Kielikurssi Ahvenanmaalle kuuluu yleissivistykseen

Aki Pyysing

Helsingissä tavallisesti kävelevälle on melkoinen kulttuurishokki, kun autot jarruttavat hyvissä ajoin jalankulkijan lähestyessä ylittämisaikeissa suojatietä. Ihminen on kuitenkin sopeutuvainen eläin: tähän tottuu päivässä parissa. Olin neljä yötä Maarianhaminassa, missä havaintojeni mukaan ainoana kaupunkina Suomessa autoilijat noudattavat tieliikennelakia suojateitten suhteen.

Tosin arki-iltaisin saavat ahvenanmaalaiset ajella enimmäkseen pysähtelemättä, sillä kävelijöitä on yhtä paljon kuin Espoossa. Tulin ja lähdin yhdeksän iltalennolla, ja en ole varma näinkö lentokenttämatkalla yhtään ulkonaliikkujaa. Yöelämä arkisin ei Maarianhaminassa ole ainakaan syksyisin kovin vauhdikasta. Useimmat ravintolatkin sulkevat kahdeksalta. Mitä ilmeisimmin paikalliset käyvät ajoissa nukkumaan, koska aamulla on aikainen lähtö merelle.

Jos tykkää kävellä ja pällistellä kaupunkia, on pieni mutta viehättävä Maarianhamina siihen erinomainen kohde. Hotelli Arkipelagista kävelymatkan päästä löysin mm. suojellun merenrantapuiston, merenkulku- ja taidemuseon (Museokortilla pääsee) sekä Lars Sonckin Pyhän Yrjön kirkon. Suomessahan kirkot eivät yleensä ole auki, mutta tämän ovessa oli oikein aukioloajat! Tosin en päässyt kynnystä pidemmälle, koska sisällä oli jonkunlaiset bakkanaalit menossa ja ateistina kunnioitan muidenkin oikeutta omanlaistensa bileiden pitämiseen.

Minun uskontunnustukseni tapahtuu taas pokeriturnauksissa. Paf Poker Challengen pääturnauksen alkaessa minulle sanottiin, että tämä on valueltaan paras tonnin turnaus missään. En uskonut, olenhan pelannut mm. Ranskassa ja Espanjassa. Havaintojeni mukaan mitä etelämpää sen parempaa ja osanottajat vaikuttivat keskimäärin kovin vaaleilta.

Kolme päivää turnausta pelattuani reivasin vähän näkemystäni. Turnausstruktuuri tunnin tasoineen suosi hyvin rauhallista pelaamista. Muilla pelaajilla tuntui kuitenkin olevan kova kiire turnauksesta pois. Kun esimerkiksi aloitusstäkki 30.000 oli jostain syystä puolitettu, suhtauduttiin jäljellä oleviin merkkeihin yleisesti kuin kunnallisvaaliehdokkaiden jakamiin esitteisiin. Olihan siinä vain joku 50 isoa blindia jäljellä. Tällaisilla nipuilla tosin aloitetaan monia turnauksia, joissa on selkeästi lyhemmät tasot. Eikä niitä tavallisesti rereissata sisään ensimmäisellä pikkuparilla hyvin kyyläisän pelaajan varhaisen position avausta päin.

Useimmat pelurit olivat selkeästi tulleet Maarianhaminaan pitämään hauskaa, eivätkä ottaneet turnausta kovinkaan vakavasti. Niin miekin, mutta havaintojeni mukaan turnausreissujen viihdearvoa lisää merkittävästi turnauksissa pärjääminen. Tämä kolmen päivän tonnin turnaus ei ollut houkutellut paikalle laumaa kuulokkeet korvilla olevia mykkiä kerran kierroksessa 3-bettaajia. Viime viikonloppuna Maarianhaminaan oli saapunut paikalle ryhmä pokerista selvästi nauttivia sosiaalisia yksilöitä.

Pääsin melko pitkälle, koska tiukasti pelaaminen ei ole minulle mitenkään vastenmielistä, ja kuvaparit tällä kertaa pitivät hyvin. Voitin JJ vs 88, KK vs 99 ja AK vs AJ –showdownit kaikki ja tämä muuten sisältää paljon onnea. Ensin on saatava nämä asetelmat, sitten pitää vastustajan survoa ja lopulta vielä täytyy johtokäden kestää. Pelkästään näiden kolmen kaikkien kolmen käden voittamisen todennäköisyys on alle 50 prosenttia.

Viimeiseen päivään lähdin pytty mielessä. Meitä oli 15 jäljellä, olin merkeissä kuudentena ja tilaa pelata oli hyvin. Lisäksi olin jatkamassa semifinaalia hyvin passiivisessa pöydässä. Ajattelin askartelevani itseni pikku hiljaa merkeissä ylöspäin ja meneväni finaalipöytään hyvällä nipulla tyyliin 80-prosenttisesti. Vaikka kirjoitin tulevani hakemaan Ahvenanmaan lippua, joka siis oli jo taskussa, oikea päätavoitteeni turnauksessa oli tietysti palkintopallin keskipaikka. Rahoille pääsy on pelkkä kirikierrosvoitto.

Sainkin melko pian päivän aluksi yhdet blindit. Pari kättä myöhemmin avasin AQo:n keskipositiosta ja pieni blindi otti. Tämä nuori ruotsalainen ei ollut pelannut minua isommalla stäkillään edellisen päivän bubblessa jakoakaan. Floppi AQJ oli parasta A-ryhmää. Minulle osui hyvin ja kaverin rangeen usein aavistuksen heikommin. Löin positiosta puolen potin konttarin ja kaveri maksoi, so far so good. Sijoitin hänet A+ rangeen. Turnin kutosella löin sökön jälkeen taas puoli pottia. Kaveri checkreissasi pienesti. En tykännyt yhtään. Otin kuitenkin nopeasti, koska voihan siellä olla vaikka AJ. Suoraan en oikein uskonut, koska KT tuntui epätodennäköiseltä näin tiukalta veturilta.

Riveristä tuli paritteleva jätkä, jota vihasin kuten Vihreät Naiset Jussi Halla-ahoa. Kaveri löi puoli pottia, joka oli melkein kaksi kolmasosaa nipustani. Sanoisin subjektiivisena tarkkailijana, että haiskahti valuelta. Lisäksi ounastelemaani Amsterdam Ajaxiin olisi juuri tullut täpö. Kaverilla ei pitäisi olla mitään valuekättä jonka biittaan, joten mie sitten maksoin. Svedun KTo oli hyvä.

Taas pelasin turnausjaon, joka vainoaa minua kuin Jouni Laiho konsanaan Paffia, joskin luultavasti pidempään. Viimeistä maksua en todellakaan aio antaa itselleni antaa anteeksi ikinä. Eikä ole mitään syytäkään. Jeesus ehkä oli hyvä kääntämään toista poskeaan, mie en oikein osaa edes itselleni.

Lämpenin heti perään pelaamaan kolmen sadan omahaturnauksenkin, jota en lipullisena ollut ajatellut vetää. Sen vedinkin sitten yhtä hyvin kuin Suomi samaan aikaan korista Italiaa vastaan. Onneksi sentään merkkini menivät hyvään kotiin. Yritin painaa melko epäuskottavasti esittää kärkisettiä turnissa ja painaa Jouni Huovilaa vedolla pakkaan. Jouni ei luopunut korteistaan, vaan checkreissasi keskisetillään ja vei riverin blancolla potin ja voitti lopulta koko turnauksen. Onnea Salon Pokeriyhdistyksen Kantavalle Voimalle.

Turnausjärjestelyistä minulla on jonkun verran mukisemista. Ensinnäkin Paf oli hankkinut paikalle espanjalaisia jakajia. Yritin puhua ensimmäiselle ruotsia, mutta ei se ymmärtänyt yhtään. Muuten dealerit olivat hyvätasoisia ja ilmeisen kokeneita.

Toisekseen heräsin torstaiaamuna perkeleelliseen jyrinään. Arkipelag oli päättänyt ajoittaa kattoremonttinsa loppuvuoden ainoaan viikonloppuun, kun se on täynnä. Tosin lopettivat poraamisen sentään lauantaina.

Muuten viihdyin oikein hyvin. Turnaus oli siis erinomaisesti järjestetty ja pelaajaystävällinen. Perjantain turnaustauolla meidät vietiin Micke Björklundin Smakbyhyn, jossa tarjoilu oli tehokasta, ruoka huikeaa ja viini virtasi. Epäilen, että hyvin hoidetun peruskuntokauteni ansiosta normaalien ruokajuomien illallinen pelkästään piristi pelikuntoani. Osalla pelureista mopo oli lähtenyt keulimaan vasta vähän ennen Turun lautan lähtöä ja heidän vauhtinsa ei illallisella ainakaan hidastunut. Micke muuten piti puheen suomeksi ja ruotsiksi ja ehkä kolmasosa pelureista yritti kuunnellakin.

Käteinen oli pientä (2/2), mutta reipasta. Turnauskiireitteni takia pelasin vain kahtena iltana lyhyen session. Yhden potin voitinkin, ja pitkästä aikaa tapaamani K-Pax tenttasi texaskorttejani neljänkympin potin tuoneessa korotuksessa vielä seuraavana päivänä. Voi olla, että turkulaiset ovat vittumaista porukkaa, mutta eteläkarjalaiset ovat vielä vittumaisempia. En siis kerro vieläkään.

Lauantain umpisurkeiden esitysteni jälkeen päätin lähteä syömään vähän tavallista normaalimmilla ruokajuomilla. Chris Björinin suosittelema Dino’s Bar & Grill tarjoili ruokaa kymmeneen ja oli muuten neljään auki. Paikan seinällä oli paljon bändien kuvia ja fokusosastostani bongasin mm. Michael Monroen ja Backyard Babiesin. Syödessämme huomasimme livebändin virittelevän kamojaan. Meille selvisi, että bändi aloittaa kello 23 ja että ruoan lisäksi Aalborg Akvavit on erinomaisen hyvää. Paikka oli melkein täynnä ja tanssilattiakin lopulta pullollaan. Toivottavasti tilaisuudesta ei ole videotallenteita, kävin siellä minäkin. Viikonloppuisin Dino’s on siis oikea rockklubi, jossa saa vielä keikkaa ennen hyvää ruokaakin.

Toivottavasti Paf Poker Challenge järjestetään jatkossakin, koska tapahtuma Maarianhaminassa on uniikki konsepti. Olen varma, että missään muualla ei ole yhtä hyvää paikkaa harjoitella pakkoruotsiaan. Ahvenanmaalaiset nimittäin puhuvat selkeää suomenkieliselle opetettua kouluruotsia eivätkä hankenilaisten suomen ja englanninsekaista paljon omia varmasti hauskoja slangisanojaan sisältävää vaakutusta, jota nämä vielä kieltäytyvät puhumasta sellaisten kanssa, joilta saattaa joku epäsäännöllisen verbin taivutus mennä vähän hassusti.

Sellaiset tupajumitkin, jotka ovat päättäneet vetää vessasta alas kolmen vuoden pakkopullasta jäljelle jääneet muruset ja kieltäytyvät ruotsia käyttämästä, tulevat ihan näppärästi Maarianhaminassa toimeen suomella ja tarvittaessa rallienglannilla. Vierailu Ahvenanmaalle kuuluu mannersuomalaisten yleissivistykseen, ottaa sen sitten lisäksi kaupan päälle tulevana kielikurssina tai ei.

6.7.2017:   Pafin pelit jatkuvat Laihon ajojahdista huolimatta

14.8.2013: Platinalusikka perseessä syntyneet 

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana ja nykyään myös Sijoitustieto.fi -verkkosivuston kolumnistina.

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea.