessa perustamiskokouksessa on ollut tarkoitus esitellä ja hyväksyä hallituksen laatimat yhdistyksen säännöt, minkä lisäksi kutsun mukaan 'perustamiskokouksen jälkeen pelataan 50 EUR No Limit turnaus, johon mahtuu enimmillään 40 pelaajaa. Turnaukseen voi ilmoittautua paikan päällä. Tapahtuman yhteydessä järjestetään mahdollisesti muutakin pelitoimintaa, tästä tiedotetaan paikan päällä tarkemmin.' 16.4.2005 pidetystä pokeriturnauksesta on ilmoitettu kokouskutsussa, minkä lisäksi turnaus samoin kuin 4.3.2005 pelattu turnaus on järjestetty kokouksen yhteydessä samassa ravintolassa kuin missä kokous on pidetty. Hovioikeus sen vuoksi katsoo kuten käräjäoikeuskin, että yhdistyksen kokoukset ja pokeritumaukset ovat olleet samaa tilaisuutta.

Arpajaisrikoksen tunnusmerkistön toteutuminen

Rikoslain 17 luvun 16a §:n mukaan se, joka toimeenpanee arpajaiset ilman arpajaislaissa tarkoitettua lupaa, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, arpajaisrikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Lainkohdassa tarkoitetut arpajaiset on määritelty arpajaislain 2 § :ssä. Arpajaisilla tarkoitetaan sen mukaan toimintaa, johon osallistutaan vastiketta vastaan ja jossa osallistuja voi saada kokonaan tai osittain sattumaan perustuvan rahanarvoisen voiton. Vastikkeena ei pidetä osallistumisilmoituksesta arpajaisiin osallistuvalle koituvia posti-, paikallis- tai kaukopuhelumaksuja taikka vastaavia kuluja, jotka eivät tule arpajaisten toimeenpanijan hyväksi. Arpajaislain 3 §:n 1 momentin 5 kohdassa arpajaisten yhdeksi toimeenpanomuodoksi on määritelty kasinopelit, joilla tarkoitetaan muiden ohella korttipelejä, joita pelaamalla voi voittaa rahaa. Riidatonta on, että kysymyksessä olevissa pokeriturnauksissa on voinut saada rahanarvoisen voiton, joten tämä tunnusmerkistötekijä täyttyy. Tunnusmerkistötekijöistä jää arvioitavaksi siten se, onko peliin osallistuminen ollut vastikkeellista ja se, onko voitto pelissä perustunut ainakin osittain sattumaan.

Arvioitaessa sitä, onko voitto pelissä perustunut ainakin osittain sattumaan, hovioikeus toteaa, että syyttäjäkään ei ole kiistänyt taidon merkitystä kysymyksessä olevassa pokeripelissä. Syyttäjä on kuitenkin väittänyt pelin olevan ainakin osittain sattumaan perustuva. Todistajat Kaukonen ja Kaivoluoto ovat katsoneet, että taidolla on pelissä merkitystä, mutta pitäneet peliä kuitenkin ainakin osittain sattumaan perustuvana sillä perusteella, että kortit jakautuvat pelaajille sattumanvaraisesti. Todistaja Vuoksenmaa on puolestaan katsonut, että kysymyksessä oleva peli on taitopeli, vaikka yksittäisessä jaossa kortit jakaantuvatkin sattumanvaraisesti. Vuoksenmaan mukaan sattumanvaraisuus kuitenkin poistuu pelattaessa useita pelejä pitkässä sarjassa. Sattumalla on Vuoksenmaan mukaan aina merkitystä, myöskin taitopeleinä pidettävissä peleissä. Vuoksenmaa on kuitenkin pitänyt kysymyksessä olevaa peliä erilaisista pokeripeleistä vähiten sattumaan perustuvana. Vastaajat todistelutarkoituksessa kuultuina ja heistä erityisesti vastaaja 4 ovat kertoneet taidon merkityksestä pelissä, minkä lisäksi taidon merkityksestä on esitetty useita kirjallisia todisteita.

Taidon merkitys kysymyksessä olevassa turnauksena pelattavassa pokeripelin muodossa on tullut asiassa selvitetyksi ja sitä voidaan pitää riidattomana. Vaikka sattuman merkityksen on useiden pelien sarjassa osoitettu vähenevän ja taidon merkityksen lisääntyvän, hovioikeus kuitenkin katsoo, että korttien sattumanvaraisen jakaantumisen vuoksi taitavinkaan pelaaja ei voi kokonaan sulkea pois sattuman mahdollisuuutta. Sen vuoksi voittaminen kysymyksessä olevassa pelissä perustuu ainakin osaksi myös sattumaan. Näin ollen myös tämä arpajaisrikoksen tunnusmerkistötekijä toteutuu.

Toinen riidanalainen tunnusmerkistötekijä on peliin osallistumisen vastikkeellisuus. Tältä osin myöskin käräjäoikeuden tuomiossa selostetut tapahtumatiedot ovat pääosiltaan riidattomat. Riidatonta on, että pokeriturnaukseen osallistuminen on edellyttänyt 50 euron suuruista osallistumismaksua. Tämä maksu ei ole tullut yhdistyksen hyväksi, vaan maksuista on kerätty turnauksen parhaiden pelaajien kesken jaettava niin sanottu palkintopotti, jolloin osallistumismaksuina kerätyt rahat ovat palautuneet turnauksen parhaille pelaajille tietyn ennalta sovitun jakoperusteen mukaisesti. Riidanalaista on se, onko tällaista vastiketta, joka ei ole tullut pelin toimeenpanijan hyväksi, pidettävä arpajaislain 2 § :ssä tarkoitettuna vastikkeena.

Arpajaislain 2 §:n 1 momenttia koskevan hallituksen esityksen (HE 197/1999 vp, s. 60) mukaisen arpajaisten määritelmän mukaan arpajaisilla tarkoitettaisiin varojen hankkimiseksi harjoitettua toimintaa, johon osallistutaan vastiketta vastaan ja jossa osallistuja voi saada kokonaan tai osittain sattumaan perustuvan rahanarvoisen voiton. Hallintovaliokunta on lakiehdotuksesta antamassaan lausunnossa (HaVM 10/2001 vp, s. 11) esittänyt ilmaisun 'varojen hankkimiseksi harjoitettua' poistamista lakiehdotuksesta perustellen kantaansa sillä, että kyseinen ilmaisu rajaisi lain soveltamisalan ulkopuolelle arpajaiset, joita ei toimeenpanna varojen hankkimiseksi. Tällöin valiokunnan mukaan 'kuka tahansa voisi järjestää arpajaiset, joilla ei pyritä hankkimaan voittoa, vaan kattamaan ainoastaan arpajaisvoittojen hankkimisesta aiheutuvat kulut'. Ilmaisu 'varojen hankkimiseksi harjoitettu' on sittemmin valiokunnan mietinnön mukaisesti poistettu eikä sitä ole voimassa olevassa arpajaislain 2 §:n 1 momentissa. Arpajaislain 2 §:n 1 momentin sanamuoto ja edellä selostettu lainvalmisteluaineisto huomioon ottaen hovioikeus katsoo, että käsillä olevassa asiassa pelaajilta perittyä 50 euron suuruista osallistumismaksua on pidettävä arpajaislain 2 §:n 1 momentissa tarkoitettuna vastikkeena. Näin ollen tämäkin arpajaisrikoksen tunnusmerkistötekijä toteutuu.

Yhteenvetona hovioikeus siten toteaa, että syytteessä kerrotut pelitilaisuudet toteuttavat arpajaislain 2 §:n 1 momentissa tarkoitettujen luvanvaraisten arpajaisten tunnusmerkistön."

Lopuksi hovioikeus pohtii rikosoikeudellista vastuuta, ja toteaa, että syytetyillä on ollut painavat perusteet pitää pokeria taitopelinä ja turnausta vastikkeettomana, joten heidän voidaan katsoa toimineen vilpittömässä mielessä, ja siksi heitä ei voida tuomita arpajaisrikoksesta.

"Yhdistyslain 16 ja 17 §:ien mukaan päätösvalta yhdistyksessä kuuluu sen jäsenille ja jäsenet käyttävät päätösvaltaansa yhdistyksen kokouksessa. Yhdistyksen hallituksen tehtävänä puolestaan on sanotun lain 35 § n 1 momentin mukaan hoitaa yhdistyksen asioita yhdistyksen päätösten mukaan ja edustaa yhdistystä. Hovioikeus katsoo kuten käräjäoikeuskin, etta vastaajat ovat yhdistyksen hallituksen jäsenyytensä perusteella sekä kaikki vastaajat lisäksi käräjäoikeuden tuomiossa selostettujen, 4.3.2005 ja 16.4.2005 järjestettyjen pokeriturnausten toteuttamiseen liittyneiden toimiensa perusteella vastuussa näiden turnausten järjestämisestä. Näin ollen he ovat 4.3.2005 ja 16.4.2005 ilman viranomaisen antamaa lupaa toimeenpanneet arpajaislain 2 §:n 1 momentissa tarkoitetut arpajaiset.

Arpajaisrikos on vain tahallisena rangaistava, jolloin tahallisuuden tulee kattaa kaikki rikostunnusmerkistön osat. Jos tekijä ei teon hetkellä ole selvillä kaikkien niiden seikkojen käsilläolosta, joita rikoksen tunnusmerkistön toteutuminen edellyttää, tai jos hän erehtyy sellaisesta seikasta, teko ei ole tahallinen. Tekijä voi rikoslain 4 luvun 2 §:n nojalla olla rangaistusvastuusta vapaa myös silloin, jos hän erehtyy pitämään menettelyään sallittuna ja jos erehtymistä on lainkohdassa tarkoitettujen erityisten seikkojen vuoksi pidettävä ilmeisen anteeksiannettavana. Kuten lainvalmisteluasiakirjoissa (HE 6/1997 vp, s. 140 sekä PeVL 23/2000 vp, s. 2) on todettu, käytännössä voi olla joskus vaikeata erottaa, perustuuko voitto pelissä sattumaan ja onko kysymyksessä onnenpeli vai taitopeli. Syytteessä tarkoitetut pelitilaisuudet ovat olleet osa yhdistyksen kokousta, johon on kokoontunut pokerin harrastajia tarkoituksenaan perustaa yhdistys edistämään pokerin harrastusta Suomessa ja tekemään tunnetuksi pokeria taitopelinä. Vastaajista 2, 3, 4, 5 ja 6 ovat tai ovat olleet pokerin pelaamisen ammattilaisia taikka puoliammattilaisia hankkien pokerin pelaamisella ainakin osan toimeentulostaan. Taidon merkitys pelissä huomioon ottaen vastaajat ovat voineet perustellusti pitää kysymyksessä olevaa pokeripeliä taitopelinä, joka ei kuulu arpajaislain soveltamisalan piiriin ja jonka toimeenpaneminen siten ei edellytä viranomaisen lupaa. Samoin vastaajat ovat huomioon ottaen arpajaislain 2 §:n 1 momentissa vastikkeen määritelmän ulkopuolelle rajatut erinäiset kulut ja maksut, perustellusti voineet olla siinä käsityksessä, että osallistumismaksu, joka ei ole tullut pelin toimeenpanijan hyväksi vaan josta yhdessä muiden osallistumismaksujen kanssa on kerätty parhaiden pelaajien kesken jaettava palkintosumma, ei ole arpajaislain 2 §:n 1 momentissa tarkoitettua vastiketta. Koska vastaajien voidaan näin ollen katsoa erehtyneen rikostunnusmerkistöön kuuluvien seikkojen suhteen, heidän menettelyään ei ole luettava heille syyksi tahallisena rikoksena. Syyte on sen vuoksi kaikkien vastaajien osalta hylättävä, vastaajat on vapautettava korvaamasta valtiolle todistelukustannukset käräjäoikeudessa sekä heidän kohtuulliset oikeudenkäyntikulunsa asiassa on korvattava valtion varoista."