Jeff Hwang: Advanced Pot-Limit Omaha

Jeff Hwang: Advanced Pot-Limit Omaha Volume I: Small Ball and Short-Handed Play

Jeff Hwang opetti edellisessä kirjassaan, kuinka pelataan ns. hyvää kyyläomahaa. Uudessa kirjassaan hän menee pidemmälle, ja esittelee mahdollisuuksia pelata löysemmin, kuin hän ”Pot-Limit Omaha Poker: The Big Play Strategyssa” opetti. Tarkoituksena on, että opitaan kuinka lyhytkätisissä poteissa pitäisi pelata. Huomattavaa on, että Hwang tarkoittaa lyhytkätisellä pottia, jossa on flopin jälkeen mukana vähän pelaajia riippumatta siitä, kuinka paljon heitä oli ennen floppia. Koko kirjan johtolanka on, että positiosta pitää varastaa paljon pieniä potteja.

Kirja on jaettu kymmeneen osaan. Osat I-V kehittävät peliä kronologisessa järjestyksessä päätyen kappaleeseen VI, jossa kootaan lyhytkätinen pelin opetukset enimmäkseen esimerkkikäsien muodossa. Osat VII-X ovat itsenäisiä kappaleita.

Osa I esittelee flouttaamista. Flouttaaminen tarkoittaa sitä, että maksetaan yksi lyönti sinänsä riittämättömällä kädellä tarkoituksena viedä potti myöhemmin omalla lyönnillä. Nettiomahaa flouttaamisen esittely ei mullista. Pottiomahassa on floatattu jo iät ja ajat. Näin hyvää esitystä, siitä kuinka sen voi tehdä, en kirjoitettuna ole aiemmin nähnyt. Ainoa mikä esityksessä pelottaa on, että Hwangin esimerkeissä aina se onnistuu. Peli ei ole ihan niin yksinkertaista, että buttonista voi aina pelata yhtä reissaajaa vastaan lähes kaikki kädet, ja sitten floatata tämän.

Osa II esittelee useita pottiomahan ”edistyneitä”käsitteitä. Tärkein asia kappaleessa on, että flopin jälkeinen peli sanelee preflopstrategian. Eli pelaajalla pitää olla paketti kasassa. Tärkeä käsite on myös potin suhde stäkkiin. Pikkustäkki survotaan keskelle, jos on flopista jotain sinnepäin ja ison likoon laittaminen vaatii parempa kättä. Tästä voi helposti todeta, että niin tietysti, mutta käsite ei missään nimessä ole kaikille pelaajille selvä.

Asia johon minäkään en ole aiemmin juuri kiinnittänyt huomiota on ”pivot card”. Tällä Hwang tarkoittaa korttia, joka täyttää aukon lähtökädessä mahdollistaen takaoven wrapin. Jos kädessä on QJ98, ja flopissa kymppi ja kaksi pientä korttia, niin suora tulee 14,3 prosenttia kerroista. Minun perstuntuma-arvaukseni olisi mennyt reippaasti alle tämän. Oletan hävinneeni tämän puuttuvan oddsitietämyksen takia kymmeniätuhansia 12 vuoden kuluessa. Toivottavasti koskaan ei ole liian vanha oppiakseen jotain uutta.

Osassa kolme käsitellään checkreissaamista, bluffireissaamista, sököttämistä ja maksamista, 3-bettaamista, riverin valuelyöntejä (=lyöntejä, joissa tarkoitus saada maksu), bluffaamista ja bluffien kiinniottamista. Kaikki ovat tärkeitä aiheita. Vaikka en aivan kaikesta ole aivan samaa mieltä, on Hwangin esitys näistäkin hyvää.

