Daniel Negreanu: Suuri Hold'em Pokerikirja

Daniel Negreanun uusin pokerikirja "Power Hold'em Strategy" on ilmestynyt suomeksi nimellä "Suuri Hold'em Pokerikirja". Tai on ehkä hieman väärin puhua Negreanun kirjasta, sillä kirjassa on Super System:ien tapaan muidenkin kuin nimensä kirjalle antaneen kirjoittajan kirjoittamia osuuksia.

Toisin kuin Super System:it, Suuri Hold'em Pokerikirja keskittyy vain NL Texas Hold'em:iin. Tämä on toisaalta hyvä, koska tästä pelimuodosta on sen suosioon nähden kirjoitettu varsin vähän käteispeliä käsitteleviä teoksia. Negreanun kirja ei tosin käsittele yksinomaan käteispelejä vaan vähän käteispelejä ja turnauksia sekaisin - joskus jopa niin, että lukijakaan ei ole aivan varma kummasta pelimuodosta kulloinkin puhutaan. Negreanun kirjan heikkous on kuitenkin se, että kullekin kirjoittajalle on annettu oma niche käsiteltäväkseen, ja paria poikkeusta lukuunottamatta kirjoittajilla on vaikeuksia pysyä annetussa aiheessa ja/tai kirjoittaa siitä looginen ja ehyt kokonaisuus.

Kirjan aloittaa Evelyn Ng:n kirjoittama osuus aloittelevien pelaajien turnausstrategiasta. Tässä osuudessa esitellään strategia, jossa aloitteleva pelaaja pyrkii ottamaan taitavampien pelaajien edun mahdollisimman pitkälti pois tekemällä ennen floppia ylisuuria, jopa all-in -lyöntejä hyvillä käsillä . Perusidea on siis täsmälleen sama kuin "Kill Phil":issä, mutta hieman toisilla yksityiskohdilla ja pintapuolisemmin käsiteltynä. Sinänsä osuus on hyvin kirjoitettu ja etenee loogisesti, joten jos olet menossa ensimmäiseen turnaukseesi ja "Kill Phil" tuntuu liian paksulta luettavaksi, niin Evelynin osuutta voi suositella.

Kirjan toinen osuus on Todd Brunsonin lupaavasti nimetty "voittaminen suurten panosten käteispeleissä". Valitettavasti ne, jotka eivät jo valmiiksi ole suurten panosten käteispelien voittajia tuskin myöskään tulevat sellaisiksi tämän luvun opeilla. Luku on lyhyt ja varsin sekavasti kirjoitettu kokoelma erilaisia toisiinsa liittymättömiä ajatuksia, joista osasta voi olla hyötyäkin, mutta joka kokonaisuutena jättää lukijansa luultavasti enemmän sekaisin kuin ennen lukemista. Sinänsä luvussa on joitain hyödyllisiäkin kohtia, joita ei ole juurikaan käsitelty muussa pokerikirjallisuudessa, kuten Todd:in pohdinta siitä paljollako käteispöytään kannattaa ostaa sisään ja minkälaisia lisäostoja kannattaa tehdä hävittyään, mutta pelkästään niiden varassa luku ei lähestulkoonkaan kata otsikkonsa lupauksia.

Seuraava luku on Erick Lindgrenin niin ikään odotuksia herättävästi nimetty "No-Limit Hold'em pelaaminen verkossa". Aihe on sinänsä mielenkiintoinen, mutta valitettavasti senkin käsittelystä puuttuu punainen lanka. Erick on koonnut lyhyeen lukuunsa erittäin suuren joukon yksittäisiä nettipelaamiseen liittyviä vinkkejä, joita kaikkia käsitellään hyvin kursorisesti. Aloitteleville nettipelaajille luvusta löytynee hyödyllisiä käytännön ohjeita, mutta kokeneemmille luku ei tarjonne mitään uutta. Osa käsitellyistä aiheista pätee kaikkiin pelimuotoihin, ja osa on nimenomaan NLH-spesifisiä.

Neljännessä, vielä edellistäkin lyhyemmässä luvussa Paul Wasicka käsittelee shorttipöytien pelaamista verkossa. Tämäkin on useiden lukijoiden mielenkiinnon herättävä aihe, mutta valitettavasti kärsii myös hieman hajanaisuudesta. Osuus menee myös siinä mielessä hieman ohi aiheen, että suuri osa sisällöstä pätee myös livepeleissä, mutta toisaalta tätä ei voi pitää varsinaisena puutteena. Tämän osuuden suurin puute on kuitenkin aiheiden erittäin kursorinen käsittely, useimmista teemoista kirjoitetaan sivu-kaksi ja sitten siirrytään eteenpäin.

Viidennessä osassa David Williams kirjoittaa pelin muuntelusta. Jos edelliset luvut olivat hieman hajanaisia, niin tämä on totaalisen sekava kokoelma irrallisia ajatuksia ilman minkäänlaista punaista lankaa. Osa teemoista liittyy kyllä löyhästi otsikkoon, mutta eivät suinkaan kaikki. Luvun voi tiivistää ajatukseen: kun pelaat paljon roskakäsiä, eivät vastustajasi osaa arvata mitä sinulla on. Kaiken kaikkiaan luvun voi aivan hyvin jättää myös lukematta, ei varsinaisesti sen takia, että sisältö olisi hyödytöntä tai virheellistä, vaan siksi että se on niin huonosti kirjoitettu.

Viimeisessä ja selvästi laajimmassa luvussa Daniel esittelee Small-ball stategiansa. Tämä on kirjan selvästi paras ja johdonmukaisin osio, ja onkin oikeastaan suuri sääli, että samaan kirjaan on otettu mukaan myös aiemmat osiot. Daniel esittelee strategian johdomukaisesti, selkeästi ja riittävän huolellisesti. Itse strategiasta ollaan varmasti montaa mieltä, mutta luku on hyvin ja johdonmukaisesti kirjoitettu. Tästä osiosta olisi voinut tehdä koko kirjan ottamatta muita kirjoittajia mukaan, ja väkisinkin tulee mieleen ajatus, että tarkoitus olikin alunperin tehdä pelkästään Negreanun kirjoittama kirja, mutta sivumäärä jäi liian pieneksi, ja mukaan haalittiin muitakin kirjoittajia. Ensimmäinen osio vielä menisi hyvin tämän tämän luvun kaverina: miten aloittelijan kannattaa pelata turnauksia - vähän floppeja ja isot panostukset - vs. kokeneen pelaajan strategia: nähdään paljon floppeja mutta potti pidetään pienenä, mutta muut osiot muodostavat yksinkertaisesti liian hajanaisen kokonaisuuden.

Kaiken kaikkiaan kirjaa voi suositella lukijalle, joka haluaa tutustua Daniel Negreanun small-ball -ajatuksiin, mutta etukannen "uusia tehokkaita voittomenetelmiä nykypäivän hold'emiin!" -mainoslause jää kyllä kokonaisuutena aika lailla tyhjän päälle. Muutkin luvut kannattaa ehkä lukaista, mutta varsinkin Todd Brunsonin ja David Williamsin kontribuutiot jättävät runsaasti toivomisen varaa.

Kirjan lopussa on sanastoliite.

482 sivua (kovakantinen)
ISBN: 978-952-220-061-7
Readme.fi, 2009

Uutisen avainsanat: