PartyPoker PowerFest

Pelokas kirjanpitäjä

Aki Pyysing

Pidin hyvin tarkkaa pokerikirjanpitoa nettipokeriin siirtymiseeni asti. Sitten kun oivalsin, että apuohjelmat hoitavat kirjanpidon puolestani, kirjanpitoa vihaavan laskentaekonomin kynä tipahti äkkiä. Palattuani liveammattilaiseksi aloitin tarkan kirjanpidon uudelleen – kolmekin kertaa. Tällä hetkellä pokeritilastoni pohjautuvat enimmäkseen vahvaan mutuun. Tosin pankkitilillä näkyvät kyllä panot ja nostot, joten on minulla jotain kirjanpitomateriaaliakin. Mutta exceliäni en ole jaksanut pitkään aikaan päivittää.

Barcelonassa ensimmäisenä aamuna herätessä sain oivalluksen, että laitanpas tulosseurannan reissulta päiväkirjaani Akin Via Dolorosaan. Minulla oli nimittäin matkan ensisijaisena tavoitteena loppusuoralla olevan laihdutusvedon vuoksi olla lihomatta Barcelonassa tavanomaista kahta kiloa. Jos alan kirjoittaa päiväkirjaa, jossa kerron pyrkimyksistäni, arvelin mahdollisuuden niiden toteutumiseen kasvavan radikaalisti.

Täysin vastoin omia odotuksiani olen Kataloniassa seitsemättä päivää absolutistina. Vahva mutu on myös siihen, että nämä ovat minulle seitsemän ensimmäistä päivää koskaan tässä kylässä, ja on täällä tullut aika monta kertaa piipahdettua.

Päivärutiinini on ollut pokeriammattilaiselle stoalainen. Herättyäni menen syömään hotellin aamupalalle keittokinkkua, munaa, kasviksia ja hedelmiä. Sitten vuorossa on pieni aamureippailu hotellin ympäristössä ja takaisin huoneeseen tarkkailemaan pörssikursseja ja sen sellaista. Ruoan laskeuduttua olen mennyt salille pariksi tunniksi ja sen jälkeen lounaaksi kalkkunafilettä ja hedelmiä. Suihkun jälkeen olen kävellyt kasinolle, jossa kymmenen tuntia käteistä. Illalliseksi olen syönyt pääasiassa kasinoravintolasta kanaa ja kasviksia. Hotellilla pari palaa Suomesta tuomaani ruisleipää ja nukkumaan. Seuraavana päivänä toistetaan sama uudestaan. Jos tällä metodilla paino nousee, kokeilen Suomessa sitten esimerkiksi kossudieettiä.

Casino Barcelonan High Limit –alue

Tuhannen euron minimioston peleille ja isommille on oma ilmoittautumislistansa ja pelialueensa. Kasinolla on kasinonjohtajan serkun toimittama laitteisto, jolla ylläpidetään listoja peleihin. Itse asiassa se toimii yllättävän hyvin, jos on kärsivällisyyttä odottaa, että toivomaansa pöytää sormella painettua se muuttuu reunoiltaan vihreäksi. Jos painat toisen kerran, voitkin sitten skannata pelaajalipukkeesi uudestaan, jos haluat ilmoittautumisen oikeasti sisään.

Opettelin ensimmäisenä iltana yritys-, erehdys- ja tarkkailumenetelmällä tämän toiminnan, koska ilmoittautuminen pitää periaatteessa saada koneelle, että pöytään voi päästä. Toisena iltana hihittelin jonkun verran, kun edessäni ollut venäläinen paineli pöytiä epätoivoisesti ja lopulta luovutti, kun jonon sosiaalinen paine kävi liian kovaksi. Minä sitten näppärästi painoin itseni jonoon juuri niihin pöytiin, joihin itänaapurikin oli yrittänyt. Pokerinpelaajat ovat oppivaista väkeä, ja nähtyään miten minä toimin, onnistui venäläinenkin ilmoittautumisessa päätyen listoilla heti minun perääni.

Tonnin pelit eli 10/20-blindeilla pelattavat ovat köysillä eristettynä omalla alueellaan, mutta kuitenkin kasinon puolella. Tämä tarkoittaa, että on melko lämmintä, ahdasta, hirveä meteli varsinkin ilta-aikaan ja tarjoilu pöytiin pelaa espanjalaiseen tahtiin.

Nettikansa puhuisi muuten ”kaksikiloisesta” netin maksimioston mukaan. Old school taas puhuu livepelin yhteydessä minimioston suuruudesta. Kulttuurierot törmäsivät, kun kysyin Jens Kyllöseltä, että onko pelaamansa peli viisikiloinen. Hän sanoi sen olevan kymppikiloinen. Minä kuitenkin jänkkäsin, että eikö teillä ole blindit 50/100 ja minimiosto siten viisi kiloa. Totesimme puhuvamme eri kieltä, vaikka tarkoitimme samaa peliä.

"Kiloista" isommat pelit ovat omassa huoneessaan, jossa on ilmastointi jopa liiankin kovalla, rauhallista, tilavaa ja säännölliseen ruoka- ja juomahuoltoonkin on mahdollisuus. Tosin tämä mahdollisuus ei aina toteudu kovin rivakasti. Barcelonalaisille on tullut yllätyksenä, että EPT:hen on tullut yhtä paljon väkeä kuin aikaisempinakin vuosina ja henkilökuntaa on liian vähän.

Toinen yllätys kasinolle oli, että kun kerätään 2,5 prosentin ja 25 euron maksimireikkiä kymmenen euron chippejä metallilipaaseen pudottamalla, lopulta kympin merkeistä tulee pulaa. Jakajat joutuvat jatkuvasti vaihtelemaan pelaajilta merkkejä, ja välillä on ollut pöydässä tilanteita, että kellään pelaajista jakajasta puhumattakaan ei ole ollut kymmentä kappaletta kympin chippiä. Tämä hidastaa peliä merkittävästi.

Jos kyseessä olisi minun kasinoni, vaihtomerkkejä olisi aina pöydässä yllin kyllin. Niitä olisi varattu kasinolle riittävästi tai enemmän, ja yksi heppu juoksentelisi edestakaisin vaihtelemassa pöytiin lisää merkkejä kympin tuntipalkalla eikä tekisi mitään muuta. Tämä generoisi kasinolle lisää reikkiä monta sataa per tunti, joten chip runnerille kannattaisi maksaa reilusti enemmänkin. Akuuttiin chippipulaan voisi tietysti droppiboxit tyhjentää välillä ihan kesken päivänkin. Tätä toimenpidettä ei vaikuta kasinon manuaalissa kuitenkaan olevan.

Olen pelannut vain kiloista ja kaksikiloista omahaa toistaiseksi koko reissun. Isompaa olisi ympäristön puolesta kivempi pelata. Karvahattupuolella joku on sammuttanut ilmastoinnin lisäksi kuitenkin valot isolta osalta pelaajista. Olen yleensä mennyt hetkeksi isompaan, ja sitten todennut hakkaavani päitä yhteen toisten ammattilaisten kanssa ja mennyt nöyrästi pienempään peliin.

Olen valitettavasti niin köyhä, että minun täytyy pelimukavuuden lisäksi huomioida sen odotusarvo. Useimmissa Barcelonan isommissa pöydissä arvioin tuntituotto-odotukseni hyvin lähelle nollaa epäselvällä etumerkillä. Korkean reikin vuoksi arvelen asian olevan näin monilla muillakin ammattilaisilla tuossa mukavammassa huoneessa. Pienemmässä taas arvelen odotusarvoni olevan niin korkean, että en ilkeä ääneen sanoa.

Pienempää pelaa paljon espanjalaisia ja ranskalaisia, isompia taas enimmäkseen skandeja ja saksalaisia. Kirjoitin jo kauan sitten, että mitä idempää ja etelämpää, sen parempaa. Olen siis päässyt ilahduttavasti virkistämään ranskan kielen taitojani ja opiskelemaan espanjan alkeita. Lisäksi olen päässyt vaihtamaan latinoiden käteisiä taskuissani olleiksi pelimerkeiksi kun heiltä ovat merkit loppuneet.

Barcelonassa ei voi pelimerkkejä vaihtaa pöydässä, vaan kassalta on itse haettava lisää. Minulla on aina varapatruunoita taskuissa. Pot limit omahan ihmeellisessä maailmassa poikkimenoriski on mukana jokaisessa jaossa, jossa on mukana, jos vastustajalla on isompi nippu. Välimeren maiden pelureille edessä olevien merkkien loppuminen tuntuu tulevan aina yhtä suurena yllätyksenä. "Miten minun suorani ei tullutkaan maaliin, merde".

Pelokas kirjanpitäjä

Kymmentä tuntia päivässä ei pelaa parasta pokeriaan kukaan, vaikka osa väittääkin niin. Olen pääsääntöisesti kuitenkin onnistunut pelaamaan aika solidia pokeria. Lisäksi onnistuin bluffaamaan Casey Castlea. Miehen tuntevat tietävät tämän käteispelissä haasteelliseksi operaatioksi. Oli aika pitkät sekunnit odotella ässähain kanssa, kun Casey mietti ainakin minuutin tonnin lyöntini maksua.

Tilanne oli kuitenkin otollinen. Casey pääsääntöisesti tietää mitä tekee, mutta tilttaa herkästi. Nyt hän oli vähän voitolla, mutta olisi mennyt häviölle, jos olisi maksanut ja hävinnyt. Kymmenen edellistä kertaa vastaavassa tilanteessa olin häntä vastaan esittänyt saletit. Lisäksi minulla oli hyvin uskottava tarina esittää. Onnistunut pilli piristää, ja tämä jako oli tämän reissuni kohokohta so far, koska hyvin vastentahtoinen kippi sieltä lopulta tuli.

Minulla on hohottanut hyvin. Olen voittanut kuutena iltana seitsemästä. Jo toissailtana huomasin kuitenkin pikkutunneilla kaipaavaani karkuun pöydästä, kun olin vähän voitolla. Taas pääsisi päiväkirjaan kirjaamaan plussatuloksen ja niitähän on kiva esitellä.

Eilen tämä voittojen kirjausvimma alkoi paheta. Otin pienen tauon jälkeen uuteen pöytään suoraan neljä kiloa, jota aloin katua kymmenen minuuttia istuttuani. ”Jos häviän nämä, päivähän menee tappiolle, ja sehän on kovin noloa”, ajattelin. Harkitsemani reissut muuttuivat maksuiksi ja maksut kipeiksi. Selittämättäkin lienee selvää, että tämä on umpipaskaa pokeria ja johtaa tappiolliseen pelaamiseen. Kiloiset omahat ovat täällä todella hyviä, mutta en ole ainoa omasta mielestään näppärä poika, joka on löytänyt nämä pöydät. Joka pöydässä vaanii myös hyeenoita korvanapit korvillaan ja lippis päässä, jotka haistaessaan pienintäkään heikkoutta tulevat ensimmäisen tilaisuuden tullen kurkkuun kiinni.

En ole yleensä kärsinyt kilpparin pelaamisesta. Tosin tykkäsin aikoinaan kovasti pelata Kilpparin kanssa. Nyt olin sairastunut selkeästi tähän vaaralliseen tautiin. Mietin mistä se johtuu, ja syyn täytyy olla nettipäiväkirjani. En ole juuri tuloksiani netissä avannut. Lisäksi joka kerta kun olen avannut, olen muistaakseni katunut.

Pidän kuitenkin päiväkirjani matkan loppuun tai ainakin perjantaihin. Sen pitäminen on varmasti kannattanut, koska ilman sitä en olisi varmasti vetänyt työmoraaliltaan parasta pelireissuani pokeripöydissä sitten 90-luvun. Mutta seuraavaa ainakaan tarkoilla tulostiedoilla varustettuna ei välttämättä tule koskaan. On kovin noloa olla pelokas kirjanpitäjä.

25.6.2006 Erilaiset teoriat ja niiden käytännön toteutus

26.8 2015 Parasta viihdettä Barcelonassa

2.9.2015 Pokerimatkailijan Barcelonaopas

4.11.2015 Azerbaizanissa on paremmat pelit kuin Barcelonassa

17.8.2016 Barcelonassa saa jakaa kahdesti niin monelle kuin haluaa

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana ja nykyään myös Sijoitustieto.fi -verkkosivuston kolumnistina.

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea.