Coolbet Openiin – hinnalla millä hyvänsä

 

Voitin Pokeritiedon pokeriristeilyn yhteydessä pelatun turnauksen vajaat kymmenen vuotta sitten. Vaikka pääsisin ensi lauantaina nostamaan Pokerisivut Openin voittajan pyttyä, ei se Pokeritiedon perustajajäsenelle vastaisi toki lähellekään risteilyvoittoa. On myös mahdollista, että en pelaa turnausta ollenkaan. Jos nimittäin sinnittelen Coolbet Openin finaalipäivässä mukana tunnin verran, ei turnaukseen ole enää asiaa.

Jotkut ovat ihmetelleet, miksi matkustan Tallinnaan pelaamaan muutaman sadan euron pitkähköjä turnauksia. Suurin motiivini on, että liveturnauspelaaminen on törkeän kivaa puuhaa. Toki pelaisin sadan humalaisen norjalaisen kanssa mieluummin isompaa turnausta, mutta sellaista ei nyt lyhyen laivamatkan päässä ole tarjolla.

Lisäksi pokeripöydissä tapaa mielenkiintoisiakin ihmisiä. Jopa pelipöydässä pipo päässä mustien lasien takana mököttävistä mykistä voi ainakin baaritiskillä löytää jopa läheisesti inhimillisiä piirteitä ja he yleensä osoittautuvat sittenkin puhekykyisiksi.

Viime sunnuntai Mikonkadulla oli esimerkkipäivä livepokerin tarjoamista uusista tuttavuuksista, jotka jäisivät muuten koskaan tapaamatta. Olin ollut huolissani, lähteekö NFL-Omaha ollenkaan käyntiin. Olin suorastaan järkyttynyt, kun Tornion lahja monopolipokerille eli Mauri The Brush oli puhuttanut mukaan pelaamaan kaksi ulkomaalaisvahvistusta, ja peli lähti käyntiin jopa ilman tavanomaista ”Kuka pöytään ensin istuu” –kyräilyä.

Näin ei olisi muuten 1990-luvulla käynyt. Silloisella Casino Raylla vaikutti irtisanomisperusteelta puuhastella aktiivisesti uuden pokeripöydän avaamisen puolesta. En usko Maurin nykyorganisaatiossa enää joutuvan ongelmiin, vaikka hänet näin julkisesti mainitsinkin.

Kaksi ulkkaria olivat hollantilainen rahoituksen professori ja naisoletettu kanadalainen pick-uppien tukkumyyjä. Kumpikaan ei ollut koskaan pelannut ante-omahaa, mutta molemmilla oli – osan pelaajista varmasti pettymykseksi – vahva omaha-tausta.

Kanukki pelaa työmatkoillaan enimmäkseen pottiomahaa, jonka lisäksi käy Halifaxista USA:n itärannikolla huitomassa 15/30 limiittiteksasia. Kotona on kuuden pöydän pikkukasino, jossa hän ei juurikaan käy. Mutta privana leidi kotonaan pääsi kuitenkin katsomaan korttien kiertävän ympyrää sekä kuukausittaisessa limiittitexas- että pottiomaharingissä. Lisäksi hän kertoi työmatkoja, joilla voi pelata iltaisin pokeria, riittävän hyvin. Ensimmäisen viiden kortin omahajakonsa hän pelasi kuitenkin kanssamme Helsingissä.

Tulppaaniproffan pääpeli oli myös PLO, ja hän oli pelannut Briteissä sitä kuudellakin kortilla. Kun Englannissa kysytään, mistä hän on kotoisin, hän sanoi vastaavansa aina ”Euroopasta”. Mie aion ottaa tästä Brexitin lähestyessä mallia. Rahoituksen professoreilta voi siis saada hyödyllisiäkin malleja.

Kummastakaan ei ollut siis mitään poikkeuksellista peli-iloa, mutta hyvää seuraa heistä riitti melkein koko illaksi. Kanadasta ei esimerkiksi pääse kuulemma nykyisin USA:an, jos tunnustaa rajalla edes omistavansa kannabisyhtiöiden osakkeita. Kanada nimittäin laillistaa tällä viikolla marijuanan pössyttelyn.

Lisäksi olimme käyttäytymistaloustieteeseen erikoistuneen professorin kanssa samaa mieltä Capital Asset Pricing Modelista. CAPM on siis oikein hauska malli, jonka käytännön hyödyt ovat astrologiaan verrattavia. Vähintään jonkun verran odotusarvovahinkoa on siis jommankumman systeemin toimivuuteen uskoville tulossa.

Kusin hunajaa kuullessani, että professori oli ollut mukana vuonna 2015 julkaistussa nettipokeritutkimuksessa, jossa oli päädytty tulokseen, että taito dominoi pokerissa onnea 1500 jaon jälkeen. Kaivoin tutkimuksen esiin netistä ja kirjoitan siitä lisää joskus myöhemmin, kunhan olen ehtinyt lukea sen.

Voitin illasta 65 euroa, mutta pidin sessiota yhtenä vuoden miellyttävimmistä. Olisin ollut samaa mieltä, vaikka olisin tehnyt muutaman tonnin montun. Häpeillen täytyy myöntää, että minun pöytävalinnoissani nykyisin varsin usein dominoi viihdearvo odotusarvoa.

Enimmäkseen viihdearvoa lähden siis hakemaan Tallinnastakin. Huonosta nykyisestä työmoraalistani kertoo, että menen paikalle vasta torstaina ja myöhästyn vähän pääturnauksen alusta. Mutta miulla on siviilivelvoitteita keskiviikkoiltana ja uniani en lähde aamulautalla sotkemaan. Olen varma, että epämukavuuden lisäksi aamulautta olisi –EV-päätös, sillä väsyneenä kaikki pelaavat tavallistakin huonommin.

Tosin itseään voisi aina piristellä puoli-ilmaisella Viron viinalla, kyllä se siitä suttaantuisi. Ajattelin kuitenkin yrittää hivenen kuivempaa matkaa kuin aikoinaan Pokeritiedon legendaarisilla risteilyillä. Märempään en enää kymmenen vuotta vanhempana pystyisikään.

Ostin lauttaliput to-su Coolbet Openiin tänään, ja totesin, että hiihtolomaviikolla täytyy tosiaan mennä Tallinnaan hinnalla millä hyvänsä. Lauttalippujen hinnoilla pääsisi varmaan äkkilähdöllä Kanarialle. Suosittelenkin matkaa arpovia ostamaan liput heti, ainakin jos aikoo sunnuntai-iltana tulla takaisin. En usko hintojen mihinkään enää halpenevan, päinvastoin. Ainakin sunnuntaina 13.30 palaava MegaStar tulee menemään täyteen.

En sano tällä kertaa, että Tallinnassa pöydän alla tavataan. Siellä voi olla nimittäin loppuviikosta Casino Olympicissa ahdasta, sillä paikalla pitäisi olla paljon norjalaisia.

Pokerisivut Open Tallinnassa 19.-20.10.2018

Coolbet Open -turnausohjelma

Pokeritiedon pokeriristeily 8.-10.5.2009 –ketju

Plos One 2.3.2015: Beyond Chance? The Persistence of Performance in Online Poker

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana ja nykyään myös Sijoitustieto.fi -verkkosivuston kolumnistina.

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea.