Las Vegas 2017 - A trip to kill for

Jouluaaton lailliset pelit

Grand Casinon piti olla jouluaattona tiukasti suljettu,
me toki olisimme mieluusti Rautatientorin yli kuljettu.
Kasino oli jouluksi saanut lopulta johtajan uuden.
Tämä päätti vakkareille tarjota mahdottomuuden.

Reikittömäksi pelin kasinopäällikkö jouluaatoksi tinki.
Jouluviikolla kutsun kortille sai kassun perusrinki.
Minullekin kutsukirje aatoksi luukusta kolahti.
Aaton suunnitelmat hetkessä pelurilla uusiksi solahti.

Piti jouluksi mennä junalla Karjalaan kanssa lasten.
Mutta kun kerran pelit oli järjestetty varta vasten,
saivat lapset keskenään mennä luokse mummin ja ukin.
Isot lapset pärjäävät isättäkin kanssa joulupukin.

Ei kun vain lapset keskenään junaan tyrkkäsin,
ja rivakasti kulkuni aatoksi Mikonkadulle tähtäsin.
Jouluherkut Fenniasaliin oli kanta-asiakkaille katettu.
Ja tietenkin pelipöytä jakajineen oli pelureille varattu.

Paikalle oli saapunut paatuneita pelureita pöydällinen.
Jouluaatosta oli tulossa omaholistille aivan täydellinen.
Pelaajat olivat tuhansista pelitunneista minulle tutut.
Ja sehän oli hyvä – ei pelatessa loppuisi vanhat jutut.

Yksi pokerijumalista pöytään jouluaattona ylhäältä katsahti.
Näky miellytti, ja ajatus jouluinen mieleen napsahti:
”Joululahjaksi uskovaisille pelit unohtumattomat tarjoan,
ja aaton peleiksi kaikki vastakohdikseen lumoan.”

Pelit lähtivät käyntiin ilman mitään vitkutusta,
Jannen tosin oli vaikeaa irrottaa otteensa kinkusta.
 Ihmettelin ääneen, että ”Eihän JR syö lihaa.
Mitähän kaikkea se vielä pöytään tilaa”.

Kummasteluni ei ollut ollenkaan aiheeton.
Pöydässämme ei ollutkaan raevaara nuhteeton.
Tarjoilijat jonossa toivat sille glögiä ja totia.
Mahtaisiko mies tuolla menolla osata edes kotia?

Tarjolla olisi meille muillekin ollut glögiä ilmaista.
Ilari sanoi, että hänelle ei tänä jouluna viina maista.
Minä avasin suuni tilatakseni jotain kivaa alkoholipitoista,
ja huomasin kysyväni mahtaako baarissa olla jaffaa keltaista? 

Pelit lähtivät käyntiin vauhdikkaasti joskin epätavallisesti.
Heini koko stäkkinsä keskelle pimeänä reissasi.
Kilppari kortit tarkasti ja kuvapitoisia olivat kovin.
Ville heitti kortit pois mietittyään vain pienen tovin.

Opettaja istui hiljaa kun muut hoitivat metelin.
Taikuri oli täysin tyytyväinen muotoon ja kokoon pelin. 
Rebuy-Ripa oli muille pelaajille hirvittävän ilkeä. 
Eihän näissä joulupeleissä ollut mitään järkeä!

Peli tuntui olevan aivan kuin ihmeellistä satua.
Jouluaattona peleihin tulemista ei tarvinnut katua.
Pelien lopuksi kaikki olivat actioniin tyytyväisiä.
Ei ollut kukaan ennen pelannut pelejä tämmöisiä.

Joulupäivänä kun heräsin, mietin olinko unta nähnyt vain.
Muistikuvia peleistä jouluisista mielestäni kovasti hain.
Sitten tajusin, että kyllä pelien täytyi olla feikkiä.
Ei nyt hyvän tahdon pelejä sentään ole ilman reikkiä.

Olen kirjoittanut onnahtelevia runoja satunnaisesti 5-vuotiaasta asti. Ensimmäinen joulurunoni kirjoitin jouluksi 2005. 2006 tein Juppihippupunkkarista bonushuorapelurin. Koska Anna Eriksson- ketjusta löytyy niin jäätävää jälkeä palasin 2008 runoihin ja kirjoitin laittomista peleistä. Viime vuonna oli supervuosi 2009.

JR sanoi, että ei voi kommentoida runojani, koska olen aina kieltänyt jouluksi negatiivisen kritiikin. Minulle on loppuvuonna kertynyt puutetta murska-arvosteluista, joten sana on minun puolestani vapaa.