Jorma Vuoksenmaa: Pokeri – onnenpeli vai taitopeli?

Tämän viikon tiistaina pidetyssä pokerioikeudenkäynnissä puolustus kuuli todistajana taitopeliasiantuntija Jorma Vuoksenmaata. Pokeritieto sai Vuoksenmaalta luvan julkaista hänen antamansa lausunnon aiheesta.

Pokeri: onnenpeli vai taitopeli ?

Kaikissa peleissä ja kilpailuissa on onnella jonkinlainen osuus lopputulokseen. Onnen – tai satunnaisuuden – vaikutusmäärä vaihtelee. Jos onnen vaikutus pelin lopputulokseen on suuri, vaatii paremmuuden tai taitoedun osoittaminen pidemmän kilpailujakson kuin lajeissa, missä onnen vaikutus on pieni.

Vähiten satunnaisuutta on yksinkertaisissa fyysisissä lajeissa kuten keihäänheitossa tai absoluuttista älykkyyttä mittaavissa lajeissa kuten shakki. Silti jopa näissä lajeissa on pieni osuus onnea. Shakissakin suurmestari saattaa valita kahdesta yhtä lupaavalta vaikuttavasta siirrosta toisen jatkon sattumanvaraisesti. Keihäänheitossa esimerkiksi tuuli tai askeleitten osuminen oikein viivalle heittohetkellä on paljolti satunnaista.

Satunnaistekijöitten madaltamiseksi sopivalle tasolle kilpailijat heittävät kuusi kertaa ja shakin maailmanmestaruuteen vaaditaan useampi kuin yksi voitto. Jos shakissa tai keihäänheitossa ei olisi satunnaisuutta, riittäisi parhaan, väistämättä ja jatkuvasti paremmaksi osoittautuvan selvittämiseksi pelkästään yksi heitto tai shakkiottelu.

Hyvä esimerkki taitolajista, missä onnella on vaikutusta, on tikanheitto.

Kilpatikanheittäjän taito on, että hän saa nuolen osumaan muita useammin keskimäärin muita lähemmäksi toivottua ihanneosumakohtaa. Hajonta hänen heittämissään tikoissa on pienempää toivotun maalin ympärillä kuin mitä on harrastelijan heittämissä tikoissa. Vaikka harrastaja saattaa yksittäisellä heitolla osua häränsilmään ja vaikka mestariheittäjän tietty heitto saattaa juuri valitulla kerralla lipsahtaa kolmen senttimetrin päähän toivotusta maalista, on tikanheitto epäilemättä taitolaji, koska suoritusta toistettaessa onnen osuus katoaa.

Niinikään perinteisissä palloilulajeissa onnen osuus vaihtelee. Koripallossa on vähemmän satunnaisuutta kuin jääkiekossa. Jalkapallo on näitä kahta sattumanvaraisempi peli.

Jalkapallossa syntyy maalitilanteita vähemmän kuin koripallossa. Jokainen mahdollisuus tehdä maaleja on satunnaiskoe, missä onnistumisen todennäköisyys vaihtelee. Paremmin pelaava joukkue hankkii enemmän maalintekopaikkoja ja hyödyntää ne paremmin kuin heikompi vastustajansa, mutta jos onni on jalkapallojoukkuetta vastaan, joutuu valmentaja toistamaan viikottain lehdistä luettavan lausunnon: ”olimme parempia, mutta hävisimme, koska pallo ei pomppinut meille”.

Satunnaistekijät selittävät sen, miksi jalkapallon kerrasta poikki-ajatuksella pelattavissa Cup-turnauksissa eri joukkueet ja ns. huonommat joukkueet päihittävät usein kansalliset huippujoukkueet, joiden ylivoima pääsee oikeuksiinsa sarjamuotoisissa turnauksissa, missä satunnaisuuden vaikutus jää pienemmäksi.

Esimerkiksi monesti ei-satunnaisiksi mielletyt tietokilpailut ovat itse asiassa varsin satunnaisia, monessa mielessä arpajaisin verrattavia satunnaiskokeita.

Jokaisella tietokilpailun osaottajalla on tietty määrä tietoa – toisilla enemmän, toisilla vähemmän. On todennäköisempää, että satunnainen kysymys osuus laajemman tietomäärän hallitsevan kilpailijan tietokenttään, kun että pelkästään yhteen asiaan huterasti perehtynyt sattuisi saamaan kysymyksen juuri osaamaansa asiaan. Silti tämä on mahdollista, ja siksi tietokilpailujen satunnaisuutta vähennetään kysymysten määrää lisäämällä, vaikka onnen vaikutus jääkin suureksi esimerkiksi TV:ssä pelattavissa, kerrasta poikki-luonteisissa visailuissa.

On ymmärrettävää, että asiaa tarkemmin ajattelematta Pokerin luokittelee helposti samaan kastiin kuin puhtaasti satunnaiset korttipelit, kuten Baccarat, tai kasinopelit, kuten ruletti.

Peleistä Pokerissa onnen osuus on suurempi kuin Shakissa mutta pienempi kuin Backgammonissa. Taitoasteeltaan ja onnen osuudeltaan turnauspokeri on hyvin lähellä kilpailubridgeä.

Myös taitomittari – pelin aikana tehtävien päätösten viisaus – on hyvin samankaltainen Pokerissa ja kilpailubridgessä. Molemmissa jaetut kortit ovat satunnaisia. Silti ne voi pelata viisaimmalla mahdollisella tavalla pelin aikana saatavan vajavaisen informaation ( korotukset pokerissa, tarjoussarja bridgessä) perusteella.

Pokeritaito koostuu seuraavista asioista:

1) Matemaattinen taito: kyky arvioida, muistaa ja laskea matemaattisia todennäköisyyksiä eri tilanteissa,
2) Analyyttinen taito: kyky päätellä vastustajan hallussa olevat kortit hänen aikaisemmin tekemiensä korotusten ja nähtyjen korttien perusteella.
3) Peliteoreettinen taito: kyky optimoida oma toiminta vastustajan oletettavaan toimintaan nähden ihanteelliseksi.
4) Ihmistuntemus: kyky oppia vastustajan ajattelun lainalaisuudet ja kyky hyödyntää tätä tietoutta.
5) Psykologiset ominaisuudet: kyky pysyä tasapainoisena ja optimaalista pelitapaa toteuttavana riippumatta aikaisemmasta menestyksestä.
6) Elekielen hallinta ja hyväksikäyttö: kyky aistia vastustajan elekielen perusteella hänen mielentilaansa ja sitä kautta ajatuksia hänen korteistaan ja pelitilanteesta. Vastaavasti kyky hallita oma elekieli siten, etteivät vastustajat saa edellä kuvattua informaatiota.
7) Riskinhallinta: kyky käyttää hallussa olevaa pääomaa tai turnauspokerissa kilpailumerkkejä siten, että niiden tuottopotentiaali maksimoituu mutta niiden loppumisen riski minimoituu.
8) Fyysiset ja henkiset kestävyystaidot: Kyky säilyttää toiminta- ja keskittymiskyky stressaavissa, tunnekuohuisissa, pitkäkestoisissa ja epämukavissa turnaustilanteissa.

Monissa yliopistoissa kautta maailman tutkitaan pokeria eri tiedekunnissa eri näkökulmista. Esimerkiksi Darse Billingsin Albertan yliopiston internet-sivulta www.ulberta.ca/~darse/msc-essay/ löytyvän esseen esipuhe kuvaa hyvin, miksi pokeri on tutkimuksen kohteeksi sopiva, montaa tieteen- ja elämänalaa sivuava taitopeli.

Pokerista on paljon kirjallisuutta ja tietokone-sovelluksia – aivan kuten kilpailubridgestä. Paljon enemmän satunnaisuutta sisältäviin tietokilpailuihin valmistautumisesta tai puhtaasti sattumaan perustuvasta ruletista ei kirjallisuutta juuri ole.

Varsinkin kauppatieteellisen tai matemaattisen peruskoulutuksen saaneita ihmisiä on viime vuosina siirtynyt joko koko- tai osapäiväisiksi pokeriammattilaisiksi. Jos pokeri olisi onnenpeli, näin ei tapahtuisi. Kukapa haluaisi laittaa oman ja läheistensä hyvinvoinnin, maineensa ja aikansa sattuman varaan ?

Ammattimaisia ruletin pelaajia ei ole.

Jos pokeri olisi satunnaista, olisi jokaisella pokeriturnaukseen osallistuvalla yhtä suuri voiton mahdollisuus. Näin on esimerkiksi arpajaisissa tai tyypillisessä helpohkossa TV-tietokilpailussa.

Jos pokeriturnauksen voitto riippuisi sattumasta, haluaisivat ihmiset veikata yhtä paljon kaikkia osanottajia – aivan kuten panostaa yhtä paljon kaikkia rulettinumeroita. Kaikkien pelaajien voittajakerroin ( heidän voittaessaan luvassa oleva voittosumma ) olisi sama, ja rationaalisesti toimivien vedonlyöjien kannattaisi sijoittaa niihin pelaajiin, joilla voittaisi vedonlyönnissä enemmän

Viime vuoden Pokerin maailmanmestaruuskilpailuissa aiempia mestaruuksia voittaneet Daniel Negreanu ja Philip Ivey olivat vedonlyöntipörssi Betfairin markkinavoimien kysynnän ja tarjonnan valossa yli kaksi kertaa todennäköisempiä voittajia kuin toiset, lähes yhtä arvostetut ammattilaiset. Yleisö uskoi niin paljon Negreanuun ja Iveyhin, että se tyytyi tavoittelemaan samoilla panoksia pienempiä voittoja näillä pelaajilla kuin muilla, koska yleisön mielestä Negreanu ja Ivey olivat taitavampia ja siksi todennäköisempiä voittajia kuin muut.

Tyypillisen pokerin MM-kilpailuihin osallistuvan pelaajan voitonmahdollisuus oli selvästi vähemmän kuin yksi tuhannesta.

Osoitus Pokerista taitopelinä on myös, että samat nimet hallitsevat vuodesta toiseen turnauspokerin pistepörssejä ja tilastoja turnauksista kerätyistä palkintosummista – aivan samaan tapaan kuin on asian laita golfissa ja tenniksessä.

Onnenpelejä kannattaa pelata vain, jos saatavissa oleva voitto on suhteettoman suuri riskeerattuun tappioon tai voitonmahdollisuuteen nähden.

Suostuisin heittämään kolikolla kruunaa ja klaavaa tai pelaamaan Baccarat-korttipeliä kenen tahansa kanssa, jos voisin panokseksi 10 euroa riskeeraamalla voittaa 11 euroa. Pidän kolikonheittoa puhtaasti sattumanvaraisena pelinä, missä kruuna ja klaava ovat täsmälleen yhtä todennäköisiä vaihtoehtoja, ja missä pitkällä aikavälillä kruunia ja klaavoja tulisi jokseenkin yhtä paljon. Näin ollen jäisin voitolle, vaikka voittaisin voittaessani 11 euroa ja häviäisin hävitessäni 10 euroa.

Sen sijaan en suostuisi lyömään vetoa aiheesta ”kumpi sijoittuu paremmin yhden illan pokeriturnauksessa” Suomen parhaiden pokeriammattilaisten kanssa, vaikka minulle tarjottaisiin tällaisessa riskisijoituksessa mahdollisuutta voittaa 11 euroa riskeeratulla 10 eurolla. Pokeri on taitopeli, ja pidän itseäni parempien pokerinpelaajien todennäköisyyttä edetä itseäni pidemmälle pokeriturnauksessa niin suurena, että en suostuisi vetoon.

Olen noin kahdenkymmenen vuoden ajan pystynyt ansaitsemaan normaaliin elämiseen riittäviä rahasummia peleistä, joiden vaikeusaste ja satunnaisuusaste on verrattavissa Pokeriin. Pystyn kuukausitasolla voitolliseen pelaamiseen myös Pokerissa. Sen lisäksi sijoitan myös osakkeisiin ja osakeoptioihin Tukholmassa.

Tyypillisessä eurooppalaisessa pörssissä vuosivolatiliteetti, satunnaisvaihtelu on lähes 20%. Vaikka keskimääräisen osakesijoittajan pelikassa karttuu keskimääräisenä vuonna noin 10%, menettää hän kerran kuudessa vuodessa 10% riskipääomastaan ja yhtenä oikein onnettomana vuonna kahdestakymmenestä vuodesta jopa yli 30% rahoistaan. 100.000 euron osakesalkkua hallinnoivan pörssipelurin on totuttava konservatiivisellakin strategialla yhden prosentin eli 1000 euron päivittäisiin voittoihin ja tappioihin volatiliteetista, taitopeli pörssin satunnaisvaihtelusta johtuen.

Keskimäärin 50 US-dollaria tunnissa voittava pokeriammattilainen ansaitsee keskimääräisenä yönä 500 dollaria mutta kohtaa 1500 dollarin voittopäiviä ja 500 dollarin häviöpäiviä. Sen sijaan jo kuukausitasolla satunnaisvaihtelu vaikuttaa enemmän osakesijoittajan salkkuun kuin kokopäivätoimisen pokerinpelaajan tilien saldoon.

Kaikkien edellä esitettyjen näkökulmien perusteella pokeri on taitopeli.

Helsingissä 11.11.2005
Jorma Vuoksenmaa