Ansiosidonnaista ammattilaisuutta

Aki Pyysing

Koko vasemmisto parkuu kovasti, kun ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan ollaan puuttumassa. Tämä itku on siinä mielessä aiheellista, koska ansiosidonnaisen leikkaaminen pakottaisi monta vasemmistoa äänestävää turvakikkailijaa verollisiin töihin. Kyllä äänestäjien asiaa pitää ajaa.

Parhaiten työllistyvät ammattilaiset rakennusalalla keksivät jo 1980-luvulla, miten maksimoidaan nettotulot näppärästi. Ensin ollaan päivät täyteen verokirjalla töissä. Sitten nostetaan ansiosidonnaista niin kauan kuin sitä riittää ja tänä aikana tehdään pimeitä töitä.

Parhailla katto- ja lattiamiehillä ei ole käytännössä missään suhdanteessa riskiä joutua oikeiksi työttömiksi Kehä III:n sisäpuolella. Hyvää ammattimiestä tarvitaan jossakin aina. Ymmärrän hyvin heidän toimintamallinsa taloudellisen logiikan.

Pokerinpelaajista osa käyttää myös järjestelmää surutta hyväkseen. Pokeriammattilaiseksi heittäytyminen kannattaisikin aina tehdä harkiten ja pitää huolta siitä, että on myös varasuunnitelma olemassa. Näin ollen onkin näppärää toimia vanhassa työssä ja siirtyä ansiosidonnaiselle siinä vaiheessa, kun haluaa kokeilla siipiään pokerin parissa vähän vakavammin.

Kun päivärahat alkavat pienenemään, voi hyvin palata vanhoihin hommiin, jos kultaa ei satanutkaan tarpeeksi pokeritaivaasta. Tätä voi sitten jatkaa kuinka pitkään haluaa. Ja näin toiset tekevätkin. Osa lisäksi kokee pokerin raskaaksi työksi ja palaa mielellään välillä vanhoihin töihin.

Pelkkien pimeitten töitten tekeminen tai pelkän pokerin pelaaminen ovat riskaabeleita, koska eläketurvaa ei kerry eikä työkyvyttömyyden napsahtaessa ole ansiosidonnaisen suojaverkkoa. Pokerissa työkyvyttömyys on jatkuvasti vaaniva uhka, koska pelkkä työpaikalle ilmoittautuminen ei riitä palkanmaksuperusteeksi. Pitäisi myös biitata pelit, jotka jatkuvasti muuttavat muotoaan ja jossa työkaverit yrittävät koko ajan viedä rahasi.

Minä en lähde moralisoimaan ansiosidonnaisella kikkailua. Jos järjestelmä mahdollistaa sen hyväksikäytön, sitä myös hyväksikäytetään. Muuta väittäville suosittelen lottoamista. Unelmia on hyvä olla olemassa.

Diktaattorina en poistaisi koko ansiosidonnaista, koska joku muutosturva on järkevää olla olemassa diktaattorin näkökulmastakin. Muuten yhteiskuntarauha järkkyy liikaa, kun tehtaiden sulkemispäätösten yhteydessä ei enää mentäisi yhdeksi päiväksi mielenosoituslakkoon eli kaljalle puhisemaan, vaan alettaisiin tuikata taloja tuleen ja yritettäisiin etsiä tehtaanjohtajia käsiin hirtettäviksi.

Työttömyysturvan pitäisi olla ensin hyvä, ja sitten liukuvasti, mutta nopeasti laskea perusturvan tasolle. Tämä aiheuttaisi pienimmät mahdolliset välittömät vahingot työttömäksi joutuvalle. Lisäksi se tekisi kikkailun suurimmalle osalle kannattamattomaksi. Kiinnijäämisen riskikin kun on olemassa, ja uudelleen työllistymisessä vanhalle alalle on aina omia ongelmiaan.

Kikkailua vasta harkitseville täytyy mainita varoituksen sanana, että kiinni jäädessä on hyvät mahdollisuudet saada ehdotonta linnaa. Suomessa sitä saa lähinnä taposta tai pahemmasta ja lisäksi vero- ja etuisuuspetoksista.

Vasemmistolaistenkin hyväksymä keino budjettivajeen leikkaamiseksi on harmaan talouden torjunta. Tätä ei kuitenkaan koskaan saisi tehdä siten, että tehdään järjestelmästä vaikeasti hyväksikäytettävä. Keinona tarjotaan aina lisää rahaa torjuntaan eli lisävirkamiesten palkkausta. Nämä eivät tietenkään saa olla tulossidonnaisella palkalla eivätkä tehdä töitä virka-ajan ulkopuolella eikä 30 päivän kesälomillaan. Tätä on yritetty sisukkaasti, mutta tulokset ovat olleet yllättäen heikkoja.

Osa elää muuten käsityksessä, että he ovat itse maksaneet kassamaksuilla ansiosidonnaisen työttömyysturvansa. Tämä pitää vielä huonommin paikkansa, kuin että eläkeläiset olisivat itse maksaneet eläkkeensä. Eläkeläisten eläkkeet pääosin maksavat nykyiset työssäkävijät. Ansiosidonnaisen maksavat suurimpana valtio (50%), toisena työnantajat (40%), kolmantena työttömyysvakuutuksen maksajat (=kaikki verokortilla työssäkäyvät) ja viitisen prosenttia kerätään ihan kassojen jäseniltäkin. Näistä viimeinen ryhmä saa 100 prosenttia korvauksista.

On hyvin ymmärrettävää, että ay-liike ja vasemmisto vastustavat viimeiseen toveriin ansiosidonnaisen leikkauksia. Jos on saanut kintuttua jäsenilleen raha-automaatin, jossa sisään laittamalla vitosen tulee 20-kertainen palautus, pitää siitä varmasti kynsin hampain kiinni.

Meillä on tällaisia järjen ja oikeudenmukaisuuden vastaisia himmeleitä purettavaksi vaikka kuinka, mutta ennustan edelleen, että ilman yleislakkoa ei saada purettua yhtään mitään.

Kunhan ansiosidonnaiset ammattilaiset vain väistelevät verotarkastajia menestyksekkäästi, saavat he jatkaa touhuaan vielä pitkään.

P.S.

Yritän välttää Christer Lindholmin kirjoitusten lukemista, koska sen rivompaa oman ideologian tuputtamista tieteen valepuvussa on jo vaikea löytää. Nyt erehdyin klikkaamaan Sijoitustiedon talousuutisista otsikkoa ”Taloustutkija avautuu hallitusohjelmasta – Sipilän 3 myyttiä” ja saamaan otsaan ihottumaa. Siitä sitten lämpenin tähän kolumniin.

Lindholm itse kirjoitti SAK:n blogissaan, että hallitusohjelma on rakennettu tieteellisten tosiasioiden valepuvussa esiintyvien väittämien varaan. Meillä on aika monta muutakin kauppatieteen tohtoria, jotka eivät ole yliopistoissa tehdäkseen tiedettä, vaan levittääkseen omaa ideologiaansa. Ymmärrän työpaikan valinnan tarkoituksenmukaisuuden hyvin, koska talouden realiteetit kieltämällä onkin yksityiselle sektorille vaikea työllistyä. Lisäksi toimittajat ostavat propagandan helpommin, kun on esittää akateeminen oppiarvo tueksi.

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana ja nykyään myös Sijoitustieto.fi -verkkosivuston kolumnistina.

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea.