Pietarilainen Dealer’s Choice

Aki Pyysing

Kuulun siihen pokerinpelaajien vähemmistöön, jonka mielestä on viihdyttävää pelata useita pelejä vaikka samassa sessiossa. Enemmistöllä on tasan yksi peli, jota he sitten pyrkivät lobbaamaan kaikissa olosuhteissa. Tämä peli tosin uran vanhenemisen myötä usein vaihtuu. Texaspuolueesta vasemmistoreuna vuotaa omahaan ja vajakista (=neljän kortin omaha) viiden kortin omahaan päin. Tosin emme ole mikään suomenruotsalaisten suuruusluokan harvinaisuus valtaväestön keskuudessa, vaan paljon isompi ryhmä.

Pelinä jakajan valinta oli ainakin Pariisissa viihdyttävyyden lisäksi hyvinkin kannattava, koska pelin valitsijan paikallinen velvollisuus oli myös pelata kätensä. Lisäksi useimmiten perjantailakkoilijat valitsivat sen pelin, jota osasivat huonoiten. Samaa ilmiötä hivenen pienemmässä mittakaavassa on havaittavissa myös Suomessa.

Viime aikoina Helsingissä on yleistynyt 4/5 kortin omaha, jossa pahimmat kyylät ottavat vajakkia, vaikka vitonen sopisi heille paremmin ja siinä he saisivat parempaa actioniakin. Mutta toki ässät pitävät paljon huonommin random-käsiä vastaan ja erilaisia vetoja, millä kärkikolmoset karkaavat, on vastassa enemmän. Mutta kunnioitetaan kaikkien valintoja, vaikka hivenen hönöjä olisivatkin.

Rakenteeltaan paras Dealer’s Choice, mitä olen pelannut, löytyi 2000-luvun loppupuolen Pietarista. Siinä kaikille jaettiin kaksi korttia, jonka jälkeen pieni blindi valitsi kortit katsottuaan pelin. Valintamahdollisuudet olivat texas, omaha ja seven. Omahasta ja sevenistä pystyi valitsemaan myös high-low-version.

Venäläiset valitsivat pelinsä aika paljon samalla tavalla kuin minäkin. Kuvaparilla otettiin texas ja kahdella toisiinsa liittymättömällä kortilla tavallinen omaha. Pikkupareilla ja kahdella isolla kortilla perusseven, ässällä ja pikkukortilla omaha high-low ja kahdella alle ysin suittarilla seven high-low. Pelejä ymmärtäville nämä ovat melko no-brainer-valintoja.

Koska valinta ei ole buttonilla, myös seveneitä pelataan, eivätkä 90 % peleistä ole mahdollisimman monen kortin omahaa, kuten Helsingin DC:ssä. Mikonkadun Dealer’s Choicehan on tavallisesti lähinnä hivenen maustettu viiden kortin omaha.

Kun pelasin pietarilaista jakajan valintaa ensimmäisen kerran, pöydässä oli kaksi moskovalaista kaveria. Toinen oli erittäin ärsyttävä pikkunilkki ja toinen herrasmieheltä vaikuttava ikäiseni kaveri. Pari tuntia pelattuamme kysyin herrasmieheltä, sopisiko sinuttelu. Venäjällä sinunkauppoja ei tehdä noin vain, mutta korttipöydässä ollaan enimmäkseen tii-pohjalla, eli ei teititellä kuin täysin tuntemattomia.

Pikkunilkki päätti avautua, että mie yritän tehdä sinunkauppoja, jotta voittaisin enemmän. Lisäksi hän kertoi muille informaatioksi samaa tarinaa kuin Patrik Antonius 2006, eli että pelaan vain kahdella ässällä. Toki tässä lausunnossa oli jonkun verran todellisuuspohjaakin mukana. Mie eteläkarjalaisesti suutahdin, mutta en sanonut mitään.

Seuraavan kerran, kun minulla oli pieni blindi, valitsin ensimmäisen kerran session aikana teksasin ja reissasin potin ja sain yhden maksajan. Ainoa vastustaja avokippasi flopilta jatkobetsiini osumattoman vanhanaikaisen avioliiton eli kallerouvan. Mie katsoin moskvitsia silmiin ja näytin jätkäkutoseni eri maata ja sanoin nilviäiselle ”Dva tuschaa, jaa job tvaju mat”. ”Kaksi ässää, nussin äitiäsi”, on sama suomeksi. Pietarilaiset hymyilivät ja pikkunilkki oli ihan hiljaa.

En olisi tehnyt tätä kenellekään pietarilaisista, mutta moskovalaiselle tein tämän hetkenkään epäröimättä. Tiesin, että pietarilaiset suhtautuivat miuhun positiivisesti ja tämän näytön jälkeen tykkäsivät entistä enemmän. Moskovalaisen kyykyttäminen on Pietarissa olympiavoiton arvostustason suoritus.

Melko hiljan tätä peliä muistellessani kuulin, että pelistä pitäisi jättää texas pois, koska siinä voi esittää mitä huvittaa. Olen vahvasti eri mieltä. Jos joku päättää lähteä Texasissa itsemurhahyökkäykseen kahdella paskakortilla, saa lähteä. Jos saa kuvaparin (=kerran viidestäkymmenestä), saa saada ja vielä actionia päälle. Teksas tuo suolaa peliin, varsinkin kun kaikki pelataan pottina.

Uskon, että kahdenkymmenen vuoden toimitusajalla saamme tämän hyvin viihdyttävän pokerimuodon virallisiinkin suomalaisiin kasinopokereihin mukaan. Odotellessa sitä voi sitten sutia kotipeleissä.

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana ja nykyään myös Sijoitustieto.fi -verkkosivuston kolumnistina.

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea.