Ammatinvaihto netistä liveen

Aki Pyysing

Kesällä 2010 aloin liu’un nettipokeriammattilaisesta kohti takaisin livepokeriammattilaisuutta. Minulla kävi vähän niin kuin 1995, ja voitin rivakasti paljon enemmän kuin olin kuvitellut pienestä livestä mahdolliseksi. Lisäksi viihdyin erinomaisesti kasinolla. Nettisessioni lyhenivät ja harvenivat radikaalisti ja nopeasti.

Syksyllä ajattelin tehdä tiukan iskun takaisin nettipokeriin. Tarkoituksena oli opiskella ankarasti ja kirjoittaa vielä toisen pokerikirjankin, vaikka olin 2005 päättänyt olla Väinö Linnana, eli kaiken kirjoittaneena varsin nuorena. Tästä tuli osaltani savolainen projekti, eli aloittamista vaille valmis. Joustamattomuudesta omia päätöksiäni kohtaan ei minua juuri olekaan syytetty. Kevään 2011 vaalituloksesta suivaantuneena hylkäsin koko kirjahankkeen. Anteeksi vielä kerran Pingviinille, se sentään kirjoittikin jo jotakin koskaan valmistumatonta kirjaa varten.

Pelasin ammattimaisehkosti nettiä varmaan viimeisen kerran samana vuonna. Sain sijoitukseni vuonna 2011 hyvään ojennukseen, ja vaikutti siltä, että livepokerilla pystyisin hoitamaan kuluni. Netissä isosti voittaminen olisi vaatinut ja vaatii kokopäivätoimisuutta. ”Päivällä sijoituksia ja yöllä livepokeria”-elämäntyyli vaikutti varsin viihtyisältä ja paloa panostaa tarvittavaa työaikaa nettiin ei enää ollut.

Olen ollut ammatinvaihtooni hyvin tyytyväinen. Olisin ehkä voittanut netistä enemmän kuin livestä, mutta minulla on ollut Mikonkadulla ja maailmalla aivan saatanan kivaa. Kyllästyin 1995 osake- ja optiomarkkinoiden tuijottamiseen imukuppi otsassa, mutta 20 vuotta myöhemmin lueskelen taas osavuosikatsauksia ihan mielelläni. Varsinaista lyhyttä osakekauppaa tekemään en enää palaa, enkä usko voittavani nettipokerista enää mitään merkittävää. Ellen nyt hillota jotain nettiturnausta, joita tosin pelaan hyvin harvoin. Teen kyllä aina välillä jonkun satunnaisen pikakaupan ja nettiäkin aion vääntää tuurijuoppona yhä edelleen. Unibetin apuohjelmattoman nettipokerin voi sutaista aina auki, jos on hetki tyhjää.

Livepöydässä olen lisäksi tutustunut lukuisiin mielenkiintoisiin uusiin ihmisiin. Suomen ainoalla kasinolla käy kaikenlaista väkeä torikauppiaista investointipankkiireihin, ja livepöydässä jutustelu kaikesta mahdollisesta on täysin sallittua. Erityisesti kahden mainitun ammattiryhmän kanssa minulla on paljonkin luoteja viuhutettavaksi, kun olen kummassakin sodassa ollut. Texas-pöydissä Mikonkadulla on tosin kiellettyä puhua muusta kuin käsianalyyseistä ja huonotuurisuudesta.

Minulle muutos on siis ollut hyvä, mutta olen seurannut myös epäonnistuneita yrityksiä siirtyä netin syövereistä livepokerin ihmeelliseen maailmaan. Livepokeri ei sovi likikään kaikille, ja se on aivan eri peli kuin nettipokeri. Listaan tässä merkittävimmät erot, jotka vaikuttavat tulevan nettikansalle aina yllätyksinä:

Käsiä tulee tosi vähän

Jos multitablaat, eli pelaat monta pöytää samanaikaisesti, kuten käytännön kaikki nettiammattilaiset tekevät, saat satoja käsiä tunnissa. Jos olet Eelis, saat miljoona kättä puolessa vuodessa. Nopealla jakajalla ja pelaajilla voi livenä saada jopa kolmekymmentä kättä tunnissa, yleensä ei edes tätä.

Jos pelaat tiukkaa pokeria, olet actionissa mukana todella harvoin. Väliajalla voi ratkoa Kreikan kriisiä, tarkkailla muiden merkkien liikkumista tai sitten tylsistyä. Varsin monet valitsevat vaihtoehdon tylsistyminen, ja ratkaisevat ongelman pelaamalla jokaisen käden. Tervetuloa pöytään!

Alkoholitarjoilu

Varsin monen suomalaisen nettiammattilaisen ura on katkennut iloiseen kännisessioon tavallista isommassa pöydässä. Epäilen, että elossa olevat aktiiviammattilaiset pelaavat nettiä 99% nollatoleranssilla. Vaikka olen netissä nykyisin viihdepeluri, rakastan rahaa niin paljon, että nettiä pelatessani en nykypäivänä koskaan juttele parhaan kaverini Jim Beamin kanssa. Annan ihan tarpeeksi eteen pelaamalla nettiä kovin vähän.

Yleensä kaikilla kasinoilla tarjoillaan innokkaille ruukuttajille mehua pöytään varsin vauhdikkaasti. Mikonkadullakin pöytiintarjoilu pelaa välillä, ja baaritiski on aina auki. En ole toki ihan ensimmäinen kivenheittäjä tuomitsemaan pienet näkäräiset livepöydässä. Päinvastoin: Jos normaalien ruokajuomien jälkeen tunnet itsesi entistä paljon kyvykkäämmäksi peluriksi, tervetuloa pöytään!

Ranget eivät ole balansoidut

Olen kuullut nettipelurin suusta lukemattomia kertoja lauseen: ”Eihän tuota noin voi pelata”. Minulla on heille uutisia: livepöydässäkin saa pelata omilla rahoillaan juuri niin kuin haluaa. Jokainen pelaaja on oma yksilönsä, ja osa pelaa hyvin eri tavalla, kuin netissä tavataan pelata.

GTO:ta pelaamalla voi ehkä biitata livepöytien kovemman reikin, mutta optimaalinen tapa lähestyä liveä se ei varmasti ole.

Huomaavaisuus

Paljon muitakin eroja on, esimerkiksi kanssapelureille tai henkilökunnalle vittuilua pidetään epäsuotavana. Paitsi jos kyseessä on patologinen hidastelija.  Olen vuosikausia ihmetellyt, miksi netissä muutamassa sekunnissa päätöksen tekemään joutuvat herot livenä tankkaavat säännönmukaisesti minuuttikaupalla. Muistutuksena mainittakoon, että kun yksi miettii, kahdeksan odottaa, ja kaikkien aika on yhtä arvokasta.

Johtopäätös

Näiden kaikkien rimojen yli hyppääminen kuulostaa ehkä helpolta, mutta käytännössä aika moni rima on tippunut jo hypyn nousuvaiheessa. Älkää siis nettiammattilaiset deletoiko hemejänne hätäisesti, jos harkitsette livepokeriin siirtymistä.

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana ja nykyään myös Sijoitustieto.fi -verkkosivuston kolumnistina.

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea.