Kuivaa siideriä tytöille

 

Yritykset myyvät useimpia tuotteitaan mielikuvilla. Jäänmurtajakaupassa varmaan vähemmän ja naisten meikkejä sitten pikkaisen enemmän. Minulle läheisissä alkoholi- ja kasinobisneksissä mielikuvamarkkinoinnin merkitys lienee näiden kahden välissä.

Hilpeää oli kun minulle selvisi, miksi kaikki näkemäni ranskalaiset viskiä tilatessaan vaativat saada nimenomaan (melko mitään sanomatonta) J&B:tä. Ranskassa asuva ystäväni nimittäin kertoi syyksi, että televisiossa siellä on eniten J&B:n mainoksia. Minulle yritettiin Pariisissa monta kertaa kaataa lasiin zimbiimin sijaan zeiebiitä. En huolinut, koska Morgan Kanekin joi Jim Beam Distilleryn Old Grand-Dadiä. Hulluja nuo gallialaiset, kun ajautuvat noin helposti markkinoinnin uhriksi, eivätkä ymmärrä hyvän päälle.

Alkoholikalorit

Olen juomisen lisäksi tarkkaillut erilaisten alkoholituotteiden kaloripitoisuuksia 80-luvulta asti. Monien suomalaisten (esimerkiksi omani) ylipaino johtuu enemmän juoma- kuin ruokatottumuksista. Tätä ei vain tavallisesti julkisesti myönnetä.

Muutama vuosi sitten isolla rahalla ostamani kihti pakotti minut luopumaan oluesta kokonaan. Sen jälkeen olen sitten etsinyt muiden drinkkien lomassa mahdollisimman vähäkalorisia siidereitä. Tätä tekevät muutkin neidit. Naiset nimittäin tilaavat havaintojeni mukaan baareissa ”kuivaa valkoviiniä” tai ”light-siideriä”, miehet taas ”punaviiniä” tai ”kaljaa”.

Nämä light-siiderit tosin pääsääntöisesti maistuvat lähinnä makeutusaineelle. Yritin jossain välissä pärjätä lighteilla, mutta niin spartalainen kuin olenkin, en tähän sitten pystynyt. Tämän seurauksena mie ja monet muutkin kalorinillittäjäneidit olemme päätyneet lipittämään kuivaa omenasiideriä.

Ongelmana tietysti on, että jos tykkää makeasta, kuivat siiderit helposti maistuvat kuivilta. Tämän ongelman panimoteollisuus on ratkaissut näppärästi: Laitetaan pullon kylkeen merkintä ”dry” ja kerrotaan kansalle, että dry on suomeksi kuiva.

Varsin suositussa Crowmoor Dryssa on sitten sokeria 42 grammaa per litra. Epäilen tämän olevan enemmän kuin siideriyhdistyksen kyselytutkimuksen tulos olisi. Kyseessä on valtaosassa Helsingin baareja kuivin tarjolla oleva siideri. Jos minulla tekee siideriä mieli (mikä on varsin usein), väistelen baareja, jossa tiedän tuijottavani vihamielisesti Crowmoor Dry hanaa ja vänkääväni viattomalle myyjälle baaritiskillä, että ei heillä oikeasti kuivaa siideriä olekaan. Olen myös tehnyt ostamattajättämispäätöksiä (= baarinvaihtopäätöksiä), kun kuivaa siideriä ei ole uudesta kohteesta löytynyt.

Tutkittuani tänään pari tuntia siiderien sokeripitoisuuksia taidan swopata Crowmoor Extra Drynkin vielä kuivempiin. Siinäkin on sokeria kuitenkin 32 grammaa per litra, joka on enemmän kuin muistin, vaikka siis 10 grammaa vähemmän kuin isoveljessään. Niille, jotka pitävät tällaista puuhailua aivan tarpeettomana, annan pienen laskuesimerkin: Jos olisin esimerkiksi juonut niinkin vähän kuin sata litraa siideriä vuodessa, olisi ”kuivalla” ”ekstrakuivan” sijaan tullut juotua kilo sokeria enemmän. Tämä ei vastaa kiloa lisää vatsalihaksia, mutta ei paljon puutukaan. Ilman nillittämistäni olisi farkkujeni tuumakoko aika monta pykälää isompi. Kiitävi aika, vierähtävät vuodet, mutta kaloripolvet eivät vaivu unholaan.

Pokerireikit

Pokerista kasinot keräävät rahaa joko ottamalla rahaa joka potista (=rake) tai veloittamalla tuntimaksua (=time collection). Näistä Suomessa ja useimmissa paikoissa Manner-Euroopassa käytetään reikkiä.

Monet pelaajat eivät välitä reikistä lainkaan. Kysyin joku aika sitten viisi vuotta Maltalla asuneelta, säännöllisesti pokeria siellä pelaavalta, paljonko siellä kasino ottaa potista. Hän vastasi, että ei hän pokerissa sellaisiin asioihin huomiota kiinnitä. Poikkeuksellisesti jäin suu kiinni, vaikka keksin paljonkin melko epäystävällistä sanottavaa.

Tämän vastakohta ovat esimerkiksi brittinitit, jotka eivät suostu pelaamaan, jos pelistä veloitetaan enemmän kuin Victoria Casinolla time collectionina kerätään. Hyvä niin, pysyköön Euroopasta eroon haluavalla saarellaan ja pelailkoot keskenään.

Maltalaisystäväni kanssa keskusteltuani ymmärsin, miksi reikkaaminen kasinoilla on niin suosittua, vaikka se suosii selkeästi voittavia pelaajia. Yleensä kasinot nimittäin suhtautuvat nuivasti voittaviin pokerinpelaajiin, koska he vievät kasinolta pois sellaista rahaa, jonka pelurit voisivat hyvin hävitä muihinkin kasinopeleihin. Tyypillisesti ihmiset eivät koe maksavansa mitään, kun heiltä otetaan rahaa vain voitetusta potista. Lisäksi juuri sillä hetkellä he ovat onnellisia, eikä muutama tai edes Barcelonan 25 euroa tunnu missään. Tämän tunnelman ylläpitämiseksi pokerijakajien ei kannattaisi muuten erikseen reikkiä pyytää, vaan ottaa se suoraan potista.

Olen 20 vuoden pohdinnan jälkeen tullut tulokseen, että Suomenkin peleihin reikki toimii paremmin kuin tuntiveloitukset toimisivat. Suomalaiset vaikuttavat olevan valmiita maksamaan reikkinä paljon enemmän kuin tuntimaksuna. Yritimme kauan sitten viritellä kasinolle high-low-pelejä tuntimaksulla, mutta ei niitä kukaan halunnut pelata. Reikillä peli sentään pyöri muutaman kerran. Casino Helsinki on selkeästi tehnyt oikean valinnan reikatessaan pokeripelejä.

Yhteenveto

Hyvin harvat jaksavat oikeasti selvittää juomiensa kaloripitoisuuksia. Lisäksi suomalaiset ovat pääosin säästäväistä kansaa, eivätkä tykkää maksaa juuri mistään juuri mitään. Yritykset tekevät ainakin omalta kannaltaan oikein, kun markkinoivat kuivaa sokerillista siideriä tai pokeria, jossa vain voittajat maksavat.

P.S. Onnekseni tykkään yhtä paljon sekä Strongbowsta että Teerenpelin Lempi Omenasta kuin Crowmoor Extra Drysta. Niissä on sokeria 25 grammaa litrassa (=seitsemän grammaa vähemmän) ja tätä en tiennyt ennen kolumnin kirjoittamista. Jos olisin tutkinut asian tarkasti viisi vuotta sitten, olisin nyt selvästi neuvolassa punnittavassa kunnossa. Lisäksi on olemassa ainakin Saimaan Juomatehtaan 12-grammainen Cloudy Extra Dry ja vielä Alahovin Rutikuiva kaksi (2) grammaa litra. Ne ovat jopa minun kuivakkaan makuuni aikasen kuivia, mutta niihinkin voi tottua.

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana ja nykyään myös Sijoitustieto.fi -verkkosivuston kolumnistina.

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea.