Aki Tykin polttareissa

Aki PyysingMiesten polttarit Suomessa olivat ainakin vielä pari vuosikymmentä sitten raaka tapahtuma. Tulevat aviomiehet vilkuilivat ennen häitä useamman viikon pelokkaina ympärilleen minkä nurkan takaa nousuhumalainen kiduttajaorkesteri hyökkäisi kimppuun.

Polttareiden idea oli, että muulla polttariryhmällä olisi hauskaa ja sankari saisi esimakua tulevasta kohtalostaan. Loppuillasta päästettiin yleensä jo sulhaskandidaattikin viihteelle.

Varsin tavanomainen kaava oli, että kohde kaapattiin työpaikaltaan, vapautettiin turhasta maallisesta omaisuudesta, teetettiin tällä kaikenlaista muiden mielestä hauskaa ja hylättiin metsään sivutien varteen varustettuna ohjeella tulla saunalle, jossa muut odottivat toisella puolella kaupunkia. Sieltä saisi sitten päivän ensimmäisen alkoholiannoksen.

Yhdeltä kaveriltani löytyi sukasta kaksisataa markkaa, kun hänet otettiin haltuun puku päällä aamupäivästä kesken työpäivän. Hän oli ollut riittävän monta kertaa antavana osapuolena, että oli osannut varautua tilanteeseen. Me taas tiesimme, että hän saattaisi hyvinkin varautua, joten laitoimme miehen aluksi munasilleen. Aina on tärkeää olla yksi askel vihun ajattelua edellä.

Kun heittelin serkkupoikaa raaoilla kananmunilla tämän kelluessa Lappeenrannan satama-altaassa pari vuotta sitten, ilahduin perinteiden olevan vielä hengissä. Kun hän kantoi yli satakiloista pikkuveljeäni selässään Taipalsaaren urheilukentän jyrkkiä rappusia ylös, pelkäsin morsiamen jäävän ilman sulhastaan. Emme sentään mitään noin brutaalia 80-90-luvulla teettäneet.

Korkeanpaikankammoinen ystäväni selvisi näppärästi viljasiilosta alas laskeutumisesta köyden varassa, eikä toinen ollut moksiskaan autokyydistä hiekkatiellä takakontissa. Erilaiset nyrkkeilijät ja vapaaottelijat ovat yleensä säästäneet sulhasen kasvot valokuvauskuntoon.

Miesten polttariperinne on havaintojeni mukaan mennyt enemmän naisten polttareiden suuntaan. Niissähän sovitaan päivä kaksi kuukautta etukäteen yhdessä morsiamen kanssa, puetaan päälle hieman hassu hame ja vauhdikkaammissa tapauksissa myydään ensin Espalla haleja kahdella eurolla ja sitten mennään tyttöjen kanssa syömään.

Minut pyydettiin vierailevaksi ”tähdeksi” Aki Tykin polttareihin siideripalkalla kuukausi sitten. Koska tykkään Happoradiosta ja tiesin miehen pokeriharrastajaksi, suostuin empimättä. Vanhempien erinomainen etunimimakukaan ei ollut esteenä.

Nämä polttarit tulivat yllätyksenä, koska laulaja/lauluntekijän polttarit alkoivat kesken radiolähetyksen. Muusta ohjelmasta en tiedä, mutta kaiman ilmeestä näin, että hänelle ei ollut kerrottu, ketä vastaan hän pokeria Casino Helsingissä päätyisi pelaamaan.

Pelasimme ensin sököä, jota muusikko ei ollut selvästi kovin paljon pelannut. Yhtä selvää oli, että hän ymmärsi pokerista ja turnauksista paljon enemmän kuin keskivertomuusikko. Hän pelasi varovasti, kuten tuntematonta peliä kuuluukin pelata.

Itse asiassa parempi idea ehkä olisi ollut pelata molemmille tuttua no limit Holdemia, jossa olisimme saaneet merkit luultavasti rivakasti keskelle. Minulla oli vain tunti aikaa varattuna, ja sitä paitsi pokeriturnauksen vierestä seuraaminen on lajiin perehtymättömälle varsin huonoa viihdettä, kun pohjakortit eivät näy.

Nyhjäsimme sököä melko pitkään, jonka jälkeen kokeilimme pari jakoa courcheveliä (huono headsup –peli) ja siirryimme kolmen kortin irlantilaiseen, jossa peli ratkesi. Tässä Holdem- variantissa jaetaan ennen floppia kolme korttia ja heitetään flopin jälkeen yksi pois.

Minä reissasin JJ8 kädellä (kaksi pataa) ja löin ässäkorkeaan floppiin, jossa oli kaksi pataa. Toinen Aki meni all-in ja minä maksoin olettaen vastassa olevan ässän ja minun olevan värin vedossa. Heitin toisen jätkän pois. Vastassa oli kuitenkin 26 pataa.

Nyt älkää ymmärtäkö väärin. Semibluffi värin vedolla on hyvän pelaajan merkki. Huonot pelaajat odottelevat headsupissa saletteja, hyvät lyövät valikoidusti, mutta hyvin ahkerasti.

Pokerijumalat tykkäävät rohkeasta pelistä, ja turnin kakkonen vei potin Etelä-Karjalan sijasta Pohjois-Karjalaan. Minä työnsin hetken päästä loput merkkini rattailla valmista väriä päin, ja otin pataan.

Intiaanipokerissa sentään pärjäsin. Tässä olivat suurena apuna Akin helposti luettavat kaverit ja minun isommat korttini.

Lopuksi hävisin nöyryyttävästi KPS:ssä (kivi-paperi-sakset) 3-2. Minut levelöitiin pitkässä matsissa, jossa tasapelejä oli enemmän kuin ratkenneita eriä. Muusikko voitti siis ammattipelurin tämän kotikentällä 2-1.

Pohjois-Karjala on muuten oikeasti Savoa.

Tosin huomattavaa on, että Aki Tykki ei ole tavanomainen pipopää, joka on pelannut pari jakoa keikkabussissa. Hän aloitti pokeriharrastuksen 2006, ja kasvatti 20 dollarista viisinumeroisen rollin neljässä vuodessa. Hyllystä löytyy parikymmentä pokerikirjaa, hän on ollut jäsenenä usealla opetussaitilla ja kirjoittanut tuhansia viestejä pokerifoorumeille. Myös Pokeritieto kiittää kontribuutiosta.

Mistä tahansa hän bloginsa mukaan kiinnostuukin, antautuu hän siihen täysillä. Aki Tykin esimerkki kertoo, että pokerissa voi hyvin pärjätä, jos on valmis tekemään töitä.

Pokeriura on hänellä jo enimmäkseen taaksejäänyttä elämää, mutta musiikin tekeminen jatkuu ja avioliitto alkaa.

Toivotan onnea (sitä tarvitaan) ja fiksuja lapsia!

P.S. Jo ennestään heikkoa uskoani ihmisiin veivät polttarit, joissa olin bestmanin ominaisuudessa pääjärjestäjänä. Näimme isossa porukassa paljon vaivaa, ja emme todellakaan aikoneet kertoa päivää sankarille.

Yksi meistä katsoi asiakseen kertoa sekä päivän että ohjelman tulevalle sulhaselle, jotta saisi tältä yösijan ko. päivänä. Lisäksi hän on tänä päivänäkin velkaa osuutensa polttareista. Ihmiset voivat olla melko kyrpiä halutessaan.

Onneksi hän oli unohtanut yhden osion. Minä olin hankkinut salin, tuomarin ja pienen romaanin nyrkkeilemään isoa valkolaista vastaan. Sankari oli teininä nyrkkeillyt jonkun verran.

Kokoerosta huolimatta Riku Lumberg Lauritsalasta pärjäsi varsin hyvin. Sen verran hyvin, että minä hänen kulmassaan annoin ohjeeksi ”anna pysyä pystyssä”.

Myöhemmin samana vuonna kävimme tämän pystyssä pysyneen kaverini kanssa katsomassa, kun Riku voitti Suomen mestaruuden vastassaan Amin Asikainen.

Ainoa kerta, kun näin tervettä pelkoa polttarisankarin pupilleissa koko polttareiden aikana oli, kun hän näki Rikun verryttelemässä salilla ennen polttariottelua.

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana.

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea.