Taiteilija

Forum Replies Created

Viewing 9 posts - 1 through 9 (of 9 total)
  • Author
    Posts
  • in reply to: Taiteilijan elämää #1027710
    Taiteilija
    Participant

    Noniin, päivitellääs taas hieman. 30 kilon projekti on edennyt, vaikka ei aivan suunnitelmien mukaan ja pientä katastrofin ainestakin ollu mukana, mutta nyt taas balanssi löytynyt. Projekti tällä hetkellä +15 000€/30 000€ eli puolivälin krouvissa mennään. Tunteja oon saanu sisään aika hyvin, mutta paljon joutuu pelaa niin, että pojat huutaa tyyliin vieressä, kun kännykällä  painetaan. Pojat sekä vaimo ollu nyt kotona, kun pojat ei päiväkodissa ja vaimo etätöissä. Tekee hommasta haastavaa, etenkin kun edelleen pyrin ettei tarvis pelata öisin.

    Toukokuussa piti lähteä viikon pelireissulle kaverin kanssa Barcelonaan ja oli kerrankin otettu oikein hotellit rannalta jne panostettu hieman tavallista enemmän laatuun. Harmittaa toki ettei pääse nyt lähtemään, mutta toisaalta se nyt on tän hetkisessä tilanteessa aika pieni murhe. Heti ku koronatilanne helpottaa ni uutta reissua tilaukseen ja sassiin.

    Nyt, kun porukka on kotona lockdownissa niin varmaan on aikaa selata foorumeitakin joten laitetaas vähän taas tarinaa tulille. Saa muuten kommentoida, jos jutut edelleen kiinnostaa. Aina se mieltä lämmittää ja jaksaa taas rustata uutta tarinaa. Paljon privana onneks hyvää palautetta tullutkin. Tällä kertaa tarina on sellainen josta sain myös itse paskaa niskaan, pokerinpelaajat kun ovat keskimäärin muutenkin maailman empaattisimpia ihmisiä. Tämä tosin osittain varmasti ihan ansaitusti, mutta toisaalta se, että on luottanut ihmisiin, on myös vienyt kaikenlaisiin hauskoihin ja mielenkiintoisiin tilanteisiin.

     

    LIIALLINEN JANO

    Kesäkuu 2016, aurinko paistaa ja elämä hymyilee. Kaksi viikkoa aikaa omiin häihini ja fiilis korkealla. Päätän vielä ennen häitä tehdä parin päivän pistohyökkäyksen Helsinki Midnight Suniin. Ihan vaan silleen kevyesti ja pienellä varianssilla jotta hääfiilis ei horju. Varaan huoneen kasinon viereisestä Radissonista pariksi yöksi. Ensimmäinen päivä ja yö menee hyvin ja melko maltillisesti. Hieman käteispeliä nauttien olutta ja drinkkejä kyytipoikana. Ei mitään erikoista.

    Toisena päivänä Helsingissä on täydellinen terassikeli. Starttaamme kaverin kanssa terasseille jo hyvissä ajoin. Suurin osa päivästä menee Hernesaaren rannassa kiskoen kylmää keskiketterää ja pelaten kinkkiä. Siitä kasinolle illaksi jossa pyöriikin muistaakseni 20-20-40€ omaha. Otan alkuun monttua ja latailen lisää. Se siitä reissun pienestä varianssista.  Lopussa nousen ja pelit jää about omilleen. Olen joutunut käymään kassallakin latailemassa ja kun pelit loppuu on taskussa 40k pelimerkkejä. Siitä alakertaan ja otan vielä oluen ja viinin ja käyn koittamassa hieman talon pelejä. Eräässä pöydässä törmään mukavan oloiseen italialaiseen kaveriin. Jutellaan siinä hetki ja kohta kasino onkin sulkeutumassa. Lähden kohti kassaa, hän yläkertaa kohti. Käyn lunastamassa kassalta 40,8k käteisenä. Kaikki ei mahdu kunnolla lompakkoon joten päädyn pistämään sinne puolet ja puolet toiseen taskuun. Kävelen ylös ja ulos kasinolta.

    Ulkona näen tämän italialaisen kaverin. Janottaa vieläkin niin vietävästi ja mietin josko hänestä saisi vielä pientä kaljoitteluseuraa. Menen kaverin luokse juttelemaan ja sanon, että asun viereisessä hotellissa ja kysyn josko hän tulisi vielä parille oluelle seuraksi. Kaveri suostuu ja raahaudumme hotellin aulaan. Aulavirkailija ei meinaa päästää kaveria mukaan huoneeseeni. Sanon, että kaveri on ihan ok ja lopulta hänet päästetään. Menemme huoneeseen ja otan minibaarista oluet. Jutustelemme niitä näitä. Ensimmäisten loputtua otan lisää juomaa  ja käyn wc:ssä. Tulen takaisin ja juttelemme lisää. Hörpittyäni hetken tunnen selkeästi kuinka silmissä alkaa pikkuhiljaa sumenemaan. Ehdin tajuta tilanteen ja kiirehdin äkkiä vuoteelleni. Lompakko on vasemmassa taskussa ja käyn sille kyljelleni makaamaan. Saman tien pimenee.

    Herään seuraavana päivänä kahden aikaan . Olo on sekava ja heti iskee kamala tunne. Katselen ympärilleni ja kamala tunne vahvistuu, kun näen lompakon siististi pystyssä pöydällä. Ryntään lompakolle, se on tyhjä. Sydän tykyttää enkä voi uskoa tapahtunutta todeksi. Paniikissa kamat kasaan ja ilmoitan vain äkkiä respaan, että minut on ryöstetty ja viety hieman yli 20k käteistä. Sitten juoksenkin jo ulos. En muista kenet, mutta kasinon edessä näen erään esimiesportaan henkilökunnasta ja menen selittämään paniikissa tilannetta hänelle. Hän neuvoo, että  nyt vaan kiireen vilkkaa Pasilaan tekemään rikosilmoitusta. Otan taksin sinne ja käyn tekemässä rikosilmoituksen. 20k käteisryöstöt eivät ilmeisesti ole Helsingissä arkipäivää, sen verran moneen kertaan  joudun poliisivirkailijalle varmistamaan varastetun summan. Hän kirjaa kaiken ylös ja sanoo heidän selvittävän asiaa kasinon ja hotellin kanssa. Kuuluu perästä jos mitään selviää.

    Lähden taas kerran onnistuneen reissun päätteeksi junalla takaisin Turkuun. Arvatenkin kunnian kukko ei kotona laula, kun kerron rehellisesti miten Helsingin reissu tällä kertaa meni. Parin päivän päästä olo taas helpottaa ja parin viikon päästä hääpäivästä muodostuu yksi elämäni parhaista päivistä ja Helsingin hommat ovat enää paha muisto vain.

    Lähes heti häiden jälkeen puhelin soi. Varas on jäänyt kiinni ja minua pyydetään saapumaan parin päivän päästä Pasilaan kuulusteluun. Matkustan Pasilaan ja tiukan oloinen kalju tatuoitu tutkija kuulustelee minua. Hän kertoo, että kaveri ei ollut italialainen, vaikka puhuukin täydellistä italiaa. Hän oli, yllätys yllätys, romanialainen. Hän kuuluu 6 hengen ammattiliigaan, 5 miestä ja 1 nainen. Heidän perusbisneksenä on selvittää pankkikortin numero baaritiskillä, varastaa kortti ja käydä samantien putsaamassa tili. Rymy-Eetu on heidän kantapaikkansa rikoksille. Nainen on nätti ja käy juttelemassa baaritiskillä miehille ja katsoo heidän tunnuslukunsa heidän ostaessaan juomia. Hän kertoo sen jollekin näistä miehistä ja homma etenee tilin tyhjennykseen. Yksi miehistä ei osallistu itse varkauksiin vaan hän on se, kenelle muut tuovat rahat ja hän lähetttää ne asap Western Unionin kautta maailmalle.

    Tämä tyyppi oli ollut pankkiautomaatilla aivan jonkin toisen tiliä tyhjentämässä ja jäänyt rysän päältä kiinni jonka jälkeen hänet oli tunnistettu samaksi tyypiksi joka ryösti minut. (kasinon kameroista tunnistettu). Tutkija sanoi, että kaveri oli niin lipevä ja mukava, että hänen tutkijakollegansa piti vähän väliä muistuttaa itseään, että kyseessä on rikollinen, kun hän kuulusteli tätä. Kävimme läpi tutkijan kanssa mitä tuleman luultavasti pitää. Rahoja ei saa ikinä takaisin, koska hänen hallustaan ei rahaa löytynyt ja koska Suomi ei kuulemma lainopillisesti pysty perimään Romaniasta. Hän tulee luultavasti saamaan muutaman vuoden maahantulokiellon. Tutkija kertoi, että kun he ovat takavarikoineet vastaavilta liigoilta läppäreitä, on siellä usein Excel-tiedostona toiminnassa mukana olevien maahatulokiellot ja niiden kestot eri maihin. Hän kertoi, että usein he saattavat palata Suomeenkin vain viikon  päästä siitä, kun maahantulokielto on loppunut. Samaan hengenvetoon tutkija sanoi, että välillä toivoo, että näiden asioiden suhteen täällä homma toimisi kuin Venäjällä. Hän sanoi, että siihen on “syynsä” miksi Venäjällä ei vastaavia ulkomaisia liigoja samalla tavalla näy. 🙂

    Pari viikkoa tästä oli oikeuskäsittely asian osalta Salmisaaressa. Minun olisi pitänyt hommata asianajaja sekä oikeusavustaja itse ja maksaa ne sillä riskillä, että ehkä saan rahat takaisin vakuutuksesta. Tälle ryöstäjälle olikin sitten toki valtion toimesta asianajaja, oikeudenkäyntiavustaja ja tulkki. Käsittely kesti noin tunnin. Mies myönsi teon ja hänet tuomittiin törkeästä varkaudesta. Huumaamista ei pystytty osoittamaan, koska en ollut käynyt edes sairaalassa tapahtuneen jälkeen. Mies tuomittiin muutaman kuukauden ehdolliseen ja 3 vuoden maahantulokieltoon. Kun tuomio oli julistettu mies tykitti fistpumppia, iloitsi ja hymyili leveästi. Siinä vaiheessa olisi tehnyt mieli päästä tähän pikku hinaajaan käsiksi.

    Hänet määrättiin saatettavaksi Helsinki-Vantaalle josta hänet lähetetään lennolla takaisin kotimaahansa, Suomen valtion kustannuksella. Tämä siksi, että hänet todettiin varattomaksi, siitäkin huolimatta, että hän oli myöntänyt varastaneensa yli 20k käteistä pelkästään minulta. Suomi taitaa todellakin olla rikollisen paratiisi.

    in reply to: Taiteilijan elämää #1027641
    Taiteilija
    Participant

    Noniin, vähän yli kuukaus taas vierähtäny ni aika päivitellä. Osasyy venymiseen oli se, että en halunnut kirjoitella niin kauan ku uusi projekti pakkasella. Uus 30k projektihan käynnistyi niin, että postauksen jälkeen seuraavan kahden päivän sisään tuli rikottua joka ikistä itselle sovittua sääntöä ja otettua heti rapsakka 10k kuoppa. Nyt on hieman skarpattu ja ollaan lukemissa +2500€/30 000€. Matkaa on, mutta suunta oikea ja pääasia, että pää on taas pinnalla. Kotirintamalla helmikuu oli erittäin raastava ja itse sekä muksut oli kipeänä enemmän kuin terveenä. Harmittaa, että ei pääse kunnolla pelaamaan ja liikkumaan ja eniten etenkin se, että ei ole päässyt padelia pelaamaan kohta puoleentoista kuukauteen.

    Pistetääs tälläkin kertaa pieni tarina muutaman vuoden takaa:

    PIKAINEN ISKU HELSINKIIN:

    Eletään varmaan tyyliin vuotta 2013 tai 2014. Mistä näitä muistaa. Hamburger Börssissä on käynnissä viikkopelit, pelataan 2-2 DC keskiviikkoiltana. Maltillista peliä ja muutenkin melko rauhallista, vain minä ja muutama nuori pyssy ottaa pientä virvoketta pelin tuoksinassa. Kasin jälkeen kisajuomaa on jo sen verran alla, että sisäinen uhmapelaaja (niinku Uuno sanoo) alkaa jo ilmoitella, että klo23 on aivan liian aikainen aika pelien loppumiselle. Turussa järkevien jatkopelien aikaansaaminen keskellä viikkoa on verrattavissa pienimuotoiseen lottovoittoon joten se ei ole vaihtoehto. Aikaa ei ole tuhlattavaksi joten ainut vaihtoehto on suunnata Helsinkiin pika pikaa jos haluaa gamblata pitkin yötä. Eräs lähivuosina turnauksissakin erinomaisesti meritoitunut ja viihdyttäviä videoita tekevä turkulainen nuori pyssy istuu samassa pöydässä. Hän innostuu Helsinkiin lähtemisestä. Sanon hänelle, että nyt haetaan äkkiä tallista A5 alle ja nokka kohti Helsinkiä niinku olis jo. Young gun toimii kuskin roolissa, kun itse istun repsikalla kartturina. Kaupat ovat juuri ehtineet kiinni, mutta onneksi pyssyllä on hyviä ystäviä joilta saadaan koukattua äkkiä matkajuomat kartturille mukaan.

    Kiidämme pitkin Turku-Helsinki moottoritietä. Toisessa kädessä on tölkki ja toisessa puhelin, kun soittelen läpi kaikki Helsingin omaholistit josko saataisiin 10-10 omppurinki pyörimään klo23 alkaen kasinolla. Noin kymmenen soiton jälkeen kaikki ovat vakuuttuneita, että Turusta ei selvästikään olla tulossa kasinolle kippailemaan ja rinki on kasassa. Auto parkkiin ja juoksujalkaa kasinolle. Pelit käyntiin ja nyt sitä tärpättiä! Mojitot ja Kamikazet on muuten kasinolla hintaa lukuunottamatta erinomaisia. Peli on railakasta ja kippinappi unohtunut Börssiin. Pelit päättyvät ja tuloksena on hyvinkin maltillinen 3 kilon kuoppa. No eipähän se nyt ollutkaan niin paha Helsingin reissu. Mutta mutta….tässähän maistuis vielä pieni uhmapeli ja yöviski. Eräällä nimeltä mainitsemattomalla pelurilla (tunnettu siitä, että voitolla selkä saattoi tulla todella kipeäksi) on kämppä lähellä kasinoa. Kysyn josko hänen luokseen pääsisi yöksi ja pikku viskille. Tämä kuulemma onnistuu. Turkulainen nuori pyssy yrittää ehdottaa, että lähtisin kuitenkin takaisin Turkuun. Vastaus on jyrkkä ei ja pyydän häntä ajamaan pirssin Turkuun ja jättämään johonkin kadun varteen. Haen avaimet häneltä sitten joskus kun näiltä kiireiltä ehdin.

    Suuntaamme kasinon lähelle asunnolle. Saan viskilasin kouraani, mutta se ei riitä, pientä uhmapeliä on aivan pakko saada. Puoliväkisin saan kaverin pakotettua “muutamiin” flippeihin. Otamme alkuun kilon flippejä ja kuoppaan hieman. Kuten arvata saattaa homma lähtee aivan laukalle, vaikka kaveri monta kertaa yrittää sanoa, että meidän olisi varmaan fiksua lopettaa. Piru on irti ja flippailemme vielä kunnes jo itsestänikin tuntuu, että ehkä tämä oli tässä. Käyn nukkumaan. Aamupäivällä herään hirveässä kohmelossa. Onko se totta, ei kai… ei perkele kyllä se on. Olen hävinnyt flipeissä 50k€. Ahdistaa ja nuoren turkulaisen pyssyn öiset sanat Turkuun lähtemisestä käyvät mielessä. Nyt on myöhäistä ja paskat housussa. Kerään kamppeeni ja sanon, että kuittaan velan hieman myöhemmin.

    Kuukautta myöhemmin tulen Pariisista. Reissu on ollut voitollinen. Tapaamme Helsingin rautatieasemalla. Olen saanut Pariisista voitot 10, 20 ja 50 euron seteleinä. Oikein mukavan näköinen tiiliskivi. Ojennan autossa tämän 36k euron tiiliskiven kaverille ja tilisiirtona täytyy laittaa “enää” 14k€. Tuntuupa hyvältä ja häviön suuruus realisoituu käsinkosketeltavasti. Lupaan etten enää ikinä flippaile isosti kenenkään kanssa ja matkaan jälleen kerran häntä koipien välissä takaisin turvalliseen Turun kotiini.

    in reply to: Taiteilijan elämää #1025948
    Taiteilija
    Participant

    BLACK FRIDAY

    Eletään syksyä 2010. Olin oikeastaan aina inhonnut sekä Full Tiltin että Pokerstarsin softaa, vaikka monet pitivät niitä ylivertaisina. Joku kertoi kuitenkin, että Starsilla on alkamassa WCOOP turnaussarja jossa on hyviä omahaturnauksia. En ollut ikinä pelannut mitään WCOOPpia aiemmin, mutta päätin depota Starsille ja koittaa paria turnausta. 320 dollarin sisäänoston 6max PLO sujuikin mukavasti ja päädyin aina 3. sijalle asti rahastaen n. 30k$. En kotiuttanut rahoja vaan annoin niiden pötköttää tilillä joitain viikkoja. Loppuvuodesta 2010 tuli fiilis, että noilla rahoilla voisi ottaa parin binin shotin Starssin 5k PLO pöytiin. Sain ensimmäisen binin sisään ja vedin kaverista törkeästi ohi. Sitten pari biniä lisää hieman paremmalla pelillä. Nyt pelitilillä olikin jo 45k$. Päätin, että koitetaan nyt vielä jos homma lähtisi kunnolla liitoon ja sehän lähti. Loppuvuonna ei tullut mitään älyttömiä nousuja, mutta uutena vuotena rysähti.

    Vuoden 2011 ensimmäisen 3 viikon aikana voitin about 200k$ ja tahti jatkui noususuuntaisena, ei tosin vastaavalla tahdilla. Taalan kurssi sukelsi sukeltamistaan ja oli fiilis, että se sieltä vielä nousee joten en tehnyt ainuttakaan kotiutusta. Pelit sujuivat niin hyvin, että asetin tavoitteen ja lupasin 3 kaverilleni, että vien heidät New Yorkiin ja Las Vegasiin jos pääsen tavoitteeseen. Tavoitteeseen oli tuolloin matkaa alle 100k. Oli varmaan maaliskuun puoliväliä, kun pääsin tavoitteeseen ja alettiinkin varaamaan meille neljälle lentoja ja majoituksia New Yorkista ja Las Vegasista. Reissuun lähdettäisiin toukokuussa.

    Huhtikuu tuli ja pelit olivat sujuneet nousujohteisesti, mutta yhtäkään kotiutusta en ollut tehnyt, koska taala vieläkin sukelsi ja uskoin, että loppuvuodesta korjaantuu parempaan suuntaan (minkä tekikin). Huhtikuun alussa oltiin varattu hiihtoreissu Leville parin naispuolisen ystävän kanssa. Reissuun oli määrä lähteä 16.4.

    15.4 iltapäivällä otin junan Helsinkiin. Oli määrä majoittua toisen näistä ystävistä kämpillä Töölössä ja lähteä seuraavana päivänä lennolla kohti Kittilää. Starssin saldo näytti 470k taalaa ja reissufiilis tapissa. Mentiin illalla töölöläiseen pubiin ottamaan muutamat oluet ennen unille käymistä. Pubissa saan puhelun eräältä naispuoliselta pokerinpelaajalta. Vastaan ja hän hermostuneen kuuloisena kysyy olenko jo kuullut Full Tiltistä ja Starsista. Hermostun, mutta en osaa vieläkään pelätä pahinta. Hän kertoo, että FBI on ottanut Full Tiltin ja Pokerstarsin haltuunsa ja jäädyttänyt kaikki rahahanat. Pelaajien pelitilit on jäädytetty eikä ole varmuutta ovatko rahat turvassa, tultaisiinko ne saamaan ja jos niin milloin. Pokerinpelaajien musta perjantai on totisinta totta.

    Nyt mielen valtaa paniikki ja ahdistus. Itsellä on leijonanosa tuolloisesta omaisuudesta kiinni pelitilillä. En ollut osannut kuvitella, että maailman suurimmillakin saiteilla rahani saattaisivat olla vaarassa. Reissufiilis laskee nollaan ja kerron ystävälleni etten aio lähteä Leville seuraavana päivänä, koska pilaisin muidenkin reissufiiliksen. Pyydän, jos saisin jäädä hänen kämpilleen pariksi päiväksi. Niinpä jään Helsinkiin ottamaaan tuikkua murheeseen pariksi päiväksi ja käyn kasinolla lätkimässä korttia, mikään ei tunnu oikeastaan miltään. Yritän vähän väliä epätoivoisesti päästä kotiuttamaan rahojani Starssilta, mutta turhaan. Olo on epätodellinen.

    Palaan kotiin Turkuun ja pariin viikkoon ei tapahdu mitään. Loppuen lopuksi onnekseni olen pelannut Starsilla enkä Full Tiltillä ja Starssin varoja vapautetaan pelaajille maksamista varten jo parin viikon jälkeen. Saan kotiutettua 50k 3-5 päivän välein. Dollari on pohjamudissa, 1,50, mutta sillä ei ole väliä, pääasia että saan rahaa kotiutettua tilille viikoittain.

    Kun lähdemme kustantamalleni Amerikan reissulle kaverien kanssa, on suurin osa rahoista jo tilillä ja reissufiilis pelastettu. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

    P.S: 470k kuulostaa pirun paljolta ja sitä se verrattuna tuohon aikaan olisikin nykypäivänä kahdesta syystä. Jo mainitsemani taalan kurssi 1,5 pudottaa summan pyöreästi 313k euroon. Toinen huomionarvoinen seikka on se, että tuohon aikaan Starssin pelit olivat veronalaisia. Maksoinkin kiltisti veroni jolloin tuosta 470k taalasta jäi käteen lopulta n. 157k euroa. Paljon rahaa toki sekin, mutta aika eri kuin mitä 470k taalaa Starssilta voitettuna tänä päivänä olisi. Moni muuten neuvoi kikkailemaan ja olemaan maksamatta veroja. Itselleni oli selkeää, että nukun mieluummin 5 vuotta (jonka jälkeen rikos olisi vanhentunut) hyvin kuin otan riskin. Eipähän pääse muuten kukaan syyttämään, että freerollaisin terveys – ja muita palveluja kunnollisten veronmaksajien kustannuksella (8

    in reply to: Taiteilijan elämää #1025947
    Taiteilija
    Participant

    Jaahas, melkein 2,5 kuukautta ehti vierähtää että sai taas aikaseks kirjoitella. Marraskuun lopun Kambodzan reissu meni rahallisesti aivan vihkoon, mutta lomana virkistävä. Sen jälkeen jo ennen vuodenvaihdetta ehdin saada tavoitteen maaliin eli nettiprojekti 30k/30k  täyttyi. Hyvä, että netissä kulki, koska kaikkialle muualle rahaa meni. Freezeoutissa tuli käytyä tammikuussa. Pari turnausta jossa toisessa finu ja 7. sija, mutta muuten sitten aika perinteinen Helsingin kuoppareissu.

    Kaksospojat ollu taas alkuvuoden kipeänä koko ajan ja sen vaikutukset omiin uniin ja jaksamiseen merkittävät. Vieläkin tulee pelattua liikaa väsyneenä ja vaikka muuten kulkee niin väsyneenä tulee hassattua liian iso siivu saavutetuista voitoista. Netti on lähtenyt hyvin kulkemaan taas alkuvuonna ja pirteänä tehnyt vakuuttavaa jälkeä. Kiitos Helsingin reissun ja muutaman väsyneen session, nettotulos ei kuitenkaan tyydytä. Nyt täytyykin aloittaa taas uusi 30k projekti ilman aikarajaa. Ja tällä kerralla mukaan otetaan myös livepelit sekä vedonlyönti. Joten 0/30 000€ lähtee käyntiin nyt, tarkoituksena pelata 200-1k ja jos hyviä pöytiä niin shortata 2k.

    Uutta tarinaakin aion kirjoittaa. Yritän jos ehtis jo tänään myöhemmin. Tällä kertaa aiheena pokeriuran kuumin vuosi sekä Musta Perjantai.

    in reply to: Taiteilijan elämää #1024605
    Taiteilija
    Participant

    Anteeksi lukijoille, että tauko kirjoittamisessa venyi näinkin pitkäksi. Kodin kiireet ja haasteet sekä pari kolme viikkoa enemmän vai vähemmän sairaana veivät veronsa eikä jaksanut kirjoitella. Sitä paitsi kirjoittamiseen täytyy olla fiilis. Projekti on sujunut hyvin ja ollaan about lukemissa +17 700€/30 000€. Projektihan koskee vain nettipelejä. Tämä täytyy mainita siksi, että tein SM-viikolla yhden yön iskun Helsinkiin ja projektin tämänhetkisestä tuloksesta noin puolet valui käteispöytään tuolloin. Pelasin ihan hyvin ja tulos ei ansaittu, mutta eipä meikäläistä ole ikinä hirveästi Sklanskyt taskunpohjalla lämmittäneet, mieluummin otan 10k plussaa törkeällä ohivedolla. Ylihuomenna lähden pitkästä aikaa pokerireissuun, Kambodzaan WPT:hen. Tarkoituksena pelailla käteistä ja pienempiä turnauksia sekä nauttia auringosta. Pariin viikkoon tämän jälkeen siis tuskin taas päivittelen tänne ellei reissussa tule tylsää hetkeä. Mutta jatketaanpa viimeksi kesken jäänyttä tarinaa…

    ULKONÄKÖ EI KERRO MITÄÄN VOL.2

    Olimme siis tutustuneet prinssin kanssa. Ensimmäisen kerran hän kutsui minut ja kaverini syömään aasialaiseen fine dining-mestaan. Tämä oli ja on edelleen paras aasialainen ravintola jossa olen syönyt. Jo sisään tultuamme aisti, että prinssi oli hyvin toivottu vieras täällä. Palvelu oli ylitsevuotavaa, tämä ei totisesti ollut herran ensimmäinen kerta täällä. Söimme pitkän kaavan mukaan ja joimme hyvää samppanjaa läpi aterian. Prinssi tykkäsi juoda samppanjaa lähes ruoan kuin ruoan kanssa aina ruokaillessamme. Prinssillä oli menoa ja parin tunnin jälkeen hän jätti meidät ravintolaan syömään ja juomaan ja huikkasi tarjoilijoille, että nämä nuoret herrat syövät ja juovat mitä haluavat ja lisäätte vain hänen laskuunsa.

    Eniten aikaa vietin prinssin kanssa Pub Elyseesssä joka sijaitsi Champs Elyseen ja erään sivukadun kulmassa. Tämä oli hänen todellinen kantapaikkansa ja täälläkin palvelu oli poikkeuksellista. Tätäkään en tosin ihmettele sillä parit juomat juotuamme kuittasi prinssi 30 euron laskun 200 euron setelillä ja sanoi tarjoilijalle, että se on hyvä näin. Ja vastaava tippaaminen toistui, tämä ei ollut poikkeus. Vastaavalla käytöksella olisi ehkä Suomessakin mahdollista saada erityistä palvelua. Prinssi oli kuitenkin jalat maassa tyyppi, kun hänen kanssaan jutteli, osittain ehkä siitä syystä, että hän oli hyvin koulutettu ja tehnyt professorin töitä Euroopassa elämänsä aikana. Meillä olikin Pub Elyseessä erittäin hedelmällisiä keskusteluja uskonnoista ja kulttuureista.

    Eräänä iltana prinssi kutsui minut käymään kotonaan jota pidin suurena luottamuksenosoituksena. Saavuin Champs Elyseellä erään talon rappukäytävään ja toiseksi ylimmässä kerroksessa sijaitsevan oven taakse. Ovi oli isohko, mutta ei antanut lupauksia siitä, mitä oven takana odotti. Menimme ovesta ja sisällä aukeni iso 2-kerroksinen halli kultaisine kierreportaineen josta johti käytäviä ja huoneita silmänkantamattomiin. Tämä asunto olikin käytännössä lähes rakennuksen 2 ylintä kerrosta yhdistettynä, muistaakseni jotain 1500 neliön tietämillä. Kultaa ja kimallusta oli kaikkialla, suomalaiseen makuun superöveri. Prinssi sanoi, että Pariisin kaupunki oli nostanut parhaiden paikkojen kiinteistöveroja huomattavasti. Tämän lukaalin pelkkä vuosittainen kiinteistövero oli kuulemma hieman alle 200 000€.

    Ei prinssi tietenkään linnassaan yksin asunut. Hänellä oli siellä 18 sudanilaista palvelijaa. Sudanilaiset olivat kuulemma luotettavia ja hyviä työmiehiä. Pelkästään autokuskeja oli 3, luonnollisesti. Missä ikinä olimmekaan tämän jälkeen yhdessä, jos lähdin pelaamaan tapaamisen jälkeen, huolehti joku näistä 3 kuskista limusiinimersullaan aina siitä, että pääsin pelipaikalle ehjänä.

    Prinssi vietti aikaansa 4 eri kaupungissa. Hänellä oli lukaalit myös Lontoossa, Kairossa ja Saudi-Arabiassa. Hän kutsui minut pelaamaan kanssansa Lontooseen jollakin reissulla, kun tulen taas Pariisiin. Hän sanoi, että olisin milloin vain myös tervetullut Kairoon tai Saudi-Arabiaan. Hän kertoi ettei alkoholitarjoilu olisi Saudi-Arabiassakaan mikään ongelma, hänellä oli kuulemma lentokentällä omat reittinsä ja sääntönsä joten yhtenä kotiinviemisenään mennessä Saudi-Arabiaan oli aina litratolkulla “tärpättiä” jonka myynti muuten maassa on kuolemanrangaistuksen uhalla kielletty. Nämä reissut antavat vielä odottaa itseään.

    Eräällä Pariisin reissulla kosin nykyistä vaimoani. Juhlimme kihlautumista eräänä iltana myös prinssin kanssa Pub Elyseessä juoden samppanjaöverit. Prinssi kysyi saisiko tulla häihimme. Sanoimme, että toki, eihän tähän voinut eikä edes halunnut muuta vastata. Hän sanoi varanneensa meille kihlajaisten kunniaksi ravintolan seuraavaksi päiväksi. Niinpä seuraavana päivänä otimme taksin ja saavuimme hienoon italialaiseen ravintolaan. Astuimme sisään ja henkilökunta ei oikein ollut edes huomaavinaan aluksi tätä nuorta pariskuntaa. Prinssi oli käskenyt sanomaan tiskillä, että “they called from the prince’s house” ja näin ollen henkilökunta tietäisi homman nimen. Niinpä marssin tiskille ja lausuin nämä taikasanat. Henkilökunnan meininki muuttui täysin ja yhtäkkiä olimmekin kuin tärkeimmätkin vieraat. Palvelu oli jälleen kerran ensiluokkaista ja paras osio oli, kun lähdimme ravintolasta. Koko henkilökunta oli rivissä ovien edessä toivottamassa mukavaa iltaa ja kiittämässä ja yksi henkilökunnasta seisoi ulkona avaamassa taksin ovea meille. Hienoa ja samaan aikaan surullista miten ihmisten käytös voikin muuttua sen mukaan kuka olet tai vielä pahempaa, sen mukaan kenet tunnet. 🙂

    Prinssi oli oikeasti tulossa häihimme, mutta ikävä kyllä muutamaa kuukautta ennen häitä hän joutui avosydänleikkaukseen eikä pystynyt osallistumaan. Paljon mieluummin kuin hänen lähettämänsä 2500€ häälahjan, olisin nähnyt hänet Suomessa ja näyttänyt Turkua ja Helsinkiä. Olihan meillä jo puheissa tulla Kasino Helsinkiin ja Turun Börssiin pelaamaan ja juomaan Johnnie Walkerin Black Labelia. Ehkä vielä joku päivä….

    in reply to: Taiteilijan elämää #1024220
    Taiteilija
    Participant

    Projekti jatkuu hitaasti, mutta oikeaan suuntaan. Tällä hetkellä ollaan luvussa +6700€/30 000€. Kahtena päivänä pelannut koneellakin, muuten kännykällä. Oltiin tossa viime perjantaina katsomassa Tepsin peliä kaverin aitiossa erinäisten pokeriäijien kanssa ja iltaa viettämässä. Kun kuunteli poikia niin väkisin tuli mieleen ettei ite tiedä ammattimaisesta pelaamisesta yhtään mitään, monessakaan mielessä. Ammattimainen pelaaminen vaatii useimmiten uhrauksia, niin itseltään ku läheisiltä. Pelit rytmittää useimmiten pitkälti muuta elämää ja monet painaa hullun pitkää päivää.

    Sen verran hyvää palautetta on tullut blogista, että vois taas yhden tarinan alun tähän päräyttää, kun lukijoitakin tuntuu olevan. Tällä kertaa matkataan Pariisiin:

    ULKONÄKÖ EI KERRO MITÄÄN VOL.1

    Vuodet menee sekaisin, mutta varmaan eletään vuotta 2010. Pakkaan kamat ja suuntaan toiselle pokerireissulleni Pariisiin. Majoitun lähelle Aviation Club de Francea tutun pariisilaisen taiteilijan Airbnb-majoitukseen. Hän asui itse tässä kattohuoneistossa ja sen yhteydessä hänellä oli erillinen vuokrattava yksiö. Hän oli edesmenneen näyttelijä-taiteilija Lasse Pöystin ystävä ja “Suomi-fani”. Seiniä koristivatkin mm. hänen Savonlinnassa maalaamansa maisemataulut.

    Aviation Club de France on tuttu nimenä nuoremmillekin varmasti Aki Pyysingin kolumneista. Se oli Champs Elyseellä toimiva Korsikan mafian pyörittämä pokeriklubi joka suljettiin lopullisesti vuonna 2014. Erittäin tyylikäs, tummaa arvopuuta, kristallikruunuja, todellakin huokui vanhaa hyvää fiilistä jota oli helppo rakastaa. Ruoka oli herkullista ja palvelu parempaa kuin missään muualla missä olen pelannut. Mafia voi olla vihollisilleen vaarallinen, mutta bisneksen he ymmärtävät ja siksi todellakin pitävät asiakkaistaan huolta. Esimerkkinä palvelusta kerta jolloin kaverin kanssa huomattiin, että 3 tunnin päästä on PSG:n UCL-matsi, mutta se on loppuunmyyty. Pokerimanageri kuuli keskustelumme, soitti pari puhelua ja ilmoitti meille, että hommasi meille kaverinsa kautta sinne liput. Avot.

    Pelit Aviationilla olivat lähes aina hyvät. Pariisilaiseen pelitapaan vei hetken tottua, mutta kun siitä pääsi jyvälle se oli kuin rahan printtaamista. Olen laskenut, että pelkästään 2-4€ ja 5-10€ pelejä siellä 10 tuntia päivässä “varman päälle” pelaamalla pääsi n. 2000€ päivätuotoille. Olenkin harmitellut sitä miksei tuolloin tullut muutettua vuodeksi pariksi Pariisiin pelaamaan.

    Päivärytmi Pariisissa oli aina sama. Sängystä ylös kahden maissa ja neljän maissa Aviationille pelaamaan. Päivittäisiin rutiineihin kuului myös se, että viimeinen ateriani oli aina sashimilautanen ja jälkiruoaksi kahvi ja Hennessyn XO. Näin oli myös yhtenä kauniina iltana, kun pelasimme 2-4€ 5c omahaa. Olin kiinnittänyt huomioni erääseen hieman vanhempaan herrasmieheen . Hän osti  aina minimillä (100€) sisään ja arpoi satanen kerrallaan samalla tilaten Johnny Walkerin Black Labelia jäillä tarjoilijalta. Mies oli pukeutunut kulahtaneeseen ja haalistuneeseen neuleeseen ja ihmettelin, että kukakohan ihme tämä kaveri oli. Olin jälleen kerran nauttinut sashimini ja konjakkini, kun pöytä hetken päästä normaalista poiketen breikattiin. Jäimme pöytään viimeisenä kyseisen herran kanssa ja hän kysyi saisiko tarjota juotavaa ja jutella hetken. Hän kuulemma nautti seurassani pelaamisesta, koska en huutanut potin hävitessäni kuten paikalliset ja olin hänen mielestään positiivinen. Sanoin, että mikäs siinä, pelit olivat loppuneet eikä kämpillekään ollut kiire. Niinpä hän tilasi minulle oluen ja jäimme juttelemaan.

    Mies kyseli minulta mistä olen kotoisin, mitä teen työkseni jne. Kerroin hänelle oman tarinani ja kysyin häneltä mitä hän tekee ja käykö hän Aviationilla usein pelaamassa. Mies sanoi, että käy Aviatonilla vain iltaa viettämässä ja ottamassa iltaisin muutaman viskin. Hän sanoi, että hän pelaa iltapäivisin kotona 5-6 naisen kanssa hieman isompaa peliä jossa 50-100k€ vaihtaa päivisin omistajaa. Kysyin missä hän asuu ja hän sanoikin asuvansa Champs Elyseellä melko lähellä. Kävi ilmi, että mies kuuluu Saudi-Arabian kuninkaalliseen sukuun ja on yksi prinsseistä. (Ei kuninkaan lähintä sukua, prinssejä on siellä runsaasti).

    Tästä alkoi ystävyys jonka aikana näin ja koin monia mielenkiintoisia asioita joita en ilman tätä kohtaamista ikinä olisi nähnyt. To be continued…

    in reply to: Ostetaan dollareita pks #1024209
    Taiteilija
    Participant

    Ostan USD keskikurssiin 10k asti. Uusia satasia mielellään. Nouto Turku tai Helsinki onnistuu.

    Pistä mailia tuoppinho@gmail.com.

     

     

    in reply to: Taiteilijan elämää #1024184
    Taiteilija
    Participant

    Jaahas, hetki vierähti viime postauksesta. 30k projektikin on saatu käyntiin ja pyöristettynä tilanne on +3200€/30 000€ joten suunta on oikea. Pelaamiseen ei oo saanut mitään rytmiä eikä tarpeeksi tunteja ja lähinnä tullut pelailtua kännykällä aina kun on hetki aikaa. Taas voi todeta saman mikä koskee oikeastaan koko pokeriuraa eli pelaan ammatikseni, mutta en ammattimaisesti. Näissä kahdessa on iso ero, mutta tärkeintä on, että viivan alle jää plussaa tarpeeksi. Ja luomuna mennään ilman mitään apuhärpäkkeitä ja ohjelmia. Tää on varmasti monen mielestä tyhmää, mutta jollain kierolla tavalla oon siitä ylpeä, että luomunakin voi vielä jonkinlaista järkevää tulosta tehdä. Mutta takaisin tarinointiin…..

    HUIJAUS VOL.2

    Omahapelit Nikon kanssa oli vain kaukainen muisto ja jostain syystä en vieläkään ollut täysin menettänyt luottamustani Nikoon, tyhmä kun olin. Tässä vaiheessa en ikävä kyllä myöskään tiennyt Nikon muista kusetuksista mikä edesauttoi sitä, että luulin että oli vain käynyt superkylmät.

    “Ravimiehen” pokeripeleistä oli aikaa joitakin kuukausia, kun kaveripariskunta oli lähdössä Turusta autolla takaisin Helsinkiin ja päätin hypätä kyytiin. Ajattelin suorittaa täsmäiskun kasinon käteisille. Matkalla Nesteeltä hieman kisajuomaa mukaan jotta reissurannetta ei illalla pakota. Helsingissä illallinen kaveripariskunnan kanssa ja siitä kasinolle. Taisin käydä pokeriakin pelaamassa, mutta pelit olivat varmasti turhan pienet tai tylsät, koska löysin itseni talon peleistä hyvin nopeasti. Automatkalla nautituille virvokkeille oli ilmestynyt jatkoa hyvinkin rivakkaan ja tasaiseen tahtiin ja meno pöydissä oli vähintäänkin vauhdikasta. Päädyin tutustumaan pelipöydässä helsinkiläiseen upseeriin jonka kanssa yritimme biitata taloa loppuillan ajan. Olin jo suuressakin montussa ja ravasin kassalla tämän tästä, mutta onnistuin nousemaan lopulta omilleen. Kävin tekemässä 40k talletuksen kasinon kassalle ja jatkoimme matkaa tämän upseerin kanssa hänen asunnolleen Kamppiin juomaan viskiä. Joku voisi tässä vaiheessa luulla, että upseeri liittyy huijaukseen jotenkin, mutta ei. Jäin vain tämän sohvalle nukkumaan muutaman viskipaukun jälkeen.

    Aamulla heräsin sohvalta ja unet olivat olleet sen verran lyhyet, että oli vielä ns. bensaa suonissa jäljellä. Lähtö reissuun oli ollut niin nopea ja ex tempore, että mitään vaatteita tai muuta ei ollut mukana. Niinpä painelinkin ostamaan hygieniatuotteita ja uusia vaatteita, jotta Helsingin reissu saa jatkua. Ja niin se jatkuikin ikävä kyllä, ja vauhdikkaana jatkuikin. Illalla tie vei taas kerran kasinolle. Siellä huomasin ilokseni olevan tarjolla 20-20€ omahaa. Kassalta siis 40k depo taskuun ja pelaamaan. Ainakin tänä kyseisenä iltana päädyin olemaan pöydän loose cannon ja pelisuoritukset olivat vähintäänkin mielenkiintoisia. Kolmen aikaan pöytä kuoli ja olin kuin ihmeen kaupalla vain 5k montussa ja 35k pelimerkkejä edessä. Eräs WSOP-rannekkeen omaava TPS-fani oli flippituulella ja ehdotti loppuflippejä. Eräät silloin alle parikymppiset herrat Iskariot ja Mr. Partypoker yrittivät varoittaa, että ei Suomen onnekkainta vastaan kannata alkaa flippailemaan. Voimieni tunnossa vähät välitin ja annoin actionia. Noin 5 flippiä myöhemmin olo oli 35 kiloa kevyempi. Lähes rahaa pahempaa on se, että tästä saa kuulla vieläkin, taitaa olla yksi tämän herran lempimuistoja.

    Mulla ei ollut yösijaa ja olimme Nikon kanssa viestitelleet yön aikana. Hän sanoi, että voisin tulla hänen luokseen punkkaamaan. Vauhti ja tiltti päällä sekä taskut tyhjänä taksilla Nikon luo. Niko olikin vielä ylhäällä ja ehdotti, että otetaan vielä parit juomat ja kinkit. Niinpä menimme Nikon parvekkeelle ja rupesimme kinkille, 100€/p. Ja nuoremmille tiedoksi, tähän aikaan pelattiin suljettua kinkkiä 13 kortilla ilman jokereita ja swingit etenkin hupissa olivat paljon pienemmät kuin nykyversioissa. Voitin n. 10 pistettä muutaman jaon aikana, kun Niko ehdotti että mennään keittiöön jatkamaan pelejä. Niinpä vaihdoimme paikkaa ja samalla nostettiin panoksia 150€/p Nikon ehdotuksen mukaan. Parvekkeella ei ollut kylmä joten ihmettelin miksi piti vaihtaaa paikkaa. Pelattiin yksi jako ja päätin käydä vessassa tyhjennyksellä. Palasin takaisin ja Niko jakoi seuraavan käden. Niko oli katsonut puolet korteistaan ja alkoi selittämään, että nyt on saumat todella hyvälle  kädelle. Jälkikäteen ajateltuna koko reaktio oli epäaito ja outo. Niko katsoi loput kortit ja sanoi, että nyt on todellinen monsteri. Ja niinhän siellä oli. Ilman jokereita, 13 kortilla, Niko oli taikonut itselleen takapeliin royalin, keskipeliin Q-korkean värisuoran ja eteenkin vielä jätkäparin. Menin shokkiin ja sanoin vain, että pelit oli sitten tässä johon Niko vastasi heti, että se sopii oikein hyvin. En muista tarkkaan, mutta Niko taisi voittaa kädessä meidän säännöillä jotain 80-90p. Menin suoraan nukkumaan ja seuraavana päivänä nostin pankista 10k ja ojensin Nikolle ja lähdin junalla kohti Turkua. Kun sain vähän etäisyyttä asiaan ja juttelin ihmisten kanssa tulin siihen tulokseen, että tämä oli 100-varma kusetus ja olin joutunut tekopakan uhriksi. Kaikki illan kulussa, ajoituksessa, sekä siinä, että tuo käsi vastaa luultavasti todennäköisyydeltään loton pääpottia, viittaa siihen, että jouduin tekopakan uhriksi. Moni sanoi, että ei olisi maksanut Nikolle yhtään mitään, mutta toisaalta eipä mulla ollut todisteita olla maksamattakaan, onhan lottovoittokin mahdollinen.

    Tämän keissin jälkeen ei enää Nikon kanssa nähty. Kuulin, että Niko oli huijannut kotipeleissä rahaa myös muilta pokeriammattilaisilta. Tämän lisäksi hän asuessaan Floridassa kusetti muulla tavalla muutamaa pokeriammattilaista ja vei näiltä rahaa. Suurinta osaa kusetuksista en varmasti edes tiedä.

    Niko soitti mulle vielä kerran ollessani pelaamassa Aviation Clubilla Pariisissa. Hän asui silloin New Yorkissa ja oli kertomansa mukaan päässyt mukaan uskomattomiin käteispeleihin NBA-tähtien ja muiden julkkisten kanssa. Samaisena iltana oli kuulemma todella mehukas 50-100$ käteisomaha 200$ button stradlella. Niko ehdottikin, että ostaisin hänen actionistaan puolet. Tällaiseen nyt en olisi suostunut oli kuka vain kyseessä, puhumattakaan, että tämä rotta. Olen jälkikäteen kylläkin fiilistellyt mielessäni, että millaisen tarinan hän  olisi seuraavana päivänä kertonut ja kuin ison “laskun” hän olisi kehdannut laittaa. 😀

    in reply to: Taiteilijan elämää #1024076
    Taiteilija
    Participant

    Jaahas, projektin aloittaminen saa odottaa vielä viikon. Muksut olleet kuukauden putkeen korvatulehduksessa ja neljät antibioottikuurit vedetty. Tulevana perjantaina putkitukset molemmille, josko sitten lähtis arki taas rullaamaan vähän paremmin ja sais keskityttyä pelaamiseenkin. Jos ennen suurimpana haasteena oli kännikuoppien ja vastaavien välttäminen, on se nykyään väsymyksen hallinta. Vieläkin opeteltavaa paljon siinä, että ei väsyneenä väkisin menis pelaamaan. Ei oo kerta tai kaks ku viikon pari grindannu ja ottanu joitakin kiloja uppia ja sitten ku vetäny 3 yötä 3 tunnin unilla niin painaa kaikki voitot menemään väsyneenä muutamassa tunnissa. Pahempaa tosta tekee et silloin myös pelivalinnat on karseita. Ku ei fiksua peliä löydy ni mennään sit vaikka haastamaan verkkojen parhaimpia reguja vähän isommassa hupissa. Koska projekti ei vielä etene niin kirjoitetaan nyt vaikka ensimmäinen tarina menneiltä vuosilta.

    Huijaus vol.1

    Elettäisiinköhän vuotta 2010 tai 2011. Olin tutustunut kasinolla mukavaan heppuun, Nikoon. Niko oli viimisen päälle supliikkimies ja reilu kaveri. Hyvä seuramies ja pokeripiireissä tunnettu. Nikon kanssa ystävystyttiin ja hän kävi Turussakin viikonloppua viettämässä, käytiin TPS:n matsissa ja vietettiin aikaa yökerhoissa. Itse olin joskus Nikon luona yötä Helsingin reissuilla. Luottamus oli taitavasti ja pitkän kaavan kautta rakennettu.

    Sain soiton Nikolta. Suomen tämänkin päivän eturivin nimiä oli tulossa muutama pelaamaan hänen luokseen ja syynä oli se, että Nikon tuttu oululainen ravimies oli myös tulossa. Tällä kaverilla ei ollut pikkurahan puute ja tykkäsi gamblata, vaikka ei pokeria niin pelannutkaan. Pelinä tulisi olemaan 10/20€ omaha. Sovittuna päivänä istahdin Helsingin junaan ja saavuin isolle kirkolle. Kaupasta muutama keskiketterä messiin ja kohti Nikon asuntoa. Paikan päälle päästyäni “ravimies” oli jo paikalla. Muut 3 ikävä kyllä “olivat peruneet” tulonsa, mutta mitäs sitten, ravimies oli paikalla ja se oli pääasia. Pelattiin 10/20€ omahaa sovitusti. Ravimies ei todellakaan tuntunut miltään pelimieheltä. Kaikki isommat potit hän kuitenkin vei, yleensä aina rumilla setupeilla ja vieläpä altapäin. Illan suurimmassa potissa, 26k€, reissattiin turnilla pot-pot-pot kilkut sisään A378 rainbow boardiin. River oli 4 ja naulasetti oli paperia ravimiehen 56JQ vastaan. Tässä vaiheessa olin lähinnä tyrmistynyt ja pelit loppuivat. Koko homma vaikutti oudolta, mutta pidin Nikoa luotettavana tyyppinä ja ajattelin, että ehkä tässä vaan kävi superkylmät. Tulevaisuus kuitenkin osoitti, että koko homma oli satavarmasti maltilla rakennettu puhallus….to be continued.

Viewing 9 posts - 1 through 9 (of 9 total)