Pokeriammattilaiset voivat pärjätä muissakin töissä

Aki Pyysing

 

Doyle Brunson nosti pari vuosikymmentä sitten pokerihenkilökunnan keskuudessa melkoisen mellakan väittämällä, että pokeriammattilaiset olisivat parempia pelinhoitajia kuin Vegasin ammattidiilerit, jos touhuun ryhtyisivät. Valitettavasti silloin ei vielä ollut sosiaalista mediaa, joten minulla ei ole jaettavaksi esimerkiksi Doylen ulkomuotoon ja muuhun fyysiseen kyvykkyyteen viittaavia pokerijakajien twiittejä. Aiheesta puhuttiin Casino Rayn pokerihuoneessakin. Rauhaa rakastavana yksilönä en ainakaan kasinohenkilökunnan kuullen ottanut aiheeseen kantaa. Eikä sitä paitsi ainakaan minun nakkisormillani kortteja kovin rivakasti jaeta, varsinkin kun kolme sormista on kertaalleen murtunut.

Näkemykseni tosin edelleen on, että pokeriammattilaiset kykenisivät monenlaisiin muihinkin askareisiin. Toki osa meistä on sosiaalisesti niin hankalia tapauksia, että normaali työyhteisö ei ole kovin relevantti vaihtoehto. Mutta samoilla kyvyillä, joilla pidetään haialtaassa nenä pinnalta vuodesta toiseen, pärjää monella muullakin alalla. Esimerkiksi loogisesta päättelykyvystä ja tiukasta itsekriittisyydestä en keksi varsinaista haittaa kuin lähinnä poliitikon uralla. Hyvästä työmoraalista on hyötyä jopa äänten kalastelussa.

Jenkeissä rahoitusalan kärkifirmoissa maksetaan liksoja, joita ei kovin monelta Suomen lehdistä löydy, vaikka meillä tänään kovia tuloja kauhistellaankin. Niihin toki on sitten halukkaita menijöitäkin. Näihin kioskeihin hakiessa on melko sama, oletko valmistunut Helsingin Kauppakorkeakoulusta vai Nuijamaan Lukiosta. Kummallakaan ei ole juuri arvoa. Lähtökohtaisesti pitäisi olla huippuarvosanat amerikkalaisesta huippuyliopistosta, laadukasta alan työkokemusta ja sitten vielä läpäistä tiukat pääsykokeet. Tämän hyvin tiheän seulan läpäisseistä harjoittelijoista parhaiten pärjänneille tarjotaan sitten vakituista työpaikkaa.

Tähän vielä täytyy täsmentää, että esimerkiksi Ivy League –yliopistoihin ei pääse luiskahtamaan lähellekään yhtä helposti kuin suomalaisiin korkeakouluihin. Lisäksi hyvät arvosanat Harvardissa vaativat muutakin kuin kopioitujen luentomuistiinpanojen ja vanhojen tenttikysymysten pänttäämistä tenttiä edeltävänä yönä.

Joten jos on vasta lähestymässä suomalaista kauppatieteiden kandidaatin tutkintoa, pitäisi olla ajanhukkaa pyrkiä Forbesin joku vuosi sitten finanssialan ykköstyöpaikaksi rankkaamaan Susquehanna International Groupiin. Erityisesti näin, jos ei ole alalta yhtään mitään työkokemusta.

Mutta Amerikassa kaikki on mahdollista. Yksi SIGin perustajista on pokeritaustainen ja pokeria käytetään välineenä jopa tradingkoulutuksessa. Niinpä vain hetken aikaa Hankenilla rahoitusta lukenut Jens Kyllönen luiskahti sisään SIGin trading intern –ohjelmaan. Atlantin toisella puolella selkeästi on ihmisiä, jotka ymmärtävät mitä kykyjä ja miten paljon työtä pokerimaailman huipulle pääseminen edellyttää. Lisäksi Jensille tarjottiin myös harjoittelujakson lopulla vakipaikkaa. Tätä hän ei kuitenkaan ymmärrettävistä syistä kopannut.

Minä uskon sivistyksen maailmassa lisääntyvän ajan funktiona, vaikka sitä lehtiä lukemalla onkin välillä vaikea uskoa. Joka tapauksessa Suomessa tietoisuus pokerista on aivan toisella tasolla kuin 20 vuotta sitten. Jopa valtamediassa on välillä ihan asiallisiakin pokeriin liittyviä juttuja.

Niinpä suosittelen Jensin esimerkin kannustamana kaikille entisille ja nykyisille pokeriammattilaisille ”oikeita” töitä hakiessa laittamaan cv:hen reippaasti pokeriammattilaisuuden. Aukot tiedoissa kaipaavat kuitenkin selitystä ja työnantajat googlaavat varteenotettavat hakijat oli se laillista tai ei. Jos työnantaja ei ymmärrä, että pokerilla voi elättää itsensä, ei hän luultavasti muutenkaan ole idän nopeimpia vetäjiä, eikä paikka välttämättä olisi oikeasti ollut kovinkaan houkutteleva urapolku.

Työnantajien taas kannattaisi huomioida pokeriammattilaisuus meriittinä eikä taakkana. Toistan vielä, että jos pokerilla on pystynyt itsensä elättämään, kykenee moneen muuhunkin työhön. Toki pokeriammattilaiseksi esittäytyvät eivät ole mikään heterogeeninen ryhmä. Jos on buumiaikana elänyt hetken hollaballaa ja sen jälkeen lähinnä vetelehtinyt, ei kyseessä ole varsinaisesti Kyllönen-tason hakijakandidaatti.

Pokeriammattilaisuutta vasta suunnitteleville toistan Pokerin Käsikirjan yli kymmenen vuoden takaiset neuvon: Hankkikaa nyt ensin ihmeessä koulutus tai ainakin pitäkää takataskussa joku B-suunnitelma. Buumiajan tuhansista suomalaisista pokeriammattilaisista pelaa ammattimaisesti enää korkeintaan kymmenesosa, tuskin sitäkään. Pokerimarkkinat ovat paljon kireämmät kuin ne olivat kymmenen vuotta sitten, joskin huomattavasti paremmat kuin viime vuosituhannen puolella. Jos pokeriammattilaisuudesta ei tule lopullista uraa, kuten lähes kaikille yrittäneille vääjäämättä käy, ei tarvitse vedellä ranteita auki.

Meistä kaikista ei nimittäin ole Jens Kyllösiksi.

Sijoitustieto 30.10.2017: Jens Kyllönen huipputradingfirmassa harjoittelijana

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana ja nykyään myös Sijoitustieto.fi -verkkosivuston kolumnistina.