Osa neljä esittelee Hwangin ”Small-Ball” lähestymistapaa lyhytkätisiin potteihin. Tämä tarkoittaa, että kaikenlaisilla käsillä voi pelata paljon lyhytkätisiä potteja positiosta ilman preflopreissaamista. Perusteena se, että mikään käsi ei helposti osu floppiin kunnolla. Tämän kappaleen olisi puolestani saanut jättää kirjoittamatta. Tämä on ollut minun lähestymistapani jo pitkään. Minusta on ollut hauskaa pelata pienivarianssista peliä, jossa voitetaan kuitenkin iso osa pelatuista poteista.

Kappale loppuu lisäykseen preflopreissaamisesta, jonka minä myös allekirjoitan. Eli myytti: :Preflopaloitteen pitäminen on erittäin tärkeää PLO:ssa. Ja totuus: Positioetu jättää varjoonsa preflopaloitteen syvien stäkkien pelissä. Tätäkään ei olisi mitenkään välttämätöntä minun vastustajilleni saarnata.

Osa V on sitten kuuluisasta 3-bettaamisesta. Siinä esitellään useita eri tapoja 3-betata preflop kannattavasti tai ainakin kannattavuutta tavoittelevasti. Ehdottomasti paras esitys aiheesta, mitä olen lukenut.

Minä olen Hwangin linjoilla aiheessa, eli pelaan mielelläni pieniä potteja. Hwang kertoo kolme motivaatiota 3-bettaamiselle:
1. Koska se on kivaa.
2. Preflopreissaajan eristäminen.
3. Potin koon kasvattaminen.

Minun motiivini rereissata ennen floppia on useimmiten kaksi. Välillä vaikuttaa siltä, että iloisilla 3-bettaajilla kovin usein peruste on yksi.

Osa VI on 128 Hwangin pelaamaa kättä, joissa käytetään hänen kirjassa aiemmin opettamia konsteja. Kädet eivät välttämättä ole poimitut niiden opetusarvon takia, vaan siksi, että juuri ne on satuttu muistamaan. Esimerkeissä huomattavaa on, että Hwang onnistuu ostamaan potin melkein aina, kun yrittää. Bluffaaminen pottiomahassa ei suju aivan noin helposti, kuin se kirjassa esitetään.

Osa VII on pakollinen bankrollvaadekappale. Harvasta näin turhasta aiheesta on kirjoitettu niin paljon. Mainitaan nyt kuitenkin esimerkkinä PLO 5/10 kassavaade, joka Hwangin mukaan on 60-80K. Epäilen, että aika moni ammattilainen painaa hiukka pienemmällä kassalla. Ja sitten vielä pidetään mielessä, että tappiollisen pelaajan bankrollvaade on ääretön.

Osat VIII-IX ovat sitten lisää Hwangin filosofointia ja X vielä lisää pelattuja käsiä.

Tämä kirja on hyvä, joskin lukijoilleen erittäin vaarallinen kirja. Jos pottiomahauransa aloittaa flouttaamisen opiskelulla, niin bankrollvaade on kohtuullisen korkea. Tämä kirja saattaa vielä hyvin monen pelurin pakan sekaisin. Liikemiehille kirja pitäisi määrätä pakkolukemiseksi ja sitten vain flouttailemaan. Peliin analyyttisesti suhtautuvilta sen voisi kieltää lähinnä siksi, etteivät pelit nyt enää paljon kovenisi pikkutasoilla.

Lisäksi mielestäni flouttaamisen kulta-ajat olivat ohi jo ennen kuin Hwang aloitti sen. Reippaat preflopreissuttelijat tänä päivänä lyövät jatkolyönnin flopista, ja sitten checkreissaavat Hwangeja turnista varsin rutiininomaisesti. Tämä onkin oiva tapa puolustaututa paatuneita flouttaajia vastaan. Ehkä Hwang kertoo siitä seuraavassa kirjassaan, joka pitäisi tulla vielä tänä syksynä ulos.

Dimat Enterprises Inc 2009
Pehmeäkantinen 544 sivua

Aki Pyysing

P.S. Card Player Suomi on kääntänyt Hwangin kirjaa ansiokkaasti suomeksi.

Voit kommentoida kirjoitusta foorumin kommenttiketjussa.