Amsterdamissa saa kiroilla kasinolla

Sain ahaa-elämyksen Helsinki-Vantaalla matkalla kohti World Poker Tour Amsterdamia: Minäpäs koitan hetken pelata ammattimaista pokeria!

Ammattilainen tarkoittaa minun määritelmälläni sitä, että tienaa tarpeeksi, että ei tarvitsisi tehdä mitään muuta. Ammattimainen taas tarkoittaa, että toimii kaikissa tilanteissa mahdollisimman tehokkaasti tuottonäkymä edellä. Pokeriammattilainen olen ollut 20 vuotta, ammattimaisesti pelannut pitempiä periodeja joskus 1990-luvulla.

Ohitin Oak Barrel Pubin lentokentällä menemättä sisään ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Tavallisesti otan ainakin yhden Strongbown usein jallulla vahvistettuna.

Lensin KLM:llä, joten viini olisi ollut ilmaista. Lahjahevosen suuhun ei pitäisi kusta, mutta pysyttelin ruokajuomana vissyssä. On muuten aika aneemista lentokoneleivän kanssa. Punaviini sopii paljon paremmin. Olen tutkinut asiaa jo useamman vuosikymmenen ajan.

Tuoreena pokeriammattilaisena 1990-luvulla kirjauduin pokerireissuilla hätäisesti hotelliin ja singahdin puolijuoksua kasinolle etsimään pelejä. Tuolloinkin kieltäydyin ilmaisista lounasjuomista, jos edessä oli pitkä turnausviikko tai pari. Tämä periodi elämästäni ei tosin kestänyt kovin kauan.

Valitettavasti kahdessakymmenessä vuodessa olen komistumisen lisäksi vanhentunut. Ei mene enää täysin fokusoituneena yli 30 tunnin pelisessiot. Kahdeksassakin on tekemistä, eikä toteudu enää Helsingissä juuri koskaan. Vanheneminen on vittumaista, kuten Adolf Ehrnrooth sanoi.

Joten kirjoitinkin sitten hotellilla ensin sunnuntaikolumnin lussuttamisesta ja sitten menin hotellin salille. Tämä onnistui poikkeuksellisesti ennakkosuunnitelmani mukaan. Parhaat tunnit nimittäin kaikilla sulkeutumisajan omaavilla kasinoilla ovat aina viimeiset tunnit. Pokeri voi huomenna loppua ja siksi on syytä vetää vähän reippaammin.

Casino Holland laittaa merkit pussiin kolmelta ja tähtäsin muutamaan tehokkaaseen loppuillan tuntiin ja nollaan alkoholiannokseen. Puukenkämaassa on pelattu pokeria monopolin suojissa pitempään kuin Suomessa, mutta toiminnot ovat huonommin organisoidut. Käteispelijonot ovat edelleen brushin vihkossa, jota pitää kurkkia olan yli.

Edellinen reissuni Amsterdamiin meni täysin reisille, sillä päädyin jonottamaan baaritiskillä pari kertaa neljä tuntia, ja pöytään päästyäni olinkin sitten jo tukevassa etunojassa. Monet ohittivat minut varmasti jonossa, kun minä nojailin baaritiiskiin ja näpräsin älypuhelinta. Tämä johti siihen, että loppureissusta en viitsinyt edes vaivautua kasinolle. Ei täysin ammattimaista touhua pokeriammattilaiselta.

Brushien käsin pitämät listat ovat korruptoituneita kaikkialla maailmassa. Amerikassa pääsevät jonon ohi parhaat tippaajat ja monopolikasinoilla vittumaisimmat tyypit. Edellisestä kerrasta viisastuneena aloin seurata brushia kuin Stubb ja Soini Sipilää. Tämä johti siihen, että ollessani jonossa toisena minun käskettiin mennä vapautuneeseen paikkaan PLO 5/5 -pöytään ja olla erityisesti mainostamasta asiaa.

Istahdettuani pöytään, totesin palanneeni 1990-luvulle. Näin omahaa pelattiin Eteläisellä Rautatiekadulla vuonna 1997. Lähes kaikki maksoivat flopin, jos joku reissasi, kaikki edelleen maksoivat. Reissaajalla oli yleensä ässät. Rereissuja tuli harvoin, ja ne olivat joko pikkustäkkisyöksyjä tai sitten ässiä tai kalleja. Pelaaminen Sipilänä, eli painaminen kalleilla ässiä päin preflop oli hyvin suosittua. Riverissä maksettiin isojakin betsejä lyöjästä huolimatta, koska oli liian ”hyvä” käsi kipattavaksi.

Vasemmalla puolellani istui Casino Hollandista viime marraskuussa 42-vuotiaana eläköitynyt pokerfloor, joka kertoi elämäntarinansa oikealla puolellani istuneelle minulle ennestään tuntemattomalle irkulle. Minä kuuntelen muiden juttuja mielelläni, jos ne ovat vähänkään kiinnostavia. Jakajat saivat 1990-luvun alkupuolella Hollannissa kuulemma 2,5 kertaa keskipalkan, ja useimmat ostivat hienoja autoja ja elivät luksuselämää. Monet ajautuivat pahoihin vaikeuksiin. Hän osti ensin yhden talon ja sitten toisen. Nykyisin hän asuu toisessa ja toisen tuotot maksavat kaikki kulunsa.

Nykyisin hän kertoi pelaavansa pokeria työkseen, vaikkei varsinaisesti tarvitsisi. Ymmärrän hyvin, että kun katselee näitten jamppojen touhuja pari vuosikymmentä, tekee mieli hypätä pöydän toiselle puolelle.

Lisäksi hän kertoi, että Hollanti on ainoa paikka, jossa kasinolla saa kiroilla, jos siltä tuntuu. Minä pidän sekä fuckin että vitun käytöstä kasinolla naputtamista lähinnä joko pönöttämisenä tai pompotteluna, joten tämä oli sinänsä hauska tieto. Hän kertoi Vegasissa käyttävänsä fuckia pokeripöydässä ahkerasti tyyliin:”That fuckin’ five killed my hand”. Sitten kun jakaja alkaa valittamaan, hän teeskentelee aina ymmärtämätöntä turistia ja kysyy ”What does that fuckin’ mean? I don’t know”. Hauskanoloinen mies, tunsin hänet aiemmin vain kasvoilta.

Mielestäni hän jakoi kortteja minulle jo vuonna 1995, kun olin Masters Classicissä ensimmäistä kertaa. Tämä ei estänyt minua katkaisemasta häntä pikkustäkistä paria kertaa. Hän ilmeisesti uskoi, että pokeri elää huomennakin. Ex-floor ei alkanut tilttaamaan, vaan totesi, että eiköhän päivä ole sitten täynnä. Tämä mies ei muuten mene poikki koskaan.

Vieras reipas pokeripöytä on taisteluhaaste, jonka otan mielelläni vastaan. Parin tunnin päästä tilanne oli mielestäni se, että minä tiesin mitä muut ajattelivat, mutta muut olivat ihan kuutamolla, mitä tuo mykkä kalju tuossa touhuaa. Pelasin vähän käsiä, mutta erittäin aggressiivisesti. Taistelin jokaisesta pikkupotista ja yritin etsiä ohuitakin valueita ja haistella mahdollisia bluffeja.

Tällä kertaa vanhalla sotaratsulla oli sotaonnea. Noustuani pikkupotti pikkupotilta pari tonnia voitolle, päätti paikallinen sankari painaa kolmosen napilta minun UTG-avausreissuani vastaan ja minun neloseni jälkeen lyödä vielä vitosen. En hirveästi tykännyt, koska minulla oli ”vain” AAKT kallevärin vedolla, ja vastassa pitäisi olla aina ässät, jotka helposti ovat paremmat. Mutta siellä olikin parasta viihdettä, eli Sipilät yhdellä ässällä joiden ohiveto ei onnistunut.

