Kyylääminen kannattaa

Aki Pyysing

Kyyläksi kutsutaan sellaista pokerinpelaajaa, joka pelaa hyvin vähän lähtökäsiä ja lyö lähinnä saleteilla tai lähellä sellaista olevilla. Luultavasti kaikkia vähänkään tiukempia suomalaisia pokerinpelaajia on joskus kutsuttu kyyläksi, neljällä eri vuosikymmenellä luonnollisesti myös miuta.

En erityisesti ahdistunut kyyläksi nimittelystä, koska koko pokeriurani olen pelannut tiukkaa, mutta varastanut luultavasti jopa yli oman osuuteni. Osoitus tyhmyyden olemisesta uusiutuva luonnonvara oli, kun kerran kasinolla näytin samalle kaverille samana iltana kaksi pilliä (=bluffia), ja ilkeänä ihmisenä vielä kirjoitin asiasta kolumnissa. Seuraavalla viikolla sama jamppa selitti, että ”Hän ei ainakaan usko Akin koskaan bluffaavan”.

Hilpeyttä herätti aikoinaan myös kahden Ajatusten Tonavan analyysi turnauspelaamisestani tyyliin vuodelta 2007. ”Aki osaa puskuranget täydellisesti, mutta se on niin tiukka, että ei puske tarpeeksi”. Tämä oli sikäli hyvä osuma, että molemmat arvaukset menivät väärin. En tuolloin ollut hionut rangejani juuri mihinkään kuntoon, koska olin käteispelaaja, joka veti silloin tällöin turnauksia läpällä tai ainakin kännissä. Mutta jos miulla on tiedossani joku range, millä pitää puskea, tuuppaan merkit keskelle myös alarajalla. Eihän niiden puskurangejen pohtimisessa muuten ole mitään valoa. Pojat siis pitivät miuta umpityhmänä tajuamatta tätä itse. Ja luultavasti hakkasivat toisiaan selkään tarinaa kertoessaan, koska olivat pystyneet niin älylliseen pohdintaan.

En siis omasta mielestäni ole kyylä, vaan tiukka ja aggressiivinen pokeriammattilainen. Toki vaikka Potti-Jussi saa kutsua miuta jatkossakin kyyläksi ihan valideilla perusteilla. Jussiin verrattuna vaikuttavat monet muutkin kyyliltä. Kyylyys on siis aina myös suhteellinen käsite. Matemaattisesti tämän voi ilmaista vertailemalla vaikka eri pelureiden kyyläämisen astetta: Potti-Jussi < Aki < Möly-Janne.

Mie käsitän siis kyyläksi pelaajan, joka vetää supertiukkaa, eikä käytännössä bluffaa juuri koskaan. 17-outtisella suoran- ja värinvedolla lyömistä ei tässä lasketa bluffiksi. Tämä on strategia, jolle nuoret soturit ja Jari Salonen räkättävät aina makeasti.

Tosin havaintojeni mukaan sinnikkäästi kyyläävät livepelaajat päätyvät tekemään varsin tasaista vuositulosta. Säännöllisin väliajoin pöytään tulee pelureita, jotka eivät ymmärrä tai halua palkita kyyläämistä kipeillä, vaan työntävät hivakkansa sisään kyyliä päin varsin hyvältä takamatkalta lähtien.

Olen tarkkaillut kyyliä sillä silmällä 23 vuotta. Olen huomannut, että jos pelurin päästrategia on kyylääminen, on hänen elämäntyylinsä tavallisesti jotain sairaalloisen pihin ja terveesti säästäväisen väliltä. Joten voidaan olettaa, että palkkatyössä käyvä kyylä ei käytä pokerivoittojaan, vaan sijoittaa ne.

Oletetaan, että kyyläämällä saa vaikka 12.000 euroa ekstraa vuodessa, ja sijoittaa ne kaikki osakemarkkinoille kahdeksi vuosikymmeneksi, joista saa sen 6,7 prosenttia, minkä ne ovat tuottaneet viimeisen 215 vuoden aikana. Vaikka jaksaisi kyylätä vain yhden vuoden, muuttuu tuo 12.000 euroa 43.900 euroksi. Ja tämä tapahtui vain yhden vuoden kyyläämisellä ja 20 vuoden sijoitusperiodilla. Jos kyyläisi 23 vuotta ja sijoittaisi kaikki voitot, tulisi näillä spekseillä niin paljon rahaa, että maakunnissa ei enää sen uskota olevan mahdollista. Näin ollen en esitä mitään laskelmaa.

Mie väitän, että sisukkaasti kyyläämällä ja vähän pelejä etsimällä tuollaisen tonnin kuussa tekeminen ei ole kovin ongelmallista, jos jaksaa kyylätä. Kyyliä sormella osoittelevatkin enimmäkseen sellaiset, jotka eivät koskaan pystyisi istumaan pokeripöydässä kolmea tuntia pelaamatta kättäkään. Kaikki itseään kunnioittavat kyylät ovat tehneet tämän useammin kuin muistavat.

Jos kyylä ottaa pataan, hyvä kyylä lataa lisää pelimerkkejä ja jatkaa kyyläämistä. Kyylän elämästä tulee lyhyempi kuin sinisten hallitushistoriasta, jos merkkejä alkaa roiskimaan ympäriinsä heti ensimmäisestä vastoinkäymisestä. Kunnon kyylä ei siis roiski merkkejään ympäriinsä mistään syystä.

Yleensä kyylät kiertävät erilaiset negatiivisen odotusarvon onnenpelit kaukaa kuin Suomen miesten jalkapallomaajoukkue arvokisat. Ankaralla kyyläämisellä hankittuja rahoja ei olekaan mitään hyvää syytä antaa kasinolle. Kostorullan kutsuhuuto houkuttelee luokseen toki niitä sormellaosoittelijoita, joiden ylivertainen pokeriosaaminen ei ole sinä iltana realisoitunut voitoksi asti. Mutta kyylät tietävät, että pelit jatkuvat vielä huomennakin, ellei taivas putoa niskaamme, ja sklanskyt realisoituvat aikanaan. Joten hyvää oloa negatiivisen odotusarvon pelistä ei ole kyylän syytä hakea koskaan.

Seuraavan kerran kun päädytte kutsumaan jotain kyyläksi, kannattaa pitää mielessä, että kyylät ryyppäävät toisten rahoilla ja voivat itse määrätä oman eläkeikänsä. Kyylääminen kannattaa.

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana.

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea.