Puoliavokinkin ABC

Foorumin aktiivikäyttäjä JR avaa puoliavokinkin saloja kirjoittamassaan artikkelissa.

Koska eräs A. Pyysing nauttii pitkien tekstien editoimisesta ilman palkkaa ja koska eräs J. Juvonen on saanut avokinkistä aivan liian helppoa rahaa aivan liian pitkään, päätin tehdä lajista urheilullisemman ja yritän opettaa parhaan taitoni mukaan pelin perusajattelun kaikille halukkaille.

Puoliavokinkki on mielekäs ja järkevä peli, joten siihen ei ole suoraa yksinkertaista perusstrategiaa. En siis sellaista yritä myöskään antaa. Sen sijaan avaan omaa näkemystäni siitä, mitä näkökulmia valintoja tehtäessä tulisi miettiä. Peli tiivistyy mielestäni lähinnä seuraaviin kuuteen asiaan:

  1. Käsien vahvuus
  2. Käsien turvallisuus (laillisuus)
  3. Käsien “cap”, realistinen maksimivahvuus johon ne voidaan hyvillä korteilla kehittää
  4. Osuus mahdollisista korteista, joka voidaan käyttää tehokkaasti
  5. Osuus mahdollisista korteista, jotka ovat vaarallisia tai joudutaan dumppaamaan
  6. Järkevät tavoitteet

Moni peruspelaaja keskittyy vain kahteen ensimmäiseen kohtaan, tai jopa vain käsien vahvuuteen. Ne ovat melko yksinkertaisia aihealueita, ja useimmille pelaajille tuttuja, joten tässä artikkelissa käyn läpi loppulistaa. Luonnollisesti kaikissa näissä konsepteissa on merkittävää päällekkäisyyttä.

Käsien “cap”

Tyypillisimmillään tällainen tilanne tulee vastaan keskipelissä… Pelaajalla on takapelinä yksi iso pari, tai mahdollisesti muutama elävä korkea kortti. Hänen takapelinsä tulee olemaan siis hyvin todennäköisesti vähintään yksi iso pari, mutta merkittävällä todennäköisyydellä ei mitään sen vahvempaa. Tällaisessa tilanteessa minkä tahansa parin pelaaminen keskipeliin merkitsee käytännössä, että tuo pari tulee olemaan keskipelin lopullinen vahvuus: Toisen parin pelaaminen keskelle ennen takapelin kehittymistä edelleen olisi suuri ja yleensä järjetön riski. Siksi tämän keskelle pelattavan parin koolla on suuri merkitys. Otetaan esimerkkitilanne:

Sankari – 4 :risti:

Edessä:

Keskellä: J :ruutu: 4 :hertta: 9 :ruutu:

Takana: Q :risti: Q :hertta: 3 :hertta:

 

Vastustaja

Edessä:

Keskellä: 8 :risti: T :pata: 5 :pata:

Takana: K :hertta: T :hertta: 6 :hertta:

Nelosparin pelaaminen keskelle olisi luultavasti virhe, sillä pelaaja pystyisi sen jälkeen hyvin harvoin tekemään keskelle nelosparia vahvempaa kättä, ja vastustaja tietää sen. Nelospari on ensinnäkin melko heikko käsi kolmea isompaa korttia vastaan, ja lisäksi vastustajan pystyy tekemään parempia päätöksiä nähdessään aikaisessa vaiheessa mitä hänellä on hyvin korkealla todennäköisyydellä vastassaan tietyllä paikalla.

Tyypillisiä tilanteita joissa tällaisen virheen varalta on syytä olla erityisen tarkkana ovat pienen parin pelaaminen keskelle, kolmannen erikokoisen kortin pelaaminen taakse, ja toisen pienen kortin pelaaminen eteen ilman valmista paria keskellä.

Osuus mahdollisista korteista, joka voidaan käyttää tehokkaasti

Ideaalitilanteessa jokainen mahdollinen pakasta nouseva kortti voitaisiin asettaa niin, että se edistäisi pelaajan kättä: Jokainen mahdollinen pari tai kolmoset voitaisiin tehdä, iso kortti voitaisiin pelata eteen haiksi ja niin edelleen… Käytännössä tämä on tietysti mahdotonta, mutta alkuperäisen viiden kortin asettelun jälkeen tilanteen pitäisi olla käytännössä hyvin lähellä tätä, ja sen pitäisi huonontua siitä pelin kuluessa mahdollisimman vähän. Tämä on tärkein ohjenuora aloituskättä jaettaessa!

Otetaan pari esimerkkiä

Käsi: A :pata: 5 :pata: 4 :hertta: 3 :hertta: 3 :risti:

Keskelle: A :pata: 5 :pata:

Taakse: 3 :hertta: 3 :risti: 4 :hertta:

Pieni pari on tärkeä pelata taakse, koska se on ainoa paikka jossa kolmas osuva kolmonen voidaan hyödyntää. A on hyvä keskellä, koska se mahdollistaa minkä tahansa suuren kortin pelaamisen etupeliksi, ja tekee laillisen pelin tekemisestä helppoa (etupeli ei helposti ylitä sitä “vahingossa” loppupelissä jos pelit eivät kehity). Lisäksi toisen ässän nostaminen ei olisi hukkakortti, koska vaikka sitä ei voi pelata keskelle, voi siitä tehdä vahvan etupelin. Jakaa loput kortit kummin päin tahansa, on joko välittömästi nouseva 4 tai 5 kuollut kortti.

Käsi: J :pata: T :ruutu: T :risti: 7 :risti: 3 :hertta:

Keskelle: 7 :risti: 3 :hertta:

Taakse: J :pata: T :ruutu: T :risti:

Yleensä yhden parin kädessä keskelle kannattaa asettaa mahdollisimman isoja kortteja, kuitenkaan ylittämättä takakortin kokoa, koska mahdollisuus tehdä haluttaessa turvallisesti mikä tahansa pakasta nouseva pari on yleensä tärkeämpi tekijä kuin korttien koko.

Kun aloituskäsi koostuu viidestä eri kortista, eivätkä kortit tue mitään ilmeistä luovempaa suunnitelmaa, on hyvä ja turvallinen perusstrategia niin kutsuttu Kylmälän jako, kaksi suurinta korttia taake, kaksi seuraavaa keskelle, ja pienin kortti eteen. Tuleville asetteluille jää suuri liikkumavara, ja jos pareja alkaa nousta, asettuvat ne kivasti kokojärjestykseen.

Luonnollisesti pelaajan on oltava tietoinen siitä mitkä kortit ovat eläviä, ja antaa niille suurin paino päätöstenteossa.

Osuus mahdollisista korteista, jotka ovat vaarallisia tai joudutaan dumppaamaan

Monelta osin tämä kohta on edellisen pari – alkupelissä ei ole merkityseroa, pyritäänkö siihen, että kaikki kortit olisivat hyödyllisiä, vai siihen että mitkään kortit eivät olisi hyödyttömiä. Loppupelissä asioita pitää alkaa tarkastella enemmän riskien kannalta. Suuri osa riskien välttämisestä on raakaa laskemista: Kun pelattavia kortteja ei ole enää montaa, pitäisi jokaista korttia asetettaessa miettiä, onko nyt tehtävällä valinnalla pakassa kortti tai korttiyhdistelmä joka tekee kädestä väistämättä laittoman, ja voidaanko se välttää toisella valinnalla. Mitä aikaisemmin pelaaja oppii tunnistamaan tilanteet jotka helposti johtavat ongelmiin myöhemmin, sitä parempi.

Esimerkki, loppuvaihe:

Edessä 2 :risti:

Keskellä: J :pata: J :risti: 5 :hertta: 8 :risti:

Takana 7 :pata: 7 :risti: 3 :hertta: T :risti: T :ruutu:

Yleensä tässä tilanteessa mikä tahansa seuraava kortti paitsi 5, 8, J kannattaa pelata keskelle. Kortin pelaaminen eteen ensinnäkin aiheuttaa korotetun riskin saada väistämätön laiton peli kahdella peräkkäisellä kortilla ryhmästä 5, 8, J. Lisäksi vaikeammin huomattava haitta on, että eteen nyt pelattavan kortin arvo on alentunut: Yleinen motiivi pelata eteen kortti on saada yksi osumakohta lisää seuraavalla kortilla tehtävälle parille, mahdollisesti bonuksella. Sellaisen parin arvo seuraavalla kortilla on kuitenkin normaalia alhaisempi, koska se pakottaa vetämään viimeisen, vaarallisen, kortin sokkona keskelle. Ison hain pelaaminen eteen muodostaa taas riskin vetää viimeisellä kortilla (turvallisen keskelle pelatun kortin jälkeen) pelin tappava iso pari eteen. Vaihtoehtona riski isosta runner-runner parista eteen on pieni.

Esimerkki, keskivaihe:

Keskellä 9 :ruutu: 7 :ruutu:

Takana: 3 :pata: 3 :risti: 3 :hertta: 3 :ruutu: 5 :ruutu:

Pelaaja nostaa 6 :ruutu:

Tyypillisillä bonussäännöillä väri keskellä on houkutteleva optio, mutta 6:n pelaamiseen keskelle liittyy suurempia riskejä kuin pelaajat yleensä tiedostavat. Jos 6 pelataan keskelle, mikä tahansa kortti T-Q muuttuu hieman ongelmalliseksi: Eteen pelattuna ne pitää ylittää tulevilla korteilla, ja kun se on tehty, on keskellä neljän kortin haipeli ja edessä kaksi vapaata paikkaa. Tällaiseen asetelmaan löytyy lähes aina paljon osumia jotka jättävät merkittäviä riskejä viimeiseen sokkona asetettavaan korttiin. T-Q:n pelaaminen keskelle olisi vielä vaarallisempaa – neljän kortin hai keskellä ja kolme täytettävää paikkaa edessä! Jos seuraava kortti sattuu olemaan ruutu tai 8, ei olla vieläkään selvillä vesillä. Keskellä on taas neljän kortin hai, ja edessä tyhjä peli. Mikäli suora tai väri ei tule valmiiksi, on etupelillä hyvin merkittävä riski ylittää keskipeli.

Esimerkki, aikainen vaihe:

Keskellä: K :pata: T :ruutu: 9 :pata:

Takana A :ruutu: A :pata: 8 :hertta:

Pelaaja nostaa J :hertta:

Jätkä olisi tavallaan vahva keskikortti, koska se olisi yksi jalka lisää korkealle keskiparille. Edessä se ei tee kovinkaan paljoa. Paria siitä ei siellä voi toistaiseksi tehdä, ja harvassa peliseurassa jätkällä edessä on merkittävää arvoa haina. Luultavasti se tulisi kuitenkin pelata eteen, koska käsien täyttäminen merkittävässä epätasapainossa johtaa pienempään määrään valintamahdollisuuksia loppupelissä, mikä taas tietää vaikeuksia mitä arvaamattomimmilla tavoilla. Tästä syystä tilanteissa joissa pelivalinnat vaikuttavat muuten lähes samanarvoisilta, on yleensä järkevää täyttää kohtaa jossa on eniten vapaita paikkoja.

Järkevät tavoitteet

Jokainen edellä kuvattu päätös voidaan muuttaa toiseksi yhdistämällä siihen sopivat vastustajan pöytäkortit. Vahva käsi joka häviää on turha, ja mikä tahansa riski on ottamisen arvoinen jos vaihtoehtona on varma häviö. Jos pelin idea pitäisi laittaa pähkinänkuoreen, niin se ei olisi tehdä mahdollisimman vahvat kädet mahdollisimman turvallisesti, vaan tehdä voittavat kädet mahdollisimman turvallisesti. Bonussääntöjen vuoksi tämäkään ei ole täsmällinen totuus, mutta ero on tärkeää sisäistää.

Jos et voi voittaa edessä etkä keskellä, on kannattavaa tehdä pari eteen vaikka se vaatisi täydellisiä tulevia kortteja kehittyäkseen lailliseksi kädeksi.

Jos vastustajallasi on takana täyskäsi, on yleensä virhe pelata takapelisi viimeiseksi kortiksi toista paria, koska se ei yleensä hyödytä mitään, ja poistaa sinulta paikan johon dumpata myöhemmin kortti joka etu- tai keskipelissäsi tekisi kätesi laittomaksi.

Jos vastustajallasi on myöhään pelissä keskellä ja edessä selvästi sinua vahvemmat kädet, ja takana neljän väri jota sen valmistuessa et voi ylittää, kannattaa sinun keskittyä vain tekemään mahdollisimman varmasti lailliset kädet. Jos vastustajasi saa värinsä, häviät joka tapauksessa ja jos ei saa, annat turhaan alennusta ottamalla riskejä oman pelisi suhteen.

:ruutu:

Ainakaan minä en ole laskenut puoliavokinkkiä auki, enkä tiedä mikä sen peliteoreettinen optimipeli missäkin tilanteessa olisi. En voi siis mennä takuuseen että edellä annetut ohjeet olisivat välttämättä oikeita, ja perustellut vastaväitteet ovat tervetulleita. Toivottavasti itsekin ajattelisin joitakin kuvattuja esimerkkejä muutaman vuoden päästä toisin, jonkin laajemman oivalluksen valossa. Tämän artikkelin pitäisi kuitenkin olla hyvä alku monelle pelin tosissaan ottavalle.

Hauskoja pelejä!

Keskustele artikkelista foorumilla!