Voitin sunnuntain käteissatelliitista näin lipun maanantain 3.300 euron pääturnaukseen ja vähän jäi kahvirahaakin. WPT Mainin pelaaminen ei ollut tosin täysin ammattimaista, koska tuntituottoni olisi käteisessä varmasti paljon parempi. Hitaan turnauksen pienehköllä buy-inillä varustettuna painaminen, kun vieressä pyörii sellaiset käteisorgiat, että Helsingissä näkee vain märissä unissa, on varmasti odotusarvomielessä minulle huono valinta. Mutta ajattelin, että kun vastoin omia odotuksiani selvisin ensimmäistä kertaa tällä vuosituhannella Amsterdamin päivästä absolutistina, että voin palkita itseni harrastustoiminnalla. Kun kritisoin Matti Kuortin mielestäni EV- add-onia Wienissä 1997, hän kertoi harrastavansa pokeriturnauksia. Miekin harrastan pokeriturnauksia, turnausammattilainen en ole koskaan ollutkaan. Käteispelit ovat pääasiassa perheeni elättäneet ja pitäneet myöhemmin huolta siitä, että elatusmaksut eivät ole erässä.

Tosin istahdettuani turnauspöytään totesin, että kyllä turnauspelaamisellakin voisi elättää itsensä. Avauspöytäni taso oli paljon huonompi kuin Helsingin viikkoturnausten. Minulla meni hetken tajuta, että mitään respektiä ei saa millekään, jos merkkejä on vielä jäljellä.

Olin itse asiassa hyvin vihainen itselleni, että en saanut aloituspöydästäni paljon mitään irti kuuteen tuntiin hidasta ja syvää turnausta. Olisin voinut saada, jos olisin ottanut vähän liberaalimmin reissuja ja rereissuja kiinni. Ensimmäiset ässäni sain sitten kun pöytä breikattiin, ja uudessa pöydässä reissua ja yhtä maksua vastaan tein pienen rereissun ja kaikki kippasivat. Edellisessä pöydässä olisi tullut ainakin kaksi maksua ja hyvin todennäköinen lisäkylkimyyry.

Itse asiassa tätä märehtiessäni päädyin pelaamaan pari jakoa vähän liian liberaalisti. Tämä oli minulta hyvin huonoa pokeria, sekä märehtiminen että liberaalisti pelaaminen. Uusi pöytä, uudet armeijat vastassa. Kuudessa tunnissa pokeriturnauksessa sitä paitsi tapahtuu paljon evoluutiota, ja pelaajat keskimäärin paranevat luonnollisen poistuman kautta.

Eivät nämäkään mitään Vanessa Selbstin heterokokeilun Dan Harringtonin kanssa tuotoksia olleet. Nähdäkseni useimmat pelasivat brittien ja aasialaisten suosimaa lopputurnausvaiheen pokeria, jossa jos on joku kiva käsi, sillä rereissataan, riippumatta siitä kuka avaa ja mistä positiosta.

Näin kaikenlaista hauskaa, kuten miten lyödään viides reissu AQ:lla AK:ta vastaan, joka oli imo rangen pohja neloseen AK:kaverilla tuossa tilanteessa. Kaksi isointa stäkkiä kävivät jatkuvaa reraisesotaa melko ohuilla, ja positiossa ollut voitti ja tämä svedu jäi 1A:n chipleaderiksi. Sota oli yleensä sen tyyppinen, että kolmosen lyöneellä ja nelosen maksaneella oli QJs, joka oli myös paras käsi.

Onnistuin saamaan tuplat, kun flattasin napilta CO:n rereissun AKs:llä ja floppasin onnekkaasti kallen ja turnasin ässän. Kaverin Q9s ei edennyt väriksi asti, ei edes takaovenväriksi, jota riverissä yritti esittää ja jonka toki snäppäsin. Tosin luultavasti olisin maksanut sen etuoven värinkin ja päässyt loppureissuksi käteispelien kimppuun.

Jatkan tänään toiseen päivään vähän alle averagen olevalla 54K stäkillä. Vähän ihmettelen edelleen, miksi pelaan turnausta, jossa voi pelata kolmatta päivää ja saada palkinnoksi kolmella tonnilla banaaneja ja omenoita sekä pääsylipun pelaajabileisiin. Itse asiassa keksin syyn: Turnauspelaaminen on kivaa. Olen niin vanha ja varakas, että voin huvitella pelaamalla pokeriturnauksia. Minun ei tarvitse maksimoida EV:täni, ellen halua. Life is good!

Eilen pelasin käteistä, joka oli lähes yhtä hyvä kuin sunnuntainenkin. Tällä kertaa joukossa oli muutama osaavakin veturi ja valitettavasti pöydän osaavin paikallinen oli minusta positiossa. Olin ajatellut pelata itse asiassa PLO 20/40 peliä, joka on pyörinyt joka päivä paitsi eilen. Olisin päässyt neljänneksi kolmen minulle tuntemattoman habitukseltaan nettiammattilaisen kanssa, mutta rajansa huvituksillakin. Tämäkin voisi olla kivaa, mutta luultavasti olisin ollut Matti Pitkäsenä Lahden MM-kisoissa 1978 eli neljäs kaikilla matkoilla. Lisäksi 20 euron maksimireikki tappaa talossa ja isossa shorttiringissä, vaikka olisin ollut jotenkin tasavahvuinen tai vaikka vähän edellä. Voitoista jäi avauspäivästä yksi nolla pois.

Neljäs päiväni Amsterdamissa lähtee käyntiin. Pöydälläni on avaamaton Jameson ja kaapissa neljä Strongbowta. Amsterdam on sivistynyt kaupunki toisin kuin esimerkiksi Pariisi ja täällä myydään kaupassa kuivaa siideriä. Yhtään tyhjää pulloa ei ole. Olen käynyt joka päivä salilla ja hoidellut aika hyvin Suomenkin asioita.

Älkää huolehtiko, tämä ei ole lopullinen elämänmuutos, vanha suola ammattimaisena road gamblerina vain hieman hetken janotti. Toistaiseksi olen vieläpä nauttinut joka hetkestä. Siitä mitä tapahtuu Akille Amsterdamissa, kun tipun turnauksesta, ei tule kirjallista raporttia.

Olen lisäksi tullut johtopäätökseen, että jos joskus täytyy paeta Jouni Laihoa, verottajaa tai Venäjän tankkeja, kohdemaa on löytynyt. Hollanti on liberaali NATO-maa. Ihmiset ovat ystävällisiä, joskin varsin pitkiä ja tuppaavat juttelemaan ventovieraillekin. Minulle on heti tarjolla työ, jossa viihdyn erinomaisesti ja jossa uskon saavani hyvän korvauksen. Mie en muuta eläkepäiville Espanjaan tai Floridaan, mutta Amsterdamiin voisin ihan hyvin muuttaa. The Master Classics of Pokerin laitoin jo tämän vuoden kalenteriin. Ennustettavissa olevassa tulevaisuudessa en ole yhtään isänpäivää Suomessa, turnaus on nimittäin aina marraskuun alkupuolella.

Täällä on tosin vaarallista, koska coffee shopit ja lailliset bordellit ovat tuoneet paikalla paljon pyöräilijöitä. Minun kaltaiseni ajatuksissaan kävelijä on tulla keskimäärin kolme kertaa yliajetuksi 200 metrin kävelymatkallani kasinolle. Pelkään siis pyöräilijöiden satuttavan itsensä, jos sattuvat minuun törmäämään.

Koska ulkomaisten pelisaittien mainostaminen on täälläkin kiellettyä, menin eilen kasinolle vanhassa 24hPoker-paidassa, josta kukaan ei huomauttanut mitään. Jatkan tänään tutkimuksia paikallisesta paitapolitiikasta iGame-paidalla.

Koska kiroilu kasinolla on sallittua, en ole muuten kertaakaan kiroillut ainakaan kielellä, jota muut ymmärtäisivät. Tämä on suomalaisilla hyvin yleinen käyttäytymismalli, jota kukkahattutädit eivät ymmärrä.

P.S. Päivittelen ainakin tippumiseni ja ehkä jotain väliaikatietoja turnauksesta kommenttiketjuun. Täällä on kasinolla hyvin toimiva ilmainen wi-fi. Helsingissäkin saatiin kasinolle viime vuoden lopulla asiakkaille langaton verkko, mutta sen varaan en hirveästi päivityksiä perustaisi.

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana ja nykyään myös Sijoitustieto.fi -verkkosivuston kolumnistina.

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea.