Baskit pysyivät rauhallisina

Baskimaa on reilun kahden miljoonan asukkaan itsehallintoalue Pohjois-Espanjassa Biskajanlahden rannalla. Osa baskeista katsoo Baskimaahan kuuluvaksi myös Ranskan puolella sijaitsevat kolme maakuntaa ja yhden lisää Espanjasta eli Navarran. Tämän alueen itsenäisyyttä ja sille sosialismia ajanut järjestö ETA räjäytteli autopommeja ja järjesti salamurhia vielä tällä vuosituhannellakin. Viime vuoden huhtikuussa järjestö ilmoitti lakkauttaneensa itsensä.

ETA:n ehkä menestyksekkäin operaatio oli Espanjan pääministerin Luis Carrero Blancon salamurha marraskuussa 1973. Tämä operaatio saattoi olla mielessä vanhemmalla herrasmiehellä, joka kuultuaan lentokoneessa joidenkin olevan menossa välilaskun jälkeen Bilbaoon, kehotti pitämään baskit rauhallisina.

Kansanluonteeseen tutustumiseen pokeripöytä on erinomainen paikka. Jos joku peluri on esimerkiksi ylimielinen mutta röyhkeä ADHD, selviää se pelipöydässä varsin nopeasti. Tällaisia tapauksia en Casino Bilbaosta kuitenkaan löytänyt yhtään.

Sen sijaan mukavia, joskin melko hiljaisia pelikavereita löysin paljon. Olen aiemmin pelannut Espanjassa Barcelonassa, Madridissa ja Marbellassa ja meno erosi kuin eduskunnan kyselytunnilla ja kahvilassa. Aiemmin tapaamani espanjalaiset ovat pääosin kokeneet varsin voimakkaasti sellaiset käsittämättömät vääryydet kuin vaikkapa värinvedon maaliin tulemisen.

Baskimaalla pelipöydässä merkkejä työnnettiin keskelle ihan yhtä löysin perustein kuin Kataloniassakin, mutta savun hälvenemisen jälkeiset reaktiot olivat miulle Etelä-Eurooppaan jotain aivan uutta. Hävinnyt osapuoli saattoi tyyliin halailla voittanutta ja lähteä onnea toivottaen kassaa tai kotia kohti.

Pelasin vain yhden lauantai-illan Casino Bilbaossa, eli otantani ei ole suuren suuri. Kävin alkuviikolla tiedusteluretkellä paikalla ja kertoivat, että käteispelejä on lähinnä viikonloppuisin, joskus kuitenkin jopa 5/10-peliä. Kasinon pokerivalikoimaan kuului pelkkää Cadillacia, eli No Limit Texasia.

Joka päivä oli kuitenkin jonkunlainen turnaushässäkkä. Lauantaina kahdeksalta alkoi 60 euron freezeout, jossa oli kahden tunnin re-entryaika. Näin siis paikallinen pokeripäällikkö kertoi, en katsonut tarpeelliseksi nillittää, että mikä se sellainen re-entryllinen freezout on.

Turnauksessa jaettiin aluksi paljon merkkejä, ja pelaajat roiskivat niitä tosiaan keskelle varsin liberaalisti. Jäin kuoreen odottelemaan hyviä kortteja, joita ei kuitenkaan tuntunut tulevan. Tipuin melko pian re-entryajan loppumisen jälkeen, kun KQ ei pitänyt isosta blindista herännyttä AQ:ta vastaan. Olin roiskaissut 11BB-stäkkini sisään agron nappiavausta vastaan, joten en vetele suorituksestani ranteita auki.

BB-ante, eli ”Iso blindi maksaa kaikkien antet” -käytäntö oli rantautunut Biskajanlahden perukoille asti. Hyvät asiat pokerille, kuten BB-ante ja omaha leviävätkin vauhdikkaasti kerran liikkeelle lähdettyään. Esimerkiksi Floridassa on tällä hetkellä kuulemma menossa omaha-buumi. Saa nähdä, koska Bilbaossakin aletaan jakaa neljää tai jopa viittä korttia lähtöön.

Tipuin sopivasti käteispöydän aukaisuun. Tämä oli lauantaina lähellä puoltayötä, joten mitenkään ylikansoitettuina käteiset eivät Baskimaassa pyöri. Tosin se peli, jota pelasin, toi mieleeni Aviation Clubin 90-luvun pelit. Pelimuotona oli NLH 2,5/5 tonnin maksimiostolla. Reikki oli viisi prosenttia 15 euron capilla, eli ei halpa, mutta ei ranskalainen ryöstöreikkikään.

Pöydässä oli yksi pappa eli ikäiseni jamppa, joka pelasi jokaisen käden. Lisäksi oli viisi nuorempaa, joilla oli kaikilla hiukset hyvässä rasvassa, ja jotka yrittivät painaa paikallista ohuthiuksista pappaa pakkaan. Ensimmäisessä näkemässäni showdownissa rasvaletti löi riverissä hivakat sisään osumattomalla AQ:lla ja pappa otti kiinni hetkeäkään empimättä kutosparilla -kuitenkin sentään kolmoskikkerillä varustettuna.

Pelailimme vain pari tuntia, koska pappa halusi lopettaa saatuaan kasaan viidelläsadalla vajaat neljä tonnia. Olisin pelannut loppuväen kanssa miten shorttia tahansa, mutta halukkaita oli vain kaksi muuta. Jostain käsittämättömästä syystä kolmella ei saanut käteispeliä pelata. En kinannut paikallissäännön kanssa, vaan siirryin kannustamaan kahden euron punaviinilasien voimalla jäljelle jäänyttä Suomen turnausjoukkuen puolikasta.

Turnaukseen jäljellejäänyt suomalaisedustus sinnittelikin rahoille elämänsä toisessa kasinon liverahaturnauksessa. Ensimmäisessä tuli kohtaloksi bubblaaminen, joten suunta on selkeästi ylöspäin. Turnausrahastusneitsyyden menettäminen ei vaikuttanut olevan mitenkään vastenmielinen tapahtuma – ainakaan ensimmäisenä rahojen ulkopuolelle jäämiseen eli bubblaamiseen verrattuna. Miekin muistan ensimmäisen kertani oikein hyvin, tosin siitä ei ole kuin vajaat 24 vuotta.

Esittelin pokeripäällikölle ideaani, että Bilbao ilmoittaisi Hendon Mobiin isojen turnaustensa tulokset Baskimaan lipun alla. Esimerkiksi mie saattaisin tulla tällä metodilla uudestaankin pelaamaan. Espanjan lippuja on kaikilla, mutta Baskien lippua ei kellään. Hendonissa nimittäin jaetaan myös Skotlannin ja Walesin lippuja, ja Baskimaan itsehallinto on aika paljon vahvempi kuin näistä kummankaan.

Meillä oli vähän kielimuuria, koska tämä turnausjohtaja sanoi, että he eivät järjestä kansainvälisiä turnauksia, vain kansallisia, koska heillä ei ole kapasiteettia ottaa yli 200 pelaajaa. Ulkomaalaisia ei kuitenkaan ole mitenkään kielletty näihin osallistumasta. En jäänyt turhaan jänkäämään määritelmäkysymyksistä.

Olen aika varma, että suurin este Baskimaan lipuille Hendonissa on, että jonkun englannintaitoisen pitäisi osata ilmoittaa tulokset sinne. Bilbaossa yleensäkin puhuttiin hotelli Carltonissa englantia hyvin, mutta ulkopuolella sitten aika paljon huonommin. Mutta kymmenellä sanalla espanjaa, englannilla ja viittomakielellä tuli ihan hyvin toimeen.

Suosittelen Bilbaota ja Baskimaata turistikohteeksi kaikille vähänkään ruoka- ja muusta kulttuurista kiinnostuneille. Joku turistitungoksessa ja hiekkarannoilla viihtyvä voi toki valita jonkun muunkin ajankohdan kuin sateisen tammikuun.

Mutta toisaalta tammikuussa pääsee satasella yö samaan hotelliin, missä ovat yöpyneet Albert Einstein, Ernest Hemingway, Jon Snow, Daenerys Targaryen ja Tyrion Lannister. Michelintähtiseen ravintolaan voi saada pöydän samalle illalle. Näitä tähtiä Baskimaalta löytyykin sitten hiukan enemmän kuin Suomesta eli yhteensä 23 kappaletta. Jos syö Bilbaon keskustassa ruoan taso vaihtelee hyvästä erinomaiseen ja hinnat ovat edullisia. Turistirysien ulkopuolella mikään ei maksa mitään ja ruoka on edelleen hyvää.

Ja mikä miellyttävintä: Baskit ovat todella mukavaa kansaa. Tämän huomaa pokeripöydän lisäksi kaikissa kontakteissa paikallisten kanssa. Kuumakallet ovat vankilassa Kanarian saarilla, mistä paikalliset rauhallisissa mielenosoituksissa vaativat heitä siirrettäväksi lähemmäksi sukulaisiaan.

Miun puolesta autopommittajat voisi sinänsä majoittaa kansalaisuudesta riippumatta vaikka Etelämantereelle. En kuitenkaan testannut baskien vieraanvaraisuutta kertomalla tästä näkemyksestäni.

Casino Bilbao ei ehkä ole kolmen Michelin-tähden hooli, eli itsessään matkan arvoinen. Mutta jos päätyy ihmettelemään tuhansia vuosia vanhaa historiaa tai vähän nuorempaa Guggenheimia, kannattaa kasinollakin pistäytyä. Olen varma, että muutkin Espanjassa tai varsinkin Ranskassa pelailleet havaitsevat pelaajien hilpeän kulttuurieron.

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana ja nykyään myös Sijoitustieto.fi -verkkosivuston kolumnistina.

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea.