PartyPoker PowerFest

Kirjoista ei opi ja naamasta ei näe

Aki Pyysing

Viime vuosikymmenellä varsin moni nuori pelaaja väitti, että pokerikirjoja lukemalla ei opi pokerista mitään. Tänä vuonnakin olen kuullut pokeripöydässä, että livetellien etsiminen on vastaavaa puuhaa kuin rahasäkin etsiminen sateenkaaren päästä. Näistä opiksi ottaneena luin tänään Zachary Elwoodin kirjan ”Reading Poker Tells”.

Odotukseni kirjan suhteen eivät olleet kovin korkealla. Pokerisivistymättömät kuvittelevat, että livepokeri pohjautuu lähinnä naamanilmeiden tarkkailuun. Nettipelaajat taas arvelevat ainakin itse omaavansa Charles Bronsonin kasvot eivätkä he usko livetellien tarkkailun hyödyllisyyteen. Minun näkemykseni on tässä välissä, mutta kuitenkin lähempänä nettiherojen arvauksia.

Lisäksi luin 90-luvulla Mike Caron Book of Tellsin ja odotin tulossa olevan paljolti samaa kamaa. Tosin arvelin aivan oikein, että tällä vuosikymmenellä ei amerikkalaisestakaan tellikirjasta löydy lähinnä myötähäpeää herättäviä arvioita tyyliin ”Tämän tellin arvo on 2,02 dollaria tunti”.

En tiennyt kirjan kirjoittajasta etukäteen yhtään mitään. Hän osoittautui kuitenkin loogiseksi ja fiksuksi kaveriksi. Tämän päättelin siitä, että hän oli telleistä täsmälleen samaa mieltä kuin minä. Livetellit eivät ole Grimmin satuja, mutta niitä on vaikea löytää ja vielä vaikeampi hyödyntää. Tellien etsiminen on kuitenkin ihan tuottavaa työtä, jota voi mielekkäästi puuhastella erityisesti silloin, kun itsellä ei ole kortteja.

Kirjan alku on vähän tylsä, koska siinä käydään pitkälti läpi samoja vanhoja Caro-juttuja aidoista ja epäaidoista hymyistä. Mutta Elwood korostaa koko ajan sitä, että tellit ovat hyvin yksilöllisiä. Ei ole olemassa mitään universaaleja sääntöjä, kuten ”heikko tarkoittaa vahvaa” tai ”tärisevät kädet ovat vahvuuden merkki”, joita ainakaan voisi tuntemattomiin vahvalla luottamuksella soveltaa.

Luultavasti kaikilla pelureilla on ainakin joitakin tiedostamattomia tellejä, mutta vahva chippien heitto on toisille täpö ja toisille tyhjä käsi. Lisäksi osa vielä feikkaakin yleisesti tunnettuja tiedostamattomia maneereita. Caro esimerkiksi kertoi suuren salaisuuden chippien vilkuilusta, jonka piti siis indikoida hyvää osumaa. Viime vuosituhannella yksi peluri oli selkeästi lukenut Caron kirjan - ja vilkaisi aina chippejään, ennen kuin yritti bluffia. Miekin olin kirjan lukenut (en tosin ollut kertonut tätä) ja oivalsin tämän feikkitellin. Ainakin kaksi pottia muistan saaneeni, kun pääsin chippivilkaisun spotattuani lyömään tätä sankaria kylkeen.

Paljon livepokeria pelaavalle suosittelen kirjan urakoimista läpi. Se ei ole kovin hauska, eikä tarjoa Niksi-Pirkka-ratkaisuja, joilla voisi biitata kaikki maailman livepöydät. Mutta kirjasta voi saada merkittävääkin hyötyä. Jos sen avulla pystyy luopumaan yhdestäkin omasta maneeristaan, jonka pelikaverit ovat tajunneet jo kauan sitten, on saavuttanut paljon tulevaa odotusarvoa. Tämän verran iloa siitä on lähes kaikille livepelaajille.

Juha Helppi taas ei halua potentiaalisten pelikavereidensa lukevan tätä kirjaa, koska hän on mielestäni paras suomalainen liveriidien ottaja. Minä esimerkiksi olen tullut vähän liian laiskaksi tarkkailemaan peliä herpaantumatta ja olen luultavasti aina ollut vähän liian arka luottamaan ainakaan telleihin pohjautuviin riideihini.   

Käänsin kirjasta yhden kappaleen. Siinä kerrotaan tellistä, jota olen hyödyntänyt vuosikymmeniä, mutta en ole aiemmin nähnyt missään kirjoitettuna:

”Jotkut pelaajat tykkäävät kertoa ihmisille, kuinka huonosti heillä menee. He kertovat kaikille pöydässä, kuinka he eivät voi saada kättä, kuinka heidän kaikki kätensä häviävät, kuinka he eivät koskaan saa suoraa tai väriä täyteen, kuinka kaikki vetävät heistä ohi, kuinka he eivät koskaan saa isoja pareja.

Jotkut pelaajat tekevät ilmeiseksi, kuinka he ovat kyllästyneitä asioihin, myös jaon aikana. Heillä on tympääntynyt ilme jokaisessa jaossa, he pyörittelevät päätään epäonnisuudelleen. Tai ehkä heillä vain on pysyvä ryppy otsassaan. Jos olet pelannut korttia hetken aikaa, olet nähnyt tämän käyttäytymismallin aiemmin.

Joten kun näet pelaajan, joka käyttäytyy näin yhtäkkiä muuttavan käytöstä kesken jaon, sinun pitäisi olla varovainen. Jos tämä pelaaja on yhtäkkiä rauhanomainen ja ystävällinen ja vähemmän äreä kuin aiemmin, sinun pitäisi olla hereillä. Yritä olla antamatta hänelle rahojasi, jotta hän voi jatkaa valittamista, kuinka kukaan ei maksa häntä silloin, kun hänellä on hyvä käsi.”

Tämän jakaminen ja noudattaminen on ihmisystävällinen teko: Ei mene mörökölleiltä hyviä mökötyksiä hukkaan.

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana ja nykyään myös Sijoitustieto.fi -verkkosivuston kolumnistina.

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea.