Antaisitko lapsesi ryhtyä pokeriammattilaiseksi tai pelata jenkkifudista?

Jommankumman otsikon kysymyksen esittämällä saa adrenaliinini nousemaan helpommin kuin väittämällä Suomen lahjoittavan ulkomaisille kaivosyhtiöille luonnonvaransa. Päättelen yleensä kyseessä olevan heikon pokeri- tai jenkkifudissivistyksen lisäksi melko vähäinen ymmärrys lasten kasvattamisesta.

On nimittäin melko arveluttavaa lähteä edes yrittämään kieltää lapselta joku uravalinta tai harrastus omien ennakkoluulojensa – tai miltään muultakaan – pohjalta. Toki pidättäytyminen lasten aivopesemisestä on yli-inhimillistä, mutta silti kannattaisi pohtia mihin toimillaan pyrkii enemmän kuin esimerkiksi ilmaston lämpenemisen vuoksi ydinvoimaa vastustavat tekevät.

Kieltämällä maksimoi mahdollisuudet epäterveisiin vastareaktioihin. Miekin meinasin uudenvuodenaattona mennä ostamaan raketteja ensimmäisen kerran tällä vuosikymmenellä. Realistisen analyysin esittäminen on eri asia, mutta silloin olisi hyvä olla varma, että tietää mistä puhuu.

On toki turhaa lätinää yrittää saada vanhempia olemaan tyrkyttämättä omia ajatusvirheitään lapsille. Useissa perussuomalaisissa kodeissa jälkikasvukin tietää Suomen islamisoituvan sadassa vuodessa. Tämä toteutuukin ilman muuta – jos Saudi-Arabia aloittaa menestyksekkään hyökkäyssodan Suomea vastaan.

Yritän kuitenkin selittää vähän pokeriammattilaisuudesta ja amerikkalaisesta jalkapallosta, joista molemmista miulla pitäisi olla muutakin kuin kutitustuntumaa. Osa aikuisista nimittäin kuuntelee fakta-argumentteja. En välttämättä puhu tässä yhteydessä turkulaisista.

Pokeriammattilaisuus

Miulle pokeriammattilaisuus on ollut hyvästä. Olen tavannut pokeripöydissä hyvin mielenkiintoisia ihmisiä, joihin en muuten olisi törmännyt, joiden seurasta olen nauttinut ja joilta olen oppinut paljon. Pokerin lainalaisuuksien sisäistäminen sai minut uudelleen nauttimaan sijoittamisestakin, joka jossain vaiheessa tuntui enemmän rasitteelta kuin älylliseltä haasteelta. Toki olen paljon entistäkin ärsyttävämpi loogisuudesta nillittäjä, mutta se on enemmän ympäristön ongelma.

Olisi kuitenkin vastuutonta suositella pokeriammattilaisuutta massoille. Kaikki meistä eivät ole Mikael Jungereita, jotka lopettivat nettipokerin, koska voittivat liikaa. Epäluuloisena kaverina olisin muuten hyvin halukas pelaamaan session pokeria Mikaelin kanssa miten pienistä tai suurista panoksista tahansa.

Pokerin pelaaminen on nimittäin kuin polkupyörällä ajaminen. Kun sen kerran oppii, osaa aina. Pitkänkin tauon jälkeen se sujuu, joskin huonommin kuin ennen. Yhden livesession aikana selviää kyllä, olisiko pelikaveri joskus ollut kykenevä elättämään itsensä nettipokerilla. Session tulos ei ratkaise, vaan minkälaisia päätöksiä näen tehtävän.

Jos on lopettanut siksi, että rahaa tuli ovista ja ikkunoista on sellainen ylivertainen kyky, etten ole toista koskaan nähnyt.  ja olen aika monenlaista jonglööriä tarkkaillut. Olen nähnyt parikymppisen Ilari Sahamiehen muuttavan koko pokerimaailman käsityksen siitä, miten omahaa tulisi pelata. Olin hetken Jens Kyllösen kanssa samalla tasolla ja sitten Jens täytti kahdeksantoista ja puoli vuotta. Hemi-Henkka Koivisto teki viime vuonnakin tieteellistä tutkimusta pokerin kuolemasta, ja näytti miten nöyrällä työllä yhä edelleen käyrät saa koilliseen.

Joten olisi todella antoisaa pelata vielä yhden uuden superlahjakkuuden kanssa, vaikka Jungner omien sanojensa mukaan eläköityikin jo kauan sitten.

Harvoilla kuitenkin on eväitä pokeriammattilaisiksi. Hyvin kilpaillussa nollasummapelissä miinus reikki kaikki eivät mitenkään voi voittaa edes niukasti. Toki ala-asteaikojen sököringeissä seuraavana päivänä neljä oli voittanut ja se viides onneton jäi omilleen. Tähän nähden oli hämmästyttävää, että mie, joka tosi usein myös hävisin, päädyin pelaamaan työkseni.

Yrittäminen ja epäonnistuminen voi johtaa hyvin ikäviin seurauksiin. Buumin alkuvaiheessakin tämä oli itsestään selvää. Siksi painotinkin vuonna 2005 Pokerin käsikirjassa kaikille ammattilaisuudesta haaveileville suunnitelman B pitämisestä mielessä. Jotkut varmaan kuuntelivatkin, koska tiedän Suomesta hämmästyttävän paljon voitolla lopettaneita ja vaikuttaviin siviiliuriin siirtyneitä ex-ammattilaisia.

Lisäksi tiedän entisiä pokeriammattilaisia, jotka etsivät uransa kariutumiseen syitä huonosta onnesta, apuohjelmista ja pakolaisista. Eli kaikkialta muualta kuin sieltä mistä se löytyy eli peilistä.

Merkittävin vahvuuteni pokerissa on rakkaus lajiin. Nautin pelistä, vaikka se olisi merkityksettömän pientäkin. Tiedän pelkän rahan vuoksi pelaavia hyvin menestyneitä ammattilaisia, jotka vaikuttavat vihaavan sekä joka jakoa että lähes kaikkia muita pelaajia. Ei ole muuten kovin kiva olla töissä, joka tuntuu vastenmieliseltä. Olen ollut lastenvahtina ja asentanut itse Poker Trackerin, tiedän mistä puhun. Hemin asentamiseen sitten hankinkin ulkopuolista apua.

Pokeribuumin alkuvaiheissa, joskus 2006 haminoissa, törmäsin Badenissa saksanturkkilaiseen ammattilaiseen, jonka kanssa pelailin paljon jo 90-luvulla. Me suomalaiset pelurit kutsuimme häntä ulkonäköanalyysin perusteella Inkkariksi, emme vielä tienneet tämän olevan kulttuurista omimista. Emme olleet nähneet muutamaan vuoteen.

Inkkari kysyi, vieläkö pelaan työkseni. Vastasin myöntävästi. Mutta tykkäätkö siitä, oli jatkokysymys. Mie sanoin, että erikoinen aika kysymykselle, katso ympärillesi. Kymmeniä isoja ja isohkoja rahapöytiä täynnä toinen toistaan äkkinäisempiä vetureita. ”I fucking love the game”, summasin. Inkkari pyöritteli päätään ja hiipi takavasemmalle. Myöhemmin bongasin kaverin blackjackpöydästä.

Tämä oli jollain lailla ehkä valaiseva kokemus. Inkkarin osaamisella hän olisi istunut buumin aikana rahariihellä, mutta sen sijaan hän valitsi polttaa rahojaan onnenpeleissä.

Jos siis on vähänkin taipumusta peliongelmaisuuteen, on pokeriammattilaisuus aika kivinen reki vetää. Kaikilla kasinoilla, missä laki myöten antaa, yritetään saada pokerinpelaajat pikkusormesta vedettyä helvetinkoneiden kimppuun. Tappiosession päätteeksi kostorullan kutsuhuuto kaikuu monella korvissa.

Tästä huolimatta pokeriammattilaisuus on toisille hyvästä. Kysykää vaikka Juha Helpiltä, kannattiko hänen vaihtaa lupaava blackjackdiileriuransa pokeriammattilaisuuteen. Tosin Juha synkistelee pelipöydässä niin usein, että taidankin kysäistä itse Helsinki Freezeoutin yhteydessä.

En siis lähtisi lapsilta kieltämään pokeriammattilaisuutta, joskaan en suosittelisikaan sitä kuin aivan poikkeustapauksissa. Jos penska on vähän autistinen superlooginen numeronmurskaaja, joka kestää tappiot stoalaisen tyynenä, sitten ehkä.

Amerikkalainen jalkapallo

Tunnen paljon entisiä jenkkifutareita, jotka vaikuttavat edelleen olevan täysissä järjissään. Lisäksi seuraan NFL:ää, jossa kommentaattoreina on paljon entisiä pelaajatähtiä, jotka puhuvat ihan fiksuja. Pöhköpallon pelaajat ovat muuten keskimääräistä älykkäämpiä, suurelle yleisölle varmasti yllättäen myös linjamiehet. Peli nimittäin vaatii voiman ja nopeuden lisäksi myös paljon ymmärrystä ja muistikapasiteettiakin.

Saska Saarikoski muistaa yleensä jenkkifudisraporttiensa yhteydessä mainita, että hän nauttii pelistä, mutta ei antaisi lastensa pelata. Tämä johtuu siitä, että todennäköisyyslaskenta ei ole Saskan vahvin ominaisuus. Sama mies antoi Trumpille voitonmahdollisuuksiksi 0,0.

Totta kai pöhköpallossa on riskinsä, mutta niin on kadun ylittämisessäkin. Ilman muuta se altistaa CTE:lle, kohtalokkaalle aivosairaudelle. Jos NFL myöntää jenkkifudiksella ja CTE:llä olevan yhteyden, se on varmasti totta.

Mutta nuorena kuolemisen todennäköisyys ei ole 99,0 prosenttia, jos kosket muuhun kuin pyöreään palloon. Tämän vaikutelman sai reilun vuoden takaisen tutkimuksen uutisoinnista. Siinä oli tutkittu niitä kuolleita pöhköpalloilijoita, joiden sukulaiset olivat epäilleet CTE:tä jo näiden eläessä. Näistä 87 prosentilla oli vähintään jälkiä CTE:stä. Tutkituista NFL-pelaajista 99 prosentilla löytyi tämä aivosairaus. Tästä sitten jotkut päättelivät, että pelaa NFL:ssä -> saat varmasti CTE:n. Toimittajat ja todennäköisyydet…

NFL on toki merkittävä riski terveydelle. Voi olla, että sarjassa on joku potkaisija, joka ei ole urallaan vetänyt hengenvaarallista määrää nappeja. Tämä ei kyllä välttämättä ole kovin todennäköistä, koska potkaisijoillekin maksetaan hyvin ja pirun pitkälle näyttävät nykyisin potkaisevan.

Tosin jos lapsesi laittaa kypärän päähän, riski päätyä NFL:ään on olematon. Suurempi riski on kuitenkin pokerin vakavan harrastajan ajautuminen pokeriammattilaiseksi. Steroidien ottamista ei ole kuitenkaan laitettu jenkkifudiksen sääntökirjaan pakolliseksi. Päävammoja voi väistellä myös viettämällä paljon aikaa Vaahteraliigassa vaihtopenkillä, kuten mie tein.

Tosin penkillä kiristää vanne päässä. Mikään nimittäin ei ole parempaa kuin täydellä vauhdilla juosta toista miestä päin ja saada se vähän pakittamaan. Vaihdosta käsin ei pääse edes yrittämään.

En tietenkään tiedä, mikä on riski saada jenkkifudisurasta krooninen traumaattinen enkefalopatia (=CTE). Mutta kovin suuri se ei voi olla, päätellen isosta määrästä vuosikymmeniä uransa lopettamisen jälkeen hengissä ja täysipäisinä olevista ex-pöhköpalloilijoista. Toivottavasti Oppo Nyrövaara toteuttaa suunnitelmansa ja pelaa sarjapelejä vielä parin vuoden päästä. Olisi sitten pelannut sarjapelejä viidellä eri vuosikymmenellä.

Jos hyvin pientä riskiä vähän suurentaa, se on edelleen pieni. Toki voi pieniä riskejä vielä pienentääkseen muuttaa paikkakunnalle, jossa ei yläjuoksulta tule lastuja, rakennuttaa ydinsäteilyn kestävän pommisuojan sadan vuoden varmuusvarastoineen ja pitää lapsilla kypärää päässä, mutta olla antamatta soikiopalloa käteen.

Pokeriammattilaisuuden opettamat todennäköisyydet ja kokemukseni Munkka Coltsissa saivat minut suosittelemaan amerikkalaista jalkapalloa pojalleni, kun tämä oma-aloitteisesti kysyi aiheesta. Valitettavasti nuori mies ei kovin kauan viihtynyt kypärä päässä, mutta ainakin pääsi maistamaan viherkenttien shakkia, tuota kaikkien urheilulajien kuningasta – ainakin meidän pöhköpallouskovaisten mielestä.

P.S. Palasin vanhaan CTE-aiheeseeni, koska miuta viime viikolla haastettiin pokeripöydässä aiheesta toisen pokeriammattilaisen toimesta. Pokeripöytä on muuten aivan erinomainen paikka käydä laadukkaita keskusteluja.

https://www.pokerisivut.com/news/ylen-tj-mikael-junger-voitin-nettipokerissa-niin-paljon-että-oli-pakko-lopettaa.html

https://www.bbc.com/news/world-us-canada-40718990

https://www.pokeritieto.com/kolumnit/nenasta-verta-sielusta-kultaa/

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana ja nykyään myös Sijoitustieto.fi -verkkosivuston kolumnistina.

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea.