Rolf Slotboom ja Rob Hollink: Secrets of Short-handed Pot-Limit Omaha

Rolf Slotboom on saanut kirjailijaseurakseen todellisen ison nimen. Rob Hollink on erittäin arvostettu peluri, josta en ole kuullut kenenkään koskaan sanovan pahaa sanaa. En edes itseni. Hänellä on WSOP-ranneke ja lukuisia muita turnausvoittoja. Reipas kolme miljoonaa rahaa turnauksista voisi kertoa turnausekspertistä, mutta Rob on myös kivenkova käteispelaaja. PLO 200/400:ssa hengissä selviäminen vaatii monipuolisia pokeritaitoja. Lisäksi Robin löytää säännöllisesti suurimmista livekäteispeleistä ison nipun kanssa.

Siinä missä Rob on Full Tilt Team Pro, niin Rolf on entinen T-6 pro. T-6 prostatus on tänä päivänä jo suuremmankin yleisön silmissä enemmän taakka kuin saavutus. Kenellekään ei olisi pitänyt tulla elämää suurempana yllätyksenä, että saitti kupsahti nurin.

Henkilökohtaiselta maineeltaan Slotboom on itseään suuressa arvossa pitävä nitti. Jostain syystä Rob pitää Rolfista, olen kuullut hänen puolustavan tätä myös livetilanteissa. Miehet ovat istuneet samassa pöydässä Amsterdamissa vuosikausia, joten luotetaan enemmän Robin kuin minun näkemykseeni miehestä ja annetaan tekstin puhua puolestaan.

Kirja on jaettu kahteen osaan. Ensimmäisen on kirjoittanut Rolf ja toisen Rob. Molemmat osat tukevat toisiaan, mutta ovat luettavissa erikseen. Slotboomin osa on suunnattu pienempiä pelejä pelaaville kuin Hollinkin, mutta riippumatta siitä minkä kokoista pelaa, kannattaa koko kirja lukea.

Omassa osassaan Rolf aloittaa omalla tarinallaan siirtymisestä täyden pöydän pikkustäkkipelistä T-6 lyhyempikätiseen sponsoroituna pelaajana. Suuri yllätys ei ole, että kyseessä on menestystarina. Rolf onnistui pikkuhiljaa nousemaan yhdeksi saitin suurimmista voittajista, kuten aina kaikissa peleissä, mitä on pelannut.

Yllätys ei ole sekään, että teksti on hyvää, ja analyysi vähintään ajattelemisen aihetta antavaa. Ikävää myöntää, mutta Slotboom on taitava kirjoittaja ja epäilemättä hyvä ja voittava pokerinpelaaja. Ehkä on vain minun ongelmani, että tekstistä huokuva narsistisuus ärsyttää.

Lisäksi pahoin pelkään, että Slotboom on jäljillä väittäessään, että hänen ensimmäinen kirjansa tuhosi täyden pöydän pottiomahan. Pelaajien siirtymiseen kuusikätiseen lienee ollut toki muitakin syitä. Vähintään kirjalla oli vaikutusta shorttistäkkääjien lisääntymiseen ja sitä myötä yhdeksän hengen pelien kuivumiseen kaikkialla netissä. Lutkapuun shorttistrategia on helposti omaksuttavissa ja vaikeasti biitattavissa ainakin jos haluaa pelata paljon käsiä ennen floppia.

Tämä kirja ei tuhoa kuusikätistä omahaa, mutta auttaa monia varmasti pelaamaan paremmin. Tosin se saattaa laittaa vielä useampien pelaajien pelin sekaisin. Jos nittipelaaja ryhtyy kikkailemaan, kuten Slotboom kertoo tekevänsä, on hänellä hyvä mahdollisuus saada pelikirjansa iloisesti sekaisin. Tekstin perusteella Rolfilla on paketti kasassa, mutta tätä pakettia ei voi opetella pelkästään kirjaa lukemalla.

Mielestäni tärkein anti kirjassa ei ole saleteilla minibetsaamisen kokeilemisessa, vaan kahdessa perusasiassa: Position merkityksessä ja pelaajatuntemuksessa. Näitä Slotboom kyllä ansiokkaasti tuo esille. Headsupin pelaamisessakin hän kiteyttää olennaisen: ”Älä pelaa itseäsi parempien pelaajien kanssa, ellei siihen ole perusteltua syytä”. Ei voi väittää vastaan.

Slotboomin osiota pitää lukea todella huolella ja ajatuksella. Hän esittää usein ajatuksensa hyvin kiveen hakattuina tyyliin ”this is almost never a bluff” ja tämä on vaarallista herkkäuskoiselle lukijalle. Varsinkin sen jälkeen, jos esimerkiksi myös seuraava vihu on lukenut tämän kirjan, ja päättää käyttää ko. tilanteessa kontrastrategiaa. Mutta tuskin löytyy omahapeluria, jolle ei Slotboominkin osio antaisi ajattelemisen aihetta.

Jos Rolfin itsevarma kirjoitustyyli ärsyttää, kannattaa kirja hankkia pelkästään Robin osion takia. Rob on menestyksestään huolimatta vaatimaton kaveri. Tämä tulee esiin tekstissäkin. Siinä missä Rolf kirjoittaa ”I know”, niin Rob kirjoittaa ”I guess”. Tämä siitä huolimatta, että epäilen Robin olevan varmemmalla pohjalla arvaustensa kuin Rolf tietojensa kanssa.

Hollinkin osio on 120 sivua käsianalyysejä 2-6-kätisestä pottiomahasta. Suurin osa käsistä on Full Tiltin 200/400-pelistä. Sanoisin, että omaholistille näiden lukematta jättäminen on lähinnä kummallista. Hollink ei väitä, että hän tietäisi täsmälleen, miten kädet pitäisi pelata, mutta kertoo avoimesti omat ajatuksensa jaoista, ja myös katuu menneitä virheitään.

Anekdoottina mainittakoon, että Hollink kertoo siitä, kun hän tapasi Ilari Sahamiehen ensimmäistä kertaa Pietarissa 2002. Hänen mukaansa ”Ilari ei juuri näyttänyt 17 vuotta vanhemmalta, mutta hän ei ollut nähnyt yhtä aggressiivista pelaajaa aiemmin”. Kirjassa on mukana pelattuja käsiä sekä Ziigmundia että Patrik Antoniusta vastaan.

Jotta tulisi Hollinkin osiota jotenkin kritisoitua, niin valitetaan sitten pienistä kirjoitusvirheistä käsissä, ja siitä, että välillä Rob puhuu vastustajansa kädestä, jota ei ole vielä kertonut. Hommaa olisi selkiyttänyt, jos olisi laittanut avokortit vastustajille käteen joko joka jaon alkuun tai loppuun.

3-bettaamisesta (rereissaamisesta ennen floppia) näissä kirjoissa puhutaan paljon. Hollink 3-bettaa OOP (=out of position, huonosta positiosta) enemmän, kuin minulle maistuu. Toisaalta hän itse toteaa pelityylinsä hyvin löysäksi ja aggressiiviseksi. Slotboom ei 3-bettaa liikaa edes minun mielestäni, vaan hänen prefloppakettinsa vaikuttaa solidilta ja hyvin mietityltä. Ei kovin yllättävää, että nitille maistuu paremmin toisen nitin kuin menestyvän LAGin (=loose and aggressive) lähestymistapa prefloppeliin.

Kirjan alaotsikko on ”kuinka voittaa 6- tai vähempikätisessä PLO:ssa”. Tätä ei kannata ottaa kirjaimellisesti. Vaikka kirjan lukisi, ei tosiaankaan vielä pelkästään sillä biittaa näitä pelejä. Mutta jos valmiiksi jo pelaa näitä voittavasti, niin kirjan lukemalla ja ajattelemalla lukemaansa pitäisi pystyä voittamaan enemmän. Minä aion käydä kirjan läpi vielä uudestaan melko pian.

Aki Pyysing

 

Voit kommentoida kirjoitusta foorumin kommenttiketjussa.