Freezeoutissa pilkkimässä

Aki Pyysing

Pääsin suurimmalta osin eroon vakavista unihäiriöistäni kolmisen vuotta sitten. Ilmeisesti edessä ollut kahdeskymmenes Helsinki Freezeouttini jännitti niin kovasti, että heräsin perjantaiaamuna kolmen tunnin yöunien jälkeen. Tai sitten alla ollut seitsemän tunnin käteispelisessio 2,5/2,5 omahaa oli niin stressaava, että elimistö jäi ylikierroksille.

Toinen vaihtoehto on, että kun herään yskimään koko alkuvuoden ja osan loppuvuodesta kuntoilun estäneeseen kuumeettomaan räkätautiini, miuta vituttaa kuin isoa oravaa, enkä saa enää nukuttua. Yksi monista addiktioistani on nimittäin fyysinen liikunta. Kun heroinistin piikki myöhästyy, se hermostuu. Kun ei ole mitään varmaa näkymää seuraavan ajankohdasta, ajautuu se paniikkiin – eikä juuri nuku.

Menin sitten pienessä univelassa sutimaan turnausviikon avanneen 600 euron terminaattorin. Ajat ovat koventuneet, koska monet aiemmin tämän turnauksen päälle liian pienenä räkineet olivat hiipineet paikalle. Pidän tätä ihan terveenä merkkinä. Jos haluaa elää pokerinpelaajan pitkän ja hyvän elämän, on tasojen suhteen opittava olemaan joustava.

Terminaattoria pelataan siten, että kuudestasadasta vain neljäsataa euroa menee palkintopottiin. Kaksi satasen chippiä jää eteen, ja kunkin pelaajan tiputtaja (=terminaattori) saa nämä merkit ja saa pitää rahat. Minun koulukuntani mukaan nämä merkit saavat ainakin puolet fieldistä täysin sekaisin. Pudotusta haetaan suhtautuen täysin välinpitämättömästi pienten stäkkien rangeihin (=kortteihin, joilla kaikilla se asettaa oman turnauselämänsä uhanalaiseksi) ja vahinkoon, joka epäonnistuessa tulee omalle stäkille.

Tämä on sinänsä hyväksi pelille, kun terminaattorissa merkit menevät näköjään keskelle paljon rivakammin kuin tavallisessa turnauksessa. Minun kaltaisteni hivenen tiukempien pelureiden olisi parempi saada jotain käsiä ja sitten niiden olisi myös syytä pitää, jos turnauksessa meinaa pitkälle päästä.

Tällä kertaa tulikin joitain onnekkaita käsiä ja juoksin ihan finaalipöytään asti. Jouduin pelaamaan hivenen tavallistakin passiivisemmin, koska vasemmalla puolellani oli viimeiset viisi pöytää minua isommalla stäkillä Littoisten lyöntikone eli Juha Helppi. Aina aurinkoinen turkulainen ei kuitenkaan juuri osallistunut kahden chipin jahtiin, vaan pelasi erinomaista turnauspeliä selkeästi tavoitteenaan turnauksen voittaminen, eikä niinkään pienet taskurahat.

Toki se sitten sai ne minunkin merkkini, kun finaalipöydässä blindien välisessä minun oli ”pakko” lyödä ja Helpin oli ”pakko” maksaa. Juha siis tiputti minut ja voitti lopulta koko turnauksen. Valitettavasti täytyy tunnustaa, että minua parempi turnauspelaaja vei ykköspalkinnon. Mie sijoituin kuten Lasse Viren Montrealin maratonilla, eli tulin viidenneksi. Aika harvoin turnauksen paras pelaaja sen lopulta vie, mutta tällä kertaa mielestäni kävi näin.

Huonoa tuuriaan Helppi valitteli vasta seuraavassa turnauksessaan eli sunnuntain sevenissä. Kaikenlaista vastoinkäymistä pokeriurallaan sitä onkaan mahtunut miehelle, joka juuri ohitti kaikkien aikojen turnausrahastuslistalla Doyle Brunsonin ja seuraavaksi menee ohi Dave ”the Devilfish” Ulliotista. Tämä vähemmän tunnettu kaksikko tuskin enää rahastaa turnauksissa, joten ohitukset ovat lopullisia. Tässä tilastossa Juha löytyy tällä hetkellä sijalta 96, mutta nykyiselläkin puoli miljoonaa per vuosi tahdilla sija tulee vielä kohentumaan kummasti, jos Helppi jaksaa vielä pitkään olla ohivedettävänä.

Sevenissä minulle kävi sillä lailla hassusti, että suunnitelmani absolutistina pelattavasta turnausta kölähti vasta vähän ennen turnauksen alkamista. Väsyneenä on korttien odottelu perin vittumaista puuhaa, mutta pieni jallu piristää virettä kummasti. Seveniä onkin selkeästi hauskempi sutia sivistyneesti drinkkejä siemaillen. Kun kasino vielä ystävällisesti järjesti Fennia-salongin isolle screenille NFL:n pudotuspelin, oli turnauskokemus varsin miellyttävä.

Pienenä takaiskuna toki tuli, että jäin turnauksessa lähimmäksi suremaan eli bubblasin sen. Tämän turnauksen voiton (ja minun enimmät merkkini) vei Veli-Pekka Alakorva, kuten edellisen vastaavan turnauksen kesän 2015 Midnight Sunissa. Seventurnauksen voi nyt voittaa lähes minkälainen veturi tahansa, mutta minun nähdäkseni V-P pelasi oikein hyvää finaalipöytäseveniä. Kimmo Kurko taas, joka saattohoiti minut ulos turnauksesta, pelasi minun makuuni seveniä hivenen liian liberaalisti. Niin kyllä pelaavat lähes kaikki muutkin.

Lisäksi Kimmo voitti sitten eilisen omahan, jossa minä en noussut koskaan aloitusstäkin yläpuolelle. Ihan pelkillä ohivedoilla ei nousta Suomen rahalistan neljänneksi, joten annetaan Kimmollekin kredittiä hyvästä turnauspelaamisesta. Tosin ihan joka kerta ei AKQ8 voita AA35:ttä, joka toiseksi tulleella Petri Heinäsellä oli viimeisessä kädessään.

Tykkään kovasti siitä, että turnausohjelma pitää sisällään runsaasti ”turboja”, eli yhdessä päivässä pelattavia nopeahkoja turnauksia. Pelasin toissapäivänä turbo-omahan ja nopeasti se menikin. Suhtauduin alkuvaiheissa turnausta epäluuloisesti vastustajan turnissa esittämään suoraan ja paukautin yläpään wrapillä (isomman suoran vedolla) potin kylkeen. Tilannearviointini osoittautui siinä mielessä heikoksi, että suorahan siellä sitten oli ja vihu tuli yli. Minun oli sitten pakko maksaa lopuilla merkeillä, eikä ohiveto onnistunut.

Helsinki Freezeout 2016 on alkanut ilmeisen onnistuneesti. Turnauksissa on ollut kohtuullisesti väkeä ja käteispeliä on ollut hyvin. Lama on iskenyt Freezeouttiinkin siinä mielessä, että tänä vuonna on luovuttu pitkään voimassa olleesta käytännöstä, jossa pienin omaha on 5/5-blindeilla pelattava. Tämä oli ilmeisen onnistunut ratkaisu, koska ”pikkuomahat” ovat pyörineet rivakkaa tahtia.

Eilen tosin saatiin aikaan pitkästä aikaa myös 40/40-peli aikaiseksi. Pelasin turnauksen jälkeen ensin monta tuntia varsin vauhdikasta pikkuomahaa. Huomaamattani oli salin toiselle puolelle kuitenkin muodostunut iso peli. Olin niin syventynyt hereillä pysymiseen (heikohkolla menestyksellä), että en ollut tätä huomannut. Tästä ainoa keksimäni pyyhe henkilökunnalle: Joku olisi voinut käydä kertomassa minullekin, että peli on auki. En ollut jonossa joo, kun en tiennyt mitään näin ison pelin jonoa muodostuneenkaan.

Järjestelyt muuten ovat sujuneet totuttuun tyyliin erittäin jouhevasti. Itse asiassa sanoisin, että käteispöydät ovat pyörineet järjestävän seuran puolesta sujuvammin kuin koskaan aiemmin. Kaikissa Freezeouteissa olen siis pelannut, joten voi sanoa, että on jo muutakin kuin kutistustuntumaa.

Pahoittelen muuten sekä henkilökunnalle että kanssapelaajille ajoittaista pilkkimistäni, joka tietenkin jarruttaa vähän peliä. Entisenä unihäiriöisenä tiedän kuitenkin, että minun ei ole järkevää sohlata unirytmini kanssa miten sattuu. Joten en lähde kesken pelien kotiin nukkumaan kuin äärimmäisessä hätätilassa, vaikka vähän väsyttäisikin

Seventurnauksesta esimerkiksi lähdin tyytymättömänä osaan pelisuorituksistani suoraan kotiin nukkumaan ennen puoltayötä vain pienellä pysähdyksellä baaritiskin kohdalla, ja heräsin sitten neljältä, jolloin normaalisti käyn nukkumaan. Onnistuin kuitenkin nukkumaan pienet päiväunet yhden Annika Bengtzonin ja viisi jaksoa Game of Thronesia jälkeen puolessa välissä Foylen sotaa.

Tänään menen vielä pilkkimään viiden kortin ja yhden kilon turbo-omahan, ja turnaukseni taitavat tämän Freezeoutin osalta olla sitten siinä. Valitettavasti sekä torstain pääturnaus että perjantain kahden kilon omaha jäävät väliin perjantaisten sitoumusteni vuoksi.

Menkää ihmeessä muut pelaamaan niitä, turnauspokeri on iloinen asia!

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana ja nykyään myös Sijoitustieto.fi -verkkosivuston kolumnistina.

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea.