Älä ole yhden pelin orja

Aki Pyysing

Aleksandr Ovetskin teki NHL:n runkosarjassa 51 maalia. Hänen plusmiinus-saldonsa sen sijaan oli -35. Pelejä katsoneet tietävät miksi. Aleksanteri Suuri ei juuri osallistu puolustukseen vaan lähinnä kyttäilee nousupaikkaa.

Miten saat venäläisen tähtihyökkääjän (jolla tässä tapauksessa vielä on taskussaan sopimus vuoteen 2021 asti) myös puolustamaan, on ongelma, jonka kanssa ovat monet valmentajat painineet heikohkolla menestyksellä. Useampi Venäjän jääkiekkomaajoukkueen ex-valmentaja esimerkiksi olisi varmasti hyvin mielellään ratkaissut tämän dilemman.

Meillä pokerinpelaajilla taas on ongelmana, että sopimus täytyy ansaita joka päivä uudestaan.  Jos Ovetskinina surffailemme punaviivan tienoilla, kun kiekko on puolustuspäässä, saatamme joutua vaihtoon ihan muista syistä kuin valmentajan päätöksellä. Tämän voisi rinnastaa esimerkiksi siihen, että pelataan pelkästään lempipeliä ja odotellaan siinä saletteja. Joskus skoraa tälläkin metodilla.

Pelasin puolitoista viikkoa sitten pitkästä aikaa pari pokeriturnausta. Turnauksia on kiva pelata ja kasinolla oli tarjolla 500 euron yksipäiväisiä, joten päätin osallistua. Ahneuksissani pelaan useimmiten käteispeliä, koska siinä uskon saavani paremman tuntituoton. Lisäksi turnauksesta tippuessa on aina enemmän tai vähemmän pettynyt. Ihan kaikkia niitä ei voita kuitenkaan.

Minua ei olisi haitannut, vaikka pelaajia olisi ollut vähemmänkin. Monet kuvittelevat virheellisesti, että on tietty pelaajamäärä, jonka täytyy ylittyä, että turnaus ”kannattaa” pelata.

Jos turnauksessa on kolme pelaajaa, ja sinä olet paras niistä, on odotusarvosi positiivinen. Itse asiassa mitä vähemmän pelaajia, sitä varmemmin vahvat turnaustaidot tulevat esille. Lisäksi aikaa menee vähemmän.

Toisaalta jos olet turnauksen huonoin pelaaja, mutta sinua huvittaa pelata – ja sinulla on varaa tähän lystiin – kannattaa turnaus kuitenkin pelata, jos siitä kokee saavansa tarpeeksi viihdettä. Pokeriturnaukset eroavat esimerkiksi shakkiturnauksista siinä, että ennakkoon arvioiden heikoinkin voi turnauksen voittaa.

En ole välttämättä texasturnauksissa sellainen lapanen, kuin jotkut luulevat. Pääluulijat ovat tosin siirtyneet kauan sitten takaisin oikeisiin töihin.

Omaha- ja seventurnauksissa uskon olevani kuitenkin suhteellisesti vahvempi kuin texasissa. Tämä pohjautuu luultavasti siihen, että näistä ei ole olemassa laadukasta kirjallisuutta tai videoita. Minä olen pelannut näitä 1990-luvulta alkaen ja pohdiskellut näiden turnausten dynamiikkaa ja teoriaa ja luulen olevani vähän jäljillä voittavasta turnauspelitavasta.

En aio kuitenkaan julkaista teosta kummastakaan aiheesta. Vaikka elatusapuni ovat vähenemään päin, nousee vuokra vuosittain ja rahasuorituksia vaativat molemmat. Yritän siis Phil Iveynä säilyttää mahdollisesti olemassa olevan edgeni.

Sen verran voin valottaa, että turnausfilosofiani pohjautuu Mason Malmuthin teoriaan, että pienen stäkin chipit ovat arvokkaampia kuin suuren. Eli en roiski pientäkään stäkkiä menemään sovinnolla. Onko joku 2000-luvulla pokerin aloittanut lukenut yhtään Malmuthia muuten?

Seven- ja omahaturnaukset ovat hienoja joskin hyviä hermoja vaativia lajeja. Älkää turhaan vaivatko päätänne miten niitä pitäisi pelata, mutta tulkaa ihmeessä pelaamaan:-).

Näiden turnausten masokistinen puoli on siinä, että ne vaativat tosiaan itsehillintää. Korttikuolleena päivänä on hyvin vähän tehtävissä verrattuna no limit texasiin. Tämän takia niitä voi suositella puolihyvällä omatunnolla. Hyvien pelaajien etu on pienempi ja yhden päivän turnauksen voi kyllä oikeasti voittaa kuka tahansa.

Historiastani johtuen tunnen vähintään säännöt kaikista Casino Helsingin peleistä. Jos joku turkistenostaja haluaa pelata Punto Bancon sijaan pokeria, haluan minäkin pelata juuri hänen haluamaansa pokeria. En yritä taivutella häntä viiden kortin omahaan tai isompaan tai pienempään peliin. Pelaan juuri sitä peliä, mitä hän haluaa.

Mummini korostikin minulle Lappeenrannan Kauppatorilla asiakaspalvelun tärkeyttä. Mie kuuntelin.

Olen opiskellut viime vuosina pokeria hävettävän vähän. Siitä on aikaa kun opettelin uuden pelin. Pot limit omaha high lowhun syventyminen vuosia sitten taisi olla viimeinen merkittävä askel johonkin melko uuteen maailmaan. Badugikin on vielä opettelematta ja ranskalaiset saaneet pitää rahansa.

Älkää tehkö niin kuin minä olen viime vuosina tehnyt vaan niin kuin minä sanon: Älkää hylätkö pokerin opiskelua ja opetelkaa uusia pokeripelejä.

Täytyy olla melkoinen Ovetskin omassa lajissaan, jos vain yhdellä pokerimuodolla aikoo pärjätä. Ja minkälainen peluri Caveman olisikaan, jos ihan vähän puolustaisi?

Kun osaat pelata useita pelejä, voit valita peliseurasi etkä ole yhden pelin orja.

P.S. En toki rahastanut kummassakaan turnauksessa. Toisen päivän omahaturnauksessa menetin hermoni noin vartin pelin jälkeen. Turhauduin (ihan vähän) muiden minun mielestäni epäoptimaaliseen pelaamiseen. Sen lisäksi olin aivan raivona omalle umpipaskalle pelaamiselleni. Koska oli SaiPan maksalle raskas playoffkausi vielä vähän kesken, olin määrännyt itselleni välipäivän baaritiskille, joten sieltäkään en tukea saanut.

Jatkoin huonosti pelaamista ja tipuin. Minun kuviteltu edgeni omahaturnauksissa saattaa tosiaan olla lähinnä kuviteltu.

Jukka Ylitalo sen sijaan tuli toiseksi perjantaina ja paransi sijoitustaan lauantaina. Lisäksi seuraavana maanantaina hänen Rauman Lukkonsa voitti minun SaiPani pronssiottelussa. Jos Jukan poolon selästä löytyy märkää nuuskaa, saatan tietää syyllisen.

Onnea nyt kuitenkin Lappi TL:n omalle pojalle. Edellinen lause teki tiukkaa kirjoittaa, mutta tulihan se sieltä.

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana.

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea.