Älä potki maassa makaavaa

Aki PyysingNäin jo 70-luvun lopun Lauritsalassa miltä päähän potkiminen näyttää. En tykännyt.

80-luvun alun Lauritsalassa sain muutaman kerran turpaani. Vastapuolen joukkueessa oli yleensä yli yksi pelaaja, meiän pojissa yksi. Putosin säännönmukaisesti maahan ensimmäisestä vähän paremmasta osumasta. Eivät koskaan potkineet.

Tämä oli varmasti hyväksi sekä tietysti minulle että luultavasti myös vastapuolelle. Anteeksiantaminen ei kuulu vahvuuksiini, kostonhimo sen sijaan kyllä. Lisäksi jaksan odottaa voimasuhteiden parantumista pitkään ja olen varsin hyvämuistinen. Jos kyseessä olisi ollut jotain muuta kuin muutama kevyt teinisipaisu, olisin jossain vaiheessa toteuttanut joitain irrationaalisia kostotoimenpiteitä.

Ymmärrän, että kostaminen ei ole +EV, mutta vahvimmissakin rationaalisuuden saarnamiehissä on primitiiviset puolensa, jotka aika ajoin ottavat vallan loogiselta toiminnalta. Teinivääryyksien hautominen loppuikänsä on jo sen verran pahasti –EV, että olen nämä ylä-asteajan vastoinkäymiset vastoin perusluonnettani anteeksiantanut.

Olen useammin saanut ”turpaani” pokeripöydässä kuin Lauritsalassa. Jos kippaan käteni vastustajan näytettyä paremmat, varsin usein vastustaja hetken tuuleteltuaan kysyy: ”Mitä sulla oli?” Tavallisesti en vastaa mitään. Jos vastaan, en itse välttämättä pitäisi vastausta sataprosenttisen luotettavana.

Joka tapauksessa minua on vituttanut kysymys joka ainoan kerran. Hei, mie hävisin jo potin, pitääkö vielä potkia päähän? Mitään relevanttia informaatiota ilman korttien näyttöä en anna kuitenkaan, enkä usko kysymisen nykyisin vaikuttavan pelaamiseeni.

Jos vaikuttaa, se voi olla myös kysyjälle negatiivista. Wienissä 1997 oli vielä voimassa sääntö, jossa headsupissa muckatut kortit, joilla oli maksanut betsin, sai vastustaja pyytää auki. Sääntö on muuten aivan kammottava.

Kerran maksoin yhden nahkahousun lyönnin limiittitexasin riverissä ässähailla. Kuukasvoinen möhömaha pyysi nähdä korttini. Muistan kuinka viha tunki silmistä sisään eikä päässyt mistään ulos. ”Schön kontroll” –kommentti tunki sitä korvista vielä lisää eikä löytänyt ulospääsyä edelleenkään.

Vihantunne kannattaa kääntää mahdollisimman rationaaliseksi toiminnaksi. Onnistunut kosto on tietysti sellaista. Seuraavat puolitoista viikkoa tarkkailin tätä nahkahousua erityisesti. Lisäksi pyrin hankkiutumaan positioon aina jos mahdollista.

Muistan vieläkin pelityylinsä. Hän tykkäsi pelata lähes puolet käsistään, eikä juurikaan semibluffannut, mutta harrasti riverin epätoivobetsejä (limiittiholdemissa kalliinpuoleinen harrastus), joten tarkastusmaksuni ei ollut mitenkään sysipaska. Minulla oli jo ennen maksua käsitys hänen pelityylistään, mutta nyt halusin tunkeutua tämän wienerschitzelin pullistaman miehen mielen syvyyksiin ja imeä sieltä kaiken ulos.

Toki olisin lopettanut projektini, jos kaveri olisi osoittautunut nitiksi, koska sellaiset olisi erityisesti limiittiholdemissa hyvä saada vasemmalle puolelle. Mutta tämä kostoretki jatkui niin kauan kuin olin sillä Wienin reissulla. En edes pyytänyt kortteja auki, kun sain rivermaksun kohteeltani. Mieluummin pidin hänet passiivisena ja otin rahat.

Olisi siellä ollut muitakin nahkahousuja ja lisäksi paljon puikoillasyöjiäkin, jotka pelasivat samalla tavalla. Mutta heistä ei kukaan pyytänyt korttejani auki, joten pidin samaa Malkinia erityisvartioinnissa. Voitin häneltä luultavasti enemmän kuin keneltäkään muulta. Nahkahousu potkaisi väärää jätkää päähän.

Tämäntyyppiset vahingot voi välttää olemalla koskaan potkaisematta ketään päähän. Korttien kysely ja kasinon toimesta auki pyytäminen ovat toki aivan eri asioita, mutta rinnastan ne tässä härskisti.

Voi olla, että joku joskus antaa jotain informaatiota tai lämpenee roiskimaan. Mutta muitakin seurauksia voi olla.

Uskon, että suurin osa pelaajista ei kysyessään hävinneen osapuolen kortteja ajattele tekevänsä mitenkään väärin. Mitään sääntöjen vastaista kysymisessä ei tietenkään ole. Se ei edes ole yleisesti hyväksyttyjen ”herrasmiessääntöjen” vastaista. Lisäksi osa pelaajista ei herrasmiesääntöjä kunnioita millään lailla.

Mutta miettikääpä joku tilanne, jossa hävittyänne ison potin on korttejanne kysytty. Jokaiselta vähän enemmänkin liveä pelanneelta nimittäin on. Suhtauduitteko kysymykseen positiivisesti, neutraalisti vai negatiivisesti?

Ennakoin osan valehtelevan ”neutraalisti” ja osan oikeastikin suhtautuneen neutraalisti ja enemmistön negatiivisesti. Ei toki yhtä negatiivisesti kuin slowrollaamiseen, kulma-ampumiseen tai suolaamiseen, mutta negatiivisesti yhtäkaikki. On epämiellyttävää kieltäytyä vastaamasta tai vastata vastentahtoisesti.

Suhtaudun muuhunkin vastustajien lämmittämiseen negatiivisesti kahdesta syystä. Ensimmäinen on, että se ei ole kovin kivaa käytöstä. Toinen, ja kaikille hyviinkin olemattoman pokerietiikan omaaville merkittävä peruste on, että pitkällä juoksulla se heikentää tuottoja. Se voi olla +EV juuri tässä ja tänään, mutta kauanko ihminen haluaa käydä lämmitettävänä?

Toki voittavia pelaajia voi yrittää +EV-mielessä yrittää lämmittää ringistä ulos. Tämä voi onnistuakin, lopetin pitkäksi aikaa erinomaisen hyvät pelit 24hPokerissa jatkuvan chattivittuilun takia 2000-luvun alussa. Nykyisin uskon olevani paksunahkaisempi.

Luulisi pahimpia sadisteja ja masokisteja lukuun ottamatta kaikkien nauttivan enemmän ystävällismielisestä pelistä, jossa hymy naamalla maksellaan liberaalisti ja bluffaillaan parhaita kavereita?

Joten jospa me minun lämmitysvastaisen koulukuntani edustajat lopettaisimme turhan hävittyjen käsien kyselemisen? Helpin koulukunnan eli ”lämmitä aina, jos voit” –koulukunnan jäsenet varmaan yrittävät lisätä sitä. Tosin maksimaalisesta kyselemisestä on vaikea kiristää tahtia.

P.S. Jos yksikin pelaaja sanoo minulle joskus, että ”enpä ollut tullut ajatelleeksikaan, otan huomioon jatkossa”, lasken tämän kolumnin onnistuneeksi.

P.P.S. Minä itse asiassa näytän saletit usein takaa, vaikka ei olisi oma näyttövuoroni. Tämän teen pelin nopeuttamiseksi ja koska en halua slowrollata vastustajaa. Voisi olla +EV kurkata, millä siellä oikein on vedelty, mutta tämän verran voi välillä antaa yleisen hyvän eteen.

P.P.P.S. Jos kukaan ei sano, että ”mikään ei tunnu minulla missään” ja ”taas turhaa kitinää”, olen todella yllättynyt.

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana.

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea.