Las Vegas 2017 - A trip to kill for

Nitti on hollanniksi fin

Aki Pyysing

Odotusarvoisesti arvelin voittavani Hollannista yhdessätoista pelipäivässä käteispeleistä viisinumeroisen summan, jossa ensimmäinen numero on ykkönen. Lisäksi suunnittelin olevani absolutistina ainakin pääturnauksesta tippumiseen asti. Tämän kaiken ajattelin tehdä kovilla miinuskaloreilla eli tiputtaa kilon pari painoa siinä sivussa.

Ensimmäisenä pelipäivänä tiistaina otin pataan vajaat kolme kiloa ja toisena pääsin säälirahoille viiden kortin omahaturnauksessa. Näistä kirjoitin viime viikon kolumnissa.

Torstai

Majailen hotelli Parkissa, jossa aamiaisen saisi vitosen halvemmalla, jos sen tilaisi etukäteen. Koska epäilin heräämistäni kymmeneen mennessä, jolloin aamiainen loppuu, en katsonut järjelliseksi tehdä mitään aamupalavarauksia. Torstaiaamuna kymmeneen nukkuminen osoittautui toiveajatteluksi. Nälkäisenä nukkuminen ei olekaan samanlaista riemujuhlaa, kuin valehtelijoilla on viime aikoina vaaleissa ollut.

Hoipertelin ruoan laskeuduttua salillekin kiskomaan crosstraineriä. Suutuspäissäni hilpaisin puolituntisen hapoilla ja sain 49-vuotiaan pulssin 175:een. Päätin porkkanapitoisen lounaan jälkeen yrittää päikkäreitä. Onni on sitä, kun univajeisena huomaat olevasi unessa hyökkäämässä mongolijoukossa Kiinaan sen sijaan että kieriskelisit edelleen epätoivoisena lakanoissa toivoen pelastavaa nukahdusta. Ne joilla unihäiriöitä ei ole koskaan ollut, eivät tiedä miten paljon voi arvostaa yllättäen onnistuneita päiväunia. 

Tämän jälkeen olinkin valmis hyökkäämään vallonina flaamien kimppuun. Pöytään pääsy vaati aika paljon askartelua, koska kaikki pöydät olivat täynnä. Kasinon alakerta oli suljettu, koska siellä oli tulossa illalla pelaajabileet. Minullakin oli kutsu taskussa, mutta ilmaista viinaa ja ruokaa pokerinpelaajien seurassa ei tällä kertaa kiinnostanut. Sen sijaan seura rahapöydässä kiinnosti siinä määrin, että varjostin brushia kolme varttia kuin Maria Lohela jatkossa Pirkko Mattilaa julkisissa tilaisuuksissa. Kun vihdoin käynnissä ollut satelliitti meni kahteen pöytään, avattiin uusi käteispöytä eli PLO 5/10. Brush istutti minut hetkeksi pöytään, vaikka olin nimilistassa jossain 20. sijan paikkeilla. Hollanninkielisen älämölön jälkeen hän sanoi, että ei minulla olekaan paikkaa. Tehtyään minusta nopean naama-analyysin ja arvellen, että tuo äkäisen oloinen ugri seuraa sitä vielä kotiin asti hän kysyi, että kelpaisiko 5-5-peli. Sieltä oli pari kaveria siirtynyt tähän isompaan pöytään. Jonossa olin kyllä aika kaukana paalupaikasta. Totta kai se kelpasi, koska vaihtoehtona oli pyöriä selvänä kasinolla ja odotella tunti pari lisää.

Pöytä osoittautui hollantilaisittain erittäin huonoksi. Puolitoista tuntia kippailtuani päätin yrittää vähän ylikävelyä. Löin ensimmäisenä hijackista (=kaksi positiota buttonista oikealle) reissuun tuplasuittari (=kahden värin veto kädessä) paskaharavalla (=neljä eri korttia ei kovin lähekkäin) kun cutoff (=seuraava kaveri) oli jo valmiiksi selkeästi kippaamassa ja buttonia ei pöydässä näkynyt. Cutoff kippasi ja button ilmestyi jostain paikalle ja löi lisää. Arvioisin, että aika isolla prosentilla on ässät ja paskaharavalla voi hyvin ottaa. Flopattuani no pair no draw –osuman päädyin sitten checkfoldaamaan.

Huomasin, että ennestään koholla ollut verenpaine vähän nousi, koska Suomessa button ei olisi voinut ottaa kortteja enää. Vaikka tiesin, että maassa maan tavalla ja Hollannissa on liberaalimpaa, lämpenin silti. Tässä tilanteessa on hyvä palata kyylämoodiin, koska arviointikyky on selkeästi sumenemassa. Normaalisti olisin ottanut yhden rivakan viskin, nyt kalorillisen juoman ottaminen oli poissuljettua. Minua tämä auttaa rauhoittumaan. Jos on viinasta kuumenemaan taipuvainen, kuten useimmat ovat, en suosittele.

Saatuani merkkejä sisälle muutaman kerran tasarahassa ja hävittyäni ne kaikki, löysin loppuillasta JT98-tuplasuittarin. Löin luonnollisesti lisää ja toinen blindi ja live straddlen asettanut ottivat. Floppi J93-rainbow (kaikki eri maata) oli tavallista parempi osuma. Solidiksi tietämäni straddlemies kuitenkin löi potin alle. Tämä on yleensä täällä veto, setillä taas yritetään checkreissua. Niinpä päädyin lyömään lisää, koska minun kättäni johtavaa vetokättä ei ole pakassa. Kaveri kohautti olkiaan ja tuli yli. Minun oli pakko maksaa, vaikka en hirveästi tilanteesta tykännytkään. Kun turnista tuli kalle ja kaverin kolme ysiä olivat hyvät, alkoi perkeleellinen pulina siitä, millä mie oikein olin survonut. En kertonut, vaan päätin lähteä kohti Bulldogia ostamaan unilääkettä, kun kellokin oli jo kaksi. Pöytä oli huono ja pelipäiviä runsaasti jäljellä, joten pilkkuun asti ei ollut mitään tarvetta väsyneenä taistella.

Kävelin siis kasinon lähimpään coffee shoppiin huumeidenostoaikeissa. Tosin ongelmaksi tuli, että Bulldog oli kiinni. Myöhemmin minua ovat sivistyneemmät valistaneet, että kaikki Amsterdamin coffee shopit menevät kiinni yhdeltä. Katumyyjiltä en lähtenyt niiden Bulldogin edessä innokkaasti tarjoamia tuotteita ostamaan. Oletan, että jos coffee shopissa pyydän jotain hyvän unen tuovaa, on realistiset mahdollisuudet myös saada sellaista. Katumyyjäkin varmasti kertoisi hänellä olevan juuri sellaista ja sitten päätyisin ostamaan jotain kahvinlehtien ja hallusinaatioita aiheuttavan kaman väliltä.

Niinpä hipsin korvat luimussa hotellille lukemaan unilääkkeeksi raakaa Mixed Gamea.

Perjantai

Arvelin, että perjantai on hyvä päivä pelata pääturnauksen aloituspäivä. Valtaosa ulkomaalaisista ammattilaisista ei ole vielä tullut tonteille, mutta paikallisilla on viikonloppu edessä. Aloituspöytäni olikin hyvin pehmeä Juha Helppiä lukuunottamatta. Onnistuin sitten töhöilemään itseni pieniin kolmannella tasolla ja kyylättyäni ja pilkittyäni tuntikausia lopulta löysin 15BB stäkillä ATo:n pienestä blindista ja survoin. Iso blindi heräsi A8o:lla, otti ja voitti.

Nuorena miehenä olisin mennyt käteispöytään hakemaan turnaustappiot takaisin. I ain’t the man I used to be ja päätin hipsiä hotellille mököttämään. Bulldoginkin tiesin olevan jo kiinni, joten tästäkään päivästä ei pitäisi olla kukkahattutäteille mitään paheksuttavaa kerrottavaa. Minulla oli kuitenkin väsymyksestä fyysisesti paha olo, ja kasinon deskin kohdalla selkäranka sanoi naks. Käännyin ympäri, menin lähimmälle baaritiskille ja tilasin tuplavodkavissyn. Sipaisin sen alas ykkösellä ja lähdin baarista karkuun hotellille, ettei suurempia vahinkoja tapahtuisi. Tosin minibaarista pari Jack Danielsia huusi ”Ota minut” ja minä päätin täyttää pyynnön.

Lauantai

Alkoholi auttaa ongelmiisi. Nukuin kuusi ja puoli tuntia, joka oli yhtä paljon kuin kahtena edellisenä yönä yhteensä. Pari tuntia aamiaisen jälkeen olin verkkarit päällä menossa salille, kun tuntui siltä, että vähän vielä väsyttää. Päätin ojentautua hetkeksi sängylle verkkarit päällä ja nukahdin välittömästi.

Herättyäni kello oli lauantaiksi niin paljon, että salille ei kannattanut enää rynnätä, jos aikoi käteispöydästä paikan sovinnolla saada. Olin kympin kuopassa reissulta, mutta ei mitään hätää, tappioiden kestäminen kuuluu ammatin luonteeseen. Menin rivakasti kasinolle ja pääsin melko suoraan 5/10-pöytään.

Melko alkusessiosta floppasin neljä naista. Tämä on yleensä liikaa yhdelle miehelle, joten sökötin käteni. Hyvin tuntemani kaiketi indonesialaistaustainen paikallinen löi yllätyksekseni potin. Flopissa oli rouvien lisäksi kasi, joten tiesin hänellä olevan kasitäpön. Täysi potti ja pilli ei vain tämän kaverin pelikirjaan sovi. Useimmat varmaan valitsisivat tähän maksun, mutta turnin iso kortti tappaa actionin, koska vihulla oli positiokin. Päätin esittää kolmea rouvaa ja painoin täyden potin kylkeen toivoen, että kaveri ei arvele minulla olevan Q8:aa. Olin tosin tiistaina valutellut pienesti isohkoa täpöä samassa pöydässä, joten tarinani kolmesta rouvasta ässällä olisi pitänyt olla uskottava. Hollannin pelin kirjoittamattomiin sääntöihin kuuluu, että nelosilla ei lyödä flopista reissuun. Mie taas tykkään rikkoa tällaisia ”sääntöjä”. Tällä kertaa kala nappasi syötin koukkuineen ja tuli vielä vähän yli. Merkit Akille, joka puhkui ääneti omaa erinomaisuuttaan.

Muutama tunti myöhemmin kohtasimme jälleen. Löin reissuun AKT9-härpäkkeellä. Uusi ystäväni otti. Floppiin T9x padan vedolla, jota miulla ei ollut, luonnollisesti löin. Kaveri otti. Turnista tuli kutonen, mikä ei ole tietysti optimikortti, koska mahdollistaa suoran. Mutta tämä kaveri pelaa luultavasti työkseen, eikä paljon alapään suoria siten vetele. Löin täyden potin, ja taas tuli maksu.

Riverin kalle jo sitten oli paljon vaarallisempi. Tällä vihulla on värin vedon lisäksi oltava jonkunlaisen suoran veto, tai muuten olisi turnista tullut kippi. Sökötin, ja kaveri löi 1200:n pottiin all-in reilut 800. Laitoin mietintämyssyn päähän. Tämä orientti ei ollut lyönyt yhtään isoa pilliä niihin yli viiteentoista tuntiin, mitä olimme samassa pöydässä pelanneet. Päädyin kippaamaan. Hän näytti KJ98:n patavärin vedolla, pykälän pienemmät rattaat. Erikoinen käsi kääntää pilliksi, koska oli aika paljon showdown-valuetakin.

Mie revin henkisesti ranteita auki. Tiesin kaverin osaavaksi ja tiesin sen tietävän miut kyyläksi. Meitä kyyliä koetellaan isoilla pilleillä tämän tästä ja taas. Buumiaikana tein isoimmat tilit livepeleissä makselemalla pikkupoikien pillejä, koska olin suosittu kohde braveheart-ostosreissuille. Tämä olisi tosiaan pitänyt maksaa muillakin perusteilla kuin näytetyn käden pohjalta. Jos on oikeassa kerran kolmesta, on maksu vielä selvästi voitollinen.

Päädyin tekemään sessiosta pienen plussan ja ottamaan pilkun haminoissa taas yhden tuplavodkavissyn, koska sillä tuli uni edellisenäkin päivänä. Väistin minibaarista kuuluneen huutelun menestyksekkäästi.

Sunnuntaista tiistaihin

Sunnuntaiaamuna heräsin kuudelta ja tajusin, että on sunnuntai ja Sijoitustiedon kolumnipäivä. Adrenaali nousi niin, että en saanut nukuttua. Yksi asia, joka väsyneenä on tosi vaikeaa, on järjellisen tekstin kirjoittaminen. Onnistuin kolmen grogin ja yhden kappaleen Mixed Gamesia jälkeen löytämään tieni takaisin Nukku-Matin luokse. Olin edellisenä päivänä lopulta taipunut ostamaan aamiaisen, kun kerran olin aina hereillä ajoissa. Niinpä luonnollisesti nukuin ensimmäisen alennushintaisen ja maksetun aamiaisen ohi. Tämä ei tosin haitannut, koska en todellakaan laita enää nykyisin kelloa herättämään hotelliaamiaista varten.

Kolumnin kirjoittamisen jälkeen menin kasinolle, pääsin hyvään pöytään, pelasin pilkkuun asti ja hävisin vähän. Sama toistui maanantaina ja tiistaina. Eilen löysin loppuillasta iloisen 10/20/40-pöydän, jossa sain yhdet ässät ja menin niillä poikki JT74:ää päin. Alkoholinkäytön aloittamiseni on aikaistunut. Eilen otin ensimmäisen viskin yhdeltätoista illalla ja siihen vielä viisi lisää.

Sanoisin, että tulee tappioreissu ja laihdutusvedon loppusuoralla tulevat minuutit olemaan pitkiä paastotessa. Syömään en ole ratkennut, mutta joku 600 kaloria ekstraa alkoholista per päivä ei muuten ollut laihdutusbudjetissa sisällä. Olen käynyt kuikuilemassa 50/100-pelin perään, mutta tässä mielentilassa ei taida hermot kestää isossa pelissä kyyläämistä. Rahaakaan taskussa siihen peliin ei enää ole kolmea laukausta enempää.

Hilpeänä yksityiskohtana mainittakoon, että toissapäivänä puukengät ilkkuivat kaverilleen, joka päätti odottaa blindia pari jakoa pöytään tullessaan. ”Fin, fin” kuului huuto ja pojat osoittelivat sormella säästäväistä kaveriaan.

Paikalla on paljon muitakin suomalaisia pelureita. Mitä ilmeisimmin olemme saaneet aikaan sen, että pokerihollanniksi kyylän synonyymi on nykyisin fin, eli suomalainen.

Minua ei haittaa kyyläksi kutsuminen. Totuuden saa kertoa vaikka kirkon penkissä, kuten Administeri aina toistelee. Tämä ei tosin pidä paikkaansa. Epäilen, että kirkossa tulisi varsin nuivaa suhtautumista, kun siellä alkaisi kansaa valistamaan siitä, että ei sitä jumalaa oikeasti ole olemassa.

Sen sijaan selkärankani notkahtaminen haittaa aika paljon. Mitä ilmeisimmin laihduttaminen pokeriturnauksen yhteydessä ei ollut niin nerokas idea kuin se suunnitteluvaiheessa tuntui. Olen selkeästi heikompaa ainesta, koska en kestänyt nälkää, raittiutta ja tappioita samanaikaisesti.

P.S. Jo 90-luvun loppupuolella Devil Fish (R.I.P.) sanoi Wienissä käteispöydässämme, että kun nykyisin menee mihin tahansa turnausviikolle, on paikalla lauma jumalattoman tiukkoja suomalaisia (eng. fucking tight Finnish cunts). Buumiaikana tämä suomalaisten kyylän maine varmaan katosi, koska meitä dinosauruksia reippaampi seuraava sukupolvi kävi maailmalla esittäytymässä. Havaintojeni mukaan vielä aktiivisesti peleissä mukana oleva suomalaisnuorisokin on ottanut aggressiivisuudessa pari taka-askelta, joten olemme pokeriajassa maineeltamme palanneet pari vuosikymmentä taaksepäin.

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana ja nykyään myös Sijoitustieto.fi -verkkosivuston kolumnistina.

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea.

Vanhoja Showdowneja Hollannista:

17.11.2016: "Pilven reunalla hoikistumassa"

19.11.2015: "Marijuana auttaa kihtiin"

27.5.2015: "Monopolipokerit vertailussa: "Casino Holland vastaan Casino Helsinki"

13.11.2013: "Puukenkien kanssa vaikka tappiollista pokeria"