Ihmiset ovat itsekkäitä, mutta välinpitämättömiä

Aki Pyysing

 

Kasinon 25v. Juhlaturnauksen 250 paikkaa oli kaikki varattu jo monta päivää ennen turnauksen alkua. Jonossakin oli lopulta yli 70 nimeä. Suomen suurimmasta pokeriturnauksesta lopulta tulikin sellainen, kun paikalle saatiin 242 pelaajaa. Edellinen ennätys lienee saavutettu buumiajan kv. pääturnauksissa, joissa oli ainakin 220 veturia kolmen tonnin turnauksissa. Tosin silloin puolella porukasta oli (melko ruma) mainospaita päällään.

Miten loppuunmyyty turnaus 70 hengen jonotuslistalla sitten jäi kahdeksan paikkaa vajaaksi? Tämä johtui siitä, että yli 90 lipun varannutta ei päässytkään paikalle, koska Helsingin joulukuussa oli yllättäen kylmää ja pimeää. Lipun varaamalla ei nimittäin sitoudu mihinkään, mutta saa ilmaisen option turnauslipun ostoon. Kuten aina ilmaisten hyödykkeiden ollessa kyseessä, ihmiset tuhlasivat niitä surutta. Varauksen perumisesta oli selkeästi useimmille aivan liikaa vaivaa. Kaikki tuskin saivat yllättävää estettä vain kaksi tuntia ennen turnauksen alkua.

Tästäkin saamme kiittää Jouni Laihoa, joka arpajaishallintopäällikkönä vielä ollessaan kielsi jollain mystisillä perusteilla Casino Helsingin turnauslippujen oston netistä. Minä en ainakaan keksi, miten rahanpesu esimerkiksi onnistuu pokeriturnauslippuja ostamalla. Lippuja ostaessahan on normaali pankkitunnistautuminen, ja sitten pitäisi vielä päästä turnauksessa rahoille, että saisi jotain näyttöä uusista tuloista. Kyseessä lienee ollut lähinnä Laihon viimeinen kiusanteko pokerille.

Hallitusneuvoshan siirtyi arpajaishallinnon päällikön tehtävistä projektitöihin, joten kasinon/RAYn/Veikkauksen pitäisi pikimmiten aloittaa neuvottelut Laihon seuraajan kanssa nettiostomahdollisuuden palauttamisen tiimoilta. Määräaikaisena arpajaishallintopäällikkönä toimii Saaramia Varvio, joka ei voi mitenkään olla yhtä pokerivihamielinen, kuin Jouni virassaan oli. Tai no, voi olla, mutta enempää ei kyllä mitenkään. En siis tunne Varviota millään lailla.

Kuvittelisin, että kiihkottomasti perustelemalla on vaivatonta näyttää, että etukäteen sitovasti varatut (=maksetut) liput helpottaisivat kasinon ja turnaukseen tulijoiden elämää eli sekä pelinjärjestäjän että oikeiden pelaajien hyvinvointi lisääntyisi. Läpällä varaajille tietysti olisi harmia, kun ilmaisia lounaita ei olisi enää tarjolla. Mitkään rahanpesumahdollisuudet tai peliongelmat eivät todellakaan lisääntyisi yhtään mihinkään. Pokeriyhdistys antaa mielellään lausunnon asiasta tarvittaessa tai vaikka auttaa kirjelmän laatimisessa.

Turnausmuotona oli jännä ”progressiivinen bounty” eli yhdenlainen terminaattori-turnaus. Turnausmaksusta 250 eurosta 25 euroa meni kasinolle, 50 euroa bountyihin ja 175 euroa palkintopottiin. Jos tiputti pelaajan, sai 40 euroa taskuun ja kymppi jäi eteen. Nämä kympit sai sitten laittaa taskuun, jos pääsi finaalipöytään. Ihan hilpeä pelimuoto, jota täsmälleen tällaisena en ollut ennen pelannutkaan.

Olin yksi 26 Special boyntystä, joiden tiputtamisesta sai kirjekuoresta yllätyspalkinnon. Näitä kuoria jahdattiinkin innokkaasti, varsinkin kun Samuli Sipilän kuoresta löytyi heti alkuun 500 euron arvoinen H.O.R.S.E -lippu. Lopuissa kuorissa oli sitten enimmäkseen drinkkilippuja, mutta löytyi sieltä vielä tonninkin flabari.

Bountyistä suurin osa veti turnauksen lähinnä läpällä. Mie en oikein usko, että esimerkiksi Jens Kyllönen moukaroisi alkutasoilla seiskaparilla kalleja päin, jos turnausta tosissaan pelaisi. Bountyjen rivit harvenivatkin nopeasti, ja he siirtyivät rivakasti alakertaan pelaamaan 20/20 pottiomahaa ja muuta sellaista pientä kivaa käteispeliä.

Peli on pelattava oikein, vaikka se olisi markan peli, on minulle opetettu jo 70-luvulla. Niinpä pelasin niin hyvin kuin osasin. Tämä ei välttämättä ollut kovin hyvin. En muista koskaan vetäneeni niin monta kertaa menestyksekkäästi ohi, kuin tässä turnauksessa sitten onnistuin tekemään. Ensimmäinen iso pottini oli, kun rereissasin Toni Pettersonia kympeillä, ja blindeista heräsivät rouvat. Minulla oli 10K sisällä ja 15K maksettavaa ja otin toivoen AK:ta. En tiedä olisiko vihun rangessa edes Anna Kournikovaa ollut. Sanotaan, että toivotaan niin. Joka tapauksessa maksu tuntui pahalta, mutta ei sitä kyllä juuri kukaan muukaan olisi kipannut. Kymppi olikin sitten heti flopissa eikä lisää naisia saapunut paikalle.

Pikkutunneilla UTG meni allin 20K plus ja pienellä blindilla oli jo kaikki sisässä. Minä katsoin 67o:ta, 8K:n isoa blindia, anteja ja bountyjä todeten, että pakko maksaa. Vastassa KT ja Q7 ja mie floppasin pitävät kärkirattaat.

Kakkospäivänä ensin flippasin onnekkaasti 33 vs K9 ja sain tarinan mukaan vielä puskettua nelosparin pakkaan. Jatkossa lähes kaikki ostosretkeni epäonnistuivat, ja valuin melko pieniin. Survoin sitten A4o hijackistä (kaksi positiota buttonista) jotain 6BB sisään ja heti seuraavasta positiosta A6o otti. Flopissa oli luonnollisesti nelonen, eikä kutosta tullut koskaan.

Semifinaalissa tyrkkäsin merkit keskelle lumiukoilla (88) ja iso blindi löysi naulat (AA). Tällä kertaa kasi tuli vasta turnissa. Pääsin finaaliin asti, jossa pienestä blindista survoin A2o, mutta ison sokean A9 ei luonnollisesti luovuttanut, vaikka miettikin pitkään. Ihme ja kumma Little Slick ei pitänyt ja jouduin lauluun sijoittuen seitsemänneksi. Vaivan palkaksi tuli 1600 euroa palkintorahaa. Tiputtamiltani pelureilta keräsin matkan varrella kolmesataa lisää.

Turnausta oli oikein kiva pelata. Tapaan mielelläni uusia pelureita ja turnauspokerin pelaaminen nyt on melkein aina hyvää viihdettä. Toki olihan se vähän raskasta tuijotella palkintotaululle, jossa oli kovin pieniä summia. Näihin palkintorahoihin käsiksi pääseminen taas vaati kaksi päivää peliä, joten en olisi turnausta pelannut, ellei erikseen olisi kutsuttu. Lisäksi pidin molemmat päivät hyvää huolta juomahuollostani, ettei tylsyys iskisi.

Aku Joentaustan kanssa pohdimme kakkospäivänä, että aika niukasti on special bountyjä mukana, ottaen huomioon fieldin ja bountyjen tason. Joka tapauksessa Aku lopulta päätyi voittamaan koko turnauksen. Voittaja sai sentään suoraa turnausrahaa toistakymppiä ja terminoinneistaankin Aku keräsi hyvää tilkettä porrasjuoksun treenirahastoon.

Toivon mukaan kasino ottaa huomioon ihmisten luontaisen itsekkyyden ja välinpitämättömyyden, ja hakee onnistuneesti takaisin mahdollisuuden myydä turnauslippuja myös netissä. Näillä eväillä tämä saavutettu 242 pelaajan ennätys olisi tulevina vuosina paljon helpompi rikkoa.

P.S. Toinen mahdollisuus olisi laittaa lunastamattomaan ja peruuttamattomaan varaukseen joku sanktio. Esimerkiksi rangaistukseksi kävisi varauskielto tuleviin turnauksiin tai vaihtoehtoisesti kierros Fennia-korttelin ympäri munasillaan.

P.P.S. Kasinon alakerran normi-iltojen musiikkivastaavan voisi myös palkita pakollisilla juoksusuorituksilla. Jos jokaisesta paskasta hissibiisistä tulisi yksi korttelikierros, olisi ko. henkilökunnan edustajan liikuntatarpeesta huolehdittu pitkäksi aikaa.

Sen sijaan 25v. Juhlaturnauksen musiikkitarjonnasta kuuluu iso kiitos sille, joka siitä vastasi. Epäilen, että asialla on ollut joku 60- tai 70-luvulla syntynyt. Kun peräkkäin tulee AC/DC:tä, Hanoi Rocksia ja Guns’n’Rosesia, ei minulla ole mitään valittamista.

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana ja nykyään myös Sijoitustieto.fi -verkkosivuston kolumnistina.

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea.