Kieltenopetuksessa pitäisi opettaa kiroilemaan ja käyttäytymään

Aki Pyysing

 

En osannut yhtään kirosanaa venäjäksi, kun olin lähdössä Venäjälle ensimmäistä kertaa kortille vuosituhannen vaihteen tienoissa. Koska olin jo pelannut pokeria muuallakin kuin pannuhuoneessa, tiesin että pokeripöytäkeskustelut ulkomailla ovat varsin kirosanapitoisia. Tämä ei kyllä erityisesti poikennut Lauritsalan pikkupoikien piilokorttirinkien kielenkäytöstä. Lisäksi olin jo kauan sitten ymmärtänyt, että vihollisen kieltä on hyödyllistä osata.

Niinpä pyysin apua suomenvenäläisiltä naispelureilta. Kirjoitin heidän antamansa aiheeseen liittyvän sanavaraston sanakirjani takasivulle. Lisäksi tein pienen keltaisen lapun lompakkooni, jossa oli maat ja kuvakortit venäjäksi. Numerot osasin ennestään, joten nyt olin pelivalmis Pietarin pokerihuoneisiin. Kun osaat numerot, kortit ja kirosanat, pysyt vieraskielisessä pokeripuheessa kartalla, vaikket muuten osaisi kieltä juuri lainkaan.

Mie olen ymmärtämällä pokeriranskaa ja -venäjää ansainnut melko paljon odotusarvorahaa. Tietoa siitä, mitä vastustajat itsestä ajattelevat voi käyttää pelipöydässä hyväksi monella eri tavalla. Kaikki eivät tätä selkeästi ymmärrä. Lisäksi kun avaan suuni millä tahansa kielellä, saa helposti vaikutelman, että en osaa kieltä juuri lainkaan.

Havaintojeni mukaan venäläisten ja ranskalaisten ja muidenkin kuolevien kielten käyttäjien heikompi aines ei ymmärrä, miten joku puhuu mitään muuta kieltä kuin englantia huonosti. Joten he kieltäytyvät mielenosoituksellisesti ymmärtämästä muita kuin täydellisiä ilmaisuja. Lisäksi heidän mielestään jotkut moukat eivät tiedä, miten heidän minikulttuurissaan kuuluu käyttäytyä. He mielellään pystyttäisivät noitaroviot etiketin rikkojille tai ainakin karkottaisivat kaikki maksavat turistit. Ilmiö on miulle tuttu esimerkiksi lappeenrantalaisten suhtautumisessa venäläisiin.

Pietarissa havaitsin, että kirosanapitoisuus Club Taleonin korttihuoneessa ylitti reilusti lestadiolaisten suositukset. Typsyt olivat jättäneet opettamatta minulle ”Nussin äitiäsi”-lauseen, mutta sen opin ensimmäisessä pelisessiossa ylivoimaisesti yleisimpänä ilmaisuna. Tämä ei muuten ainakaan Pietarissa ollut varsinaisesti suunnattu kenellekään erityisesti, ei edes ohivetäjille. Vastaa lähinnä suomen kielessä ”Voi harmin paikkaa!”.

Tampereen Lenin-museosta minulle löytyi ensimmäisen todella laadukas venäjän oppikirja. Se on Coynen & Fisunin ”Dirty Russian”. Siinä kerrotaan, miten venäjää Venäjällä oikeasti puhutaan ja miten maassa käyttäydytään. Aika paljon kirja sisältää Pietarin retkiltäni tuttua asiaa, mutta vielä enemmän kokonaan uutta. Esimerkiksi en ole koskaan koittanut ostaa Venäjällä huumeita. Nyt osaan paljon hyödyllisiä sanoja ja tiedän minkä etnisen ryhmän edustajalta ensisijaisesti kysyä, jos aihe joskus tulee ajankohtaiseksi.

Mie tiesin etukäteen, että venäläisten miesten kanssa on miehen pakko kätellä, jos haluaa moikata. Eikä venäläinen mies kättele naista, ellei ole myymässä jotakin ja todella paljon tekemisisissä ulkomaalaisten kanssa. Olin myös kartalla, että kysymykseen ”Mitä kuuluu” on soveliasta vastata esimerkiksi ”Hujoova”, vapaasti käännettynä täyttä paskaa. Kun venäläinen kysyy vointiasi, voit kertoa totuudenkin, sillä he kysyvät juuri sitä.

Sen sijaan en ollut täysin tajunnut, että venäläiset suhtautuvat vihamielisesti tuntemattomiin, mutta ovat superlojaaleja ja hävettävän vieraanvaraisia kavereilleen.

Mutta nyt kun mietin, osa ryssistä suhtautui miuhun kuin Stalin suomalaisiin punasotilaisiin (=moskovalaiset) ja osa oli koko ajan tarjoamassa jotain pientä vodkaa ja viemässä sinne sun tänne (=pietarilaiset). Vähemmälläkin vodkalla olisin ehkä pärjännyt. Eikä ollut edes Pekka Paskaa pelastamassa ja kertomassa Pietarin mafiosoille, että tuollaiset määrät ovat haitallisia terveydelle.

Koska olin lähinnä pietarilaisten valistuksen varassa, luulin että moskovalaiset ovat mulkkuja ja pietarilaiset taas kivoja. Tosin nyt kun olen käynyt sitten kerran Moskovassakin, moskovalaiset tuntemattomat ihmiset vaikuttavat ystävällisemmiltä ja avuliaammilta kuin pietarilaiset vastaavat. Tosin en ole käynyt Pietarissa kahdeksaan vuoteen. Kyseessä voi olla myös Adam Smithin näkymätön käsi, joka on vaikuttanut molemmissa kaupungeissa ja nykyisin Suomea lähimpänä olevassa suurkaupungissakin ollaan yleisesti ystävällisempiä. Osa ihmisistä kun ymmärtää, että turisteille kannattaa hymyillä. Lappeenrannassa odotan merkittävää edistystä tässä asiassa ensi vuosituhannella.   

Käsittämätöntä paskaa muuten on, että opiskelin yli kuusi vuotta venäjää, ilman että kirosanan kirosanaa opetettiin. Eikä ainakaan Lauritsalassa vihjattukaan, että ryssillä on erilaisia tapoja kuin meillä. Ja ihan sama meno oli muissa kielissä. Englannin kielen yhden kirosanan tosin nyt oppi katsomalla yhden jakson jotain poliisisarjaa, mutta venäjän kirosanakirja on monta kertaa paksumpi kuin ”Sääntely, jonka Suomen Keskusta oikeasti haluaisi purkaa”-kirjanen.

HKKK:n liikevenäjässä sentään aavistuksen sivuttiin sitä, miten venäläisten kanssa olisi hyvä askaroida. Mutta ei sielläkään mainittu, että venäläisten liikemiestenkin lempisanavarastoon kuuluu varsin monta versiota pillusta ja lutkasta. Kysykää kasinon suomenvenäläisiltä pelinhoitajilta, ellette minua usko. 80-luvun sanakirjoista ei löytynyt yhtään ”likaista” sanaa.

On aivan käsittämätöntä jeesustelua, jos kieltenopetuksessa sivuutetaan joka neljäs sana sopimattomana. Onko tarkoituksena opettaa ihmiset ymmärtämään toisiaan vai väistellä hihhuleiden avautumisia?

P.S. Casino Helsingin pokerihuone sotii edelleen ikuista sotaansa vittua vastaan. Sitä kun ei saisi pöydässä jostain syystä ääneen sanoa. Kun seuraa mitä tahansa urheilua, jossa on suomalaisia urheilijoita, on heidän viisikirjaiminen kommenttinsa vähän heikosta omasta suorituksesta muuten varsin vaivatonta lukea huulilta. Pokerissa heikkoja kortteja ja arveluttavia suorituksia tulee liukuhihnalta.

Pokeripöydän kielenkäyttö on siis kaikkialla maailmassa varsin kirosanapitoista osaa Amerikan ihmemaan korttihuoneita lukuun ottamatta. Ehkäpä RAY:n rimppa opintomatkalla Vegasissa joskus aikoinaan keksi, että täällähän on yksi sana eli ”fuck” kielletty ja kielletään meilläkin sitten yksi sana eli vaikka vittu. Aivan vitun nerokasta. On täysin selvää, että kasino ei vitun kitkemissodassaan voi mitenkään saavuttaa asiakkaiden ehdotonta antautumista. Tosin jos tavoitteena onkin antaa osasta henkilökuntaa pikkuhitlermäinen vaikutelma, niin tähän voidaan kyllä päästä.

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana ja nykyään myös Sijoitustieto.fi -verkkosivuston kolumnistina.