Akin ihmedieetti

Aki Pyysing

 

Juhannuksen alla menin hyvin juhannukseen valmistautuneessa kunnossa kasinolle. Törmäsin ennen pelipöytiä pariin kaveriini, jotka pysäyttivät minut. ”Sähän voisit lyödä laihdutusvedon?” oli pysäyttämisen syy. Mietin hetken ja sanoin, että viisi prosenttia pois ja kymppitonni ja pari kolme kuukautta aikaa käy. Jos molemmat pääsevät tavoitteeseen, veto raukeaa, mutta molemmat ovat hiukan hoikempia. Toinen kavereista olikin sitten heti käsi ojossa ja otti vedon kiinni.

Olin kihti- ja mykoplasmakierteessä päässyt parissa vuodessa reilusti parempaan kuin neuvolapunnituskuntoon. Kun minulta poistetaan liikunta ja lisätään tissuttelutilaisuuksia, tulokset näkyvät hyvin pian poskissa. Kihtikohtausten aikana ei toki voi tissutella, mutta mykopaskan kourissa voi joko hyppiä seinille tai keitellä rommitoteja. Minun valintani ovat olleet totit.

Elin vedon lyödessäni poikkeuksellista terveysjaksoa. Olin ollut jo useita kuukausia terveenä ja salitulokset olivat vahvassa nousussa. Tosin vyötärö ei ollut juuri kaventunut, vaikka paino olikin pysynyt paikallaan. Ilman vetoa olin aloittamassa syksyn lentopallokauden liki 110-kiloisena, mikä 49-vuotiaan keskitorjujan polville on itsemurhaa. Näin ollen laihdutusvetoa ehdotettiin hyvin potentiaaliselle betsarille.

Kaikissa laihdutusvedoissani olen aina päässyt tavoitteeseen. Useimmiten tämä on tarkoittanut lopussa kahta päivää syömättä ja yhtä juomatta. Tällä kertaa ajattelin kokeilla uutta ihmedieettiä, jota netissäkin suositeltiin. Niinpä päädyin tiputtamaan 109,1 kilosta 102,7:ään melko tasaisesti mökötellen vain viimeiset viisi päivää. Sain nimittäin vedon loppumetreillä jonkun pienen nuhan, joka ei pelkästään nussimalla lähtenyt. Niinpä en pystynyt urheilemaan, joten piti elää miinuskaloreilla ilman liikuntaa – ja tämä tarkoittaa siis myös ilman rommitoteja. Tämä on melkoisen kypsää puuhaa. Miinuskalorit ja alkoholinpuutos aiheuttavat minulle myös unihäiriöitä, joten en välttämättä ollut kaikkina minuutteina pelipöydässä oma aurinkoinen itseni. Anteeksi näin jälkikäteen kaikille, joille tänä aikana tiuskin.

Painoa pudotin metodilla, jonka superdieettejä kauppaavat ekspertit jyrkästi kyseenalaistavat. Lisäsin aerobista liikuntaa, söin vähän tavallistakin tarkemmin ja leikkasin siiderin kulutustani reilusti. Toivottavasti ketään ei jouduttu lomauttamaan Casinon Sports Barista tämän johdosta, vaikka myynti siellä vetomme johdosta radikaalisti kärsikin.

Laihdutusvedossa maaliin pääseminen on muuten vaarallista puuhaa. Tullessani punnituspäivänä salilta pois tunnustelemasta olisiko flunssa jo helpottanut, en päässyt siiderin puutoksesta johtuen lähibaarin ohi suoraan kotiin. Ruoan kanssa oli välttämätöntä ottaa juhlan kunniaksi normaalia parempaa viiniä. Hankin myös tavallista kalliimpaa calvadosta, joka tosin maistui huonommalta kuin Boulard Pay’s d’Auge, jota yleensä ostan. Raaka kahvi ruoan jälkeen onkin huonoksi vatsalle. Ranskalaisten tutkimusten mukaan calvados nimittäin muokkaa kahvin vatsalle sopivaan muotoon.

Sitten olikin hyvä mennä yllättäen järjestyneeseen HelppiGameen, eli pelaamaan 20/20 omahaa Mikonkadulle. Onnistuin muun muassa painamaan Helpin ässiä vastaan AKQ-tyyppisellä kädellä ja survomaan pohjasetillä Sahamiehen keskisettiä päin. Toivoisin voivani poistaa päästäni siellä pyörivät näiden herrojen maireat hymyt heidän paalatessaan minun entisiä merkkejäni. Muut pelisuoritukseni olivat tätä samaa luokkaa. Mielestäni pelasin vuoden ylivoimaisesti huonoimman sessioni. Hävisin maanantain HelppiGameen sitten sen seitsemän tonnia, minkä 12 päivässä Barcelonassa voitin.

Mutta hoikempana on helppo hymyillä, vaikka vähän pataan tulikin. Kortti tuo ja kortti vie, mutta läskin pitäisi olla ikuista. Tosin tällä Akin ihmedieetillä voi jopa läskikin sulaa.

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana ja nykyään myös Sijoitustieto.fi -verkkosivuston kolumnistina.

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea.